Sport
Omegat kannattaa nauttia ruoasta kapselien sijaan. Kuva: Shutterstock.
Omegat kannattaa nauttia ruoasta kapselien sijaan. Kuva: Shutterstock.

Omegoiden kuningas on rypsiöljy.

Hyvää, pehmeää rasvaa pitää saada, mutta miten paljon? Kannattaako omegat napsia purkista vai ruoasta?

Omega-rasvahapot parantavat yleiskuntoa ja pitävät olon virkeänä. Siksi ei ole ihan sama, mistä ja miten niitä nauttii.

  1. Omega-rasvahapot muodostavat keholle elintärkeää pehmeää rasvaa. Hyvinvointimme kannalta tärkeää on juuri rasvojen laatu. Liiallinen rasva lihottaa, mutta riittävä pehmeiden rasvahappojen saanti suojaa elimistöä. Kovaa rasvaa saamme helposti liikaa muun muassa lihasta, voista ja kookosrasvasta. Sen sijaan pehmeiden rasvojen osuus ruokavaliossa on usein liian pieni.
  2. Omegat suojaavat sydäntä, parantavat verisuonten seinämien toimintaa, alentavan koholla olevaa LDL-kolesterolia sekä tasoittavat veren sokeriarvoja. Mahdollisesti ne myös ehkäisevät masennusta.
  3. Kun kehon rasvahappotasapaino on kunnossa, yleiskunto kohenee, rasva- ja sokeriaineenvaihdunta rullaavat ja olo on virkeä. Rasvahapot antavat puhtia treeniin, sillä liikkuessa keho käyttää elimistön rasvavarastojen lisäksi lihasten omia rasvavarastoja. Tämä on erityisen tärkeää ptkällä, esimerkiksi viikon vaelluksella.
  4. Omega-3- ja omega-6-sarjojen rasvahappoja ei synny elimistössä, joten niitä on saatava ruoasta. Näihin välttämättömiin rasvahappoihin kuuluvat alfalinoleenihappo (ALA) ja linoleenihappo (LA). Omega-6-rasvahappo eli linolihappo hellii sydäntä, ja ilman sitä myös ihon solukalvon pidätyskyky voi pienentyä ja iho hilseillä. ALA auttaa aivojen toiminnassa. Muita rasvahappoja elimistö pystyy sen sijaan itse valmistamaan. 
  5. Rypsiöljy on loistotuote, jossa omegoiden suhde on terveyden kannalta kohdillaan: kaksi kolmasosaa omega-6-rasvahappoja ja yksi kolmasosa omega-3-rasvahappoja. Esimerkiksi oliiviöljyssä on 20 kertaa enemmän omega-6-rasvahapoja kuin omega-3-rasvahappoja. Kun syö joka päivä pari ruokalusikallista rypsiöljyä, pellavansiemeniä tai saksanpähkinöitä, päivittäinen omega-3-suositus täyttyy. Jos liikkuu paljon, energiantarve kasvaa, jolloin omegakolmosia olisi saatava enemmän ravinnosta. Omega-6:ta saa parhaiten kasviöljyistä kuten oliivi- ja auringonkukkaöljyistä, siemenistä ja pähkinöistä.
  6. Kala on ylivoimaisesti paras eläinperäinen omega-3-rasvahappojen (ALA, EPA, DHA) lähde. Sen monityydyttymättömät rasvahapot tekevät hyvää sydämelle ja valtimoille. Kalaa kannattaa syödä kaksi, kolme kertaa viikossa eri lajeja vaihdellen. Rasvaiset lohikalat ovat erinomaisia lähteitä. Myös säilykekalat, kuten tonnikala öljyssä, turvaavat riittävää omegakolmosen saantia. Nuudelivokkiin voi siis hyvin hulauttaa tonnikalan öljyineen, jolloin omegoita ropisee vielä öljystäkin.
  7. Peruskuntoilijan omega-3-rasvahappojen tarve täyttyy, kun syö päivittäin reippaan ruokalusikallisen rypsiöljyä tai pari ruokalusikallista saksanpähkinöitä. Ahkeran liikkujan on syytä lisätä kalan, kasviöljyjen ja pähkinöiden syömistä. Jos on epävarma omegakolmosten saannista, kannattaa satsata kalan syömiseen ja lisätä päivittäin ruokalautaselle pari ruokalusikallista pähkinöitä, manteleita tai siemeniä. Kasvirasvaa 6070 prosenttia sisältävät levitteet turvaavat myös omegoiden saantia.

Asiantuntijana Leena Arjanne, ETM (ravitsemustiede). Muistathan, että tilaajana voi lukea kaikkia Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Nauti purkkiomegaa maltilla

Moni napsii varmuuden vuoksi omega-3:a purkista. Elimistö osaa kuitenkin paremmin käsitellä ravintoa kuin teollisesti valmistettuja lisäravinteita, eikä omega-3-rasvahapon päivittäinen saanti saisi ylittää 5000:ta milligrammaa. Jos elimistössä on liikaa omegakolmosia, veren hyytyminen saattaa heikentyä, mikä voi haitata esimerkiksi leikkauksissa tai onnettomuustilanteissa. Kalaöljykapselit voivat aiheuttaa myös vatsavaivoja ja ikäviä röyhtäyksiä pitkin päivää

Sport
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.

Vaikka liikkuisit aktiivisesti, kropassasi on todennäköisesti heikkoja lihaksia. Testaa heikot lenkit helposti kotona ja estä jumit ja kivut jo ennakkoon.

Haikailet ehkä litteää vatsaa tai timmejä käsivarsia. Mutta näyttäväkään sixpack tai pyöreät pakarat eivät kerro, missä kunnossa syvät tukilihakset ovat. Ne voivat falskata, vaikka liikkuisi paljon. Syynä on usein liian yksipuolinen treeni.

Jos tilanne pääsee jatkumaan, vahvat lihakset vahvistuvat ja heikot heikkenevät. Ennen pitkää tulee ongelmia. Periaatteessa kipu voi kehkeytyä minne puolelle kehoa tahansa, mutta usein sijaiskärsijöitä ovat polvi, lonkka tai selkä.

Tartu siis heikkoihin lenkkeihin jo ennen kuin vaivoja pääsee syntymään.

– Tukilihaksia kannattaa treenata ennen kaikkea silloin, jos on vaivoja. Mutta siitä on apua kaikkeen liikuntaan. Kun pysyt ehjänä ja pystyt treenaamaan säännöllisesti, kehityt, toteaa personal trainer, koulutettu hieroja Tommi Jalomäki.

 Tukilihaksia on joka puolella kehoa. Listasimme kolme yleisesti heikkoa tukilihasta ja merkit, joilla pääset niiden heikkouden jäljille: 

1. Lanneranka 

Korostunut selän notko tai päinvastoin pyöristyvä alaselkä vihjaa, että lannerangan hallinnassa on parannettavaa. Kun lanneranka on hyvässä asennossa, alaselkä on neutraali ja ryhti hyvä.

2. Lonkan ulkokiertäjät 

Jos lonkan ulkokiertäjät ovat heikot, polvi karkaa helposti sisään esimerkiksi kyykyssä ja juoksussa. Lonkkaan tai polveen voi kehkeytyä vähitellen kipu. 

Ota käyttöön täsmäliike, jolla vahvistat lonkan ulkokiertäjiä.

3. Keskimmäinen ja iso pakaralihas

Pakaralihakset auttavat pitämään polven suorassa linjassa ja lantion vakaana. Kurkkaa peilistä, kun teet kyykkyä. Jos polvi kiertyy sisään, syynä voi olla se, että lantion alueen pienet lihakset ja keskimmäinen pakaralihas eivät pidä lantion asentoa vakaana. 

Lue lisää: Vahvat pakarat kotona 10 minuutissa: hyödynnä sohva ja portaat!

Nappaa Sport-lehden numerosta 1/2018 valmentaja Eevi Teittisen kahdeksan viikon bootcamp, jolla saat vahvan ja kiinteän kropan 10 minuutin kotitreeneillä ja syömällä hyvin.Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä osoitteesta digilehdet.fi.

Sport
Jonna tekee usein kävelylenkkejä itselle rakkaassa maisemassa, Helsingin Lauttasaaren rannoilla.
Jonna tekee usein kävelylenkkejä itselle rakkaassa maisemassa, Helsingin Lauttasaaren rannoilla.

Kovissa treeneissä sai räyhätä ja purkaa teiniangstia. Nyt Jonna kertoo, mitä muuta urheilu huipulla opetti – ja miten se on vaikuttanut musiikintekoon. 

”Koripallo kolahti kovaa 14-vuotiaana. Sytyin joukkuehengestä, yhdessä tekemisen energisestä meiningistä. Vaikka lajin kliimaksi on heitto, pelin juoni, reagointikyky ja sähäkkä liikkuminen ovat tärkeitä sytytysaineita.

Forssalainen joukkueemme oli sillisalaatti nuoria naisia eri taustoista. Opin arvostamaan muiden liikkumista kentällä ja mielipiteitä pukkarissa, kampesimmehan yhdessä huipulle.

Myös musamaailmassa menestymiseen tarvitaan taustavoimia. En olisi ikinä voinut tai edes halunnut toimia yksin, vaan bändi on aina ollut välttämätön osa Jonna Tervomaata.”

Pieni anarkismi on ok

”Kun olin 16-vuotias, pelasimme jo ykkösdivarissa ja pian SM-tasolla. Olimme kasa tulisia nuoria naisia, jotka projisoivat teiniangstiaan treeneissä ulos. Onneksi valmentajassamme oli särmää ottaa räyhäys vastaan.

Kärkkäys ja kulmikkuus, pieni anarkismi, ovat aina olleet polttoaineitani.

Myös matseissa tunnemyllerrykset olivat ookoo, kunhan pelattiin sääntöjen mukaisesti. Saatoin vihata vastustajia ja sain uhmasta voimaa kentälle. Onneksi pystyin valjastamaan negatiivisen energian korikseen, ties missä kartsalla olisin muuten hengaillut.

Kärkkäys ja kulmikkuus, pieni anarkismi, ovat aina olleet polttoaineitani. Määrätietoisuuteni ja musiikillinen taipumattomuuteni ovat ärsyttäneet monia. Olen myös varsin herkkä, ja pehmeä puoleni toteutuu monissa lauluissani. Haluan musiikin avulla auttaa muitakin pääsemään kosketuksiin tunteidensa kanssa.”

Levossa kehityt

”Elämä oli kovaa rääkkiä korisvuosina. Treenejä oli vähintään viidet viikossa, päälle voimaharjoitukset, pelit, leirit ja palauttelut. Otin aina päiväunet koulun jälkeen jaksaakseni illan urheilut.

Valkku pakotti arvostamaan palautumista, toitotti kehityksen tapahtuvan levossa. Pienet urheiluvammat, kuten sormien napsahtaminen, oli maltettava hoitaa kunnolla.

Joskus reissaan myös Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, joissa saan sulautua massaan.

Muusikkona ja taiteilijana ei voi koko ajan vetää täysillä, sillä luovuuskin kasvaa levossa. Saan inspiraatiota metsästä ja joskus reissaan myös Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, joissa saan sulautua massaan.”

Itsekuri vie eteenpäin

”Huohotan vieläkin, kun ajattelen korisjengimme rappustreenejä, joissa kaikki joskus oksensivat. 60 kertaa pitkät portaat loikkien ylös, ja vikoilla kierroksilla vielä kaveri reppuselkään keikkumaan. Luovuttaa ei voinut. 

Samaa itsekuria tarvitsen, kun hiljaisempien kausien jälkeen alan työstää lauluja ja kerätä ihmiset kasaan pakertamaan levyä. Itsekuri auttaa pitämään kropan kuosissa pitkiä kirjoitus- ja studiosessioita varten. Patistan itseni 45 minuutin lenkille ja teen sähäköitä vartin kotikuntopiirejä oman kehon painolla. Pilates taas pitää ryhdin kuosissa.”

Liike liikauttaa alitajuntaa

”Lopetin koripallon, kun muutin Helsinkiin ja julkaisin esikoisalbumini 25-vuotiaana. Musa vei mennessään, mutta onneksi löysin musantekemisen, keikkailun ja biletyksen rinnalle sykettä tasaavan lajin: sukelluksen.

Kaipaan sukellusta usein, mutta tällä hetkellä se ei mahdu elämääni.

Kävin sukeltamassa monta vuotta Punaisellamerellä ja Andamaanienmerellä. Olen nähnyt valashain ja kilpikonnia Punaisellamerellä. Olen todistanut paholaisrauskujen parven liitelevän pääni yläpuolella äänettömässä paratiisissa. Meditatiivinen lipuminen rauhoittaa ja antaa uusia ajatuksia musiikkiin.

Lenkkeily ja pilates toimivat arjessa sukelluksen tapaan: en ajattele aktiivisesti, mutta liike liikauttelee alitajuntaa. Kaipaan sukellusta usein, mutta tällä hetkellä se ei mahdu elämääni.”

Vartin tehotreenikin riittää

”Korisajoilta on jäänyt lihasmuistiin tukku kehonpainoliikkeitä, joista kokoan vartin kuntopiirin kotona. Onneksi, sillä uutta levyä tehdessäni kökin puoli vuotta koneella ja menin fyysisesti aika lukkoon.

Kotitreeni on aikataulullisesti tehokasta. Kuntosalilla on minulle liikaa ärsykkeitä, kirkkaita valoja ja ylipirteää tai aggressiivista musaa. Kaipaisin ihan hiljaisia saleja. Maailma salien ulkopuolella on riittävän raskas.

Liikunta on ennen kaikkea tasaista yhteydenpitoa itseeni.

Liikunta on ennen kaikkea tasaista yhteydenpitoa itseeni, linkki mielen ja kehon välillä. Jos en liiku, pinnani lyhenee ja olen sietämätön kotiväelle. Jos huomaan tiuskivani, olisi syytä vetää heti lenkkarit jalkaan ja painua ovesta ulos. Hetkikin riittää.”

Ole keholle lempeä

”Isäni kuoli kolme vuotta sitten sairastettuaan pitkään liikehermoja rappeuttavaa ALS-tautia. Oli tuskallista katsoa vierestä rakkaan kehon rappeutumista. Surun keskellä oppi arvostamaan omaa kehoaan vielä enemmän – ja olemaan sille lempeä.

Surun keskellä oppi arvostamaan omaa kehoaan vielä enemmän – ja olemaan sille lempeä.

Pakenin murhettani metsiin pitkille kävelyille. Isäni tykkäsi kalastaa ja tarkkailla luontoa, joten luonnossa tunsin olevani lähellä myös häntä ja sain lohtua.

En enää tavoittee teräskuntoa. Jos kehostaan on aina huolehtinut, se pysyy kuosissa pienemmälläkin vaivalla. Myös pehmeämmät lajit, kuten metsäsamoilut, venyttely ja uinti, lujittavat kroppaa.

Koriksen säihkettä ei kuitenkaan voita mikään – jalka napsaa aina kentälle, kun seuraan tyttäreni riemua koristreeneissään. Joskus pelailen vieläkin huvikseni ja olin intoa täynnä heitettyäni juuri Forssassa retro-ottelussa pari täydellistä koria!”

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport