Terveys on suosittu tiedonhaun aihe netissä. Kuva: Colourbox
Terveys on suosittu tiedonhaun aihe netissä. Kuva: Colourbox

Muista tarkistaa, kuka on internetistä löytyvän terveystiedon takana, ja suosi kotimaisia sivustoja.

Päätä särkee ja silmissä sumenee. Ei kun oireet googleen ja haku päälle!

Näin simppeliä se ei valitettavasti ole. Netistä löytyy paljon huonoa ja harhaanjohtavaa tietoa terveydestä. Hankalaksi tilanteen tekee se, että terveys on suosittu surffailunaihe. Suomessa kolmannes 14–64-vuotiasta naisista on hankkinut tietoa verkosta viimeisen vuoden aikana.

Miten oikean tiedon sitten erottaa väärästä? Ensimmäisenä kannattaa katsoa, kuka on tiedon takana ja mitkä ovat hänen motiivinsa.

– Netissä on viranomaistiedon lisäksi monia kaupallisia terveysportaaleja, jotka usein ovat ammattilaisten tekemiä, eikä itse artikkeleissa ole vikaa. Täytyy kuitenkin olla kriittinen sen suhteen, onko mainokset erotettu selvästi sisällöstä vai onko teksteissä piilomainontaa, ylilääkäri Kristian Lampe Stakesista neuvoo.

Myös tiedon tuoreus on hyvä tarkistaa, samoin se, kenelle teksti on tarkoitettu. Joskus tieto voi kuulostaa itselle suunnatulta, mutta se ei liitykään ihan samaan sairauteen. Suomessa koottua tietoa olisi paras suosia siksi, että hoitokäytännöt ja lääkitykset vaihtelevat maittain.

Tärkeintä on kuitenkin, ettei korvaa lääkärissä käyntiä netillä. Jos kyse on pitkään jatkuneista tai vakavista oireista, ei pidä diagnosoida itse itseään vaan jutella ammattilaisen kanssa. Nettimateriaalia voi käyttää taustatietona, jonka avulla osaa kysyä lääkäriltä oikeita kysymyksiä.

Lääkäri suosittelee

www.kaypahoito.fi
”Sovittaa tutkimus- ja asiantuntijatietoa Suomen oloihin. Suunnattu ammattilaisille, mutta hoitosuosituksista löytyy myös maallikoille sopiva potilasversio.”

www.terveyskirjasto.fi
”Suuri kokoelma ammattilaisten tekemiä artikkeleita. Ainakin toistaiseksi maksuton.”

www.tervesuomi.fi
”KTL:n vetämä kansalaisen terveystietoportti, joka avautuu helmikuussa 2009. Kerää tietoa
ilman ammattislangia.”

Naisilla kun on kuukautiskivut ja synnytykset, on kipukynnyksemmekin luonnollisesti korkeampi kuin miehillä. Näin usein väitetään. Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda kumoaa myytin.

Ihmisen kipukynnys on eri asia kuin kivunsietokyky. Kun laitat käden jääpaloja täynnä olevaan vesiastiaan, alat jonkin ajan kuluttua tuntea epämiellyttävää tunnetta, sitten kipua.

Se hetki, kun tunnet ensimmäisen kerran kipua = kipukynnyksesi.

Jatkat käden pitämistä vedessä, kunnes et enää kestä ja joudut ottamaan käden pois = maksimi kivunsietokykysi.

–Vaikka toisin luullaan, naisten kipukynnys ei ole luonnostaan korkeampi kuin miehillä, sanoo lääkäri, kipututkija ja dosentti Helena Miranda.

”Naisten kroonista kipua vähätellään ja alihoidetaan terveydenhuollossa herkemmin.”

–Naisten kipua ei vain oteta yhtä vakavasti kuin miesten. Naisten kroonista kipua vähätellään ja alihoidetaan terveydenhuollossa herkemmin. On myytti, että naisen pitäisi kestää kipua paremmin, koska hän kokee kuukautis- ja synnytyskipuja, Miranda sanoo.

Todellisuudessa naiset ovat kipututkijan mukaan miehiä herkempiä kivulle, koska esimerkiksi estrogeeni voi lisätä kipuherkkyyttä ja mieshormoni testosteroni puolestaan suojata siltä.

–Sukupuolieroja esiintyy myös aivojen kyvyssä käsitellä kipua, koska opioidireseptorit miesten ja naisten aivoissa toimivat eri tavalla, Miranda kertoo.

Kitsastelua kipulääkkeissä?

Naiset ovat usein miehiä vuolaampia puhumaan. Tutkimusten mukaan miesten on naisia vaikeampi ilmaista ääneen esimerkiksi kipuaan.

–Tämä johtaa siihen, että lääkärit tulkitsevat usein miesten kivun todellisemmaksi kuin naisten, Helena Miranda sanoo,

”Naisille määrätään vähemmän kipulääkkeitä ja enemmän rauhoittavia.”

Asenteet saattavat vaikuttaa esimerkiksi leikkausten jälkihoitoon.

–Tilastojen mukaan naisille määrätään leikkausten jälkeen vähemmän kipulääkkeitä ja enemmän rauhoittavia kuin miehille. Ajatellaan, että naisten oireet johtuvat enemmän ahdistuksesta kuin kivusta.

Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda on kirjoittanut kirjan Ota kipu haltuun (Otava 2016).

 

Bakteereita voi joutua vääriin paikkoihin sooloseksissäkin. 

Moni tietää, että virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi seksin jälkeen on hyvä hipsiä pikimmiten vessaan. Tyydyttävän seksin jälkeen ei aina tekisi mieli heti nousta ja lähteä pissalle, mutta jos on kokenut joskus oikein kivuliaan virtsatietulehduksen, motivaatio on lopulta helppo löytää.

Virtsatietulehdus johtuu vieraiden bakteerien joutumisesta virtsaputkeen ja virtsarakkoon, ja pissaaminen huuhtoo virtasputkea – hyvällä tuurilla bakteerit tulevat siis huuhdotuiksi pois ennen kuin tulehdus ehtii kehittyä.

Vähemmän tunnettua tietoa on, että myös itsetyydytyksen jälkeen voi olla järkevää käydä pissalla virtsatieinfektioiden ehkäisemiseksi.

Vessareissu on Refinery29:n haastatteleman lääkärin mukaan fiksu veto, jos itsetyydytykseen on sisältynyt minkäänlaista penetraatiota, esimerkiksi sormella tai vibraattorilla. Jos taas itsetyydytys on keskittynyt vaikkapa vain klitoriksen hyväilyyn, on virtsatietulehduksen riski pienempi. 

Pissalle myös ennen seksiä

Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat Terveyskirjaston mukaan seurausta nimenomaan yhdynnöistä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit eivät kuitenkaan yleensä ole vierasperäistä tavaraa, vaan ne ovat tyypillisesti peräisin naisen omista nivusista, välilihasta tai peräaukon seutuvilta.

Penetraatio vain aiheuttaa sen, että bakteerit siirtyvät virtsaputken suulle ja sieltä eteenpäin virtsaputkeen ja -rakkoon. Samaa bakteerien siirtymistä voi tapahtua myös sooloseksissä, jos mukana on esimerkiksi vibraattori. 

Terveyskirjasto suosittelee yhdyntään liittyvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn pissalla käyntiä juuri ennen seksiä, käsien pesemistä ja tavallista intiimihygieniaa – joskin liialliset alapesut saattavat altistaa tulehdukselle. Samat neuvot lienevät käypää tavaraa myös itsetyydytystä ajatellen.