Tästä taudista puhutaan joka paikassa. Mitä siitä pitäisi tietää?

Onko nyt menossa jokin vuosisadan epidemia?
Mykoplasmaa on todettu tänä vuonna kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna yhteensä, eli hirveän suuresta epidemiasta ei ole kyse. Mykoplasma kuitenkin kiinnostaa ihmisiä, koska siitä on puhuttu mediassa paljon. Bakteeri oireilee muun muassa kuumeena, yskänä ja päänsärkynä.

Sain mykoplasmaan antibioottikuurin. Kannattaako sitä syödä?
Jos lääkkeet määrätään, siihen on olemassa perusteet. Suurin osa ihmisistä paranee taudista ilman antibioottiakin. Lääkäri määrää kuurin, jos tauti pitkittyy tai siihen liittyy jokin komplikaatio. Tauti voi pahimmillaan johtaa tehohoitoa vaativaan keuhkokuumeeseen.

Voiko yskälle tehdä jotain?
Mykoplasma voi joskus aiheuttaa muiden infektioiden tavoin pitkittyneen yskän, kun limakalvojen värekarvat vaurioituvat. Sitä voi lievittää höyryhengityksellä, kuumilla juomilla tai yskänärsytystä hillitsevillä lääkkeillä.

Voiko bakteerin saada ovenkahvasta?
Tauti leviää pääosin pisaratartuntana. Bakteeri ei elä pinnoilla kauan, mutta sen voi saada myös ovenkahvasta tai kättelemällä, jos sen jälkeen hieraisee kädellään silmää tai nenää.

Bakteeri voi itää jopa viikkoja. Miksi?
Se johtuu osittain siitä, että bakteeria voi olla nielun limakalvoilla oireettomana. Jos limakalvon pinta rikkoutuu esimerkiksi virusinfektion vuoksi, bakteeri pääsee lisääntymään. Bakteeri ei tartu muihin ihmisiin vielä itämisaikana.

Milloin pitää mennä lääkäriin?
Potilas ei voi itse tietää, sairastaako mykoplasmaa vai jotain muuta tautia. Jos flunssan oireet ovat rajuja ja kunto heikko, pitää aina hakeutua lääkäriin.

Kysymyksiin vastasi infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen Hyksistä.

Asiantuntija kertoo, miksi kahvakuulan pitääkin tuntua sormiin vähän liian painavalta.

Kovin kahvakuulahuuma tuli ja meni, mutta metallimötikällä saa edelleen tehtyä kätevän ja tehokkaan treenin – kunhan pitää huolen, että kuulailee oikean kokoisella kuulalla. 

– Vaikka usein ajatellaan, että kuula ei saisi painaa, niin kyllä sen pitää painaa, kahvakuulamiehenäkin tunnettu liikuntakeskusyrittäjä Tuomo Kilpeläinen toteaa. 

Hän on työskennellyt kahvakuulailun parissa kymmenen vuotta ja  kertoo törmänneensä vain kerran tilanteeseen, jossa ajatteli, että nyt taitaa aloittelija olla aikessa ostaa vähän liian suuren kahvakuulan.

Se kuula oli 40 kilogramman painoinen. Sitten kahvakuulan ostaja kertoi kyykkäävänsä 300 kilolla, joten Kilpeläinen totesi, että 40 kilon kuula oli siihen nähden ihan sopiva. 

Muutamalla kilolla ei tee mitään

Useimmille aloittelijoille ja pidempäänkin kuulailleille onneksi riittää huomattavasti 40-kiloista kevyempi treeniväline. Ihan kaupan keveimpään kuulaan ei silti kannata tarttua.

– Kahdeksan kilon kuula voi tuntua sormiin paljolta, mutta kun ajattelee, että kuulaa heilauttaa koko lantiolla, niin se onkin aika pieni paino, Kilpeläinen sanoo. 

Hänen mukaansa kuuden kilon kahvakuula on pienin käyttökelpoinen. Se sopii esimerkiksi viisikymppiselle naiselle, joka ei ole koskaan harrastanut liikuntaa. Joissain kaupoissa myydään myös neljän tai kahden ja puolen kilon kuulia, mutta ne eivät Kilpeläisen mukaan sovi kahvakuulaliikkeisiin. 

– Pienellä kuulalla liikkeet tehdään yleensä hartioita nostamalla, Kilpeläinen kertoo.

”Kahvakuulaillessa pystyy ikään kuin juoksemaan paikallaan.”

Silloin tekniikka on väärä ja  kahvakuulaharjoittelulle tunnusomainen kokovartalotreeni jää saamatta. 

– Neuvon yleensä, että kädet ihan rentona, ei nosteta käsin vaan koko keholla.

Koko keho töihin

– Kehossa on 660 lihasta, ja kahvakuulalla harjoitellessa suurin osa niistä on koko ajan käytössä, Tuomo Kilpeläinen sanoo.

Kahvakuulailun tehokkuus perustuu siihen, että monet kahvakuulaliikkeet ovat heilautuksia, joissa keskipakoisvoima työntää kuulaa kauemmas ihmisestä. Jotta kuula pysyy näpeissä ja kuulailija pystyssä, tarvitaan voimankäyttöä koko kehosta, erityisesti keskivartalosta. 

Kuulalla harjoitteleminen kehittää lihasvoiman lisäksi myös kestävyyttä.

– Kahvakuulaillessa pystyy ikään kuin juoksemaan paikallaan. Voi käydä matalatehoisella lenkillä tai tehdä niin, että hiki lentää keneltä tahansa, Kilpeläinen sanoo. 

Innostuitko? Kokeile kahvakuulalla kuuden liikkeen tehotreeniä, videolla esitettyä 20 minuutin harjoitusta tai Tuomo Kilpeläisen suunnittelemaa perustreeniä.

Yksin asuvan koiranomistajan riski kuolla on 33 prosenttia pienempi kuin koirattoman.

Koiranomistajat sen tietävät kokemuksesta, että lemmikistä on paljon iloa ja hyötyä. Sen kanssa tulee lähdettyä ulos olipa sää mikä tahansa – ja siitä on aina seuraa. Nyt uusi tutkimus viittaa siihen, että koirasta on myös terveyshyötyjä. Tutkimuksen mukaan koiranomistajat elävät nimittäin pidempään kuin ne, joilla koiraa ei ole.

Ruotsalaistutkimus oli poikkeuksellisen laaja. Siihen osallistui noin 3,4 miljoonaa ihmistä, jotka olivat 40–80-vuotiaita. Seuranta-aika oli 12 vuotta. Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.

Seuranta-aikana koiranomistajia kuoli sydän- ja verisuonitauteihin vähemmän kuin niitä, joilla ei ole koiraa. Tutkimuksen mukaan eniten koirista on hyötyä yksin asuville. Heidän riskinsä kuolla oli 33 prosenttia pienempi kuin koirattoman. Riski sydän- ja verisuonitauteihin oli puolestaan 11 prosenttia pienempi.

Koiraroduista eniten hyötyä vaikuttaa olevan metsästykseen jalostetuilla koirilla. Lue lisää aiheesta täältä (ruotsiksi).

Tutkimuksesta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Tiede-lehti.