Kodin Kuvalehti
Mitä pitäisi tehdä, jos äiti ei pysty iloitsemaan tyttärensä onnesta? Kuva: Shutterstock
Mitä pitäisi tehdä, jos äiti ei pysty iloitsemaan tyttärensä onnesta? Kuva: Shutterstock

Äidin tai isän voi olla vaikea ilahtua lapsensa iloista, jos oma elämä tuntuu kurjalta. Vanhemman kateuden syitä on hyvä ymmärtää, mutta omia iloja kannattaa myös varjella.

Lapsen ja vanhemman suhteessa ollaan usein paljaampia ja tarvitsevampia kuin missään muussa suhteessa. Iän myötä suhde vielä muuttuu – ja joskus aivan odottamattomalla tavalla.

Äitisuhteensa muuttumisesta yllättyi keski-ikäinen tamperelaisnainen, jonka oma elämä oli täyttä ja onnellista: työssä riitti haasteita, kouluikäiset lapset toivat paljon iloa, parisuhde voi hyvin, harrastukset ja ystävät tekivät elämästä vielä täydempää.

Näistä iloistaan ja menoistaan hän kertoi usein myös kahdeksaakymmentä lähestyvälle äidilleen. Äidin oma elämä oli alkanut kaventua monien ystävien kuoltua ja voimien vähennyttyä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kerta toisensa jälkeen tytär huomasi, että äiti tuntui tulevan surulliseksi kuullessaan, mitä kaikkea kivaa tytär oli tehnyt. Ennen äiti oli ollut niistä innoissaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Psykologi, psykoterapeutti Titta Sopasen mukaan äidin on ehkä vaikea peittää harmiaan siitä, miten paljon heidän elämänsä eroavat toisistaan. Hän saattaa myös toivoa enemmän huomiota ja aikaa.

Silti Sopanen sanoo, että aikuista ihmistä ei pitäisi ensimmäisenä lähteä suojelemaan siten, että kuulumisistaan ei kertoisi lainkaan.

– Toki roolit voivat jossain vaiheessa kääntyä niin, että lapsi alkaakin suojella vanhempaansa, se on luonnollista. Mutta ihmiset haluavat ensisijaisesti, että heitä kunnioitetaan eikä käsitellä silkkihansikkain. Aikuinen on kuitenkin tasavertainen aikuinen, kunnes hänen kuntonsa huononee ja hän alkaa olla tosi hauras tai vaikkapa muistisairas.

Molempien pitää päästää irti

Titta Sopanen ajattelee, että jokaisen pitäisi voida vapautuneesti kertoa toisille asioistaan. Hän lähtisi pikemminkin miettimään, miksi äiti ei pysty iloitsemaan lapsensa puolesta. Kyse ei välttämättä ole vain äidin elämänpiirin kaventumisesta – takana voi olla myös tiiviiseen suhteeseen kuuluvia ongelmia.

– Tulee mieleen, että erillisyydessä saattaa olla jotain pulmaa. Onko äiti pystynyt päästämään irti, antanut lapsensa alkaa elää omaa elämäänsä? Entä olemmeko itse saaneet aikaan riittävän psykologisen erillisyyden äidistä vai odotammeko, että hän jakaa aina kaiken?

”Toki itseään saa suojata, jos muuten saa aina pahan mielen.”

Sopasen mielestä vanhemman pitäisi pystyä ensisijaisesti iloitsemaan lapsensa iloista ja myötäelämään niitä, vaikka oma elämä olisi millaista. Psykoterapeuttina hän kuitenkin tietää, että kaikki suhteet eivät ole ideaaleja. Silloin on viisasta myös suojautua.

–  Äiti voi olla esimerkiksi ilkeä ja alkaa piikitellä, että kylläpä sinulla meininkiä näyttää riittävän. Jos ilojasi vähätellään niin, että saat aina pahan mielen, toki silloin saa laittaa oman etunsa edelle. Silloin suojaat itseäsi etkä äitiäsi, kun et kerro asioistasi.


Kunnioitus voi tarkoittaa, ettei suojele liikaa

Mutta miksei äitiä saisi suojella? Eikö sekin voisi olla yksi kunnioittamisen muoto, että ei tieten tahtoen aiheuttaisi hänelle pahaa mieltä?

Psykologi Titta Sopanen ajattelee, että tasaveroisempaa aikuisten välistä kunnioitusta olisi se, että ottaisi asian puheeksi.

– Jos välit ovat hyvät, vanhemmalle voi ehkä sanoa, että ihmettelee hänen reaktiotaan. Voi koettaa ottaa asian puheeksi. Parhaimmillaan siitä voi syntyä hyvä keskustelu, joka puhdistaa ilmaa.

Vanha sananpari ”kell’ onni on, se onnen kätkeköön” voi tulla mieleen muissakin suhteissa: lapsettomuudesta kärsivät eivät välttämättä innostu toisten vauvatarinoista.

”Jokainen vastaa omista tunteistaan ja omasta käytöksestään.”

Heitäkään Titta Sopanen ei alkaisi paapoa sen paremmin kuin iäkkäitä vanhempiakaan.

– Ajattelen, että jokainen vastaa omista tunteistaan ja omasta käytöksestään. Jos ei esimerkiksi halua tulla toisen lasten synttäreille, siitä voi aivan hyvin kieltäytyä ja kertoa, että nyt ei pysty siihen. Se on vähemmän itsekästä kuin miltä se kuulostaa.

Sopasen mielestä omia tunteitaan ajattelemalla tulee samalla ajatelleeksi toisenkin tunteita.

– Ja olleeksi kivempi myös muille.

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Kysely

Kerrotko vanhemmillesi iloistasi vai suojeletko heitä niiltä?

Vierailija

Saattaa olla myös kyse siitä että äiti tuntee olevansa tärkeä kun ilkeilee tyttärelleen.On jopa niitä jotka mustamaalaa tytärtään muille kun ei muuten pysty itseään tuomaan esiin ja siten sotkevat tyttärensä elämää.Äiti katkera vanhenemisestaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla