Sinun, minun vai meidän lapset? Kuva: Shutterstock
Sinun, minun vai meidän lapset? Kuva: Shutterstock

Ulkopuolisuuden tunne on yksi tavallisimmista uusperheen huolista.

Kirjailija Laura Honkasalo kirjoitti helmikuussa Anna-lehden kolumnissa, ettei halua altistaa lapsiaan uusperheelle.

– Oman eroni jälkeen lupasin lapsilleni, että meille ei muuta kukaan, emmekä me muuta kenenkään luo, Honkasalo kirjoitti.

Hän perusteli ajatustaan esimerkiksi kokemuksilla omasta lapsuudestaan.

Uusperhe-elo onkin harvoin täysin ongelmatonta. Varsinkin aluksi pintaan voi puskea kaikenlaista huolta: mustasukkaisuutta, ulkopuolisuuden tunteita, hankalia eksiä ja arki, joka vaatii erityisen paljon sumplimista.

Kysyimme perheterapeutti ja uusperheneuvoja Anne Huolmanilta, mitkä ovat uusperheen tyypillisimmät kriisit – ja miten ne ratkaistaan.

Ongelma 1: ulkopuolisuuden tunne

Ulkopuolisuuden tunne on yksi tavallisimmista uusperheen huolista. Sitä voi tuntea perheenjäsenistä kuka tahansa, esimeriksi aikuinen, jolla ei ole omia biologisia lapsia.

Entiset suhteet ja aina läsnä oleva historia voivat korostaa ulkopuolisuuden kokemusta entisestään.

– Jos puoliso touhuaa koko ajan biologisten lastensa kanssa, ulkopuolisuuden tunne voi olla vahva, Anne Huolman sanoo.

– Myös lapsi voi tuntea ulkopuolisuutta. Esimerkiksi kun uusperheen lapset lähtevät toiselle vanhemmalleen, yhteinen lapsi ei lähde mihinkään.

Ratkaisu:

Tärkeintä on tunnistaa ulkopuolisuuden tunne ja hyväksyä se. Se kuuluu uusperheen elämään, Huolman muistuttaa. Ikävien tunteiden torjuminen on ymmärrettävää, mutta tarpeetonta.

– Kannattaa myös toimia niin, ettei jättäydy ulkopuolelle tahallaan. Tunteet menevät ohi, kun niille antaa luvan.

"Myös lapsi voi tuntea ulkopuolisuutta."

Ongelma 2: täytyykö toisen lasta rakastaa?

Sinun, minun vai meidän lapset? Klassikkokysymys uusperheessä.

Ei ole vain yhdenlaista tapaa suhtautua toisen lapsiin. Yksi on onnellinen siitä, että saa olla ekstravanhempi, toinen ei missään nimessä koe itseään vanhemmaksi vaan on mieluummin vaikka kaveriaikuinen. Kuuluuko toisen lasta silti rakastaa?

Ratkaisu:

Omannäköisen suhteen rakentaminen vaatii aikaa eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Tärkeää on rakentaa perheen yhteistä me-henkeä, siis tehdä asioita yhdessä ja miettiä esimerkiksi, mikä on meidän perheen tapa viettää joulua.

Kun asioita tehdään ensin yhdessä, kahdenkeskinen lähentyminenkin helpompaa. Tutustumisen voi aloittaa jostain ihan arkisesta, vaikka harrastuksiin kuskaamisesta.

– Se osoittaa lapselle, että olen tässä ja välitän, Huolman sanoo.

Ja mitä tulee siihen kysymykseen:

– Ei tarvitse. Tärkeintä on, että antaa aikaa ja suhteen välittävään aikuiseen.

Ongelma 3: lapset kiukuttelevat toisilleen, vanhemmilleen tai uudelle aikuiselle

Huolman tapaa usein pareja, jotka ovat rakastuneet ja pistäneet hynttyyt yhteen ja ihmettelevät sitten, miksi kotona rähistään. Hänestä on tärkeää ymmärtää, että uusperheen muodostumisessa on yleensä neljä kehitysvaihetta. Koko prosessi voi viedä useita vuosia.

Ensimmäinen vaihe on unelma onnesta ja vahva usko siihen, että rakkaus kantaa. Tässä vaiheessa lapsilla on usein erilainen unelma kuin aikuisilla: he saattavat haaveilla vielä siitä, että biologiset vanhemmat palaisivat yhteen ja uusperheen toinen aikuinen katoaisi.

Ensimmäinen vaihe on unelma onnesta ja vahva usko siihen, että rakkaus kantaa.

Kuherruskuukautta seuraa usein hämmennys. Uusperheen jäsenet pohtivat omaa rooliaan ja pintaan nousee mustasukkaisuutta, riittämättömyyttä ja ulkopuolisuutta. Lapset saattavat laskea hyvinkin tarkasti, kuinka paljon omalta vanhemmalta liikenee aikaa heille suhteessa sisarpuoliin. Lapsille uusi aikuinen taas voi kokea torjutuksi tulemisen tunteita, jos lapsi kiukuttelee tai ei suostu puhumaan.

Jos kiukutteleva lapsi on teini, moni vanhempi pelkää rajojen asettamista – vaikka juuri jämäkkyyttä tarvitaan.

– Moni pelkää, että jos ei laita rajoja, biologinen lapsi hylkää ja ilmoittaa, että en enää tule tänne, Huolman sanoo.

Kolmas vaihe on rankin, täysrähinä, jossa tunteita näytetään suoraan.

– Tässä vaiheessa usein joko erotaan tai päätetään jatkaa.

Ratkaisu:

Tärkeintä on tiedostaa, missä vaiheessa uusperheen muotoutuminen on, ja pitää huolta myös parisuhteesta. Lasten kiukuttelu kuuluu asiaan, eikä ole henkilökohtainen loukkaus, vaikka saattaa siltä tuntuakin.

– Mitä vahvempi parisuhde on, sitä helpommin kaikesta selvitään, Huolman sanoo.

– Moni uusperheen kriisi lähtee jostain muusta kuin parisuhteesta, mutta siitä tulee helposti parin välinen asia. Kun sen ymmärtää, voi helpommin puhaltaa yhteen hiileen.

Ja mikä lohdullisinta: Kun suurimmat kriisit on selätetty, seuraa neljäs vaihe, perheytyminen. Viimeistään silloin jokainen on löytänyt paikkansa ja säännöt ovat muotoutuneet.

"Mitä vahvempi parisuhde on, sitä helpommin kaikesta selvitään."

Ongelma 4: arvoista, säännöistä, lomista ja juhlapyhistä ei päästä yksimielisyyteen

Uusperheen arjen pyörittäminen on ihan oma lukunsa. Keskustelua voivat aiheuttaa esimerkiksi lomat, juhlapyhät, lasten koulu, arvot, säännöt tai asumisjärjestelyt. Ongelmia tulee usein, kun pettymyksen tunteet ottavat vallan ja lapsen etu unohtuu.

– Lapsen edun voi sitä paitsi tulkita kuka mitenkin, Huolman sanoo.

Ratkaisu:

Vasta kun uusperheen vanhemmat ovat tiimi, voidaan neuvotella ex-puolisoiden kanssa. Puhukaa siis ensin keskenänne, miten juuri meidän perheessä toimitaan.

Lisäksi on tärkeää hyväksyä, että lapsilla on nyt kaksi kotia ja molemmissa voi olla omat sääntönsä.

– Jos lasten biologisilla vanhemmilla on hyvät tai ainakin asialliset suhteet, kaikki voivat paremmin, Huolman sanoo.

– Tehkää selkeät rajat siitä, mihin suostutaan. Jos ex ei hyväksy uusperhettä, hän voi pyrkiä päättämään jopa siitä, mitä lapset syövät. Säännöistä ja omista toiveista voi keskustella rakentavasti, mutta toisten perheessä ei voi määrätä.

Ongelma 5: läheiset tai ex-puolisot eivät hyväksy uusperhettä

Aina kiukuttelija ei ole oma tai toisen eksä – myös omat tai toisen vanhemmat voivat suhtautua uusperheeseen nuivasti. Tämä on tavallista erityisesti silloin, kun läheiset eivät hyväksy tai ymmärrä eroa.

Yksikin ikävästi suhtautuva ihminen voi tehdä uusperheen elämästä hankalaa.

"Pidä ero ja vanhemmuus erillään, vaikka toinen kaivaisi vanhoja asioita esiin."

Ratkaisu:

Ennen uusperheen perustamista on hyvä setviä ero ja edelliset suhteet kuntoon. Selvittämätön ero heijastuu uusperheeseenkin.

Omista tunteistaan on hyvä olla rehellinen. Herättääkö muiden nuiva suhtautuminen surua, pettymystä tai vihaa? Kun omat tunteet käy läpi ja hyväksyy, kriisien selvittäminenkin on helpompaa.

Ihmissuhdekriiseissä voi silti tehdä vain oman osuutensa. Vaikka entinen kumppani ei kykenisi asialliseen keskusteluun, itse ei kannata provosoitua.

– On tärkeää olla jämäkkä ja rakentava. Pidä ero ja vanhemmuus erillään, vaikka toinen kaivaisi vanhoja asioita esiin, Huolman sanoo.

Yksi asia kannattaa aina muistaa: mitä enemmän perheessä on ihmisiä, sitä useampi aikuinen lasta rakastaa.

– Se voi olla valtava rikkaus.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä. 

lomalle uusperheestä

5 uusperheen tavallisinta ongelmaa – ja asiantuntijan ratkaisut niihin

Uusperheen äitinä mulla on oma selviytymiskeino: salainen matkatili. Yhteisiä lapsia ei ole eikä mulla ollut mitään tekemistä nyxän eron kanssa. Periaatteessa kaikki välit nyt asiallisia mutta esim nyxän tyttären rippijuhlat voivat kuitenkin olla kokemus jonka jätän mieluusti väliin. Omat lapseni käyneet protun, ei pidetty tämmöisiä sukujuhlia silloin. Lahjan ostan tietty etukäteen. Joka kuukausi laitan salaiselle tililleni tietyn summan rahaa. Ja jos joku uusperhe-asia harmittaa niin laitan...
Lue kommentti

Älypuhelinten tuoma etäisyys on tehnyt ystävien näkemisen perumisesta ja myöhästelystä vähän liian helppoa.

”Tuun ihan pian, tulin hetki sitten kotiin ja vaihdoin vaatteet, niin lähden ihan just!”

”Metrossa!”

”Nähdäänkö ravintolan edessä vai sisällä?”

”Mä myöhästyn kans jonkin verran.”

”Soitellaan, kun jompikumpi on perillä.”

Edelliset ovat otteita WhatsApp-keskusteluista ystävieni kanssa. Tällaista on ystävien tapaamisten sopiminen ja niihin saapuminen 2010-luvulla: kohtaamisten ajankohtaa ”katellaan” ja ”sovitaan lähempänä” päivätolkulla, ja juuri ennen sovittua tapaamisaikaa alkavat sinkoilla viestit, joissa raportoidaan myöhästymisistä. 

Silmänsä peittänyttä apinaa esittävä emoji ja hätäinen sori-sana saavat hoitaa pahoittelun virkaa, kun kumpikaan ei oikeasti ole kovin pahoillaan siitä, että lähti taas kerran kotoa myöhässä. Viestillä on helppo sinkauttaa tilannetiedotus viivästymisestä, ja kahvilan edessä päivystävä ystävä voi käyttää odotteluajan selaamalla luuriaan – ellei itsekin ole myöhässä. 

Nykyteknologian ansiosta treffipaikalla ei tarvitse haahuilla turhaan, jos ystävälle on sattunut ylitsepääsemätön este. Toisaalta, aika harvoin myöhästely tai tapaamisen peruminen johtuu jostakin aivan yllättävästä ja ylitsepääsemättömästä. Viestittelyn helppous, sosiaalisessa mediassa kevyesti sinkoilevat kutsut ja kiireisyyden ihannointi vain ovat tehneet myöhästelystä ja viime hetken peruutuksista houkuttelevan helppoa.

Kuten toimittaja Elizabeth Kiefer kirjoittaa Glamourissa, tapakulttuuri on muuttunut siihen suuntaan, että kaverien näkemisen voi skipata introverttikortin heilautuksella, eivätkä viime hetken peruutukset ole niin vakava juttu. Perumiskuume leviää ja uhkaa ystävyyksiä, Kiefer maalailee. 

Nykyään voi säilyttää kasvonsa ja jäädä sohvalle makaamaan parilla anteeksipyytävällä emojilla. 

WhatsApp-myöhästelyn ja -perumisen lisäksi hermoja kiristävät Facebook-kutsut. Facebookissa juhlakutsut on helppo naputella koko kaveriporukalle – mutta kutsu on myös helppo jättää roikkumaan Ehkä-tilaan tai unohtaa vastaaminen kokonaan.

Älypuhelinsovellusten tuoma etäisyys on tehnyt kieltäytymisestä  ja kutsujen huomiotta jättämisestä vähän liian helppoa. Lankapuhelimitse esitettyyn kutsuun olisi ollut törppöä vastata, että katsellaan miltä loppuviikosta näyttää, ja jättää sitten tulematta. Nykyään voi säilyttää kasvonsa ja jäädä sohvalle makaamaan parilla anteeksipyytävällä emojilla. 

Siispä teen muistilistan itselleni ja vähän muillekin:

  1. Jos et pääse tai et halua tulla, kieltäydy heti kohteliaasti.
  2. Suhtaudu Facebook-kutsuihin vakavasti, jos kyse on ystävälle tärkeästä tapahtumasta. 
  3. Lähde ajoissa kotoa. Oikeasti. 
  4. Lakkaa lähettelemästä tilanneraportteja tyyliin: Bussissa! Kohta siellä! Pyöräkellarissa! Katso sen sijaan kohta kolme uudestaan. 

Keräsimme naisten arviot siitä, millainen tyyppi ei pääse jatkoon deittisovelluksessa – ei ole helppoa kellään.

Kuka väitti, että tinderöinti on helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin? Näistä syistä nainen sivuuttaa Tinder-ehdokkaan:

  1. Profiilikuva on ryhmäkuva. Harva nainen vaivautuu aukaisemaan profiilin tarkistaakseen, kuka kuvan tyypeistä mies oikein on.
  2. Kuva on otettu likaisen peilin kautta. Ei jatkoon.
  3. Paidaton kuva. Pullistelu ei ole kuumaa, vaikka moni salimarkku saattaisi luulla niin.
  4. Liika poseeraaminen, duckface tai muu yliyrittäminen kuvissa eivät toimi miehellä eikä naisella. Aitous katoaa, kun profiili muistuttaa malliportfoliota.
  5. Rasittavan aktiiviset kuvat. Ensimmäisessä kuvassa surffilauta kainalossa, toisessa hyppää laskuvarjohyppyä ja kolmannessa valloittaa vuorta. Onko sellainen tavallinen kuolevainen ollenkaan? 
  6. Negatiivinen ensivaikutelma. Tyyppi tuomitsee naiset jo biossa sutkautuksellaan ”Swaippaa suosiolla vasemmalle, jos olet feministi, heko heko”. Onnea rakkauden etsintään, hei!
  7. Biossa ainoa kuvaus on pituus. Sekö todella on tärkein tai kiinnostavin seikka?
  8. Suttuinen ja rakeinen profiilikuva luo helposti kriippailevat vibat.
  9. Murjottava profiilikuva, tuo miesten kansantauti. Antaa luotaantyöntävän kuvan.
  10. Alaviistosta otettu selfie korostaa leukaa eikä näytä varsin imartelevalta.
  11. Kaksi edellistä niin, että samanlaisia kuvia on viisi kappaletta peräkkäin.
  12. Superliken käyttäminen tarkoittaa yksinkertaisesti liian innokasta.
  13. Imelät Live, laugh, love -voimalauseet tai Marilyn Monroen siteeraaminen. Vähänpä tiesit, jos luulit, että vain naiset sortuvat niihin. 
  14. Jos miehen täytyy profiilissaan kertoa olevansa huumorintajuinen, hän ei luultavasti ole sitä. Oikeasti huumorintajuinen kirjoittaa profiiliinsa jotain nokkelaa.
  15. Sydäntä lähellä "ruoka, matkustus ja urheilu.” Todella omaperäistä, pitäisikö tässä kiinnostua.
  16. Vain yksi kuva. Ainoastaan uhka, ei mahdollisuus.
  17. Liian vanha kuva. Tähän kategoriaan kuuluvat armeija- ja ylppärikuvat. Ihan hellyttäviä, mutta todennäköisesti antavat väärän vaikutelman.
  18. Profiilissa ei ole mitään tietoja Herra Salaperäisestä. On vaikea aloittaa keskustelua, jos ei voi tarttua mihinkään faktaan.
  19. Söpösteleviä yhteiskuvia naisten kanssa. Herättää kysymyksen, seurusteleeko hän, esittääkö vaikeasti tavoiteltavaa vai yrittääkö tehdä naiset mustasukkaiseksi.
  20. Biossa käytetään sana hipsutus. Ei jatkoon.

Jos onnistut läpäisemään tämän vaativan seulan, olet aikamoinen deittiguru!