Oletko miettinyt, miksi käyttäydyt somessa niin kuin käyttäydyt? Syy voi löytyä lapsuudesta. Kuva: Shutterstock
Oletko miettinyt, miksi käyttäydyt somessa niin kuin käyttäydyt? Syy voi löytyä lapsuudesta. Kuva: Shutterstock

Somekiukun syy voi olla kateus.

Kysyimme syksyllä lukijoilta, puhuvatko he parisuhteestaan somessa ja kertovatko julkiset rakkaudenosoitukset jotakin parisuhteesta. Moni vastaaja suhtautui parisuhteen julkiseen esittelyyn nuivasti ja epäili pusukuvia pelkäksi kulissiksi.

”Liika hehkuttaminen vaikuttaa epävarmuudelta. Jos muut pitää saada vakuuttuneiksi suhteen vahvuudesta, ollaan hakoteillä”, kommentoi esimerkiksi Jenna, 22.

Väestöliiton psykologi Anna Salmi uskoo, että ärtymys voi kummuta jäyhästä suomalaisesta kulttuurista. Parisuhde sosiaalisessa mediassa on vielä verrattain uusi ilmiö, eikä Suomessa olla totuttu esittelemään yksityistä julkisesti.

– Parisuhde on perinteisesti koettu aika yksityiseksi asiaksi, ainakin Suomessa. On uutta, että näin yksityinen asia tuodaan näkyväksi, Salmi sanoo.

Ärtymys voi johtua myös kateudesta. Jos toisten esittämiin rakkaudenosoituksiin suhtautuu aina nuivasti, kannattaa tarkastella omia motiivejaan. Haluaisinko itsekin julkaista pusukuvan tai rakkaudentunnustuksen vuosipäivänä, mutta en kehtaa? Miksi kiellän sen itseltäni?

– Oman onnen nostattelu voi herättää muissa kateutta ja epäilyä siitä, onko tuo tottakaan. Joskus se myös näyttää kivuliaasti, mitä omasta suhteesta sillä hetkellä uupuu.

Paljon hehkutusta, huono suhde?

Ruudun takaa toisten parisuhteita on helppo arvostella, mutta oikeasti pusukuvat kertovat enemmän päivittäjästä itsestään kuin parisuhteen laadusta.

”Toiset ovat avoimempia kuin toiset. Minusta se ei kerro varsinaisesti mitään suhteesta, paitsi joissakin tapauksissa, vaan enemmänkin siitä, kertooko ylipäätään asioista avoimesti vai ei”, kommentoi esimerkiksi Minna P, 45.

Tapoja on monia. Yksi käyttää sosiaalista mediaa vain työvälineenä, toinen hakee kuvilla hyväksyntää. On myös tutkittu, että ekstrovertit päivittävät enemmän kuin introvertit.

– Facebookilla pyritään vaikuttamaan toisten mielikuviin itsestä. On tutkittu, että paljon postaavat etsivät sosiaalisesta mediasta yhteenkuuluvuuden tunnetta, Salmi sanoo.

On tutkittu, että ekstrovertit päivittävät enemmän kuin introvertit.

Me Naisten kyselyn vastaajien mielestä runsas päivitystahti saattaa kertoa epävarmuudesta suhteessa.

”Monesti olen huomannut, että pariskunnat, jotka hehkuttavat suhdettaan somessa, ovatkin oikeasti suhteestaan hyvin epävarmoja ja eroavat herkemmin. Ja sitten erokin tehdään somessa näyttävästi”, kommentoi esimerkiksi Iida, 24.

Ajatuksessa on etäisesti perää. Salmen mukaan runsas postaustahti voi kertoa myös hylätyksi tulemisen pelosta. Päivityksillä voidaan hakea vahvistusta sille, että on hyvä ja riittävä.

Salmen mukaan lapsuudenaikaiset kiintymyssuhteet voivat vaikuttaa siihen, miten ahkerasti somea päivittää. Hän viittaa amerikkalaistutkimukseen, jossa tarkasteltiin turvattomasti kiintyneiden aikuisten sosiaalisen median käyttöä.

– Hetkissä, joissa koettiin epävarmuutta parisuhteesta, postattiin enemmän parisuhteeseen liittyviä asioita, Salmi sanoo.

– Sen lisäksi ne, joiden itsetunto riippui enemmän parisuhteesta ja jotka kokivat parisuhteen itsensä jatkeena, postasivat enemmän.

Kova postaustahti ei silti tarkoita, että suhde olisi huono. Omat epävarmuudet tai käyttäytymismallit eivät välttämättä kerro yhtään mitään suhteen laadusta.

Huomion ja hyväksynnän hakeminen on inhimillistä, eikä epävarmuutta kannata tuomita.

– Jos joku postaa epävarmuuden hetkellä enemmän, senhän pitäisi herättää meissä vain empatiaa, Salmi muistuttaa.

”Jos joku postaa epävarmuuden hetkellä enemmän, senhän pitäisi herättää meissä empatiaa.”

Välttelijä on hiljaa

Lapsuuden kiintymyssuhde voi vaikuttaa myös päinvastoin – täydellisenä somehiljaisuutena.

Hehkuttajien vastakohta ovat tyypit, jotka eivät mainitse somessa edes puolison nimeä. He saattavat kokea parisuhteen liian yksityiseksi sosiaaliseen mediaan tai pitää matalaa profiilia puolison toiveesta. Jos puoliso ei ole sosiaalisessa mediassa tai suhtautuu siihen kielteisesti, parisuhdepäivitykset jäävät tekemättä.

”Puolisoni ei ole Facebookissa, eikä hän halua olla mikään julkinen näytöskappale”, kertoo esimerkiksi Heini, 35.

Anna Salmen mukaan kriittinen suhtautuminen sosiaaliseen mediaan voi sekin kertoa lapsuuden kiintymyssuhteesta.

– Jos toinen on välttelevästi kiintynyt, hän arvostaa yksityisyyttä ja itsenäisyyttä, kokee toiset ihmiset herkemmin epäilyttävinä ja postaa vain vähän henkilökohtaisia asioita Facebookiin. Se vaikuttaa puolisonkin käyttäytymiseen, Salmi sanoo.

Joidenkin tutkimusten mukaan Suomessa välttelevä kiintymisen tapa on yleisempi kuin monissa muissa maissa.

– Täällä on pienestä asti korostettu yksityisyyttä ja itse pärjäämistä. On kuitenkin hyvä muistaa, että kiintymyksen tapa ei ole lokero vaan liukuma, jossa ihmiset sijoittuvat johonkin kohtaan. Jollakin välttelevät piirteet ovat voimakkaita, toisella taas vähäisempiä.

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti