Vihdoinkin yksin. Mikä vapaus! Kuva: Shutterstock
Vihdoinkin yksin. Mikä vapaus! Kuva: Shutterstock

Kuinka pitkän ajan sinä tulet toimeen ihan omassa omassa seurassasi?

Milloin viimeksi olit aivan yksin? Ilman ihmistä vierellä tai somen päässä? Joillekin se on harvinaista herkkua, toisille arkista pakkopullaa. Yksin oleminen on kuitenkin eri asia kuin yksinäisyys ja tekee välillä hyvää kaikille.

Kalifornian yliopiston psykologian professori Bella DePaulo on tutkinut paljon yksinäisyyttä. Psych Central -julkaisussa hän kertoo tutkimuksesta, jossa sadoilta opiskelijoilta kysyttiin yksin olemisen kokemuksista. Eniten arvostusta saivat yksinäiset hetket, joina on mahdollista pohtia ongelmia, rentoutua ja harrastaa vaikkapa itsetutkiskelua.

DePaulon kirjoituksen inspiroimana listasimme kymmenen hyötyä, jotka yksin oleminen saa aikaan. Kannattaa kokeilla!

1. Nollaat sosiaaliset kuviot

Sosiaaliset tilanteet aiheuttavat monelle krapulan kaltaisen tilan, johon liittyy sekä henkisiä että fyysisiä oireita. Lue vaikka nämä seitsemän tarinaa siitä, mikä sosiaalisissa tilanteissa on niin kuluttavaa. Näiden ihmisten tarinat osoittavat, ettei tarvitse olla edes introvertti, että uupuu toisten seurassa.

Moni makaa yksin hiljaa saunassa tai muussa rennossa paikassa, jossa voi nollata ajatukset. Aktiivisimmat menevät yksin kävelylle tai keskittyvät vaikkapa kotitöiden tekemiseen. Tärkeintä on, että mieli on rento eikä päässä surraa epämiellyttäviä ajatuksia.

2. Pystyt ratkaisemaan ongelmia paremmin

Moni jättää vaikeiden päätöksen tekemisen seuraavaan aamuun, vaikkei hautominen ole aina se paras päätös. Amerikkalaistutkimuksen mukaan yön yli nukkuminen ei välttämättä auta tekemään varmaa päätöstä, vaan voi jopa tehdä päättämisestä vaikeampaa.

Sen sijaan päätöksentekijän kannattaa varata omaa aikaa: yksin oleminen antaa joissakin tilanteissa mahdollisuuden pohtia.  Ainakin se on listattu eräässä tutkimuksessa tärkeimmäksi syyksi viettää aikaa yksin.

3. Löydät sisäisen rauhasi

Jokaiselle meistä on tärkeää löytää sisäinen rauha. Sen löytäminen on joskus vaikeaa, mutta kun pääsee viettämään omaa aikaa itsensä kanssa, on helpompi rentoutua ja tuntea itsensä vapaaksi arkipäivän paineista. Yksin oleminen ruokkii mielenrauhaa.

Suosittelemme! Tällainen aamu tuo mielenrauhaa koko päiväksi – 5 vinkkiä guruilta

4. Kehität itsetuntemustasi

Haluatko vahvistaa itsetuntoasi? Huono itsetunto ja jatkuva kiire saavat ihmisen usein keskittymään siihen, mikä on elämässä rempallaan. Etenkin tällöin olisi hyvä muistaa se toinen puoli: mikä on hyvää elämässäsi? Yksinolossa voi tutkia ja muuttaa ajatusmallejaan ja oppia tuntemaan itseään paremmin. Mitkä ovat tavoitteesi ja vahvuutesi? Entäpä heikkoutesi?

Lue myös! Kärsitkö huonosta itsetunnosta? 5 tapaa, jotka haittaavat elämääsi

5. Voit seikkailla vapaasti

Aina ei tarvitse lähteä kauas reissuun, että pääsee seikkailemaan. Omassa kotikaupungissakin voi kokea kivoja, uusia seikkailuja. Ne ovat myös loistava tapa totutella yksinoloon. Kaikki eivät nauti kahvilaan tai ravintolaan menemisestä yksin, mutta miksi odotella muiden seuraa, kun voi päästä lempipaikkaansa heti, kun itsellä on luppoaikaa?

6. Sinulla on aikaa harrastaa jotain kivaa

Joskus yksin oleminen tuntuu niin suurelta taakalta, että jo ajatuskin siitä saa kylmät väreet kulkemaan iholla – vaikka ihminen ei tuntisikaan olevansa yksinäinen. Mitäpä jos tekisit listan asioista, joita voit tehdä ja harrastaa yksin? Sen ei tarvitse olla luksusta, vaan listaa vaikkapa suosikkisarjasi, elokuvat ja teatteriesitykset, jotka haluat nähdä. Ja seuraavalla kerralla, kun sinulla on omaa aikaa, voit sulkea muun maailman viestit hetkeksi ja viettää laatuaikaa itsesi kanssa näissä harrastuksissa.

7. Herätät luovuutesi!

Jotkut ihmiset rakastavat ideoimista isolla porukalla, mutta moni inspiroituu parhaiten yksin ollessaan. Kaikille tuo yksin työskenteleminen ei kuitenkaan tarkoita hiljaista kotitoimistoa. Jotkut pääsevät luovaan tilaan myös yksin ollessaan esimerkiksi kahvilassa tai julkisessa liikennevälineessä.

Kukoistipa luovuutesi sitten missä tahansa paikassa, ota yksinolosta kaikki irti: piirrä, kirjoita tai suunnittele uusia juttuja, kun kukaan ei ole häiritsemässä!

Tiedätkö jo ne 18 asiaa, joita todella luovat ihmiset tekevät?

8. Unohdat muut

Kun kukaan ei ole näkemässä, voit vaikka harjoitella uusia tanssiaskeleita tai jooga-asentoja. Yksin oleminen on myös vapautta: sinun ei tarvitse huolehtia siitä, mitä muut ajattelevat – vaikka ei siihen pitäisi olla tarvetta muulloinkaan.

9. Näet kumppanisi uudella tavalla

Erossa oleminen kumppanista silloin tällöin vahvistaa suhdetta. Jotkut tekevät sitä joka yö ja nukkuvat erillisissä sängyissä, toiset taas lähtevät omille seikkailuilleen säännöllisin väliajoin. Taitava yksinolija on mestari myös kaikissa parisuhteen vaiheissa, sanovat suomalaiset asiantuntijat. Lue lisää: Toimiva parisuhde vaatii taitoa olla yksin

10. Voit vain olla!

Tarvitseeko sitä aina keksiä hirveästi tekemistä itselleen? Kun sinulla on omaa aikaa, voit oikeasti olla tekemättä mitään. Makaa sängyllä tai katsele kynttilän liekkiä tai kokeile meditaatiota. Ihmisen on hyvä välillä keskittyä pelkästään itseensä.

Teininä moni asia on vähän vaikeaa – ja varsinkin noloa!

Ei ole helppoa olla teini-ikäinen. Juuri tuossa iässä kulmat kurtistuvat ja silmät muljahtelevat keskimääräistä herkemmin. Ja hyvin usein näiden eleiden kohteina ovat omat vanhemmat, joita hävetään.

Silmien pyörittely omille vanhemmille ei ole kuitenkaan merkki epäkypsyydestä. Psykologi Lisa Damour on kertonut The New York Timesissa, että kyseessä on normaali kehitysvaihe, jolla pyritään ilmaisemaan itsenäisyyttä. Myös psykologi Heli Heiskanen on todennut Ylellä saman.

– Teinin on tarkoituskin itsenäistyä ja erottautua vanhemmista, ja se korostaa vanhempien kritisointia. Kun halutaan olla kavereiden silmissä mahdollisimman cooleja ja hyväksyttyjä, niin kaikki poikkeava on hävettävää, Heiskanen on kertonut sivustolle.

”Supernoloa, kun äitini kyseli kaverini kuullen, ovatko minulta tamponit loppu.”

Pyysimme kaksi-, kolme- ja nelikymppisiä muistelemaan, mikä heitä hävetti teini-ikäisinä. Näin he kertoivat:

1. Nolot jutut

”Äidilläni on mutkaton asenne erilaisiin ruumiintoimintoihin. Teininä oli supernoloa, kun hän kyseli iloisesti kaverini kuullen, ovatko minulta tamponit loppu. Hän oli juuri lähdössä kauppaan ja teki ostoslistaa.” Suski, 36

”Kaikkein nolointa oli, kun olimme koko perhe ensimmäistä kertaa Lontoossa lomalla. Olin itse tuolloin 13-vuotias. Kiersimme kaupunkia turistibussilla. Piccadilly Circuksen kohdalla isä kysyi oppaalta isoon ääneen, miten tuonne sirkukseen voi ostaa lippuja.” Jonna, 41

”Isä pärähti aina paikalle kertomaan todella luokattomia – ja pahimmillaan pikkutuhmia vitsejään.”

”Kokoonnuimme teineinä tyttöporukalla usein meille kotiin, minun huoneeseeni, Manhattan-sipsikulhon ympärille. Aina jossain kohtaa isäni pärähti huoneeseen kutsumatta ja alkoi kertoa luokattomia – ja pahimmillaan pikkutuhmia – vitsejään. Ystävieni mielestä isä juttuineen oli tosi hauska. Itse muistan ajatelleeni, miten hullu ja nolo hän on. Muistelemme tyttöjen kanssa näitä kertoja edelleen. Isäni kertoo yhä vitsejään. Nykyään joku jutuista saattaa jopa naurattaa.” Reetta, 37

2. Halaaminen

”Isäni halusi aina halata joka aamu koulun pihalla. Ja siis vielä lukioiässä. Oli jotenkin kauhean noloa teinin mielestä. Nyt jälkikäteen se on aika suloista.” Johanna, 42

”Isä halusi tehdä poikakavereille selväksi, miten hänen tyttäriään kohdellaan.”

3. Puhuttelut

”Isäni piti puhutteluja poikakavereille keittiön pöydän ääressä. Halusi tehdä selväksi, miten hänen tyttäriään kohdellaan. Itse istuin omassa huoneessa korvat punaisina ja halusin kadota maan päältä.” Jaana, 42

4. Samassa paikassa näyttäytyminen

”Jossain vaiheessa teini-ikää häpesin erityisesti mutsia niin paljon, etten voinut mennä hänen kanssaan samaa matkaa bussilla kaupungille, jos joku tuttu olisi vaikka nähnyt. Vanhempien läsnäolo erinäisissä tilanteissa sai aina pelkäämään, että nyt ne kaikki uudet tuttavuudet tajuaa, että olen ihan lapsi ja kiusallinen tyyppi. Jotain huijarisyndroomaan liittyvää siinä todennäköisesti oli.” Emilia, 25

”Tuli olo, että olen kuin joku lemmikki, jota esitellään.”

”Vaikka vanhemmissani ei aina ollut mitään sinänsä noloa, heidän kanssaan näyttäytyminen esimerkiksi kaupassa tai ravintolassa nolotti. Nolous siis ikään kuin aktivoitui ja muuttui tarttuvaksi julkisilla paikoilla. Minulla on nuoret vanhemmat, jotka yleensä osasivat käyttäytyä. Isovanhemmilla, jotka hekin tosin ovat suhteellisen nuoret, sen sijaan oli välillä vaikeuksia. Pahinta oli, kun menimme ekaa kertaa isovanhempien kanssa Mäkkäriin ja he vaativat henkilökunnalta aterimia. Koulun coolit tyypit olivat tietysti paikalla. mikä oli aivan hirveää. Viivi, 26

”Äidilläni oli tapana jäädä suustaan kiinni kaupungilla joka toisen vastaantulijan kanssa. Eniten niissä tilanteissa hävetti se, että äiti aina esitteli minut kaikille tuttavuuksilleen 'meidän nuorimmaisena'. Tuli sellainen olo, että olen joku lemmikki, jota esitellään ihmisille, ja he sitten katsovat siinä, että miten olen kasvanut ja miten söpö olen. Niin noloa! Nykyään on maailman ihaninta, kun äiti esittelee minua tutuilleen – ymmärrän, että hän on minusta kertoessaan yleensä ennen kaikkea kauhean ylpeä.” Helmi, 25

”Joskus opettaisäni nukahti koetta valvoessaan.”

5. Ikä

”Hävetti, kun vanhempani olivat niin vanhoja, luokkakaverin mummo oli nuorempi kuin äitini. Lisäksi hävetti, kun isäni ei jättänyt minua autolla säällisen välimatkan päähän, vaan kurvasi koulun pihaan. Toki minulla oli erityisen paljon hävettävää siksi, koska vanhempani kyläkoulun opettajina kaikkine omituisuuksineen olivat päivästä toiseen kavereiden tarkkailtavina. Joskus isä nukahti koetta valvoessaan.” Ärrä, 41

”Kaikista nolointa oli, kun isä hankki nahkarotsin.”

6. Olemus / vaatteet ja alastomuus

”Minua hävetti se, että vanhempani eivät olleet yhtään ”cooleja”. He ovat ihan sellaisia tavallisia tyyppejä, työssäkäyviä ihmisiä, joiden juuret ovat maaseudulla. Tykkäävät hiihtää, käydä mökillä ja katsoa lauantai-iltana telkkaria. Itse olisin halunnut olla tietenkin äärimmäisen cool kaupunkilainen. Olisin halunnut matkustella, mutta me menimme aina mökille. Kerran kävimme Kanarialla – sekin tuntui nololta ja kliseiseltä, vaikka matka olikin ihan todella hauska.” Linda, 24

”Isäni patsasteli kotona alasti suihkun jälkeen, vaikka olisi ollut kavereita.”

”Isäni patsasteli kotona alasti suihkun jälkeen, vaikka olisi ollut kavereita kylässä. Kyllä hävetti.” Ärrä, 41

”Vanhempani pukeutuivat nolosti. Olisin kovasti halunnut, että he olisivat tyylikkäitä ja trendikkäitä, mutta sellaisia tavallisia pulliaisia he vain aina olivat. Kaikista nolointa oli, kun isä hankki nahkarotsin. Se oli meganolo.” Elina, 25

7. Oudot tavat

”Isäni on fanaattinen penkkiurheilija, jolle mieluisia lajeja ovat erityisesti hiihto ja mäkihyppy. Teininä en voinut kutsua kavereita kylään olympialaisten tai muiden urheilukisojen aikaan, koska isä kannusti suomalaisia niin kovaan ääneen, että talo tärisi. Supernoloa. Vieläkin välttelen vanhempieni kotia suurten urheilujuhlien aikaan.” Mari, 40

”Mielestäni oli noloa, että junalla työmatkaa tekevä äitini käveli töistä lähtiessään aseman laiturilla mahdollisimman pitkälle, jotta pystyi hyppäämään junan ekaan vaunuun välttääkseen siten kävelyä määränpäässä. Nykyään teen itse samoin.” Viivi, 26

 

Kysely

Häpesitkö sinä vanhempiasi teininä?

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski.