Luonnollinen liikkuminen vahvistaa koko kroppaa. Ihminen on pysynyt näillä liikkeillä kunnossa vuosituhansia.

Kuvat Panu Pälviä

Lasken kädet urheiluhallin lattialle ja alan koikkelehtia neljällä raajalla kuin kömpelö ahma. Portaiden kohdalla käännän mahan taivasta kohti ja alan hilautua raputyylillä alas.

Näen könytessäni sivusilmällä, kuinka cheerleader-tytöt nostavat viereisellä kentällä huojuvia kavereitaan nilkoista ilmaan. Päätän, että en näytä yhtään oudommalta.

En silti mahda tunteelle mitään: konttaaminen urheiluhallin portaissa tuntuu hieman epäluonnolliselta, vaikka harjoittelen sentään luonnollista liikkumista.

Takaisin luontoon

Palataanpa alkuun. Oikeastaan aika kauas alkuun, siihen aikaan, jolloin ihminen juoksi pakoon, kiipesi puihin ja ryömi luoliin. Hän eli kivikaudella mutta oli rautaisessa kunnossa.
Sitten tuli nykyihminen. Hän keksi hissit, ilmastoidut toimistot ja iltapäiväruuhkat, ja elämästä tuli helppoa. Vähän liiankin. Oli keksittävä spinning, kuntosali ja zumba.

Kunnes koitti 2010-luku. Helsinkiläinen Jaakko Savolahti luki netistä liikuntalajista nimeltä MovNat. Se tarkoittaa käytännössä sitä, mitä ihminen on aina tehnyt: kiipeämistä, roikkumista ja ryömimistä.

Jaakko kehitti ulkomaisesta konseptista oman versionsa ja alkoi järjestää helsinkiläisille luonnollisen liikkumisen treenejä, joissa könytään kallioilla, taiteillaan kiipeilytelineissä ja tasapainoillaan puunrungoilla. Nyt Jaakko on luvannut palauttaa minutkin juurille. Kiitos Suomen talven, luontoa edustaa Helsingin Kisahalli.

Lenkkari-ihminen läpsyttää

– Tämä näyttää sitten tosi hölmöltä, Jaakko varoittaa.

Rapukävelyn jälkeen kommentti kuulostaa pahaenteiseltä. Harjoittelemme onneksi vain juoksua.

Se ei ole ihan helppoa, sillä me lenkkari-ihmiset juosta töksäytämme jalkamme helposti vammoille. Nyt pitäisi tassuttaa esi-isien tavoin pehmeästi tikuttamalla pieniä korkeita askelia.
Jaakko juoksee paljasjalkatossuissaan äänettömästi, kun omat lätsähdykseni kaikuvat hallin seinistä.

Paljon paremmin ei suju hyppääminen. Koukistan polvia, työnnän peppua taakse ja otan käsillä vauhtia. Hyppyyn pitäisi saada voimaa, mutta niin, etteivät polvet tärähdä. Alan tajuta, kuinka vieraantunut toimistoihminen fysiikastaan on.

Luonnollisuuden lisäksi liikunnan toinen tärkeä periaate on käytännöllisyys. Se ei ole vain erillinen elämänalue, joka rajataan peilien reunustamaan huoneeseen tunniksi kerrallaan. Liikkeistä on iloa myös arjessa.

Siksi kapuankin pian Jaakon neuvosta leveän porraskaiteen päälle ja keskityn tasapainoilemaan eteenpäin. Jännitän vatsaa, vilkuilen salaa jalkojani ja yritän olla huitomatta ja huojumatta. Kehitän tasapainoa, joka auttaa vaikkapa lampun vaihtamisessa.

Sen sijaan konttaaminen ja kiipeily eivät kuulosta ihan taidoista tarpeellisimmilta.

– Hätätilanteessa niistä voi olla hyötyä. Esimerkiksi tulipalosta pelastautuessa voi joutua ryömimään lapsi sylissä ja laskeutumaan palotikkaita pitkin, Jaakko huomauttaa.

Laiskiainen tangolla

Puristan metallitankoa rystyset hikisinä ja yritän hilata kroppaani kapoisan kaiteen päällä. Taiteilen kaiteella niin apinamaisesti, että tunnen taantuneeni jonnekin evoluution esihämäriin.

Ja eläinmielikuvat sen kuin jatkuvat. Seuraavaksi Jaakko opettaa minua roikkumaan rekkitangolla kuin laiskiainen. Kiepsautan polvet tangon ympärille ja raahaan käsillä laiskiaisen ruhoani eteenpäin.

Loppuhuipennukseksi väsäämme laatikoista, puomeista ja puolapuista temppuradan. Touhu näyttää leikiltä mutta on hikistä hommaa. Syke nousee ja käsivarret ovat kovilla.
Treenin jälkeen hymyilyttää.

Tajuan, että en ole vilkuillut kelloa puoleentoista tuntiin. Sen lisäksi, että könyäminen on hauskaa, se tuntuu, no, yllättävän luonnolliselta. Joltain, mitä ihmisen kuuluukin tehdä.

Olo on koko päivän vahva ja vapautunut. Tekisi mieli mennä kantamaan kiviä luolan suulta ja jutella vähän niille cheerleadereille – ei se pyramidi kuulkaa tulipalossa paljon lämmitä. Minä tiedän, miten ryömiä savun alla pakoon.

Lisätietoa www.helsinkipaleo.com.



Bakteereita voi joutua vääriin paikkoihin sooloseksissäkin. 

Moni tietää, että virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi seksin jälkeen on hyvä hipsiä pikimmiten vessaan. Tyydyttävän seksin jälkeen ei aina tekisi mieli heti nousta ja lähteä pissalle, mutta jos on kokenut joskus oikein kivuliaan virtsatietulehduksen, motivaatio on lopulta helppo löytää.

Virtsatietulehdus johtuu vieraiden bakteerien joutumisesta virtsaputkeen ja virtsarakkoon, ja pissaaminen huuhtoo virtasputkea – hyvällä tuurilla bakteerit tulevat siis huuhdotuiksi pois ennen kuin tulehdus ehtii kehittyä.

Vähemmän tunnettua tietoa on, että myös itsetyydytyksen jälkeen voi olla järkevää käydä pissalla virtsatieinfektioiden ehkäisemiseksi.

Vessareissu on Refinery29:n haastatteleman lääkärin mukaan fiksu veto, jos itsetyydytykseen on sisältynyt minkäänlaista penetraatiota, esimerkiksi sormella tai vibraattorilla. Jos taas itsetyydytys on keskittynyt vaikkapa vain klitoriksen hyväilyyn, on virtsatietulehduksen riski pienempi. 

Pissalle myös ennen seksiä

Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat Terveyskirjaston mukaan seurausta nimenomaan yhdynnöistä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit eivät kuitenkaan yleensä ole vierasperäistä tavaraa, vaan ne ovat tyypillisesti peräisin naisen omista nivusista, välilihasta tai peräaukon seutuvilta.

Penetraatio vain aiheuttaa sen, että bakteerit siirtyvät virtsaputken suulle ja sieltä eteenpäin virtsaputkeen ja -rakkoon. Samaa bakteerien siirtymistä voi tapahtua myös sooloseksissä, jos mukana on esimerkiksi vibraattori. 

Terveyskirjasto suosittelee yhdyntään liittyvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn pissalla käyntiä juuri ennen seksiä, käsien pesemistä ja tavallista intiimihygieniaa – joskin liialliset alapesut saattavat altistaa tulehdukselle. Samat neuvot lienevät käypää tavaraa myös itsetyydytystä ajatellen. 

Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.
Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.

Päälläseisonnan voi oppia aikuisenakin. Näin se käy!

Akrobatia on nyt muodikasta. Jos laji kiinnostaa, melko helppo tapa aloittaa harjoittelu on opetella seisomaan päällään. Se näyttää vaikeammalta kuin on!

Päälläseisonnassa tärkeimmän työn tekee keskivartalo. Aktivoi vatsalihakset jo ennen asentoon nousemista, jotta tuki löytyy myös ylösalaisin ollessa.

Toinen tärkeä tekninen seikka on käsien ja pään suhde toisiinsa. Pää ja kädet muodostavat tasasivuisen kolmion, ja kyynärpäät ovat 90 asteen kulmassa. Liian leveä ote vaikeuttaa tasapainon löytymistä.

Katso videolta, miten päälläseisonta onnistuu:

Video: Juulia Kalavainen

Harjoittele päälläseisontaa vaiheittain: 

  1. Aloita harjoittelu nostamalla polvet kyynärpäiden päälle. Aluksi riittää, että opettelet pysymään tässä asennossa.
  2. Nosta jalat yksi kerrallaan ylös kerälle.
  3. Kun tasapaino löytyy, nosta jalat suoriksi ylös.

Kysely

Osaatko seisoa päälläsi?