Tyytymätön ilme ja pieni liskomaisuus tehostavat sanomaasi. Kuva: Shutterstock
Tyytymätön ilme ja pieni liskomaisuus tehostavat sanomaasi. Kuva: Shutterstock

... ja vieläpä lähes sanomatta mitään ilkeää!

Kommunikointi on siitä hieno laji, että siinä saa paljon aikaan ilman sanojakin. Kioskin kassa huomaa eleistäsi, milloin hänellä menee mielestäsi liian kauan vaihtorahojen kanssa. Senkin hän huomaa, jos tykkäät hänen ulkonäöstään.

Pienillä ilmeiden, eleiden ja nyanssien hallinnalla saa myös parisuhteessa loihdittua rakastavaa energiaa. Useammin niillä kuitenkin loukataan. Syyllistytkö itse johonkin seuraavista Your Tango -sivustolla esitellyistä strategioista?

1. Vaikenet aggressiivisesti

Etkö pidä jostain, mitä rakkaasi juuri teki tai sanoi? Saat ilmaistua paheksuntasi kätevästi, vaikka sanoisit jotain hyväksyvää, ihan vaikka vain ”Ok”. Lisää mukaan negatiivisia fiiliksiä ilmeellä, asennolla tai äänensävyllä, joka ei ole linjassa vastauksen kanssa! Jos kumppani huomaa ja kysyy, onko jokin huonosti, kuuluu teeskennellä, että ei tietenkään.

Pariskunnat muuttuvat vuosien myötä usein hyvin näppäriksi sekä aggressioiden sanattomassa ilmaisussa että niiden oikeassa tulkinnassa. Kun ilme sanoo, että ”tästä en tykännyt, ja tulet sen vielä huomaamaan”, on aika sama, mitä suusta tulee. Ikävää on se, että tällaisiin mikrotason näpäytyksiin ei pysty kunnolla vastaamaan. Siksi ne ovat epäreiluja.

2. Esität uhria

Tykkäätkö kontrolloida tilanteita, mutta et halua tehdä sitä avoimesti? Uhristrategia on siihen tarkoitukseen hyvä. Näin se toimii: esität toiveen, jota kumppanisi ei varmasti halua toteuttaa – juhlat, joihin hän ei halua mennä, tai ostos, joka on hänen mielestään tarpeeton. Kun hän kieltäytyy, kitise, mökötä ja käy väsytystaistelua, kunnes hän antaa periksi.

Sitten seuraa uhrinäytelmä: sen sijaan, että olisit iloinen, kun sait tahtosi läpi, teetkin ison numeron siitä, että kumppanisi ei näytä iloista naamaa. ”Mikä nyt on?” on toimiva kysymys, ja samalla näytät viattomalta. Näin saat näppärästi käännettyä tilanteen päälaelleen – ikään kuin hän olisikin se hankala, ikävä tyyppi. Oikeasti se olit kyllä sinä.

3. Olet kotikiusaaja

Uhristrategian vastakohta. Vaatii enemmän ja näkyvämpää ilkeyttä. Tee näin: älä hyväksy mitään vastarintaa, vaan runno oma tahtosi läpi. Tässä ei toimi pelkkä hiljaisuus, vaan tehokkaampaa on lisätä volyymia ja intensiteettiä. Selitä omaa näkökantaasi kyllästymiseen asti, lisää mukaan vähän nalkutusta ja toisen väheksyntää. Kun käyt päälle massiivisen armeijan tavoin, saat pieneenkin asiaan lisättyä paljon ylimääräistä ikävyyttä.

4. Pidät rakkaasi pienessä puutteessa

Siis tunnetasolla. Anna hänelle keskustelussa vain puolet siitä huomiosta, mitä hän kaipaisi. Kun hän kertoilee päivästään, kuuntele aluksi, mutta muista vaihtaa aihetta ennen kuin hän pääsee loppuun asti! Tai tsättäile samalla jonkun toisen kanssa, kun hän haluaa jutella sinulle! Vastaile hänelle hajamielisesti! Sillä tavalla varmistat, että pysyt suhteessa niskan päällä.

Olisiko joku muu mahdollisuus?

On. Tosin se on vaikeampaa: pitää ottaa itsensä seuraavalla kerralla kiinni itse teosta, kun huomaa olevansa huomaamattomasti loukkaava. Sitten pitää alkaa kommunikoida rehellisesti ja sanallisesti. Sellainen on työlästä, mutta tuo pitemmän päälle paremman mielen.

Lue myös:

Tsekkaa tästä, oletko onnellisessa parisuhteessa!

Näillä pienillä asioilla saat paremman parisuhde-elämän

Kerjäätkö riitaa? 7 asiaa, joista on syytä huolestua

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.