”Et ikinä arvaa, paljonko tililleni kilahti!” Kuva: Shutterstock
”Et ikinä arvaa, paljonko tililleni kilahti!” Kuva: Shutterstock

Amerikkalaisrouvat saavat vuosittaisen bonuksen hyvin hoidetusta vaimoudesta, paljastaa tutkija.

Kotiäitiyskin tuntuu työltä, sen vahvistaa moni lasten kanssa kotiin jäänyt. Ajan- ja kaaoksenhallinta tulevat tutuiksi.

Mutta entä jos koti olisikin kuin mikä tahansa työpaikka budjetteineen ja tavoitteineen?

New Yorkin hienostoalueella Upper East Sidella niin on. Kirjailija ja tutkija Wednesday Martin kertoo New York Timesiin kirjoittamassaan artikkelissa kuudesta vuodesta, jotka hän eli hienostorouvien joukossa ja tutki naapurustonsa elämää. Tutkijana hän keksi, että aiheesta saisi koottua kiinnostavan muistelmateoksen.

Kävi ilmi, että varakkaiden joukossa perinteiset sukupuoliroolit voivat edelleen hyvin. Samalla kun aviomiehet käyvät töissä ja ansaitsevat hurjia summia, koulutetut vaimot ovat kotona lasten kanssa.

– Monet johtivat kotejaan kuin toimitusjohtajat, Wednesday Martin kirjoittaa.

Seksistä vaiettiin

Naisten ”toimitusjohtajuuteen” kuuluivat myös vuosittaiset bonukset, joita he saivat miehiltään palkaksi kotona olemisestaan.

– Olin tyrmistynyt, kun kuulin sanan bonus kahvikupin äärellä. Myöhemmin kuulin eräältä, joka ei käynyt töissä, että hän ostaa pöydän erääseen tapahtumaan, kunhan saa bonuksensa. Nainen, jolla oli kaupallisen alan tutkinto muttei työtä, kertoi odottavansa ”loppuvuotistaan”, että hän pääsee shoppailemaan vaatteita. Lisätutkimukset paljastivat, että vuotuinen vaimobonus ei ollut harvinainen asia tässä heimossa.

Wednesday Martin sai selville, että bonuksista sovittiin avioehdossa, ja summa määräytyi esimerkiksi sen perusteella, kuinka hyvin aviomiehen rahasto tuotti. Sen lisäksi huomioitiin vaimon suoritus: esimerkiksi kuinka hyvin tämä pysyi budjetissa ja pääsivätkö lapset hyviin kouluihin.

Bonuksensa saamaansa ”omaa rahaa” vaimot käyttivät pysyäkseen piireissä. Yläluokka kun ei käy pelkästään lounailla vaan osallistuu tuttaviensa järjestämiin hyväntekeväisyystapahtumiin, joissa paikka pöydässä saattaa maksaa 10 000 dollaria.

– Ne, jotka eivät saaneet rahaa, vitsailivat seksisuorituksista. Naiset, jotka saivat, yleensä vetäytyivät, kun heiltä yritti kysyä lisää. Se kertoo siitä, että aihe on tabu, tutkija kirjoittaa.

Lue myös:

Amerikkalaistutkimus: seksiin suhtaudutaan yhä avoimemmin, vain yksi asia saa entistä jyrkemmän vastaanoton

New Yorkin sinkkuilloissa etsitään pientä naista: ”Miten niin tämä on pinnallista?”

Psykoterapeutti Maaret Kallio: tämä on suomalaisia eniten vaivaava parisuhdeongelma

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!

Empatiakirjailija Sami Kedon mukaan myötätunto toisia kohtaan on myös asennekysymys.

Mikä tekee meistä empaattisia?

Maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, joilla ei ole mitään – mutta jotka ovat aina valmiita antamaan sitä vähästäänkin muille. Tarinan toisella laidalla ovat rikkaat ja etuoikeutetut. Heillä olisi, millä auttaa, mutta myötätunto puuttuu.

Ihan niin yksinkertainen maailma ei ole, mutta empatiasta tietokirjan kirjoittanut Sami Keto kertoo, että kyky empatiaan tosiaan saattaa heiketä, kun ihminen rikastuu tai nousee yhteiskunnan hierarkiassa korkeammalle. 

– Tämä on havaittu todella monessa yhteydessä, Keto sanoo.

Yksi syy rikkauden ja empatian käänteiseen riippuvuuteen on se, että reiluus on Kedon mukaan useimmille ihmisille hyvin tärkeää. Jos siis ihminen on epäreilun korkeassa asemassa, hänen täytyy jotenkin pystyä perustelemaan ja oikeuttamaan eriarvoinen asema itselleen. 

– Jotta pystytään tasaamaan tilanne, alempana olevien arvoa pitää vähän laskea ja ajatella, että minä ansaitsen etuoikeuteni ja muut tekevät jotakin väärin.

Eriarvoisuus vaikuttaa empatiaan

Empatian määrä liittyy myös yhteenkuuluvuuden ja keskinäisriippuvuuden kokemuksiin. Ne, joilla on paljon rahallista tai sosiaalista pääomaa, ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan ja samastuvat toisiin vähemmän, mikä selittää heikompaa empatiakykyä. 

– Eliitti kokee yhteenkuuluvuutta omassa piirissään, vähävaraiset laajemmin, Keto tiivistää. 

Hän kertoo, että yhteiskunnan eriarvoistumisen on kuitenkin havaittu johtavan siihen, että myös hierarkiassa alimpina olevat kokevat entistä vähemmän yhteenkuuluvuutta ylempänä olevia kohtaan. Eriarvoisuus siis heikentää ihmisten empatiakykyä ylipäätään.


Empatiaa voi suunnata

Sami Kedon mukaan empatia on oleellinen osa ihmisyyttä, ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän empaattisia. Se kuitenkin vaihtelee, mihin suuntaamme empatiamme. Empatian kokemista ohjaavat yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset kertomukset.   

Osa meistä kokee myötätuntoa kedon kukkasiakin kohtaan, osa suhtautuu empaattisesti ainoastaan omaan lähipiiriinsä. 

”Usein empatia on tilannekohtaista.”

Esimerkiksi rasistisessa mellakassa vihaa huutava ihminen voi olla hyvinkin empaattinen, tosin suppeaa piiriä kohtaan. Myös voimakkaat negatiiviset tunteet nimittäin tarttuvat empaattiseen ihmiseen ja voivat viedä mukanaan.

– Usein empatia on tilannekohtaista. Totumme toimimaan toisissa tilanteissa empaattisesti ja toisissa epäempaattisesti. Se on myös asennekysymys; päättääkö, että tämä on sellainen tilanne, jossa ollaan empaattisia, Keto kertoo.

Piiri, jota kohtaan ihminen tuntee empatiaa, voi Kedon mukaan kutistua esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisen asema yhteisössä on epävarma tai jossa ihmisryhmien välillä on kilpailuasetelma.

Huomattavia empatiapuutteita on Kedon mukaan yleensä vain narsisteilla ja psykopaateilla. He pystyvät lukemaan kanssaihmisiään, mutta eivät jakamaan heidän tunteitaan – myötätunto puuttuu.