Kohta kiitellään. Kuva: Shutterstock
Kohta kiitellään. Kuva: Shutterstock

Se on pienestä kiinni.

Puolisosi Jarno vei tunti sitten biojäteastian, huomasitko? Huomasit, hyvä. No halasitko Jarnoa ja sanoit, että olitpa Jarno kiltti taas? Olisi kannattanut!

Pienistä kiitollisuudenosoituksista näyttäisi tuoreen tutkimuksen mukaan koostuvan onnellinen parisuhde. "Kiitos, olet ihana, Jarno" -hetket roskien viemisen, lumitöiden, rosollipunajuuren pilkkomisen tai sohvapöydälle tuodun maitokahvikupposen jälkeen lisäävät onnellisuuden tunteita viikkokausia ja saavat tuntemaan kiintymystä.

Samantyyppisiä tuloksia on käynyt ilmi useissakin ihmiskokeissa, joten kiitollisuuden voimaan kannattaa ilmeisesti luottaa. Pari tarkentavaa huomiota tarvitaan:

- sillä ei ole väliä, kuinka usein viedään roskia tai pilkotaan punajuuria. Merkitystä on sillä, kuinka kiitollinen fiilis kumppanin teosta tuli. Kiitollisuus lisää muitakin positiivisia tunteita rakasta kohtaan.

- "kiitos" sinänsä on hyvä, mutta sen pitäisi vielä kummuta syvältä: onnellista suhdetta ennakoi, jos huomaa olevansa kiitollinen koko mahtavasta kumppanista eikä vain siitä, että tämä juuri äsken pilkkoi punajuuret.

Kuulostaa... öö, yksinkertaisen höpsöltä? Koiran koulutukselta? Vähän teennäiseltä? No ainakin siltä, että taas neuvotaan hoitamaan parisuhdetta ja keskittymään kullan hyviin puoliin. Pitkinä pyhinähän siihen onneksi on kivasti aikaa, ja ei kokeilemisesta kai haittaa ole. Lisäksi kiitollisuustreeni on mainio syy pyytää Jarnolta pieniä palveluksia. Jarno, lattialla on havuneulasia!

Lue myös:

Onnellinen parisuhde syntyy näistä asioista

Onneton parisuhde on paha erityisesti naisten terveydelle

Esineellistä reilusti! Omaa kultaasi, älä työkaveria

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.