Aikuisillakin naisilla on paljon asioita, joista he eivät kerro äideilleen. Mikä on sinun salaisuutesi? Kuva: Shutterstock
Aikuisillakin naisilla on paljon asioita, joista he eivät kerro äideilleen. Mikä on sinun salaisuutesi? Kuva: Shutterstock

Salaatko sinäkin jotain vanhemmiltasi? Yhdeksän naista paljastaa nyt salaisuutensa, joista he eivät ole uskaltaneet kertoa äideilleen.

1. Tupakanpoltto

”Salasin tupakanpolton äidiltäni vuosien ajan, koska hän inhoaa sitä yli kaiken. Esimerkiksi yhteisillä lomamatkoilla karkasin yksin kävelylle sen vuoksi ja mökkireissut ja yhdessä vietetyt juhlapyhät kärvistelin ilman. Nyt, monta vuotta lopettamisen jälkeen, olen kyllä monesti miettinyt, että ei sitä kamalaa hajua ole voinut olla huomaamatta.”
Liisa, 28

2. Väkivalta

”Ex-poikaystäväni oli väkivaltainen, mutta en koskaan kertonut siitä äidilleni. En edes erottuamme. Asia nolotti minua liikaa, ja sen jälkeen olisi ollut mahdotonta selittää yhdessäoloa mitenkään. Tavallaan siis tajuan, miksi niin iso osa perheväkivallasta pysyy salassa läheisiltä.”
Marianne, 41

”Tajuan, miksi niin iso osa perheväkivallasta pysyy salassa läheisiltä.”

3. Uskonto

”Olen kotoisin lestadiolaisperheestä, jossa äidin uskonto määräsi koko elämäämme. Esimerkiksi television katselu oli kiellettyä, samoin ehkäisypillerit, tanssiminen ja meikkaaminen.

Jätin nuo säännöt, kun lähdin kotoa 16-vuotiaana. Mutta etsin koko aikuisikäni sopivaa uskontoa. Halusin uskoa johonkin, ja kävin muun muassa helluntaiseurakunnassa, Jehovan todistajien kokouksissa ja spiritualistisen liikkeen tapaamisissa.

Kun kymmenen vuotta sitten löysin ortodoksisen seurakunnan, tiesin niin sanotusti tulleeni kotiin. En kuitenkaan uskaltanut kertoa aluksi uudesta uskonnostani äidilleni. Sen tiedon kertoi ensimmäisenä siskoni, ja vasta myöhemmin pystyin myöntämään hänelle asian. En halunnut turhaan rasittaa vanhaa ihmistä, jolle yksi uskonto oli mustavalkoisesti kaikki kaikessa ja muut uskonnot epäpyhiä.”
Ritva, 52

Lue myös: Näistä asioista naiset eivät puhu edes parhaalle ystävälleen

4. Palkka

”Vaihdoin äskettäin työpaikkaani, joka on todella mielenkiintoinen ja opettava pesti. Kun äitini kysyi uudesta palkastani, en aluksi halunnut puhua koko asiasta.

Myöhemmin kerroin 500 euroa suuremman summan, mitä oikeasti ansaitsen. Eli valehtelin, koska en halua, että vanhempani huolestuvat siitä, kuinka pienellä palkalla oikeasti elän. Heillä on tarpeeksi huolehdittavaa omissakin eläkeläismenoissaan, mutta tyypilliseen tapaan he myös välittävät lastensa hyvinvoinnista ja tarjoavat pienistä tuloistaan rahaa meillekin.

Vanhempieni ikäinen sukupolvi ei myöskään pysty ajattelemaan, että töissä voi olla hauskaa ja se voi olla myös peruste työpaikan vaihdokseen. He ovat raataneet pienellä palkalla hommissa, joita he kutsuvat vain työksi – ja siellä ei pidäkään olla mukavaa.

En jaksa väitellä tällaisista asioista. Säilytän mieluummin vanhempieni uskon siihen, että heidän tyttärensä menestyy ja saa hyvää palkkaa.”
Vuokko, 31

5. Sairaus

”En kertonut tulehtuneesta umpisuolestani äidilleni. Soitin hänelle kuitenkin matkalla leikkaukseen, vasta vieraan kaupungin sairaalasta. Havahduin, kun sairaalassa kysyttiin lähiomaista ennen leikkausta. Ajattelin, että pitää nyt pirauttaa, jos leikkauksessa käykin jotain.

Syy oli se, että en halunnut huolestuttaa vanhempiani. Ja sama piirre ärsyttää edelleen äidissäni, jos hän ei kerro omista tai isän sairausasioista kaikkea heti ja rehellisesti.”
Irina, 35

6. Humalamoka

”En ole muuten vieläkään uskaltanut tunnustaa, että unohdin kerran vastuullani olleen perheen koiran yksin yöksi kerrostalon pihaan. Olin ensimmäisiä kertoja baarissa ja hiprakassa.

Naapuri pelasti koiran pihasta, otti kotiinsa, antoi vettä ja ruokaa. Hän tuli aamulla koputtelemaan ja kysymään, että onko koira hukassa. Tuon laitan nuoruuden hallitsemattoman humalan piikkiin, mutta omatunto soimaa yhä. Labradorinnoutajamme oli kuitenkin maailman ihanin koira. Ja melko pitkään välttelin sitä naapuria.”
Josefina, 29

7. Puoliso

”Olen seurustellut pari vuotta naisen kanssa, mutta en ole esitellyt häntä vieläkään äidilleni. Isäni on kuollut ja hän olisi varmasti hyväksynyt suhteen, mutta äitini on muuttunut yllättävän jyrkkämieliseksi. Olen sanonut äidilleni, että olen sinkku ja etsin miestä. Mutta uskon, että hän on vaistonnut jotain ja tietää, mikä on asioiden oikea tilanne. Joten tavallaan me molemmat vaikenemme salaisuuksistamme.”
Piia, 44

Tarvitseeko äidin tietää jokaisesta reissusta? Kuva: Shutterstock
Tarvitseeko äidin tietää jokaisesta reissusta? Kuva: Shutterstock

8. Matkat

”Käyn silloin tällöin yksin lomamatkoilla, mutta en kerro niistä vanhemmilleni mitään. Tai jos he kuulevat, että olen yksin reissussa, en koskaan kerro tarkemmin missä olen ja miksi. He saavat puolestani luulla, että olen aina työmatkalla.

En missään nimessä uskaltaisi myöskään mainita matkojeni hintaa vanhemmilleni. Jos olen joskus käynyt viikonloppulomalla Euroopassa, pysyn visusti vaiti neljän tähden hotellistani ja luksusaamupaloista. En tahdo ärsyttää pienipalkkaisia vanhempiani näillä tiedoilla, vaan annan heidän uskoa, että käyn omilla matkoillani reppureissubudjetilla ja majoitun hostelleihin.

Puolisoni pitää näitä yksityismatkojani ”pääntyhjennysreissuina” ja meille tekee todella hyvää olla erossa muutama päivä tai viikko silloin tällöin. Mutta varsinkaan isäni ei ymmärrä tällaisia soolomatkoja, vaikka hän tietää, ettei mieheni pidä ulkomaille matkustamisesta.”
Satu, 33

”Peitän aina käsivarteni ja selkäni, kun vierailen lapsuudenkodissani.”

9. Tatuoinnit

”En ole kertonut vanhemmilleni tatuoinneistani. Peitän aina käsivarteni ja selkäni, kun vierailen lapsuudenkodissani. Vaikka tatuointini ovat kauniita ja pidän itse niistä paljon, en vaan viitsi heittäytyä vanhempieni arvostelun kohteeksi. Tiedän heidän kantansa: heidän mielestään tatuoinnit ovat rumia ja ne liittyvät aina rikollisuuteen sekä jengeihin. Omani eivät liity mihinkään muuhun kuin siihen, että olen halunnut ihooni tatuointeja.”
Annamari, 32

10. Merkkivaatteet

”En ole tilivelvollinen teoistani vanhemmilleni, mutta silti minusta tuntuu, että teen monia asioita yhä salaa vanhemmiltani. En kehtaa kertoa heille, että olen koko ajan suurissa veloissa. Ja jotenkin luottokorttilaskuni kasvaa koko ajan. Tykkään shoppailla kauniita vaatteita, joiden hinnoista vanhemmillani ei ole mitään tietoa.

En ole kertonut, että minulla on välillä vaikeuksia maksaa laskujani. Mutta vielä vähemmän uskallan kertoa vanhemmilleni, että laukkuni maksoi yli 1 000 euroa.”
Vilma, 25

Onko sinulla luurankoja kaapissa?

Mikä on sinun salaisuutesi, josta äitisi ei tiedä?
Kerro siitä alla olevassa kommentointikentässä.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”