Carrien (Sarah Jessica Parker) parisuhteessa on mutkia matkassa myös Sinkkuelämää 2 -elokuvassa. Pitäisikö vähän hengitellä itsekseen ennen kuin vuodattaa murheensa läheiselle ystävälle? Kuva: Warner Bros
Carrien (Sarah Jessica Parker) parisuhteessa on mutkia matkassa myös Sinkkuelämää 2 -elokuvassa. Pitäisikö vähän hengitellä itsekseen ennen kuin vuodattaa murheensa läheiselle ystävälle? Kuva: Warner Bros

Läheinen suhde saa eläytymään toisen kokemuksiin niin paljon, että juttelusta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Puhuminen, puhuminen, puhuminen. Oli ongelma mikä tahansa, aika usein ratkaisuehdotus on jutella siitä. Onhan siitä usein apua, mutta on virkistävää lukea neuvo, jossa kehotetaan päinvastaista.

Kun parisuhteessa on ongelmia, moni puhuu niistä läheiselle ystävälle. Psykoterapeutti Barton Goldsmith kehottaa Psychology Todayssa miettimään kahdesti ennen kuin alkaa avautua, sillä aina siitä ei ole apua.

Goldsmithin mukaan on tyypillistä olla ylidramaattinen ja värittää tilannetta, kun on pois tolaltaan. Silloin on vaikea katsoa asioita kumppanin näkökulmasta. Helposti tästä seuraa, että kuunteleva ystävä omaksuu tiedostamattaan kipusi ja alkaa paheksua sinua satuttanutta tyyppiä. Vaikka ystävä tuntisi kumppanin, onhan hän silti sinun ystäväsi.

Goldmith kuvailee tilanteen, jossa näet ystävääsi pari viikkoa myöhemmin. Olette sopineet riidan kumppanisi kanssa, ja kaikki on taas hyvin. Ystäväsi ei ole kuitenkaan kuullut sinusta sen jälkeen kuin viimeksi tapasitte. Hän ehkä olettaa, että olet edelleen samassa tilanteessa: loukkaantunut ja vihainen kumppanillesi. Mutta sinä olet jatkanut eteenpäin – toisin kuin ystäväsi.

Ystävä ei ole ollut läsnä, kun olet korjannut asiat kumppanisi kanssa. Hänen voi olla siksi vaikeaa olla tukena ja iloita puolestasi, jos hän ei ole vielä itse käsitellyt tunteitaan kumppaniasi kohtaan.

”Usein paras ystävä ei ole paras tyyppi, jolle uskoutua parisuhteen vaikeuksista.”

”Tästä syystä on niin tärkeää olla varovainen, kun avautuu ihmiselle, joka rakastaa sinua ja haluaa olla puolellasi. Vaistomme voi sanoa toisin, mutta usein paras ystävä ei ole paras tyyppi, jolle uskoutua parisuhteen vaikeuksista”, Goldsmith kirjoittaa.

Goldsmith kertoo, että on kuullut kuvaamansa tilanteen tapahtumat monet kerrat kolmenkymmenen vuoden terapeutin uransa aikana. Useimmat ihmiset tekevät tämän virheen jossain vaiheessa elämäänsä. On fiksumpaa edes suodattaa tunteitaan ennen kuin jakaa ne hyvän ystävän kanssa. Vain harva ystävä osaa antaa objektiivista palautetta, kun läheinen on tuskissaan. Ja tällainen palaute on tärkeää, jotta näkee asiat selvästi.

Mitä sitten pitäisi tehdä, kun parisuhteessa menee huonosti? Goldsmith neuvoo pysähtymään ja ajattelemaan tunteitaa rauhassa. Ne voi jopa kirjoittaa ylös. Se voi pelastaa vihalta ja surulta. Ja jos haluaa jutella asiasta, psykoterapeutti suosittelee valitsemaan jonkun, joka näkee parisuhteen kokonaisuutena, ei vain sinun puoltasi asioista.

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti