Pitääkö tästä samasta aiheesta jauhaa vielä 50 vuotta? Kuva: Shutterstock
Pitääkö tästä samasta aiheesta jauhaa vielä 50 vuotta? Kuva: Shutterstock

Listasimme keinoja välttää arjen ärsytyksenaiheita, jotka johtavat siihen samaan riitaan, joka on jo käyty tuhat kertaa. 

Riitely ei ole erityisen mieltäylentävää hommaa, varsinkaan, jos aina taistellaan siitä samasta iänikuisesta asiasta – oli se sitten raha, kotityöt, seksi tai vaikka se, että toinen on ärsyttävä. Siksi keräsimme vinkit siihen, miten riita saadaan poikki, tai mikä parempaa, jopa estetään arkisen pikku kinan kehittyminen riidaksi ikuisuusaiheesta. 

Perhe- ja avioliittoterapeuttina toimiva Andrea Brandt ehdottaa Psychology Todayssa kolmen askeleen lähestymistapaa.

1. Etsi oikea tunne

Kumppanin puheet tai hölmöilyt suututtavat, mutta suuttumuksen takaa on usein löydettävissä jokin toinen tunne. Jos esimerkiksi tappelunaiheena on seksi, saattaa suuttumuksen takana piillä pelko siitä, ettei ole rakkaansa silmissä haluttava. Ensimmäinen askel on tunnistaa tämä syvempi, suuttumuksen lisäksi vaikuttava tunne. 

2. Tsekkaa, onko uhka todellinen

Seuraavaksi kannattaa Brandtin mukaan pysähtyä miettimään, onko uhka, josta syvä tunne kumpuaa, todellinen. Pelot ja epävarmuudet voivat pohjata lapsuuskokemuksiisi tai omiin ennakkokäsityksiisi sen sijaan, että ne johtuisivat kumppanisi todellisista tekemisistä. Jos kotityöriidan takana onkin kokemus siitä, että on lapsuudenkodissaan joutunut aina siivoamaan enemmän kuin sisarukset, puolison syytteleminen ei auta asiaa.

3. Älä lue rivien välistä

Arvioi riitoja ja riidanaiheita sen perusteella, mitä kumppanisi on oikeasti, asiaa mitenkään värittämättä, tehnyt tai sanonut. Älä tee ylimääräisiä päätelmiä vaan luota siihen, mitä kumppanisi sanoo. Vähemmän vääriä oletuksia johtaa vähempiin riitoihin. 

Riitoja ohjaavat Cosmopolitanin mukaan enemmän riitelyn tavat ja kaavat kuin se, mistä oikeastaan tapellaan. Kaavoja voi rikkoa useilla eri tavoilla.

4. Usko, ettet ole aina oikeassa

Kun ihminen valmistautuu riitaan tai syyttämään toista jostakin, hän alkaa kerätä todistusaineistoa. Riitelijän aineistonkeruu vain on usein sillä tavalla erikoinen prosessi, että siinä jätetään kaikki kumppanin näkökantaa puolustavat näkökohdat huomiotta. Todellisuudessa oma puolueellinen todistusaineisto kannattaisi hylätä ja kumppanin näkökulma uskoa ihan viimeistään siinä vaiheessa, kun hän pyytää aidosti anteeksi, lupaa parantaa tapansa ja kertoo, ettei ollenkaan tarkoittanut loukata.

5. Muista tilannesidonnaisuus

Jos itse alkaa raivota puolisolleen heti töistä kotiin palattuaan, kyse on tietenkin siitä, ettei ole saanut mitään syödäkseni moneen tuntiin. On selvää, ettei kumppanin kannata pikku nälkäkiukusta pahastua. Valitettavasti samaa logiikkaa ei usein ymmärretä soveltaa kumppaniin. Rakkaan kiukku ei tunnu johtuvan nälästä vaan siitä, että hän on huonosti käyttäytyvä jästipää. Monelta riidalta välttyy, jos muistaa, että kurjasta tilanteesta tai matalasta verensokerista johtuvat raivonpuuskat koskevat muitakin kuin itseä.

6. Älä yllytä

Käyttäytyykö mielitiettysi aina samalla tavalla riidellessä? Itkee, huutaa tai lähtee karkuun? Ärsyttävää, tiedetään. Jos kumppanilla on ei-niin-rakentava tapa riidellä, kannattaa miettiä, voiko itse olla yllyttämättä toista aina tähän samaan käytökseen. Tai olisiko mahdollista, että seuraavan kerran kuin riidan toinen osapuoli alkaa kyynelehtiä marttyyrina, huutaa täyteen ääneen tai painuu ovesta ulos, et huutaisi perään, että ”aina sä teet noin”?

Parisuhteessa tarkoitus on kaiketi olla samassa veneessä eikä taistella siitä, kumpi on oikeassa. Helpommin sanottu tai tehty! Good Housekeepingin artikkelissa annetaan muutama käytännön neuvo siihen, miten ainaista taistelua voi vähentää.

7. Istu alas

Sen sijaan, että alkaisit välittömästi räyhätä, istuudu rauhallisesti ja pyydä myös toista osapuolta istuutumaan, jotta asiasta voidaan keskustella. Näin saat muutaman sekunnin lisäaikaa ja pystyt toimimaan aavistuksen rakentavammin kuin jos olisit avannut tulen välittömästi. 

8. Kysy ja kuuntele

Älä leiki salapoliisia ja pohdi, mitä olisit puolisosi sijassa tehnyt tai ajatellut. Leiki sen sijaan kuulustelevaa rikospoliisia, joka kysyy mahdollisimman neutraalisti ja kiihkottomasti siitä, mitä todella on tapahtunut tai mitä kumppanisi todella ajattelee. Pro-vinkki: kuuntele, mitä rakkaallasi on sanottavaa. 

9. Ehdota ratkaisua

Kun asiaa ajattelee, ei ole ihme, että ikuisuusriitaan palataan uudestaan ja uudestaan niin kauan, kunnes se ratkeaa. Monesti ratkaisuehdotukset kuitenkin unohtuvat riidellessä, vaikka juuri niiden avulla taistelu voitaisiin saada lopullisesti pois päiväjärjestyksestä. Ehdota siis muutamaa eri tapaa, joilla ikuisuusriidan aihe voitaisiin ratkaista, ja pyydä kumppaniasi tekemään samoin. ”Minä olin koko ajan oikeassa” ei valitettavasti ole ratkaisuehdotus.

Ikuisuusaiheiden lisäksi suomalaisissa kodeissa jankataan lukuisista typeristä pikku asioista, joilla ei oikeastaan ole mitään väliä. Mistä hölmöstä pikkujutusta sinä olet ajautunut riitelemään? Vastauksia voidaan käyttää Me Naisten jutussa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti