Kolme paria pähkäilee sarjassa päänsä puhki, pystyvätkö he elämään heille valitun kumppanin kanssa. Ohjelma opettaa meille muillekin tärkeitä asioita ihmissuhteista – ja muistuttaa omista virheistämme.

Tuokin virhe tuli nuorena tehtyä! Ja miksei tämä yksi nyt saa suutaan auki? Ja ei, ei, tuo nyt on varma tapa karkottaa mies! Ensitreffit alttarilla -ohjelma suorastaan huutaa katsojaa antamaan sohvansa pohjalta parisuhdeneuvoja tuoreille pariskunnille.

Sarjan pareista Esalla ja Violalla tuntuu menevän mukavasti – liekö siksi, etteivät he vatvo ja vouhota? Mutta Miia ja Olli sekä Jussi ja Pia, kuulkaas nyt:

1. Anna toiselle tilaa

Tykkääkö Olli musta? Ahdistaako häntä mun kanssa? Kyllä nyt jo pitäisi tietää, haluaako hän jakaa elämänsä kanssaan! Näitä asioita Miia on jankannut Ollille ja kameroille toisesta jaksosta alkaen.

Miian epävarmuuden ymmärtää, sillä hän on kertonut pettyneensä usein parisuhteissaan. Silti! Ei ihme, että harkitsevaisen Ollin pää on sekaisin – suhde on edennyt vauhdilla, pari on tuntenut vasta muutaman viikon, tekee kaiken yhdessä eikä omaa tilaa ole.

Miian jatkuva tunteiden vatvonta osoittaa sen, minkä moni meistä on joskus kokenut: ihastuneena ihminen voi käyttäytyä todella oudosti.

Jos toisen tunteet eivät etene samaan tahtiin kuin itsellä, tilannetta ei ainakaan auta se, että ahdistaa toisen nurkkaan ja pommittaa tätä jatkuvasti kysymyksillä suhteen tilasta.

2. Älä ylianalysoi

Miia hokee jatkuvasti ”en enää halua roikkua löysässä hirressä”. Siis missä ihmeen löysässä hirressä? Siltä Miiasta varmasti tuntuu, mutta se ei tarkoita sitä, että Olli ajattelisi asiasta samoin tai että Miian tulkinta tilanteesta olisi oikea.

Ihastuneena jää helposti jumiin omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Ja unohtaa, että niin kuin elämässä muutenkin, parisuhteissakaan kaikki ei ikinä mene niin kuin minä itse haluan eikä kukaan toinen voi kokea asioita täsmälleen minun haluamallani tavalla.

3. Älä ole vässykkä

Vaikka Miia saattaa analysoida ja tulkita liikaa, ehkä hänen oloaan helpottaisi, jos Olli saisi rohkeasti suunsa auki. Olli tyytyy vässykän roolin eikä puolusta itseään ja omia tunteitaan.


Pia ja Jussi.

4. Sano suoraan, jos haluat maksumiehen

Pia on vihjaillut ohjelmassa muutaman kerran, että Jussi saa hoitaa kaikki kulut.

Toisessa jaksossa hän halusi mennä automaatille nostamaan rahaa häämatkaa varten. Mutta kun Jussi nosti rahat ensin, Pia päättikin olla nostamatta ja vitsaili, ettei tarvitsekaan rahaa, kun Jussilla kerran jo on sitä. Kauppareissulla hän unohti lompakkonsa kotiin, mikä sai Jussin pohtimaan kameroille, että haluaako Pia itselleen maksumiehen.

Ei ole reilua, ei! Tai jos haluaa kumppanistaan maksumiehen, se kannattaa tehdä heti selväksi.

5. Anna toisen pitää hänelle tärkeät ihmiset elämässään

Ensi tiistaina esitettävässä jaksossa Pia pahoittaa mielensä, kun Jussi lähtee kavereiden kanssa pariksi päiväksi frisbeegolfreissulle. Pia harmittaa, että heidän yhteisestä lomaviikostaan menee kaksi päivää ”hukkaan”. Jussi piti silti sinnikkäästi päänsä, ja hyvä niin. Jussi on juuri muuttanut Mäntsälästä Helsinkiin Pian luo eikä ole juurikaan nähnyt omia kavereitaan. Lisäksi hän ei ole oikein löytänyt omaa paikkaansa Pian kotoa.

Pia ja Jussi ovat molemmat myös miettineet, etteivät kummankaan tunteet toista kohtaan ole vielä roihahtaneet. Kahdestaan kyhnöttämällä tunteet ja halut tuskin selkiytyvät, joten kavereiden kanssa olemisesta ei liene mitään haittaa.

Kun Jussi tulee reissultaan takaisin, Pia tenttaa hieman takakireän oloisena, ottivatko miehet reissullaan alkoholia.

Aijai, ei ehkä paras osoitus luottamuksesta ja toisen valintojen kunnioittamisesta! Eikö voisi vain olla iloinen, jos toisella on ollut mukavaa? Sitä paitsi, kun saa rentouduttua yksin tai kavereiden kanssa, on enemmän annettavaa myös kumppanille.

Ensitreffit alttarilla Avalla tiistaisin klo 21.00.

Lue myös:

Miksi Ensitreffit alttarilla -jaksossa ei puhuta seksistä? Tuottaja vastaa

HS: Rosa Meriläinen puolustaa Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa: ”Ihan järkevät tapa pariutua”

Ensitreffit alttarilla -asiantuntijat: ”Näistä syistä Miian ja Olli voi olla vaikeaa saada suhdetta toimimaan”

Kaikki ohjelmaan liittyvät jutut löydät täältä.

Teininä moni asia on vähän vaikeaa – ja varsinkin noloa!

Ei ole helppoa olla teini-ikäinen. Juuri tuossa iässä kulmat kurtistuvat ja silmät muljahtelevat keskimääräistä herkemmin. Ja hyvin usein näiden eleiden kohteina ovat omat vanhemmat, joita hävetään.

Silmien pyörittely omille vanhemmille ei ole kuitenkaan merkki epäkypsyydestä. Psykologi Lisa Damour on kertonut The New York Timesissa, että kyseessä on normaali kehitysvaihe, jolla pyritään ilmaisemaan itsenäisyyttä. Myös psykologi Heli Heiskanen on todennut Ylellä saman.

– Teinin on tarkoituskin itsenäistyä ja erottautua vanhemmista, ja se korostaa vanhempien kritisointia. Kun halutaan olla kavereiden silmissä mahdollisimman cooleja ja hyväksyttyjä, niin kaikki poikkeava on hävettävää, Heiskanen on kertonut sivustolle.

”Supernoloa, kun äitini kyseli kaverini kuullen, ovatko minulta tamponit loppu.”

Pyysimme kaksi-, kolme- ja nelikymppisiä muistelemaan, mikä heitä hävetti teini-ikäisinä. Näin he kertoivat:

1. Nolot jutut

”Äidilläni on mutkaton asenne erilaisiin ruumiintoimintoihin. Teininä oli supernoloa, kun hän kyseli iloisesti kaverini kuullen, ovatko minulta tamponit loppu. Hän oli juuri lähdössä kauppaan ja teki ostoslistaa.” Suski, 36

”Kaikkein nolointa oli, kun olimme koko perhe ensimmäistä kertaa Lontoossa lomalla. Olin itse tuolloin 13-vuotias. Kiersimme kaupunkia turistibussilla. Piccadilly Circuksen kohdalla isä kysyi oppaalta isoon ääneen, miten tuonne sirkukseen voi ostaa lippuja.” Jonna, 41

”Isä pärähti aina paikalle kertomaan todella luokattomia – ja pahimmillaan pikkutuhmia vitsejään.”

”Kokoonnuimme teineinä tyttöporukalla usein meille kotiin, minun huoneeseeni, Manhattan-sipsikulhon ympärille. Aina jossain kohtaa isäni pärähti huoneeseen kutsumatta ja alkoi kertoa luokattomia – ja pahimmillaan pikkutuhmia – vitsejään. Ystävieni mielestä isä juttuineen oli tosi hauska. Itse muistan ajatelleeni, miten hullu ja nolo hän on. Muistelemme tyttöjen kanssa näitä kertoja edelleen. Isäni kertoo yhä vitsejään. Nykyään joku jutuista saattaa jopa naurattaa.” Reetta, 37

2. Halaaminen

”Isäni halusi aina halata joka aamu koulun pihalla. Ja siis vielä lukioiässä. Oli jotenkin kauhean noloa teinin mielestä. Nyt jälkikäteen se on aika suloista.” Johanna, 42

”Isä halusi tehdä poikakavereille selväksi, miten hänen tyttäriään kohdellaan.”

3. Puhuttelut

”Isäni piti puhutteluja poikakavereille keittiön pöydän ääressä. Halusi tehdä selväksi, miten hänen tyttäriään kohdellaan. Itse istuin omassa huoneessa korvat punaisina ja halusin kadota maan päältä.” Jaana, 42

4. Samassa paikassa näyttäytyminen

”Jossain vaiheessa teini-ikää häpesin erityisesti mutsia niin paljon, etten voinut mennä hänen kanssaan samaa matkaa bussilla kaupungille, jos joku tuttu olisi vaikka nähnyt. Vanhempien läsnäolo erinäisissä tilanteissa sai aina pelkäämään, että nyt ne kaikki uudet tuttavuudet tajuaa, että olen ihan lapsi ja kiusallinen tyyppi. Jotain huijarisyndroomaan liittyvää siinä todennäköisesti oli.” Emilia, 25

”Tuli olo, että olen kuin joku lemmikki, jota esitellään.”

”Vaikka vanhemmissani ei aina ollut mitään sinänsä noloa, heidän kanssaan näyttäytyminen esimerkiksi kaupassa tai ravintolassa nolotti. Nolous siis ikään kuin aktivoitui ja muuttui tarttuvaksi julkisilla paikoilla. Minulla on nuoret vanhemmat, jotka yleensä osasivat käyttäytyä. Isovanhemmilla, jotka hekin tosin ovat suhteellisen nuoret, sen sijaan oli välillä vaikeuksia. Pahinta oli, kun menimme ekaa kertaa isovanhempien kanssa Mäkkäriin ja he vaativat henkilökunnalta aterimia. Koulun coolit tyypit olivat tietysti paikalla, mikä oli aivan hirveää. Viivi, 26

”Äidilläni oli tapana jäädä suustaan kiinni kaupungilla joka toisen vastaantulijan kanssa. Eniten niissä tilanteissa hävetti se, että äiti aina esitteli minut kaikille tuttavuuksilleen 'meidän nuorimmaisena'. Tuli sellainen olo, että olen joku lemmikki, jota esitellään ihmisille, ja he sitten katsovat siinä, että miten olen kasvanut ja miten söpö olen. Niin noloa! Nykyään on maailman ihaninta, kun äiti esittelee minua tutuilleen – ymmärrän, että hän on minusta kertoessaan yleensä ennen kaikkea kauhean ylpeä.” Helmi, 25

”Joskus opettaisäni nukahti koetta valvoessaan.”

5. Ikä

”Hävetti, kun vanhempani olivat niin vanhoja, luokkakaverin mummo oli nuorempi kuin äitini. Lisäksi hävetti, kun isäni ei jättänyt minua autolla säällisen välimatkan päähän, vaan kurvasi koulun pihaan. Toki minulla oli erityisen paljon hävettävää siksi, koska vanhempani kyläkoulun opettajina kaikkine omituisuuksineen olivat päivästä toiseen kavereiden tarkkailtavina. Joskus isä nukahti koetta valvoessaan.” Ärrä, 41

”Kaikista nolointa oli, kun isä hankki nahkarotsin.”

6. Olemus / vaatteet ja alastomuus

”Minua hävetti se, että vanhempani eivät olleet yhtään ”cooleja”. He ovat ihan sellaisia tavallisia tyyppejä, työssäkäyviä ihmisiä, joiden juuret ovat maaseudulla. Tykkäävät hiihtää, käydä mökillä ja katsoa lauantai-iltana telkkaria. Itse olisin halunnut olla tietenkin äärimmäisen cool kaupunkilainen. Olisin halunnut matkustella, mutta me menimme aina mökille. Kerran kävimme Kanarialla – sekin tuntui nololta ja kliseiseltä, vaikka matka olikin ihan todella hauska.” Linda, 24

”Isäni patsasteli kotona alasti suihkun jälkeen, vaikka olisi ollut kavereita.”

”Isäni patsasteli kotona alasti suihkun jälkeen, vaikka olisi ollut kavereita kylässä. Kyllä hävetti.” Ärrä, 41

”Vanhempani pukeutuivat nolosti. Olisin kovasti halunnut, että he olisivat tyylikkäitä ja trendikkäitä, mutta sellaisia tavallisia pulliaisia he vain aina olivat. Kaikista nolointa oli, kun isä hankki nahkarotsin. Se oli meganolo.” Elina, 25

7. Oudot tavat

”Isäni on fanaattinen penkkiurheilija, jolle mieluisia lajeja ovat erityisesti hiihto ja mäkihyppy. Teininä en voinut kutsua kavereita kylään olympialaisten tai muiden urheilukisojen aikaan, koska isä kannusti suomalaisia niin kovaan ääneen, että talo tärisi. Supernoloa. Vieläkin välttelen vanhempieni kotia suurten urheilujuhlien aikaan.” Mari, 40

”Mielestäni oli noloa, että junalla työmatkaa tekevä äitini käveli töistä lähtiessään aseman laiturilla mahdollisimman pitkälle, jotta pystyi hyppäämään junan ekaan vaunuun välttääkseen siten kävelyä määränpäässä. Nykyään teen itse samoin.” Viivi, 26

 

Kysely

Häpesitkö sinä vanhempiasi teininä?

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski.