Missähän se kesäseura luuraa? Kuva: Colourbox
Missähän se kesäseura luuraa? Kuva: Colourbox

Mitä 45-vuotias oppi Tinderistä? Ainakin paljon lähialueen miestarjonnasta ja sen, että flirtti rentouttaa.

”Tinder on kuin liukuportaat, joissa toinen menee ylöspäin ja toinen alaspäin. Siinä matkan varrella katseet kohtaavat, mutta siihen se sitten jääkin.”

Näin luonnehti seuranhakupalvelua 50-vuotias mies, johon tutustuin Tinderin kautta. Hän oli kuullut määritelmän toiselta Tinder-deitiltään.

Reilun puolen vuoden Tinder-kokemuksen jälkeen vertaus tuntuu uskottavalta. Moni katoaa lämmittelyviestinnän jälkeen, ja osa siellä kohtaamistani miehistä on kokonaan mykkiä. Miksi he ovat painaneet kuvani kohdalla sydäntä, jos eivät halua vastata edes tervehdykseen?

Ja entä sitten, jos liukuportaissa vastaan lipuu sata komeaa, fiksua ja flirttaavaa miestä kerralla, ja kaikki ovat halukkaita painamaan hätäpainiketta saadakseen portaat pysähtymään juuri sinun takiasi?

Minulle kävi näin Ateenassa, Kreikassa.

Paluu ihoetäisyydelle

Erosin pitkästä parisuhteesta kaksi vuotta sitten. Kun olin nuollut pahimmat haavani, alkoi tuntua siltä, että pikkuhiljaa olisi syytä päästä taas pussailemaan ja ihoetäisyydelle.

Yökerhon baaritiskiltä ihoa sai melko vähällä vaivalla omaan makuuhuoneeseen asti, mutta näihin kohtaamisiin liittyi tiettyjä riskejä. Kun 45-vuotias nainen iskee tai antautuu iskettäväksi baarissa, vastapuolikin on usein lähempänä viittäkymppiä. Usein sen ikäiset miehet, ainakin diskopallon alla aamukolmelta, ovat elämän kuluttamia tai vielä tunnetasolla kiinni edellisissä suhteissaan. Kolmikymppiset tarjokkaat lienevät kuulleet juttuja kiimaisista puumista ja tarrautuvat helmaan hyvän seksin toivossa. Nuoret sankarit tuntuvatkin olevan sillä saralla koulutuksen tarpeessa, tai sitten hekin ovat liian juovuksissa.

Mistä apua?

Aiemmin keski-ikää lähestyvät eronneet ja karanneet hakivat seuraa baarin ohella pääosin netistä, esimerkiksi Suomi 24.fista. Mutta ei kai siellä kukaan nykyaikainen, fiksu ihminen enää hengaile?

Millaisia kuvia kannattaa laittaa? Paljonko kertoisin itsestäni esittelytekstissä?

Nuoremmat sinkkuystävät vakuuttivat, että puhelimeen ladattava deittisovellus Tinder on kokeilemisen väärti, seuraa kuulemma löytyy.

Eihän se ota, jos ei annakaan, ajattelin rempseästi ja loin profiilin – toki ankaran pohdiskelun saattelemana. Millaisia kuvia kannattaa laittaa? Paljonko kertoisin itsestäni esittelytekstissä? Vai riittävätkö etunimi ja ikä kuvien kera herättämään mielenkiinnon?

Elämän kova koulu

Valitsin esittelytekstiini niukan linjan ja asialliset kuvat: ei tissivakoa, vaan naaman lisäksi pari maisemaa.

Kun pääsin itse ensimmäistä kertaa katsomaan miesvalikoimaa, olin nirsolla tuulella. Kuvittelin, että tarjonta on loputon ja painoin ”ei kiinnosta” -rastia sumeilematta. Syyksi riittivät rumat sortsit tai esittelytekstin yhdyssanavirheet.

Jälkikäteen olen monta kertaa katunut tylytystäni. Ehkä elämäni mies meni hylkyyn Tinderin ensi-illassa.

Ihmettelin – ja ihmettelen edelleen – lähialueeni Tinder-miestarjontaa. Asuuko täällä tuollainen valikoima kaljuja, tatuoituja moottoripyörämiehiä? Soittavatko kaikki kaupungin vapaat miehet bassoa samalla olutta siemaillen? Miksi niin moni on käynyt Elämän kovaa koulua?

Esimerkiksi tuo viimeinen klisee koulutuspaikan kohdalla on sellainen, joka saa minut painamaan hylkäysnappulaa välittömästi. Miehen ei tarvitse olla akateemisesti koulutettu, mutta on parempi jättää koulutustiedot täyttämättä kuin täyttää ne tyhmästi.

Jälkikäteen olen monta kertaa katunut tylytystäni. Ehkä elämäni mies meni hylkyyn Tinderin ensi-illassa.

Tulihan niitä matchejakin, eli miehiä, joista minä olin tykännyt ja jotka tykkäsivät minusta. Moni hyytyi moikkauksen jälkeen tai tyrehtyi ensimmäiseen kysymykseeni. Joissakin tapauksissa kävimme ensin vuolaan viestikeskustelun jostakin kiinnostavasta aiheesta (japanin kieli, remonttihommat, kesälomasuunnitelmat) – ja sitten seurasi mykkyys. Ehkä kummankaan mielenkiinto ei riittänyt pidemmälle.

Osa miehistä kertoo jo esittelytekstissään hakevansa seksikumppania, osa siirtyy seksijuttuihin sujuvasti suoraan remonttitarinoista. Viime aikoina mukaan on tullut myös seuraa hakevia pariskuntia. Siitä voi kertoa vasta esittelyteksti – olen hakenut tietynikäisiä miehiä ja saan vasta tekstistä tietää, että tarjolle tulikin pariskunta.

Ikäisiäni miehiä tielle osuu vähän, mutta myös Tinder-maailmassa on puumanmetsästäjiä. Alle 40-vuotiaista miehistä on tullut monia matcheja. Yksi käytti viestittelyssämme puuma-sanaa, ja uhkasin poistaa hänet kontakteista, jos sama virhe toistuu.

Deittiasteelle edenneet Tinder-tuttavuudet eivät toistaiseksi ole saaneet minua harkitsemaan mitään vakavampaa.

Kahvilatreffeille tuli mies, joka oli unohtanut kertoa olevansa 160-senttinen. Kaveri, joka ehdotti treffejä huoltoaseman baariin, oli juuri niin mielikuvitukseton kuin treffipaikasta saattoi päätellä. Yksi puhui eksästään koko treffien ajan. Yksi kuvissa mukavan rennolta näyttänyt kaveri oli livenä ihan renttu.

”I want to fuck you tonight”

Vaan entä se liukuporrasvertaus?

Kreikan-reissulla Ateenan keväässä laitoin puhelimen Tinder-sovelluksen päälle ihan koemielessä. Hotellin parvekkeella klikkailin sydämiä komeille, akateemisesti koulutetuille jorgoksille. Match, match, match! Vajaan vuorokauden aikana tuli 47 matchia, vaikka olin supernirso.

Miehet aloittivat kohteliaan keskustelun hyvällä englannilla. Lyhyessä ajassa moni pyysi kahville, osa antoi puhelinnumeronsa, osa aloitti reippaan flirttailun: ”Näytät siltä, että olet helliä suudelmia vailla!”

Ja kuten Suomessa, joku meni suoraan seksiin: ”Do you fancy tasting a Greek penis?”

Osa aloitti reippaan flirttailun: ”Näytät siltä, että olet helliä suudelmia vailla!”

Alun innostuksen jälkeen kreikkalaismiesten mielenkiinnosta katosi hohto. Ei tarvinnut jännittää, tulisiko jostakin ihanasta miehestä pari, sillä kaikista tuli. Koemielessä laskin miestarjokkaiden alaikärajaa, ja yhtä hyvin haaviini tarttuivat 40-vuotiaat ja kolmikymppiset. Kyselin miehiltä, millaista seuraa he hakevat. Osa sanoi haluavansa tutustua uusiin ihmisiin, osa kertoi pitävänsä vanhemmista naisista muuten vain, ja joku toivoi rakastajatarta.

En sitten halunnut tavata heistä ketään. En 32-vuotiasta personal trainerina työskentelevää Giorgiosta, 38-vuotiasta kreikkalaista jumalaa muistuttavaa Angeloa enkä edes fiksunkuuloista 45-vuotiasta Errikosta, joka kyllä antoi meille loistavat paikalliset baarivinkit.

Pohdin miesten mielenkiinnon ja Kreikan kurjan taloustilanteen välistä yhteyttä. Maassa on 60 prosentin nuorisotyöttömyys. Hakivatko miehet ehkä taloudellista tukea? Vai oliko kyseessä halu irrottautua huolista hetkeksi?

Jotenkin tuohon jälkimmäiseen viittasi Kreikasta lähetetty viesti, joka kilahti puhelimeeni Helsinki-Vantaan lentokentällä: ”I want to fuck you tonight.”

Leppoisa huvitus

Kreikan-lomalla oli hyvä vaikutus Tinder-elämääni.

Luultavasti komeiden nuorten miesten mielenkiinto sai minut sopivasti aiempaa leikkisämmäksi, sillä Suomi-pojatkin ovat viime aikoina heittäytyneet juttusille. Tai sitten uusiin kontakteihin on vaikuttanut kesäaurinko ja se, että vaihdoin yhden maisemakuvan vähän flirtimpään poseeraukseen.

Luultavasti komeiden nuorten miesten mielenkiinto sai minut sopivasti aiempaa leikkisämmäksi.

Aion jatkaa Tinder-elämääni ainakin toistaiseksi. Uusiin ihmisiin on leppoisampaa tutustua kotisohvalla köllötellen kuin yökerhon tahmaisella tanssilattialla viimeisten hitaiden aikana laahustaen.

En uskalla uskoa, että unelmien prinssi karauttaa elämääni, kun painan sydän-nappulaa kännykällä. Hyvää hupia se minulle kuitenkin tuo.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Vierailija

45-vuotias nainen testasi Tinderin: “Keski-ikäinen on reissussa kuuma kohde”

Enpä oo naisena koskaan tajunnut tätä pituusläppää, miks ihmeessä miehen pitää olla pidempi ja miten se pituus määrittää miehuutta, hä? Yäk. Toki olen itse vain 165-senttinen, mutta en vaan tajua. Ei sitä voi terveyssyilläkään perustella, kuten esim. ylipainoa. Onko tämmösillä naisilla jotenkin huono itsetunto? Sitten kun lompakko on paksu, pituudella ei olekaan väliä, vrt. eräät anumatit...
Lue kommentti

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala ns. puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti
Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Vierailija kirjoitti: Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita...
Lue kommentti