Kuvat Ville Juurikkala
Kuvat Ville Juurikkala

Yinjoogassa ei tarvitse tehdä muuta kuin venytellä, mutta juuri se tekee Kristiina Komulaisen olon tukalaksi.

Olen kuullut sanottavan, että jooga alkaa vasta, kun siirrytään epämukavuusalueelle. Haluan kokeilla, missä kohtaa raja ylitetään ja mitä on sen jälkeen. Kykenenkö viipymään kivan alueen tuolla puolen?

Astangaa ja bikramia olen kokeillut, enkä tosiaan tunne olevani joogi tai edes kohtuullisen venyvä. Olisi silti mukava harpata uudelle tasolle  joogaharrastuksessa eli tutustua mielenhallintaan.

Tähän asti olen pitänyt joogaa liikuntana, jonka täytyy tuntua lihaksissa, tarjota kunnon fyysinen haaste. Mutta yinjooga ei ole suorittamista.

Miten voi oppia hitaaksi?

Matkalla Pranama-studiolle Satu Tuomelan intensiiviseen oppiin mieleeni muistuu liikuntatunti lukiosta. Kouluun vierailemaan pyydetty taiji-ohjaaja komensi koko ryhmän liikkumaan pitkin jumppasalia hidastetulla nopeudella jalkoja ja käsiä heilutellen.

Tuskastuneena maleksin väenväkisin noin kolme sekuntia, kunnes kävin puolapuille roikkumaan edes jotain fyysistä tehdäkseni. Ymmärsin jo tuolloin, ettei kykenemättömyyteni hidasteluun ole ylpeyden aihe. Silti en pystyisi parempaan.

Joogastudioon tuodulla pehmeällä olohuoneen matolla Satu jututtaa minua tämänhetkisestä elämäntilanteestani: mitä mielessäni liikkuu, millaista töissä on ja kuinka stressaantunut olen.

Fyysisyyteni ja hektisyyteni vastapainoksi kaipaan kykyä rauhoittua ja tapoja sietää stressiä. Yinjoogassa voisin edetä kehon kautta vaikeasti saavutettaville alueille.

Kristiina Komulainen taipuu Satu Tuomelan opissa.

Kuulostaa uudelta ja mielenkiintoiselta!

Taivun, kierrän ja venyn rauhalliseen tahtiin. Parhaimmillani saatan viipyä yhdessä venytyksessä jopa viisi minuuttia. Tuntuu, ettei mitään tapahdu. Keho haluaa kuitenkin epämukavan rajan ylitettyään hypätä omatoimisesti pystyyn ja paeta, vaikka mieli muuta pyytäisi.

Jostain syvältä kehosta nousee kuumuus. Se kihisee ulos kiukkuna, ja tunne on selittämätön. Hiki ei valu, mutta olo tuntuu sietämättömän tukalalta.

En tiennyt ennen ensimmäistä tuntia,  mitä tuleman piti. Ainakaan tätä en odottanut. Olin arvellut, ettei yinjoogassa tulisi yhtään hiki, joten olin laittautunut työpäivää varten ja saapunut salille tukka föönattuna ja täydessä arkimeikissä.

Mieli kuriin, keho tasapainoon

Myös seuraavilla tunneilla pääsen käsiksi tunteisiin. Pintaan nousee vihaa, kiukkua ja raivoa. Välillä silmiin nousevat kyyneleet, enkä keksi selitystä itkulle. Se vain purkautuu, erityisesti eteen ja taakse taivutuksissa.

Sanotaan, että selkärankaan jää helposti tunnelukkoja. Reaktiossani on varmasti kyse niistä, vaikken löydä purkaukseen syytä mieleni syövereistä. Itkeminen kuitenkin helpottaa oloa.

Havaitsen myös, että kehoni on toispuoleinen: oikea puoli on tukkoisempi kuin vasen. Tekisi mieli venyttää vain taipuisampaa ja vahvempaa puolta.

Alan kehittää eri puolia tasaisesti ja pian huomaan sen vaikuttavan muuhun liikuntaan. Juoksuun saan joogasta uutta rullaavuutta, koska pystyn nyt käyttämään etu­reisiä tasaisemmin. Tasapainokin kehittyy.

Etu- ja takareisien venytykset tuntuvat pahimmilta, mistä  saan syyttää itseäni. Pelasin nuorena tosissani ringetteä enkä koskaan venytellyt. Olen kuin blondi vitsissä, jossa nainen kuuntelee hengittämään muistuttavaa äänitettä. Inhottavimmissa venytyksissä niin todella käy: unohdan hengittää. Satu joutuu muistuttamaan asiasta kerta toisensa jälkeen. Hän pyytää keskittymään kehoon, ei ympärillä oleviin asioihin eikä mielessä pyörivään pyykkiin.

Teen kuten Satu käskee, ja mieli alkaa pysyä läsnä harjoitteessa. Nyt tiedän, kuinka mieli saadaan aisoihin ja keskittymään hetkeen. Pidän venytyksiä vähintään yhtä paljon mielen- kuin kehonhuoltona, vaikka 35-vuotiaan lihaksille uusien kujeiden opettaminen on hidasta. Viiden viikon intensiivisen harjoittelun jälkeen kroppani on kuitenkin joustavampi. Välillä jopa hämmästyn: olen päässyt todella pitkälle joissakin liikkeissä.

Tunnin jälkeen ikävät tunteet ovat poissa ja takaraivossa hiertänyt stressi on yleensä vähintään puolittunut. Olo on hiukan pölähtänyt, enkä oikein tiedä, mitä ajatella. Juuri nyt pikku hönöys tuntuu hyvältä ja olo on rauhallinen. Veri kiertää jälleen tukkoisessa kehossa.

Kuka pelkää minää?

Kävin yinjoogassa äärirajoilla ja väitän, että juuri siitä lajissa on kyse. Minulle se oli pelkästään hyväksi.

Olen ajanut motocrossia, keikkunut poikien käsivarsilla cheerleaderina ja ties mitä muuta, mutta yinjoogassa jouduin oikeasti haastamaan itseni – tätä lajia ei voi hallita. On pakko antaa mennä, päästää irti. Silmäkulmasta koko kehon läpi varpaaseen asti tuntuvat venytykset sivaltavat läpi kudosten kuin ruoska. Silti ne eivät avaa kehoa, jos lihakset haraavat vastaan.

Hetkittäin tämä on jopa pelottavaa, ja pelon takana vain yksi asia: minä.

Herätyskellon ostaminen, puhelinpaasto tai kännykkävapaa vyöhyke voi helpottaa liikaa läheisyyttä luurin kanssa.

Yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija Catherine Price huomasi kaksi vuotta sitten olevansa tilanteessa, jossa hänen oli pakko opetella päästämään irti puhelimestaan. Irrottautumisesta syntyi kirja, Kuinka päästää irti puhelimesta (Otava), joka on nyt ilmestynyt myös suomeksi. 

Pricen kirjassa luuriin otetaan etäisyyttä kuukauden vierotusohjelman ja lukuisten harjoitusten avulla, mutta myös yksittäisillä vinkeillä voi muuttaa puhelinsuhdettaan parempaan suuntaan. 

1. Laputa lukitusnäyttö

Elämämme koostuu siitä, mihin kiinnitämme huomiota. Siksi Price kehottaa pohtimaan tosissaan, mihin haluaa kiinnittää huomiota. Kun vastaus on selvillä, se tulee kirjoittaa lapulle ja ottaa lapusta kuva kännykän taustakuvaksi ja lukitusnäytön kuvaksi. Näin huomion kiinnittäminen oikeisiin asioihin tulee mieleen joka kerta, kun uhkaa kiinnittää huomiota puhelimeen. 

2. Luovu ilmoituksista

Aivomme ovat rakentuneet niin, että meidän on melkein mahdoton vastustaa kännykän näytölle ilmestyviä ilmoituksia. Tahdonvoiman sijaan kannattaa käyttää sormiaan ja naputella asetuksista sovellusten ilmoitukset pois.


3. Poista somesovellukset puhelimesta

Kun Facebookiin tai Instagramiin täytyy mennä sovelluksen sijaan selaimen kautta, tulee harkittua tarkemmin, haluaako niihin todella mennä.

Sovellussiivous silloin tällöin ei muutenkaan ole pahitteeksi, sillä sovellukset vievät paljon tilaa puhelimen muistista.

4. Hanki herätyskello

Puhelimen hipelöiminen viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla ei ole hyvä tapa. Puhelin on kuitenkin pakko pitää sängyn lähettyvillä niin kauan kuin se on ainoa herätyskello. 

Herätyskello-ostoksille suuntaaminen on siis hyvä ensimmäinen askel kohti rauhallisempia ja pidempiä yöunia. 

5. Tee luuristasi lankapuhelin

Valitse puhelimellesi latauspaikka vaikkapa eteisestä tai muusta sellaisesta paikasta, jossa et koko ajan patsastele. Laita luuri lataukseen, ota puheluita lukkun ottamatta hälytysäänet pois ja säädä sitten soittoääni kovalle. Ta-daa! Olet palannut rauhalliseen lankapuhelinaikaan.

6. Määrittele puhelinvapaa vyöhyke

Jatkuva päätösten tekeminen on rasittavaa, ja siksi moni elämänmuutos epäonnistuu. Vähennä päivittäisten päätösten määrää päättämällä kerralla puhelinvapaasta vyöhykkeestä, jolla et enää käytä puhelinta. 

Puhelinvapaata vyöhykettä voivat olla esimerkiksi makuuhuone, vessa ja keittiö. Price ehdottaa, että puhelinvapaa vyöhyke voi olla myös ajallinen, eli puhelinvapaata vyöhykettä voi olla päivittäin vaikkapa iltayhdeksästä aamuseitsemään.


7. Treenaa mindfulnessia

Kun tietoisen läsnäolon taidot ovat hanskassa, tarve paeta tyhjiä hetkiä puhelimen pariin vähenee. Lisäksi mindfulness-harjoittelulla on paljon muita myönteisiä vaikutuksia

8. Ota pikapaasto tavaksi

Kokonaisen vuorokauden kestävä puhelinpaasto on ajatuksiaherättävä kokemus, joka voi auttaa muuttamaan puhelimenkäyttötottumuksia. Lyhyemmistäkin paastoista on hyötyä.

Catherine Price ehdottaa esimerkiksi paastoa, joka alkaa perjantai-iltana ja loppuu lauantaiaamupäivällä sitten, kun olet herännyt ja tehnyt jotakin mukavaa ilman puhelinta.

Neljällä yksinkertaisella liikkeellä virkistyt nopeasti.

Taukoliikunnan ei tarvitse olla monimutkaista tai aikaavievää. Personal trainer Maikki Marjaniemen suunnittelemalla taukojumpalla saat liikettä kehoon viidessä minuutissa.

Voit tehdä liikkeet myös yksitellen, vaikkapa yhden liikkeen työpäivän joka tauolla.

– Tärkeintä on, että nousee ylös ja liikkuu jollakin tavalla. Ideaalitilanne olisi, että ei istuttaisi puolta tuntia pidempään kerrallaan, Maikki sanoo. 

1. Lavat liukuun

Lapaliu'utus seinää vasten on hyvää vastapainoa esimerkiksi näyttöpäätetyölle. Se avaa rintaa, laittaa liikettä yläselkään ja ennaltaehkäisee hartiajumeja. 

Tee näin: 

  1. Seiso selkä seinää vasten niin, että pakarat ja yläselkä koskevat seinää. Nosta kädet seinälle kyynärpäät koukussa. 
  2. Liu'uta käsiä seinää pitkin ylöspäin kunnes kyynärpäät tuntuvat irtoavan seinästä. 
  3. Rutista sitten käsiä alaspäin selkälihaksilla. Pidä hartiat kaukana korvista. 

2. Naama nurkkaan

Nurkkavenytys avaa rintaa lihastyön avulla.

Tee näin:

  1. Etsi nurkka ja asetu seisomaan kasvot nurkkaan päin. Nosta kädet kyynärpäät koukussa sivuille, mutta pidä hartiat alhaalla. 
  2. Vie kevyesti rintaa nurkkaa kohti. Tee pumppauksia: jännitä sisäänhengityksellä käsiäsi seiniä vasten ja anna uloshengityksellä käsien joustaa ja rintakehän päästä syvemmälle nurkkaan. 
  3. Tee venytys kolmella eri korkeudella, eli siirrä käsiäsi muutaman pumppauksen jälkeen aina ylemmäs.

3. Kämmenet pöytään

Kyynärvarsien venyttäminen ehkäisee tehokkaasti tenniskyynärpään ja hiirikäden oireita. 

Tee näin:

  1. Tuo kämmenet pöydälle kämmenpuoli alaspäin ja sormet itseesi päin.
  2. Pumppaa kämmeniä lähemmäs pöydän pintaa ja kauemmas siitä. 
  3. Jätä kämmenet pöydälle ja siirrä niiden päälle lisää painoa.

4. Peppu seinään

Tämä liike venyttää takareisiä ja parantaa nostotekniikkaa – ja näyttää hauskalta, eli sopii myös työkaverien päivän piristämiseen. Liikkeen voi ottaa myös haasteena ja yrittää suorittaa sen mahdollisimman kaukana seinästä. 

Tee näin:

  1. Seiso 15–20 senttimetrin päässä seinästä selkä seinää vasten ja kädet vyötäröllä.
  2. Pidä selkä ja jalat suorina ja taita lantiotasi taakse niin, että takapuoli koskee seinää. Polvet saavat koukistua aavistuksen.
  3. Nouse takaisin pystyyn niin, että ojennat lantiosi pakaralihasten avulla.
  4. Siirry viisi senttimetriä kauemmaksi seinästä ja toista.