Kun koirakaveri on poissa, elämästä puuttuu iso pala. Kuvat: Shutterstock
Kun koirakaveri on poissa, elämästä puuttuu iso pala. Kuvat: Shutterstock

Oman koiran kuoleman muistaa koko elämänsä ajan.

”Koira on usein ihmistä uskollisempi, vaikka sitä ei kohtelisikaan vauvana tai ihmissuhteen korvikkeena. Lemmikin kanssa saa ja pitääkin tuntea aidosti sekä sen eläessä että menetettyään sen.”

Näin kirjoitti Me Naisten lukija keskustelupalstalla, kun olimme kertoneet koiran kuoleman aiheuttamasta pahasta olosta. Jutussamme psykologit avasivat niitä tunteita, joita kuolema aiheuttaa. Lemmikinomistajalle suru on suuri, mutta kaikki eivät ymmärrä menetystä.

– Kun ihmiset, joilla ei ole koskaan ollut koiraa, näkevät ystäviensä surevan lemmikkiensä kuolemaa, heillä on taipumus ajatella surua ylimitoitettuna reaktiona. Loppuen lopuksi ”sehän on vain koira”, psykologian professori Frank McAndrew sanoo.

Aamulypsy-radio-ohjelmasta tuttu Juha Perälä kertoi juuri Me Naisissa (MN 7/17) oman kokemuksensa. Hänellä oli lapsuudenperheessään Nerkku-koira 14 vuoden ajan.

– En pysty vieläkään miettimään päivää, jolloin se jouduttiin lopettamaan, Perälä kertoi.

– Edellisessä suhteessa tyttöystävä ehdotti aina välillä koiran hankkimista, mutta en pystynyt, sillä ajatus luopumisesta ahdistaa niin paljon.

Psykologi Julie Axelrodin mukaan koiran kuolema ei ole vain yksi menetys. Monille ihmisille se tarkoittaa tärkeimmän, turvallisimman ja rakastettavimman kumppanin menestystä. Koiran kuolema sekoittaa myös päivittäiset rutiinit, ja samalla saattaa jopa kadottaa tärkeimmät rentoutumiskeinot.

Monille jää mieleen erityisesti lemmikin nukuttaminen ja sen jälkeinen suuri suru. Seitsemän omistajaa kertoi meille koskettavan tarinansa:

”Välttelin monia vuosia yhteisiä lenkkipolkujamme enkä voinut kuvitellakaan ottavani uutta koiraa.”

  1. ”Tein surutyötä yli kymmenen vuotta”
    ”Jouduin viemään ensimmäisen koirani itse piikille, kun sen ikä tuli siihen pisteeseen, että jalat lähtivät alta. Se oli elämäni tiukimpia päätöksiä ja hetkiä, mutta tiedän toimineeni koirani parhaaksi. En olisi voinut katsoa rakkaan koirani tuskaa pidempään kuin päivän, joten ainoa oikea vaihtoehto oli viedä se eläinlääkäriin piikille.
    En ole koskaan itkenyt niin paljon, vaikka olen menettänyt läheisiäkin ihmisiä. Suru tuli heti, ja se kesti valtava pitkään koirani kuoleman jälkeen.
    Välttelin monia vuosia yhteisiä lenkkipolkujamme sekä harrastuspaikkoja enkä voinut kuvitellakaan ottavani uutta koiraa. Näin paljon unia koirastani ja pillahdin itkuun nähdessäni samanrotuisen koiran kadulla. Tein surutyötä yli kymmenen vuotta ja hoidin sillä välin ystävieni koiria, kunnes uskalsin ottaa taas uuden koirakaverin.” Anneli
     
  2. ”Pernasyöpä eteni muutamassa viikossa”
    ”Meidän koiramme, rakas 11-vuotias kääpiösnautserityttö kuoli kolme viikkoa sitten. Hänellä oli koko elämänsä herkkä vatsa ja viimeisen 1,5 vuoden aikana hänet jouduttiin leikkauttamaan kaksi kertaa virtsakivien vuoksi. Emme osanneet heti epäillä, että pieniltä tuntuneet vatsavaivat saattaisivat merkitä muuta. Pernasyöpä oli ehtinyt edetä muutamassa viikossa moneen elimeen. Koska tilanne oli edennyt niin nopeasti, päätös oli selvä, mutta kolme viikkoa on ollut rankkaa hyväksymisen aikaa. Tiedän sisimmässäni, että iän ja aiempien leikkausten vuoksi uudet hoidot olisivat olleet kohtuuttomia, vaikka tilanne olisi selvinnyt aiemmin. Nyt oma hauvavauva, personal trainer, hyvänmielen lähettiläs ja komentelija on kuitenkin poissa, eikä samanlaista enää löydy.” Ikävä on
    Koiran menetys muuttaa useimpien elämäntyyliä.
    Koiran menetys muuttaa useimpien elämäntyyliä.
  3. ”Parasta lääkettä olisi uusi koira”
    ”Koira oli minulle paras ystäväni ja terapeuttini. Aina niin iloinen ja rohkaisi sekä kuunteli surut ja ilot. Oli vierelläni, kun oli hätä ja lohdutti! Sain pitää rakasta koiraani 13 vuotta, ja sitten sen sydän ei jaksanut enää. Ajattelen usein, että missä se raja menee, kun näkee vanhoja sokeita koiria. En antanut koirani kärsiä enää ja se oli kova paikka, kun viimeinen matka tuli eteen. En voinut olla mukana, kun sille annettiin piikki. Se oli liian kova pala. Hoitaja oli niin ihana, että tutustui koiraani ja otti sen sekä vei sen pois. Vähän ajan päästä hän toi talutushihnan takaisin; minä itkin jo kun se vietiin pois. Paras lääke olisi ottaa uusi koira, mutta kuntoni ei salli sitä.” 1970-luvulla
     
  4. ”Rakas lepää ikuisesti omenapuun alla”
    ”Kun meidän vanha koiramme kuoli, mieheni itki yli viikon. Hän ja poikani eivät pystyneet tulemaan Tassun viimeiselle matkalle, vaan veimme tyttäreni kanssa koiran kahdestaan nukutukseen.
    Itsekin itkin paljon sen jälkeen, mutta en niin pitkään kuin mieheni. Vaikka kyllähän se suru on verrattavissa melkein perheenjäsenen poismenoon. Aistin pitkään koiramme läsnäolon kodissamme vielä kuoleman jälkeen ja hautasimme tuhkauurnan puutarhaamme. Siellä rakas koiramme lepää ikuisesti omenapuun alla.” Matleena
     
  5. ”Suru ei ole vieläkään hellittänyt”
    ”Menetimme rakkaan Nana-koiramme vuonna 2015. Suru ja kaipaus eivät ole vieläkään kokonaan hellittäneet. Nana oli kiltti ja uskollinen koirakaveri, paras ystävä, ja hän kuoli diabetekseen. Emme ole vielä valmiita ottamaan uutta koiraa.” Cockeri-fani
    Ikävä on suuri, kun vain hihna muistuttaa vanhasta lenkkikaverista.
    Ikävä on suuri, kun vain hihna muistuttaa vanhasta lenkkikaverista.
  6. ”Tassunjäljet näkyivät vielä pitkään”
    ”Olen joutunut viemään kaksi koiraani lopetettavaksi. Molemmat olivat jo vanhoja eli ehtivät elää pitkän ja hyvän elämän. Mutta on se silti ollut joka kerta ihan hirveän kova paikka.
    18-vuotiaana vein siskoni kanssa lapsuudenkotimme koiran lopettavaksi. Vaikka se oli todella vaikeaa meillekin, niin jouduimme silti tekemään sen sillä aikaa, kun isämme oli pidemmällä matkalla. Hän ei olisi itse pystynyt siihen, koska koira oli hänelle niin rakas. Koira oli lapsuudenperheessäni 12 vuotta, eli olin vielä pieni tyttö, kun sen saimme. En ole ikinä itkenyt mitään niin paljon kuin ensimmäisen koirani kuolemaa, mutta niin itki koko muukin perhe.
    Aikuisena vein aviomieheni kanssa toisen koiramme nukutettavaksi. Koira oli vanha, mutta silti pitkään hyväkuntoinen. Aggressiivisesti levinnyt syöpä kuitenkin vei koiran todella huonoon kuntoon ihan parissa päivässä. Mieheni ei yleensä itke, mutta silloin hänkin itki ja paljon!
    Palasimme lauantai-iltana myöhään eläinlääkäriltä kotiin. Veimme heti kaikki koiran tavarat roskiin. Tuntui silti aivan kauhealta katsoa lumiselle takapihalle, jossa näkyivät koiran tassunjäljet vielä pitkään. Koti tuntui niin tyhjältä paikalta ilman kaikkia koiran ääniä ja tuoksuja.
    Päätimme myös, että emme enää ikinä ota uutta koiraa, luopuminen oli sen verran tuskallista. Silti meni vain kuukausi, kun toimme kotiin uuden pennun. Ja nyt tämä pentu onkin jo 10-vuotias vanhus ja alkaa olla huonokuntoinen. Eli sama suru on taas pian edessä.” Iida
     
  7. ”Kaksi viikkoa sumussa”
    ”Muutama vuosi sitten koirani kuoli yllättäen ilmenneeseen sairauteen. Kävelin kaksi viikkoa sumussa, enkä halunnut tavata ketään. Kolme viikkoa koiran kuoleman jälkeen vanha äitini kuoli, odotetusti. Se ei tuntunut miltään verrattuna koiran kuolemaan. Molempia rakastin paljon.” Koirakamu
Peiliin katsomisen paikka

7 koskettavaa tarinaa koiran kuolemasta: ”En ole ikinä itkenyt mitään niin paljon”

Ikävin ja suorastaan törkein temppu mitä omalle koiralleen voi 13 vuoden uskollisuuden jälkeen tehdä on tuo, että ei "pysty" olemaan mukana sen viimeisellä matkalla vaan pistää koiran vieraiden vietäväksi viimeiselle matkalleen! Olen kaksi kertaa sen itse tehnyt, kohta on kolmas kerta edessä, joten tiedän mistä puhun eli sen olevan erittäin vaikeaa, muttei tulisi mieleenkään hylätä koiraani tuolla hetkellä!! Kyllä minä sen heille olen velkaa heidän rakkaudestaan.
Lue kommentti
Vierailija

7 koskettavaa tarinaa koiran kuolemasta: ”En ole ikinä itkenyt mitään niin paljon”

Tasan neljä viikkoa sitten rakas koiramme oli vietävä piikille. 12,5 vuotta se oli perheemme lohduttaja, ulkoiluttaja, kuuntelija ja ilostuttaja. Sen häntä heilui aina ja sen hellyydenosoitukset olivat uskomattomia. Sitten ärhäkästi levinnyt syöpä vei sen terveyden ja päätös oli selvä, vaikkakin vaikea. Sen tavarat ovat vielä laatikossa ja nenän jäljet ikkunassa. Ikävä on kova!
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

1. Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


2. Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

3. Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

4. Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

5. Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

6. Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”