Aina ei voi olla ihan tällaista. Kuva: Shutterstock
Aina ei voi olla ihan tällaista. Kuva: Shutterstock

Aina ei tarvita parisuhdeterapiaa, pienillä asioilla voi saada yllättävän paljon aikaan.

Jokainen pitkässä parisuhteessa elävä sen tietää. Arki on välillä harmaata. Ja ai että toisen naama voi joskus ärsyttää! Onneksi korjausliikkeiden tekeminen ei ole mahdotonta, ja pienilläkin teoilla  voi saada yllättävän paljon aikaa hyvää aikaan. Kannattaa aloittaa vaikkapa Psychology Today -lehden kolmella vinkillä, joilla pääsee jo pitkälle:

1. Huomioi

Anna kaikki huomiosi kerran päivässä puolisolle. Siis niin, että todella keskityt häneen, katsot vaikka silmiin ja kuuntelet. Hetki voi olla lyhytkin, kunhan olet oikeasti läsnä.

2. Kosketa

Halaus, suukko, hieronta tai hipaisu, mikä tahansa hellä kosketus toimii. Kosketuksella on tutkimustenkin mukaan uskomaton voima. Se rentouttaa, parantaa ongelmanratkaisukykyä ja vähentää stressiä.

3. Ole kiitollinen

Kukaan tuskin kuulee liikaa kivoja asioita itsestään. Puolisoa voi aina kehua ääneen, mutta usein sekin riittää, että miettii toisen hyviä puolia mielessään. Tämä näkyy automaattisesti käytöksessäsi toista kohtaan.

Lue täältä, mitä viittä asiaa puolisolle ei voi liikaa toistaa (toimivat myös ystävyyssuhteissa).

Kokeile myös näitä hyväksihavaittuja asioita

Eivätkä helpot keinot parisuhteen parantamiseen tähän lopu. Kysyimme yli viisi vuotta parisuhteessa olleilta 27–45-vuotiailta naisilta, mitkä pienet teot ovat tehneet suhteesta auvoisamman.

4. Syöminen ennen kuin nälkä yllättää
"Ei tule tiuskittua toiselle ihan vain nälkäisyyttään.”

Tutkimuksetkin todistavat, että monet riidat johtuvat matalasta verensokerista.

5. Erilaisten rytmien huomioiminen

”Puolisoni on aamuvirkku ja minä olen yökukkuja. Meillä on tullut monia riitoja mitättömistä asioista juuri niihin vuorokaudenaikoihin, kun toinen on ihmisraunio. Sen jälkeen on mennyt paljon paremmin, kun olemme alkaneet kunnioittaa toisen herkkiä aikoja ja lakanneet ottamasta ärsyttäviä asioita esille toiselle hankalaan vuorokaudenaikaan.”

Väsyneenä ihminen on tutkitustikin kiukkunen. Lue täältä, miksi. 

"Onko tärkeämpää olla oikeassa vai onnellinen?"

6.  Kysy, mitä toiselle kuuluu

”Kysymme joka ilta kotona, että mitä kuuluu ja miten meni töissä. Kun ei automaattisesti oleta, että ”ei sille kuitenkaan mitään uutta kuulu”, toisesta voi selvitä vielä vuosien jälkeenkin kiinnostavia asioita. Tämä on mielestäni pieni, mutta tärkeä asia, miten toisen voi huomioida sekä hyvä muistutus myös itselle, ettei pidä toista itsestäänselvänä.”

7. Joskus voi jättää sanomatta

”Olen oppinut, että joskus on tärkeää pitää suu kiinni, vaikka toinen olisi tosi ärsyttävä. Paras lukemani parisuhdevinkki kuuluu näin: Onko tärkeämpää olla oikeassa vai onnellinen?."

8. Vietä omaa aikaa ystävien kanssa 

”Kukaan ei jaksa samaa ihmistä koko ajan. Kun molemmat saavat rentoutua omien kavereidensa kanssa tai puuhastella omiaan, on sitten taas kivempi nähdä toistakin.”

9. Sometuksen vähentäminen

”Puolisoni kysyi kerran, että onko minun aivan pakko alkaa snäpätä heti, kun tulen töistä kotiin. Kun lopetin sen, kotona on ollut töiden jälkeen vastassa huomattavasti iloisempi ihminen. Eikä se minullekaan mikään mahdoton uhraus ole ollut.”

10. Baarireissujen venymisestä ilmoittaminen

”Mieheni baarireissut saattavat joskus venyä aamuun, ja minun on vaikea saada unta, jos en kuule hänestä koko yönä. Nykyään hän lähettää baarista viestin parin tunnin välein – ihan vain sellaisen ”kaikki on hyvin” -viestin. Se on tuntunut mukavalta ja vähentänyt stressiäni.”

11. Stoppi työasioista jauhamiselle

”Olemme molemmat samalla alalla, joten ymmärrämme toistemme työstressiä hyvin eikä jokaista asiaa tarvitse selittää toiselle juurta jaksain. Jossain vaiheessa työasioiden vatvominen alkoi kuitenkin rasittaa suhdetta, sillä molemmat oksensivat toisilleen työhuolia aivan liikaa. Olemme ratkaisseet tämän niin, että nykyään sanomme suoraan, jos ei jaksa kuunnella toista – eikä kumpikaan ota sitä itseensä. Tai sitten rajaamme työsasioista puhumisen niin, että molemmat saavat kertoa yhden työasian, minkä jälkeen vaihdamme tietoisesti puheenaihetta."

12. Kotitöiden jakamisen personointi

”Kumppanini on iltavirkku ja minä aamuvirkku. Hän torkuttaa aamuisin tunnin ja nousee sängystä töihin vasta sitten, kun on aivan pakko. Siksi meillä on sanaton sopimus siitä, että minä vien koirat joka aamut ulos ja hän puolestaan iltaisin, jolloin minä olen jo nukkumassa. Lisäksi minä hoidan aamupalan ja hän tekee iltapalan. Molempien arkirutiineja helpottaa, kun toinen auttaa silloin, kun ei itse ole parhaimmillaan. Lisäksi minä inhoan imurointia ja tiskikoneen tyhjentämistä sekä pyykkien ripustamista. Olemme jakaneet kotityötkin suunnilleen sen mukaan, mistä kumpikin tykkää.”

13. Vähemmän humalassa avautumista 

”Minulla on ollut tapana ottaa asioita puheeksi yöllä kello neljä baari-illan jälkeen. Se ei tietenkään ole aina ollut paras ajankohta – varsinkaan, jos toinen on ollut jo nukkumassa. Pienessä sievässä sitä on joskus mahdotonta tajuta yksinkertaisiakaan asioita, joten kumppanini otti jossain vaiheessa tavaksi jättää lapun eteisen lattialle, jossa luki älä pliis herätä, avaudutaan mieluummin vaikka aamulla. Muutaman kerran jälkeen lappu tuotti toivotun tuloksen. Tästä on tullut hyvää palautetta."

"Jätämme usein toisillemme post it -lapun, mihin kohtaan tv-sarjan katsominen jäi."

14. Yhteisen ajan järjestäminen

”Parisuhdettamme on piristänyt yhteisen ajan järjestäminen ja juttelu. Meillä näitä ovat automatkat, saunominen ja ravintolatreffit. Oikea juttelu edellyttää tietysti, että kännykät ja tabletit laitetaan pois. Ravintolassa pidämme älypuhelimet yhteisestä sopimuksesta taskuissa.”

15. Yksi pieni yllätys viikossa   

"Yllätämme toisemme jollakin pienellä asialla keskimäärin ehkä kerran viikossa. Esimerkiksi teen eväät, kun toinen ei ehdi syödä aamupalaa – tai toisen vaatteiden silittäminen pyytämättä. Silloin tälloin jompikumpi myös laittaa tekstarin, että on varannut illaksi pöydän tai liput toisen lempiartistin keikalle."

16. Post it -laput

"Katsomme yhdessä monia sarjoja Netflixistä ja HBO:sta. Usein minä jaksan kuitenkin katsoa sarjaa pidempään ja puolisoni jää jälkeen. Jätämme usein toisillemme post it -lapun, mihin kohtaan katsominen jäi, ettei seuraavalla kerralla tarvitse tuhlata aikaa oikean kohdan etsimiseen."

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”