Elina Lappalainen herkistyi kemikaaleille ja Sirpa Svärd loukkaantui pakkauslinjalla. Kuinka he selvisivät?

Elina Lappalainen, 55, kosmetologi:

”Olisi pitänyt lopettaa heti”

Se on loppu nyt, Elina Lappalainen sanoi.

– Ai mikä on loppu? puoliso Hannu ihmetteli.

Oli kesäkuinen perjantai-ilta vuonna 2001, ja Elina oli tullut töistä kotiin väsyneenä ja nuhaisena. Yhtäkkiä hän ymmärsi, ettei voisi enää pyörittää omaa kauneushoitolaansa. Elina oli taistellut vuosia kemikaaliallergiaa vastaan, mutta enää hän ei jaksanut.

Sitä hän ei aavistanut, että vaikeudet olivat vasta todenteolla
alkamassa. Allergia veisi häneltä vielä sekä oman vaateputiikin että työn puolison mehiläistarhalla.

Unelma-ammatissa

Kun Elina oli 15, hän kirjoitti päivä­kirjaansa haluavansa isona kosmetologiksi. Työ kauneushoitolassa olisi jotain ihan toista kuin elämä Mikkelin maaseudulla.

Yli kolmekymppisenä kosmetologina Elina kuitenkin palasi kotitilalleen Mikkeliin. Hänellä oli aviomies, poika ja jo vuosien työkokemus hoitoloista sekä parfymeriasta. Niin, ja hajusteiden keskellä puhjennut astma.

Mikkelissä Elina perusti oman hoitolan. Alku sujui hyvin, mutta pikkuhiljaa Elina huomasi niiskuttavansa jatkuvasti. Pian iskivät poskiontelontulehdukset, jotka levisivät otsaonteloihin saakka. Alkoi reilut viisi vuotta kestänyt antibiootti- ja tulehduskierre. Elina joutui useisiin poskionteloleikkauksiin.

Lääkäri ehdotti alanvaihtoa, mutta sinnikäs yrittäjä päätti erikoistua allergisille sopiviin hoitoihin ja tuotteisiin.

– Olisi pitänyt lopettaa heti, mutta en halunnut luopua mieleisestä työstä. Sairauslomillekin minut piti pakottaa. Niin huonossa kunnossa ei olisi pitänyt käydä töissä.

Elina herkistyi yhä uusille aineille ja alkoi uupua kipuihin ja sairaalareissuihin. Oli kuitenkin yksi mutta: Elina ei ollut ottanut ammattitaudin varalle vakuutusta. Jotta hän olisi saanut korvauksiin oikeuttavan ammattitautidiagnoosin, hänen olisi pitänyt maksaa yli kymmenentuhannen markan tutkimukset itse.

Lopulta Elina ei enää jaksanut sinnitellä. Vaikka hoitola oli Elinalle kuin oma lapsi, lopettamispäätös oli helpotus. Pettyneet asiakkaat halasivat Elinaa hyvästiksi ja toivat kukkia ja lahjoja.

– Se oli tosi haikeaa ja rankkaa. Vakioasiakkaista oli ehtinyt tulla ystäviä.

Kun hoitola oli myyty, Elina päätti alkaa auttaa miestään hunajatilalla. Lisäksi hän keksi perustaa kotitalon yläkertaan vaateputiikin.

Kohtalokas pisto

Suriseva pallo roikkui korkean männyn oksalla. Mehiläisparvi oli karannut pesästään, ja Hannu ja Elina olivat tulleet hakemaan
tuhansien mehiläisten palloa takaisin. Yhtäkkiä kuuma aalto hulahti Elinan läpi. Mehiläinen oli pistänyt häntä pohkeeseen.
Huulet menivät tunnottomiksi ja puhe puuroutui. Hannu kiidätti Elinan ensiapuun. Selvisi, että Elina oli herkistynyt mehiläismyrkylle eikä voisi enää työskennellä tarhoilla.

Samoihin aikoihin vaateputiikin asiakkaat alkoivat huomautella Elinan jatkuvasta flunssasta. Korvat tulehtuivat vähän väliä, ja kuulokin heikentyi.

Elina ymmärsi, mistä kiikasti. Hän availi myymälässään päivittäin kymmeniä muoviin pakattuja vaatelähetyksiä ja purki niitä rekkeihin. Muovipusseista pöllähti ilmoille pistävä suojakemikaalien haju. Syksyllä 2006, vuosi kohtalokkaan mehiläisenpiston jälkeen, Elina järjesti putiikissaan loppuunmyynnin.

Optimisti masentuu

Syksy oli vaikea. Elina oli katkera, ja tulevaisuus näytti hahmottomalta mustalta aukolta. Hän ei halunnut sairauseläkkeelle, mutta ei pystynyt töihinkään.

Saadakseen muuta ajateltavaa Elina liittyi paikallisen eduskuntavaaliehdokkaan tukiryhmään. Kun ehdokas ei sitten päässytkään eduskuntaan, ikuisena optimistina itseään pitänyt Elina masentui.

– Tuntui, että kaikki, mihin laitoin itseni likoon koko sydämelläni, meni pieleen. Ihan kuin minusta olisi ollut pelkkää vahinkoa ja haittaa, eikä kukaan tarvitsisi työpanostani.

Tällä kertaa Elinalla oli onneksi vakuutus. Hän sai mehiläisallergiasta ammattitautidiagnoosin, vakuutuksesta rahaa ja mahdollisuuden käydä ammatinvalintatesteissä. Masennuksen keskellä hän sai testeistä kipinän aloittaa uuden elämän ja opiskella merkonomiksi.

Luokkansa vanhin

Ensimmäisenä koulupäivänä jännitti.

– Olin 52 ja luokkani vanhin. Pelkäsin, pärjäänkö opinnoissa, mutta onneksi Hannu antoi kaiken tukensa ja kannusti. Liiketalouden opinnot imaisivat mukaansa, Elina intoilee.

Elinan itsetuntoa hiveli, että hän saikin hyviä numeroita ja
hänet valittiin linjansa vuoden aikuisopiskelijaksi.

Valmistuttuaan Elina huomasi ilmoituksen, jossa Mikkelin Allergia- ja Astmayhdistys haki toiminnanjohtajaa. Paikka oli kuin Elinalle luotu. Hän sai antaa muille vertaistukea ja hyödyntää kosmetologin osaamistaan neuvoessaan iho-ongelmista kärsiviä. Työkokemusta karttui, ja nyt Elina työskentelee perhejärjestössä projektisihteerinä.

– On kasvattavaa tajuta, että kaikki ei ole itsestään selvää. On ihmeellistä, että tässä iässä voi aloittaa uuden elämän ja työllistyä haastaviin hommiin. Koskaan ei kannata luovuttaa.

Mikä ammattitauti?

  • Lain mukaan ”ammattitauti on sairaus, joka todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisesta, kemiallisesta tai biologisesta tekijästä työssä”. Esimerkiksi työuupumusta ei luokitella ammattitaudiksi.
  • Työperäisten sairauksien rekisteriin kirjattiin vuonna 2008 yli 6 000 ammattitautia tai -tautiepäilyä. Puolet niistä vahvistettiin ammattitaudiksi.
  • Eniten ilmoituksia tehtiin meluvammoista ja ihotaudeista, kuten ihottumista.

Sirpa Svärd, 50, sahatavarapaketoija:

”Töihin on kova ikävä”

Kolme vuotta sitten helmikuussa lappeenrantalainen Sirpa Svärd, 50, käveli työpaikalleen Stora Ensolle puoli kolmeksi. Sahatavarapaketoijana työskentelevän Sirpan osastolla on viisi työpistettä, ja paikkaa vaihdetaan tunnin välein. Sirpa oli jo hoitanut pakettien syöttäjän ja paketoijan vuorot, kun kellon viisari klonksahti kuuteen ja hän siirtyi kirjaajaksi. Paketoija huikkasi kauempaa: ”Päällimmäinen kerros jäi vähän huonosti,
oikaisetko?”.

Sirpa avasi turvaportin, joka pysäyttää kuljettimen ja lähti
oikomaan vinossa olleita varveja, kun kuorma lähtikin yllättäen liikkeelle. Pari tonnia painava sahatavarapaketti tuli kohti eikä Sirpa ehtinyt alta pois. Oikea jalka jäi alle, onneksi välissä oli turvakenkä.

– Työkaverit väänsivät jalan irti rautakangella. Mielestäni ambulanssi tuli nopeasti, mutta vieressäni odottanut ystävä on siunannut, että siinä kesti ja kesti.

Kipu ei lähtenytkään

Kun Sirpa saatiin seisaalleen, tenän tekikin vasen jalka. Sääriluu oli murtunut, kun taas jumissa olleen jalan ihoon tuli vain pieni ruttu.

Kolmen päivän kuluttua Sirpan jalka leikattiin ja ruuvattiin. Lääkärit povailivat töihin paluuta kolmen kuukauden kuntoutuksen jälkeen.

Pari kuukautta onnettomuuden jälkeen sahatavarapaketti alkoi tulla Sirpan uniin, mutta lääkärin mukaan unet kuuluivat paranemiseen. Paraneminen ei kuitenkaan edistynyt. Sirpa alkoi tuskastua, kun kivut eivät kadonneet ja särkylääkepurkilla piti käydä seitsemästi päivässä. Jalka oli edelleen kankea. Tähystysleikkauksessa selvisi, että takaristiside oli revennyt ja ulkokierukka hajonnut.

Sirpa ramppasi lääkärissä tiuhaan ja päätti kerätä kaikki lausunnot punaiseen mappiin pysyäkseen tapahtumista kärryillä. Nyt, kahden vuoden jälkeen, mappi pullistelee saumoistaan. Helsinkiläinen lääkäri ehdotti tekoniveltä, mutta Lappeenrannassa se torpattiin. Sitten kokeiltiin polvitukea. Annettiin öljypistoksia nivelille. Kokeiltiin toista polvitukea. Ja joka väliin jumppaa.

Sirpa pääsi kahdesti työkokeiluun: sahaamon syöttöön ja paketointiin. Mutta koska työ oli pelkkää istumista, jalka alkoi kiukutella ja kokeilut loppuivat viikkoon.

Ristipistoja ja jumppaa

Kolme pitkää vuotta Sirpa on odotellut, että kivut hellittäisivät, että pääsisi takaisin töihin, että elämään tulisi taas rutiineja. Omaksi onnekseen Sirpa sanoo olevansa koti- ja käsityöihminen, ja sairauslomalla on tullut tikattua kymmeniä ristipistotöitä kolmelle tyttärelle ja heidän lapsilleen.

– Mutta töihin on kova ikävä, jo työkaverit tekevät päivistä toisenlaisen.

Vakuutusyhtiö on korvannut mukisematta Sirpan lääkärissäkäynnit ja hoitokulut. Ensimmäisen vuoden hän sai sairausajan päivärahaa ja nyt työtapaturmaeläkettä.

Sirpa plärää mappiaan ja osoittaa viime juhannuksen merkintöjä: tekonivelleikkaus, vihdoinkin! Sen jälkeen päivät ovat yksitellen muuttuneet kirkkaammiksi.

– Jo viime syksynä sain rehvastella fyssarille, että otan enää kolme särkylääkettä päivässä. Vuodenvaihteessa pärjäsin jo yhdellä.

Jalkakin on alkanut taipua, täydelliseen on työsarkaa enää parikymmentä astetta.

– Nyt menee paremmin kuin hyvin. Kärrynpyörää tuskin enää heitän, mutta siitä lähden, että portaat pääsen vielä sujuvasti alas, Sirpa tuumii.

Töissä sattuu

  • Työtapaturmia tapahtuu
    vuosittain noin 120 000, niistä 10 000–15 000 työmatkoilla.
  • Reilu neljännes työtapaturmista käy naisille.
  • Eniten eli 28 prosenttia työtapaturmista sattuu
    teollisuudessa. Muita tapaturma-alttiita aloja ovat rakentaminen, kuljetus- ja varastointi sekä maa- ja metsätalous.
  • Tapaturmissa kuolee vuosittain 40–50 ihmistä.

Naisilla kun on kuukautiskivut ja synnytykset, on kipukynnyksemmekin luonnollisesti korkeampi kuin miehillä. Näin usein väitetään. Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda kumoaa myytin.

Ihmisen kipukynnys on eri asia kuin kivunsietokyky. Kun laitat käden jääpaloja täynnä olevaan vesiastiaan, alat jonkin ajan kuluttua tuntea epämiellyttävää tunnetta, sitten kipua.

Se hetki, kun tunnet ensimmäisen kerran kipua = kipukynnyksesi.

Jatkat käden pitämistä vedessä, kunnes et enää kestä ja joudut ottamaan käden pois = maksimi kivunsietokykysi.

–Vaikka toisin luullaan, naisten kipukynnys ei ole luonnostaan korkeampi kuin miehillä, sanoo lääkäri, kipututkija ja dosentti Helena Miranda.

”Naisten kroonista kipua vähätellään ja alihoidetaan terveydenhuollossa herkemmin.”

–Naisten kipua ei vain oteta yhtä vakavasti kuin miesten. Naisten kroonista kipua vähätellään ja alihoidetaan terveydenhuollossa herkemmin. On myytti, että naisen pitäisi kestää kipua paremmin, koska hän kokee kuukautis- ja synnytyskipuja, Miranda sanoo.

Todellisuudessa naiset ovat kipututkijan mukaan miehiä herkempiä kivulle, koska esimerkiksi estrogeeni voi lisätä kipuherkkyyttä ja mieshormoni testosteroni puolestaan suojata siltä.

–Sukupuolieroja esiintyy myös aivojen kyvyssä käsitellä kipua, koska opioidireseptorit miesten ja naisten aivoissa toimivat eri tavalla, Miranda kertoo.

Kitsastelua kipulääkkeissä?

Naiset ovat usein miehiä vuolaampia puhumaan. Tutkimusten mukaan miesten on naisia vaikeampi ilmaista ääneen esimerkiksi kipuaan.

–Tämä johtaa siihen, että lääkärit tulkitsevat usein miesten kivun todellisemmaksi kuin naisten, Helena Miranda sanoo,

”Naisille määrätään vähemmän kipulääkkeitä ja enemmän rauhoittavia.”

Asenteet saattavat vaikuttaa esimerkiksi leikkausten jälkihoitoon.

–Tilastojen mukaan naisille määrätään leikkausten jälkeen vähemmän kipulääkkeitä ja enemmän rauhoittavia kuin miehille. Ajatellaan, että naisten oireet johtuvat enemmän ahdistuksesta kuin kivusta.

Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda on kirjoittanut kirjan Ota kipu haltuun (Otava 2016).

 

Bakteereita voi joutua vääriin paikkoihin sooloseksissäkin. 

Moni tietää, että virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi seksin jälkeen on hyvä hipsiä pikimmiten vessaan. Tyydyttävän seksin jälkeen ei aina tekisi mieli heti nousta ja lähteä pissalle, mutta jos on kokenut joskus oikein kivuliaan virtsatietulehduksen, motivaatio on lopulta helppo löytää.

Virtsatietulehdus johtuu vieraiden bakteerien joutumisesta virtsaputkeen ja virtsarakkoon, ja pissaaminen huuhtoo virtasputkea – hyvällä tuurilla bakteerit tulevat siis huuhdotuiksi pois ennen kuin tulehdus ehtii kehittyä.

Vähemmän tunnettua tietoa on, että myös itsetyydytyksen jälkeen voi olla järkevää käydä pissalla virtsatieinfektioiden ehkäisemiseksi.

Vessareissu on Refinery29:n haastatteleman lääkärin mukaan fiksu veto, jos itsetyydytykseen on sisältynyt minkäänlaista penetraatiota, esimerkiksi sormella tai vibraattorilla. Jos taas itsetyydytys on keskittynyt vaikkapa vain klitoriksen hyväilyyn, on virtsatietulehduksen riski pienempi. 

Pissalle myös ennen seksiä

Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat Terveyskirjaston mukaan seurausta nimenomaan yhdynnöistä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit eivät kuitenkaan yleensä ole vierasperäistä tavaraa, vaan ne ovat tyypillisesti peräisin naisen omista nivusista, välilihasta tai peräaukon seutuvilta.

Penetraatio vain aiheuttaa sen, että bakteerit siirtyvät virtsaputken suulle ja sieltä eteenpäin virtsaputkeen ja -rakkoon. Samaa bakteerien siirtymistä voi tapahtua myös sooloseksissä, jos mukana on esimerkiksi vibraattori. 

Terveyskirjasto suosittelee yhdyntään liittyvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn pissalla käyntiä juuri ennen seksiä, käsien pesemistä ja tavallista intiimihygieniaa – joskin liialliset alapesut saattavat altistaa tulehdukselle. Samat neuvot lienevät käypää tavaraa myös itsetyydytystä ajatellen.