Terapeutti Robert Weissin mukaan kumppani on usein paremmin perillä syrjähypyistä kuin pettäjä luulee. Kuva: Colourbox
Terapeutti Robert Weissin mukaan kumppani on usein paremmin perillä syrjähypyistä kuin pettäjä luulee. Kuva: Colourbox

Terapeutti kertoo myös, miksi uskoton ja uskollinen saattavat pitää eri asioita pettämisenä.

Se, mikä on yhdelle pettämistä, ei välttämättä ole sitä toiselle. Usein myös pettäjä ja uskollinen kumppani näkevät tilanteen eri tavoin.

Seksiriippuvuuteen erikoistunut yhdysvaltalaisterapeutti Robert Weiss jakaa Psychology Todayn jutussa uskottomuuden muodot kolmeen ryhmään.

Kuulostaako tutulta? Kerro jutun lopusta löytyvällä lomakkeella, miten sinua on petetty tai olet itse ollut uskoton.

1. Vain seksiä

Moni mieltää pettämisen nimenomaan tällaiseksi: seksiksi ilman tunnesiteitä. Weiss puhuu sexplorationista eli seksiin tai seksuaalisuuteen liittyvistä kokeiluista. Se voi pitää sisällään esimerkiksi satunnaisia yhden illan juttuja tai strippiklubeilla käymistä.

Usein näin tekevä ihminen ajattelee, ettei petä, koska pelissä ei ole tunteita. Mielessään hän vain irtautuu arjesta hauskalla ja rentouttavalla tavalla. Hän saattaa verrata sitä esimerkiksi shoppailupuuskaan, iltaan kasinolla tai vuorikiipeilyyn.

Luonnollisesti suhteen toinen osapuoli on usein eri mieltä.

Luonnollisesti suhteen toinen osapuoli on usein eri mieltä. Uskollisilla kumppaneilla ei ole Weissin mukaan tapana erotella seksiä ja tunnetasoa samalla tavalla kuin vain seksiä -tyypin pettäjillä. Tästä syystä petettyjen on vaikea ymmärtää, miten rakas voi pitää suhteen ulkopuolista seksiä merkityksettömänä suhteen kannalta.

”Pettäjä saattaa olla vahvasti sitä mieltä, ettei hän pettänyt eikä toisella ole oikeutta olla loukkaantunut, koska mukana ei ollut tunteita. Perustelu ei kuitenkaan kelpaa ihmiselle, joka tuntee olonsa petetyksi”, Weiss kirjoittaa.

2. Vain seksiä – mutta toistuvasti ja saman tyypin kanssa

Weiss liputtaa keskimmäisen ryhmän booty call -käsitteen alle. Sillä tarkoitetaan yhteydenottoa, jonka tarkoitus on vain saada seksiä. Tällaisilla pettäjillä on yleensä yksi, joskus useita, tyyppejä, joiden kanssa he harrastavat sopivan tilaisuuden tullen seksiä.

Seksisuhteeseen saattaa kuulua satunnaisia treffejä, mutta tunneyhteys on pinnallinen.

Suhteet ovat jatkuvia ja perustuvat melkein pelkästään seksiin. Seksisuhteeseen saattaa kuulua satunnaisia illallisia tai muita treffejä, mutta tunneyhteys on pinnallinen. Joissain suhteissa saattaa olla mukana ystävyyttä, Weiss kuvaa. Yleensä molemmat osapuolet tiedostavat, että toinen harrastaa seksiä muidenkin kanssa ja että toinen tai mahdollisesti molemmat ovat parisuhteessa.

Tällaiset pettäjät usein puolustautuvat samalla tavalla kuin ensimmäisen kategorian uskottomat. Eihän tämä ole niin paha juttu, koska en ajatellut hetkeäkään, että jättäisin sinut, he saattavat ajatella. Ja jälleen kerran kumppanin on usein vaikea ymmärtää perusteluja, sillä hän ei erottele seksiä ja tunteita samalla tavalla.

3. Seksiä tunteiden kera

Kolmannessa kategoriassa mukana on romantiikkaa. Syrjähyppy ei ole vain seksiä, vaan molemmilla osapuolilla on tunteita toisiaan kohtaan. Weissin mukaan tällaiset suhteet alkavat usein suunnittelematta: esimerkiksi ystävyys muuttuu yhtäkkiä muuksi.

Mitä läheisempi pettäjästä tulee toisen kanssa, sitä enemmän hän etääntyy kumppanistaan.

Pettäminen tunteiden kera tuntuu yleensä vakavammalta ja vahingollisemmalta suhteelle sekä pettäjän että petetyn mielestä. Mitä läheisempi pettäjästä tulee toisen ihmisen kanssa, sitä enemmän hän etääntyy fyysisesti ja psyykkisesti kumppanistaan.

”Asia on näin, vaikka pettäjä kieltäisi sen kuinka vahvasti. Ja mitä pidempään syrjähyppy tunteiden kera kestää, sitä syvemmän jäljen se jättää”, Weiss toteaa.

Ennen pitkää toisesta naisesta tai miehestä tulee usein se, jolle pettäjä uskoutuu esimerkiksi peloistaan ja tarpeistaan.

Weiss korostaa, että pettäminen paljastuu melkein aina enemmin tai myöhemmin. Ja se satuttaa petettyä valtavasti, oli kyseessä vain seksisuhde tai romanssi. Seksiin perustuva syrjähyppy voi olla helpompi antaa anteeksi kuin rakkaussuhde, mutta molemmat aiheuttavat tuskaa. Molemmissa tapauksissa luottamuksen palauttaminen edellyttää paljon vaivannäköä ja sitä, että on rehellinen toiselle.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti