”Ole sinä tyttö hiljaa.” Tämä on varsin yleinen lause, jonka Me Naisten lukijatkin ovat kuulleet työpaikallaan. Kuvat: Shutterstock
”Ole sinä tyttö hiljaa.” Tämä on varsin yleinen lause, jonka Me Naisten lukijatkin ovat kuulleet työpaikallaan. Kuvat: Shutterstock

Pahimmat halveksijat ovat tuttuja työpaikalta tai perhepiiristä, paljastavat Me Naisten lukijat.

Tunnetut suomalaisnaiset kertoivat viime viikolla kokemastaan vähättelystä. Esimerkiksi näyttelijä Essi Hellén sanoi Me Naisten haastattelussa kohdanneensa ”niin paljon seksismiä ja vähättelyä, ettei mitään järkeä”.

Samasta asiasta puhuivat Me Naisissa Jari Aarniosta kirjan kirjoittaneet toimittajat Susanna Reinboth ja Minna Passi. Susannan ja Minnan mukaan tytöttelyltä ja huorittelulta ei välty, kun miehisessä maailmassa astuu isoille varpaille.

Me Naiset kysyi lukijoilta kokemuksia vähättelystä. Moni vastasi, että pahimmat halveksijat löytyvät lähipiiristä: vähättelijänä on ollut niin äiti, puoliso, esimies kuin kollega.

Useimmille vähättely on jättänyt ikuiset jäljet: pahaa oloa, itsetunnon laskemista, unettomuutta ja masennuksen merkkejä.

Osa kyselyyn vastanneista kertoi myös keinonsa siihen, miten he ovat saaneet vähättelyn loppumaan. Jotkut ovat laittaneet välinsä poikki halveksujien kanssa, toiset taas luottavat omaan tyyliinsä: väheksyjä ei aina pelkästään lannista, vaan se voi herättää myös näyttämisen halun:

– Yksi parhaista keinoista saada vähättely loppumaan on vain tehdä täysillä omaa juttuaan. Kliseehän se on, mutta mitä muutakaan voisi tehdä, sanoo nimimerkki Nuppu.

Millaisia kokemuksia tavallisilla suomalaisnaisilla on vähättelystä ja mitä se on saanut aikaan? Antaa heidän kertoa tarinansa:

1. ”Ole sinä tyttö hiljaa – mies pakkaa auton”

”Työtoverini vähättelee minua ja on sanonut muun muassa, että ’ole sinä tyttö hiljaa, sinä olet nainen etkä ymmärrä tästä mitään – mies pakkaa auton’. Hämmästyin ja kiukkuni nousi: osaan kyllä pakata auton! Arvostan työtoveria nyt vähemmän ja välit ovat varaukselliset. Kerroin asiasta myös esimiehelle, joka puuttui toistuvaan käytökseen.” Tiina, 36

2. ”Onko sulla se aika kuusta?”

”Varmaan jokainen nainen on törmännyt siihen, että kun esittää jonkun vähän terävämmän mielipiteen, joku kysyy, että ’onko sulla se aika kuusta’. Edellisen työpaikkani esimies koki asiakseen huomauttaa myös minun koulutuksestani, vaikka olen korkeasti koulutettu.
Kyllähän se suututti, mutta otin tavaksi vastata takaisin jotakin kauniin ystävällisesti ja se harmitti esimiestäni.

Vähättely itseeni ei vaikuttanut mitenkään; kenestäkään ei onneksi tarvitse pitää tullakseen toimeen. Myöhemmin vaihdoin kuitenkin työpaikkaan, jossa minua arvostetaan.” Työn vaihtaja, 26

”Välillä sain kuulla exältäni, että et olisi mitään ilman minua eikä kukaan tykkää sinusta.”

3. ”Vähättely söi itsetuntoani”

”Jos esimerkiksi laittauduin jonnekin lähtiessä, exäni saattoi sanoa, että ’kuvittelenko nyt, että kaikki haluaa minua. Että kannattaako minun laittautua’. Välillä sain oikeasti kuulla, että ’et olisi mitään ilman minua eikä kukaan tykkää sinusta’. Kaipa hän ajatteli, että mollaamalla saa minut pysymään kotona. Vähättelyä tapahtui joskus myös muiden seurassa, ja siinä tuli entistä nöyryytetympi olo. Exäni kaveritkin huomasivat tämän, mutta siitä ei ollut paljon apua. En ollut tervetullut poikien iltoihin, vaikka muillakin oli niissä tyttöystäviään mukana. Tosi harvoin muutenkaan kävimme missään yhdessä.
Vähättely söi jo valmiiksi huonoa itsetuntoani. Yritin sivuuttaa ne kaikki ilkeät sanat ja keskittyä muuhun, mutta ne kummittelivat silti mielessäni, ja muistan ne vieläkin.

Nykyäänkin mietin välillä, että olen tyhmä ja ruma, eikä kukaan halua minua. Jostain syystä tästä suhteesta oli vaikea lähteä. Onneksi uskalsin lopulta lähteä, koska elämäni siinä suhteessa oli niin paljon surkeampaa, kuin se on nyt. Olisinpa lähtenyt aikaisemmin. Vähättely ei ikinä loppunut minun aloitteestani. Jos yritin joskus keskeyttää, vähättely jatkui pahempana. Onnistuin kuitenkin saamaan uuden, komean ja fiksun miehen, joka ei vähättele minua, vaan haluaa nostaa itsetuntoani.”  V**un pöljä, 25

4. ”Kärsin pitkään unettomuudesta ja ilottomuudesta”

”Entisessä työpaikassani oli tapana julkisesti nöyryyttää virheentekijöitä. Esimies saattoi huutaa koko työpaikan kuullen pikkujutustakin, että ’kuka idiootti on tehnyt tämän’ tai ’tällaista tunarointia emme enää hyväksy’. Tai yhteisessä sähköpostissa oli maininta, kun joku oli mokannut. Tällainen esimiestoiminta jätti jälkensä: kärsin pitkään muun muassa unettomuudesta ja ilottomuudesta, kun olin saanut tällaista palautetta itse sekä nähnyt, kuinka kollegoitani riepoteltiin.

Onneksi ymmärsin, ettei käytös ole normi jokaisessa työpaikassa ja vaihdoin 1,5 vuoden jälkeen työpaikkaa. Välillä mietin, että olisiko pitänyt jäädä masennuksen vuoksi saikulle, mutta en halunnut luovuttaa ja antaa pomolleni sitä iloa, että osoitan heikkouteni. Lähdin ja olen sittemmin nähnyt mahtavia työyhteisöjä, joissa muun muassa palaute annetaan rakentavammin eivätkä työntekijät pelkää johtajaansa. Olen käynyt entisen pomoni ja hänen kohtelunsa vuoksi niin terapeutilla kuin uravalmennuksessa, mutta edelleenkin koen välillä turhaa huonommuuden tunnetta töistäni, vaikka olen tehnyt alani töitä menestyksekkäästi lähes 15 vuotta – ja se kaikki kumpuaa vielä tuosta yhdestä esimiehestä, josta näen vuosienkin jälkeen vielä painajaisia.” Marianne, 33

”Äitini mielestä en ole osannut koskaan tehdä mitään oikein. Kaikki mitä teen, on toisarvoista.”

5. ”Olen kasvattanut kovemman pinnan”

”Huomaan työelämässä sen, että miehet ovat keskenään hyvää pataa ja heittävät yläfemmaa, että ’mitäs äijä’, ja minun on naisena tosi vaikeaa päästä siihen mukaan. Olen aina se tylsä tyyppi, joka pysyy asialinjalla, vaikka oikeasti olen hauska ja rempseä tyyppi.

Sikäli tilanne on nykyään parempi kuin ennen, että enää minua ei tytötellä jatkuvasti. Ennen sitä kuuli taksikuskeilta ja milloin keneltäkin. Olen kasvattanut kovemman pinnan, mikä on toisaalta hyväkin asia, mutta eihän kenenkään pitäisi joutua vähäteltäväksi.” Emmi, 31

6. ”Äidin luona käydessäni tunnen oloni huonoksi”

”Äitini mielestä en ole osannut koskaan tehdä mitään oikein. Kaikki mitä teen, on toisarvoista, ja joku, useimmiten äiti itse, osaa asian tehdä paremmin. Asiat, joita äiti puolestaan ei osaa tehdä, ovat hänen mukaansa turhia, kuten valitsemani ammattikorkeakoulun erikoistumisopinnot vaativa ammatti, joka hänen mukaansa on roskaa, ja siihen voi ryhtyä kuka vaan haluaa.

Lapsena ja nuorena en tunnistanut pahan oloni syytä, ja pitkään ihmettelin aikuisenakin, miksi aina äidin luona käydessäni tunnen oloni huonoksi. Asian viimein tajuttuani, olen pitänyt etäisyyttä häneen. Itsetuntoni on kasvanut kohisten, kun ole päässyt irti hänen vaatimuksistaan. Luulin pitkän olevani arvoton, ja tunne, etten oikeasti osaa mitään, seurasi kaikkialle. Uskon, että koulussa alisuoriutumiseen yksi syy on juuri äitini käytöksessä minua kohtaan. Lapsena jo tajusin, ettei mikään, mitä teen, tule koskaan olemaan tarpeeksi. Olen myös muuttanut kauas äidistäni enkä ota häneen yhteyttä kuin joskus ja jouluna.” Potkittu, 40

”Seksistisyys oli aina läsnä, ja varsinkin asiakkaiden edessä vähättely ja nolaaminen olivat arkipäivää”, kertoo kyselyyn osallistunut nainen.
”Seksistisyys oli aina läsnä, ja varsinkin asiakkaiden edessä vähättely ja nolaaminen olivat arkipäivää”, kertoo kyselyyn osallistunut nainen.

7. ”Tuntui voimattomalta, kun ei ollut paukkuja puolustautua”

”Pahimmat kokemukset ovat ensimmäisestä työpaikastani kahvilassa. Työkaverina oli noin kymmenen vuotta vanhempi mies, joka nautti nuorempien työntekijöiden kyykyttämisestä. Seksistisyys oli aina läsnä, ja varsinkin asiakkaiden edessä vähättely ja nolaaminen olivat arkipäivää. Tuosta työkaverista tuli myöhemmin esimies, ja voitte arvata kuinka pahaksi tilanne silloin meni. Muutama vakioasiakas harrasti samaa, etenkin yksi vanhempi mies jäi elävästi mieleen. Hän katsoi olevansa oikeutettu arvioimaan ääneen työntekijöiden ulkonäköä ja kahvilatyöntekijöiden pientä palkkaa.

Tuntui silloin voimattomalta, kun ei parikymppisenä ja vielä työntekijän asemassa ollut paukkuja puolustautua. Vähättely vahvisti halua pyrkiä elämässä eteenpäin. En ole törmännyt kuin yhteen vähättelijään tuon jälkeen, mutta salaa toivon törmääväni entiseen pomooni. Tiedän hänen olleen pitkään työtön ja sen jälkeen tehneen erilaisia hanttihommia. Itse olen nyt 34-vuotias pankinjohtaja.” Menestyjä, 34

”Pienestä pitäen sain kotona kuulla, että minusta olisi pitänyt tulla poika.”

8. ”Vähättelyn vuoksi olen aina hävennyt naiseuttani”

”Pienestä pitäen sain kotona kuulla, että minusta olisi pitänyt tulla poika, ja se tuntui aivan kamalalta. Vasta näin keski-iässä olen ymmärtänyt, kuinka hirveän väärin ja loukkaavia vanhempieni humoristiset heitot olivat. Ihan kuin lapsi olisi syyllinen siihen, millaisena on syntynyt. Vähättelyn vuoksi olen aina jollain tavalla hävennyt ja yrittänyt hälventää naiseuttani.

Yritän olla vanhempieni kanssa normaaleissa väleissä, vaikka asia pysyykin muistissa. Joskus asia tulee humoristisesti esille keskusteluissa, mutta en ole voinut kertoa, kuinka se on loukannut minua. Pelkään, että murrun vanhempieni edessä, ja sitä en todellakaan halua tehdä.” Mirabelle, 50

9. ”Ex-mies sai masennuksen partaalle”

”Minua ovat vähätelleet niin vanhemmat, työkaverit, ex-miehet ja vanhemmat naiset. Se on tuntunut nöyryyttävältä, epäoikeudenmukaiselta, jopa sadistiselta ja järkyttävältä. Omaan äitiin varsinkin minulla on kylmä suhde, ex-mies sai masennuksen partaalle ja entiset työkaverit saivat väheksymään itseäni. En edes pidä itseäni mitenkään uhrityyppisenä ihmisenä enkä myöskään herkkänahkaisena.  Vanhempana olen joko lopettanut ihmissuhteen kokonaan tai kysynyt perusteita heidän käytökselleen.” Hengissä, 57

10. ”Yritän saada vähättelystä voimaa”

”Olen huomannut, että vähättely vaihtelee sukupuolen mukaan. Naiset vähättelevät sivuuttamalla tekemiseni ja mielipiteeni; miehet puolestaan sanovat usein suorempaan, että ’ethän sä voi osata tota’. Miehet myös usein vähättelevät naureskelemalla, ihan kuin siinä olisi jotain hauskaa ja humoristista, että lyttää toisen taitoja.

Kerran eräs miespuolinen tuttavani esimerkiksi tuskaili tietotekniikkaongelman kanssa. Hän kysyi apua siihen kaveriporukaltamme. Tarjosin oman ratkaisuni, mutta hän ei ottanut vinkkejäni kuuleviin korviinsa. Lopulta selvisi, että vinkkini korjasi ongelman. Kiitosta en saanut, vaan hän väitti keksineensä ratkaisun itse. Työskennellessäni teollisuuslaitoksen työkaluvarastolla jouduin usein vähättelyn kohteeksi.

”Yritän aina saada vähättelystä voimaa ja halua näyttää, että kyllä minä pystyn, vaikka jotkut epäilevät.”

Minun ajateltiin automaattisesti olevan tietämätön monista työkaluista, joten sinne tulleet ihmiset eivät puhuneet niistä yleensä oikeilla nimillä, vaan alkoivat kuvailla hakemaansa asiaa muuten. Toisinaan minut sivuutettiin kokonaan, ja apua pyydettiin ainoastaan mieskollegaltani.

Minua se ensisijaisesti vitutti, mutta kyllä se myös lannisti aivan valtavasti. Joskus tuli sellainen olo, ettei omasta tietotaidosta ole mitään hyötyä, koska kukaan ei kuitenkaan usko, että olen hyvä.

Ja tietenkin tämän ajatuksen kautta mieleen hiipii se ajatus, ettei oikeasti ole hyvä missään. Vähättely tekee epävarmaksi. Olen yrittänyt tsempata itseäni ajattelemaan, ettei vähättelystä pidä kuitenkaan lannistua. Yritän aina saada vähättelystä voimaa ja halua näyttää, että kyllä minä pystyn, vaikka jotkut epäilevät.” Nuppu, 26

Vierailija

10 naista kertoo itsehäpeästä, masennuksesta ja painajaisista – pahimmat halveksijat löytyvät lähipiiristä

Vähättelijöitä kyllä riittää, mutta heidän sanomisensa on jätettävä omaan arvoonsa. Joku sanoi kerran, että "kohtelet itseäsi niin kuin sinua on kohdeltu lapsuudessa". Valitettavasti minuakin vähäteltiin aina lapsuuskodissani. Ja tämä sama käyttäytymismalli oli minulla omien lasteni suhteen. Nyt yritän hyvittää tyttärelleni kaikin keinoin virheitäni.( Toisen lapseni kohdalla tämä on jo myöhäistä) Enkä anna muidenkaan enää vähätellä itseäni ja ennen kaikkea yritän olla itsekin muita...
Lue kommentti
51

10 naista kertoo itsehäpeästä, masennuksesta ja painajaisista – pahimmat halveksijat löytyvät lähipiiristä

Kun vielä on nainen ja yli viisikymppinen, näitä juttuja saa kuulla työpaikalla päivittäin. Milloin joku nuorimies alentuvasti kertoo mulle miten lisätään ecxeliin rivi... voi hyvää päivää ! En ole hänen isoäiti, osaan kyllä ja voin muutamat makrot hänelle opettaa. Välillä on narussa pittelemistä tai huonona päivänä suorastaan v....
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”