Juonipaljastus: ei ainakaan vielä niin pahasti kuin kodin siisteydelle.

Siivous! Tuo maailmankaikkeuden turhin murheen- ja riidanaihe, josta riittää ammennettavaa.

Helsinkiläinen Anneli, 42, arvioi, että hän on viime vuosina riidellyt puolisonsa kanssa aiheesta keskimäärin kerran kahdessa viikossa. Lisäksi kahteen viikkoon mahtuu monta pienempää tiuskimishetkeä sekä jatkuvaa, hiljalleen kasautuvaa turhaumaa, joka näkyy kärttyisyytenä ja vähentyneinä seksihaluina.

Anneli ei ole mielestään siivoushullu, mutta hän toteaa olevansa kulttuurisen mallin uhri: tavoite asua siistissä kodissa syntyi yhtä aikaa lapsen kanssa. Normaali ja kunnollinen lapsiperheen koti on siisti, ja siisteyden vastuuhenkilö on perinteisesti nainen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Yhtäkkiä vain aloin pitää tärkeänä sitä, että joka paikassa ei lojuisi kokistölkkejä ja puolipitoisia vaatteita, ja että joskus imuroitaisiin. Ei edes joka viikko, mutta joskus!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Annelin puolisolle ei käynyt samoin. Anneli onkin kateellinen siitä, että tämä pystyy olemaan ottamatta paineita kunnollisuudesta.

– En pidä tästä uudesta persoonastani, joka puhuu hirveästi siivoamisesta ja kotitöistä. Ikään kuin ne olisivat minulle joku intohimo. Eivät ole. Elämä vain tuntuu olevan täynnä tekemättömiä kotitöitä. 


Salasiivous on out!

Asiaa on koetettu ratkaistakin. Keittiössä melkein jo toimii vuorottelu niin, että joka toinen viikko puoliso hoitaa ruuanlaiton ja tiskit, joka toinen viikko Anneli. Keittiöviikon saa hoitaa haluamallaan tavalla: kokkauksella, eineksillä tai noutoruualla. Puoliso korjaa ruokapöydän ehkä pari kertaa viikossa ja täyttää tiskikoneen kerran, Anneli paljon useammin.

– Keittiömallimme on siitä kiva, että se vähentää puheeksi ottamisen tarvetta. Se myös siedättää kestämään sotkua ja lisää vapaa-aikaa, koska toisen viikolla keittiöasioihin ei kuulu puuttua.

Hiljattain Anneli luki innostavan blogimerkinnän, jossa tuomittiin salasiivous. Anneli tunnisti itsensä salasiivoojaksi: hän oli sutaissut vessan puhtaaksi ehtiessään ja käyttänyt yksinäiset vapaahetket tavaroiden raivaamiseen. Samalla hän on luonut illuusiota siitä, että kotona toimii jonkinlainen siivouskeiju.

Elina Pullin parisuhdeneuvon mukaan vapaahetket pitää käyttää kivoihin asioihin. Siivoaminen hoidetaan yhdessä, jottei puoliso totu siihen, että koti siivoutuu ilman häntäkin.

Anneli päätti kokeilla. Hän veti salasiivouksen rajan niin, että omien tavaroiden laittaminen paikoilleen ja vaatteiden viikkailu kaappiin oli ok. Sen sijaan kiellettyä salasiivousta oli vessan pesu, puolison levittelemän irtaimiston siirtely, pyykinpesu tekemättä siitä numeroa ja lapsen tekemien tuhojen siivoilu.

Miten kävi?

Tavallaan kokeilu onnistui: parin viikon kuluttua Annelin puoliso alkoi olla ärtyisä ja ehdotti lopulta siivouspäivää ”tälle tilanteelle on hei pakko tehdä jotain” -hengessä. Siihen mennessä lattiatila oli ehtinyt täyttyä vaatteista ja roinasta, ja vessa oli ryönääntynyt ennen näkemättömään kuntoon.

– Tuntui edistykseltä, että se en tällä kertaa ollut minä, joka vonkasi yhteistä siivousta. Lisäksi olin koejakson aikana kuulevinani kerran vessaharjan ääntä: mies salasiivosi! 

Siivouspäivän jälkeen Anneli lipsahti vahingossa taas salasiivouksen puolelle ja huomasi asettelevansa tavaroita paikoilleen. Lipsahdus on nyt korjattu ja tasoille on taas kerääntymässä roinaa. Anneli aikoo kokeilla salasiivouksetonta kautta vielä hetken, vaikka hän ei ole vielä tottunut sotkuun.

Parisuhteen kannalta salasiivouksen lopettaminen ei yksin tunnu toimivalta: se on vähän passiivis-aggressiivista. Ehkä salasiivouksen lopettamiseen täytyisi lisätä muita elementtejä, kuten vakituinen siivouspäivä. 

– Meillä eivät valitettavasti oikein toimi sellaiset mallit, joissa asioita keskusteltaisiin selviksi, luotaisiin säännöt ja kiinnitettäisiin jääkaapin oveen tehtävälistat. Puoliso kieltäytyy muista kuin keittiövuorojen jaosta. Parasta olisi tietysti, jos kumpikin salasiivoisi. Silloinhan tarve isompaan siivousurakkaan poistuisi. 

Toinen mahdollinen ratkaisu on hyväksyä muinaiset roolit, siivoilla kiltisti ja tunnustaa, että epäonnistui tasa-arvoisen parisuhteen luomisessa ja oikean mallin antamisessa lapselleen – eli nykynaisen keskeisessä suorituksessa. Tähän vaihtoehtoon kannustaa esimerkiksi se, että Annelin puolison auto on jatkuvasti rikki. Anneli ei osaa korjata sitä, joten puolison aika menee auton korjaamiseen, ja häntä tuntuisi kohtuuttomalta rasittaa liikaa kotitöistäkin. Näin sitä lipsahdetaan perinteisiin rooleihin: mies miesten töissä, nainen kotosalla.

– Kun puolisollakin on kädet täynnä tylsiä töitä, tuntuu entistä naurettavammalta kitistä jostain kotitöiden tasa-arvosta. Hän on kuitenkin keskimäärin puuhakkaampi kuin minä; hän vain puuhailee muita kuin siivousasioita. Seuraavaksi ulkoistan siivouksen.

Vierailija

Kun lapsi syntyy, on luonnollista vaatia puhtaita lattioita. Se vauva mönkii lattialla kaiket päivät ja nuolee kaikki pinnat. Sieltä on pakko ottaa tavarat ylös ja putsata sitä lattiaa. Ja kun leikki-ikäisellä lapsella on tavaraa se määrä, mikä suomalaisella lapsella keskimäärin on, se on pakko siistiä joka ilta paikoilleen. Lapsi levittää tavaroitaan päivän aikana uskomattomat määrät, ja jos ei tilannetta hoida, kohta ei päästä kävelemään asunnossa.

Itse inhoan kävellä hiekkaisella lattialla. Omakotitalossa kuljetaan koko ajan sisään ulos, joten likaa ja hiekkaa kulkeutuu kengissä ja vaatteissa jatkuvasti sisälle ja edelleen jalanpohjien mukana sänkyynkin. Pakko on imuroida tai mopata tai harjata tämän tästä.

Minä olen meidän perheessämme (nalkuttava) kodin hengetär. Hoidan siistimisen ja siivoamisen. Miehelle olen nakittanut tiskit, roskien viennin, sanomalehtien viemisen keräykseen, hänen omien vaatteidensa pyykkäämisen (miehen hikiset ja öljyiset työvaatteet pestään eri pesussa kuin minun ja muksun värikkäät keveät vaatteet) sekä hänen oman vessansa siivoamisen. Meillä siis on kaksi vessaa, joista suurempi on kehkeytynyt minun ja lapsen vessaksi ja pienempi miehen istuntopaikaksi. Mies putsaa pyttynsä jouluna ja juhannuksena - siis ihan oikeasti. Joskus jos oikein nalkutan, mies imuroi (tapahtuu kolmisen kertaa vuodessa) tai vaihtaa petivaatteet (viime vuonna kaksi kertaa).

Molemmat käymme töissä. Minä hoidan lapsen päiväkotiviennit ja harrastuskuljetukset, lumenluonnit ja nurmikonleikkuun. Mies vaihtaa autonrenkaat. Jos minusta aika jättäisi, tämä talo hukkuisi pas*aan kuukaudessa.

Toisaalta, mies viettää paljon aikaa lapsen kanssa vapaa-ajalla, leikkii piilosta ja vie metsäretkille ja lastenleikkipaikkoihin. Minä saan olla kotona yksin (ja silloin siivota rauhassa ja tehdä töitä ja huilata ja kuunnella musiikkia kovalla), olen luonteeltani yksinäisyyttä kaipaava ihminen. Olen elämääni ihan tyytyväinen. Mutta pakko on myöntää, että jos joskus tulisin töistä kotiin ja mies olisi ihan itsestään imuroinut pyytämättä, olisihan se tosi hieno tunne. Ties mihin johtaisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla