Missähän se kesäseura luuraa? Kuva: Colourbox
Missähän se kesäseura luuraa? Kuva: Colourbox

Mitä 45-vuotias oppi Tinderistä? Ainakin paljon lähialueen miestarjonnasta ja sen, että flirtti rentouttaa.

”Tinder on kuin liukuportaat, joissa toinen menee ylöspäin ja toinen alaspäin. Siinä matkan varrella katseet kohtaavat, mutta siihen se sitten jääkin.”

Näin luonnehti seuranhakupalvelua 50-vuotias mies, johon tutustuin Tinderin kautta. Hän oli kuullut määritelmän toiselta Tinder-deitiltään.

Reilun puolen vuoden Tinder-kokemuksen jälkeen vertaus tuntuu uskottavalta. Moni katoaa lämmittelyviestinnän jälkeen, ja osa siellä kohtaamistani miehistä on kokonaan mykkiä. Miksi he ovat painaneet kuvani kohdalla sydäntä, jos eivät halua vastata edes tervehdykseen?

Ja entä sitten, jos liukuportaissa vastaan lipuu sata komeaa, fiksua ja flirttaavaa miestä kerralla, ja kaikki ovat halukkaita painamaan hätäpainiketta saadakseen portaat pysähtymään juuri sinun takiasi?

Minulle kävi näin Ateenassa, Kreikassa.

Paluu ihoetäisyydelle

Erosin pitkästä parisuhteesta kaksi vuotta sitten. Kun olin nuollut pahimmat haavani, alkoi tuntua siltä, että pikkuhiljaa olisi syytä päästä taas pussailemaan ja ihoetäisyydelle.

Yökerhon baaritiskiltä ihoa sai melko vähällä vaivalla omaan makuuhuoneeseen asti, mutta näihin kohtaamisiin liittyi tiettyjä riskejä. Kun 45-vuotias nainen iskee tai antautuu iskettäväksi baarissa, vastapuolikin on usein lähempänä viittäkymppiä. Usein sen ikäiset miehet, ainakin diskopallon alla aamukolmelta, ovat elämän kuluttamia tai vielä tunnetasolla kiinni edellisissä suhteissaan. Kolmikymppiset tarjokkaat lienevät kuulleet juttuja kiimaisista puumista ja tarrautuvat helmaan hyvän seksin toivossa. Nuoret sankarit tuntuvatkin olevan sillä saralla koulutuksen tarpeessa, tai sitten hekin ovat liian juovuksissa.

Mistä apua?

Aiemmin keski-ikää lähestyvät eronneet ja karanneet hakivat seuraa baarin ohella pääosin netistä, esimerkiksi Suomi 24.fista. Mutta ei kai siellä kukaan nykyaikainen, fiksu ihminen enää hengaile?

Millaisia kuvia kannattaa laittaa? Paljonko kertoisin itsestäni esittelytekstissä?

Nuoremmat sinkkuystävät vakuuttivat, että puhelimeen ladattava deittisovellus Tinder on kokeilemisen väärti, seuraa kuulemma löytyy.

Eihän se ota, jos ei annakaan, ajattelin rempseästi ja loin profiilin – toki ankaran pohdiskelun saattelemana. Millaisia kuvia kannattaa laittaa? Paljonko kertoisin itsestäni esittelytekstissä? Vai riittävätkö etunimi ja ikä kuvien kera herättämään mielenkiinnon?

Elämän kova koulu

Valitsin esittelytekstiini niukan linjan ja asialliset kuvat: ei tissivakoa, vaan naaman lisäksi pari maisemaa.

Kun pääsin itse ensimmäistä kertaa katsomaan miesvalikoimaa, olin nirsolla tuulella. Kuvittelin, että tarjonta on loputon ja painoin ”ei kiinnosta” -rastia sumeilematta. Syyksi riittivät rumat sortsit tai esittelytekstin yhdyssanavirheet.

Jälkikäteen olen monta kertaa katunut tylytystäni. Ehkä elämäni mies meni hylkyyn Tinderin ensi-illassa.

Ihmettelin – ja ihmettelen edelleen – lähialueeni Tinder-miestarjontaa. Asuuko täällä tuollainen valikoima kaljuja, tatuoituja moottoripyörämiehiä? Soittavatko kaikki kaupungin vapaat miehet bassoa samalla olutta siemaillen? Miksi niin moni on käynyt Elämän kovaa koulua?

Esimerkiksi tuo viimeinen klisee koulutuspaikan kohdalla on sellainen, joka saa minut painamaan hylkäysnappulaa välittömästi. Miehen ei tarvitse olla akateemisesti koulutettu, mutta on parempi jättää koulutustiedot täyttämättä kuin täyttää ne tyhmästi.

Jälkikäteen olen monta kertaa katunut tylytystäni. Ehkä elämäni mies meni hylkyyn Tinderin ensi-illassa.

Tulihan niitä matchejakin, eli miehiä, joista minä olin tykännyt ja jotka tykkäsivät minusta. Moni hyytyi moikkauksen jälkeen tai tyrehtyi ensimmäiseen kysymykseeni. Joissakin tapauksissa kävimme ensin vuolaan viestikeskustelun jostakin kiinnostavasta aiheesta (japanin kieli, remonttihommat, kesälomasuunnitelmat) – ja sitten seurasi mykkyys. Ehkä kummankaan mielenkiinto ei riittänyt pidemmälle.

Osa miehistä kertoo jo esittelytekstissään hakevansa seksikumppania, osa siirtyy seksijuttuihin sujuvasti suoraan remonttitarinoista. Viime aikoina mukaan on tullut myös seuraa hakevia pariskuntia. Siitä voi kertoa vasta esittelyteksti – olen hakenut tietynikäisiä miehiä ja saan vasta tekstistä tietää, että tarjolle tulikin pariskunta.

Ikäisiäni miehiä tielle osuu vähän, mutta myös Tinder-maailmassa on puumanmetsästäjiä. Alle 40-vuotiaista miehistä on tullut monia matcheja. Yksi käytti viestittelyssämme puuma-sanaa, ja uhkasin poistaa hänet kontakteista, jos sama virhe toistuu.

Deittiasteelle edenneet Tinder-tuttavuudet eivät toistaiseksi ole saaneet minua harkitsemaan mitään vakavampaa.

Kahvilatreffeille tuli mies, joka oli unohtanut kertoa olevansa 160-senttinen. Kaveri, joka ehdotti treffejä huoltoaseman baariin, oli juuri niin mielikuvitukseton kuin treffipaikasta saattoi päätellä. Yksi puhui eksästään koko treffien ajan. Yksi kuvissa mukavan rennolta näyttänyt kaveri oli livenä ihan renttu.

”I want to fuck you tonight”

Vaan entä se liukuporrasvertaus?

Kreikan-reissulla Ateenan keväässä laitoin puhelimen Tinder-sovelluksen päälle ihan koemielessä. Hotellin parvekkeella klikkailin sydämiä komeille, akateemisesti koulutetuille jorgoksille. Match, match, match! Vajaan vuorokauden aikana tuli 47 matchia, vaikka olin supernirso.

Miehet aloittivat kohteliaan keskustelun hyvällä englannilla. Lyhyessä ajassa moni pyysi kahville, osa antoi puhelinnumeronsa, osa aloitti reippaan flirttailun: ”Näytät siltä, että olet helliä suudelmia vailla!”

Ja kuten Suomessa, joku meni suoraan seksiin: ”Do you fancy tasting a Greek penis?”

Osa aloitti reippaan flirttailun: ”Näytät siltä, että olet helliä suudelmia vailla!”

Alun innostuksen jälkeen kreikkalaismiesten mielenkiinnosta katosi hohto. Ei tarvinnut jännittää, tulisiko jostakin ihanasta miehestä pari, sillä kaikista tuli. Koemielessä laskin miestarjokkaiden alaikärajaa, ja yhtä hyvin haaviini tarttuivat 40-vuotiaat ja kolmikymppiset. Kyselin miehiltä, millaista seuraa he hakevat. Osa sanoi haluavansa tutustua uusiin ihmisiin, osa kertoi pitävänsä vanhemmista naisista muuten vain, ja joku toivoi rakastajatarta.

En sitten halunnut tavata heistä ketään. En 32-vuotiasta personal trainerina työskentelevää Giorgiosta, 38-vuotiasta kreikkalaista jumalaa muistuttavaa Angeloa enkä edes fiksunkuuloista 45-vuotiasta Errikosta, joka kyllä antoi meille loistavat paikalliset baarivinkit.

Pohdin miesten mielenkiinnon ja Kreikan kurjan taloustilanteen välistä yhteyttä. Maassa on 60 prosentin nuorisotyöttömyys. Hakivatko miehet ehkä taloudellista tukea? Vai oliko kyseessä halu irrottautua huolista hetkeksi?

Jotenkin tuohon jälkimmäiseen viittasi Kreikasta lähetetty viesti, joka kilahti puhelimeeni Helsinki-Vantaan lentokentällä: ”I want to fuck you tonight.”

Leppoisa huvitus

Kreikan-lomalla oli hyvä vaikutus Tinder-elämääni.

Luultavasti komeiden nuorten miesten mielenkiinto sai minut sopivasti aiempaa leikkisämmäksi, sillä Suomi-pojatkin ovat viime aikoina heittäytyneet juttusille. Tai sitten uusiin kontakteihin on vaikuttanut kesäaurinko ja se, että vaihdoin yhden maisemakuvan vähän flirtimpään poseeraukseen.

Luultavasti komeiden nuorten miesten mielenkiinto sai minut sopivasti aiempaa leikkisämmäksi.

Aion jatkaa Tinder-elämääni ainakin toistaiseksi. Uusiin ihmisiin on leppoisampaa tutustua kotisohvalla köllötellen kuin yökerhon tahmaisella tanssilattialla viimeisten hitaiden aikana laahustaen.

En uskalla uskoa, että unelmien prinssi karauttaa elämääni, kun painan sydän-nappulaa kännykällä. Hyvää hupia se minulle kuitenkin tuo.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Vierailija

45-vuotias nainen testasi Tinderin: “Keski-ikäinen on reissussa kuuma kohde”

Enpä oo naisena koskaan tajunnut tätä pituusläppää, miks ihmeessä miehen pitää olla pidempi ja miten se pituus määrittää miehuutta, hä? Yäk. Toki olen itse vain 165-senttinen, mutta en vaan tajua. Ei sitä voi terveyssyilläkään perustella, kuten esim. ylipainoa. Onko tämmösillä naisilla jotenkin huono itsetunto? Sitten kun lompakko on paksu, pituudella ei olekaan väliä, vrt. eräät anumatit...
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”