Elina Lappalainen herkistyi kemikaaleille ja Sirpa Svärd loukkaantui pakkauslinjalla. Kuinka he selvisivät?

Elina Lappalainen, 55, kosmetologi:

”Olisi pitänyt lopettaa heti”

Se on loppu nyt, Elina Lappalainen sanoi.

– Ai mikä on loppu? puoliso Hannu ihmetteli.

Oli kesäkuinen perjantai-ilta vuonna 2001, ja Elina oli tullut töistä kotiin väsyneenä ja nuhaisena. Yhtäkkiä hän ymmärsi, ettei voisi enää pyörittää omaa kauneushoitolaansa. Elina oli taistellut vuosia kemikaaliallergiaa vastaan, mutta enää hän ei jaksanut.

Sitä hän ei aavistanut, että vaikeudet olivat vasta todenteolla
alkamassa. Allergia veisi häneltä vielä sekä oman vaateputiikin että työn puolison mehiläistarhalla.

Unelma-ammatissa

Kun Elina oli 15, hän kirjoitti päivä­kirjaansa haluavansa isona kosmetologiksi. Työ kauneushoitolassa olisi jotain ihan toista kuin elämä Mikkelin maaseudulla.

Yli kolmekymppisenä kosmetologina Elina kuitenkin palasi kotitilalleen Mikkeliin. Hänellä oli aviomies, poika ja jo vuosien työkokemus hoitoloista sekä parfymeriasta. Niin, ja hajusteiden keskellä puhjennut astma.

Mikkelissä Elina perusti oman hoitolan. Alku sujui hyvin, mutta pikkuhiljaa Elina huomasi niiskuttavansa jatkuvasti. Pian iskivät poskiontelontulehdukset, jotka levisivät otsaonteloihin saakka. Alkoi reilut viisi vuotta kestänyt antibiootti- ja tulehduskierre. Elina joutui useisiin poskionteloleikkauksiin.

Lääkäri ehdotti alanvaihtoa, mutta sinnikäs yrittäjä päätti erikoistua allergisille sopiviin hoitoihin ja tuotteisiin.

– Olisi pitänyt lopettaa heti, mutta en halunnut luopua mieleisestä työstä. Sairauslomillekin minut piti pakottaa. Niin huonossa kunnossa ei olisi pitänyt käydä töissä.

Elina herkistyi yhä uusille aineille ja alkoi uupua kipuihin ja sairaalareissuihin. Oli kuitenkin yksi mutta: Elina ei ollut ottanut ammattitaudin varalle vakuutusta. Jotta hän olisi saanut korvauksiin oikeuttavan ammattitautidiagnoosin, hänen olisi pitänyt maksaa yli kymmenentuhannen markan tutkimukset itse.

Lopulta Elina ei enää jaksanut sinnitellä. Vaikka hoitola oli Elinalle kuin oma lapsi, lopettamispäätös oli helpotus. Pettyneet asiakkaat halasivat Elinaa hyvästiksi ja toivat kukkia ja lahjoja.

– Se oli tosi haikeaa ja rankkaa. Vakioasiakkaista oli ehtinyt tulla ystäviä.

Kun hoitola oli myyty, Elina päätti alkaa auttaa miestään hunajatilalla. Lisäksi hän keksi perustaa kotitalon yläkertaan vaateputiikin.

Kohtalokas pisto

Suriseva pallo roikkui korkean männyn oksalla. Mehiläisparvi oli karannut pesästään, ja Hannu ja Elina olivat tulleet hakemaan
tuhansien mehiläisten palloa takaisin. Yhtäkkiä kuuma aalto hulahti Elinan läpi. Mehiläinen oli pistänyt häntä pohkeeseen.
Huulet menivät tunnottomiksi ja puhe puuroutui. Hannu kiidätti Elinan ensiapuun. Selvisi, että Elina oli herkistynyt mehiläismyrkylle eikä voisi enää työskennellä tarhoilla.

Samoihin aikoihin vaateputiikin asiakkaat alkoivat huomautella Elinan jatkuvasta flunssasta. Korvat tulehtuivat vähän väliä, ja kuulokin heikentyi.

Elina ymmärsi, mistä kiikasti. Hän availi myymälässään päivittäin kymmeniä muoviin pakattuja vaatelähetyksiä ja purki niitä rekkeihin. Muovipusseista pöllähti ilmoille pistävä suojakemikaalien haju. Syksyllä 2006, vuosi kohtalokkaan mehiläisenpiston jälkeen, Elina järjesti putiikissaan loppuunmyynnin.

Optimisti masentuu

Syksy oli vaikea. Elina oli katkera, ja tulevaisuus näytti hahmottomalta mustalta aukolta. Hän ei halunnut sairauseläkkeelle, mutta ei pystynyt töihinkään.

Saadakseen muuta ajateltavaa Elina liittyi paikallisen eduskuntavaaliehdokkaan tukiryhmään. Kun ehdokas ei sitten päässytkään eduskuntaan, ikuisena optimistina itseään pitänyt Elina masentui.

– Tuntui, että kaikki, mihin laitoin itseni likoon koko sydämelläni, meni pieleen. Ihan kuin minusta olisi ollut pelkkää vahinkoa ja haittaa, eikä kukaan tarvitsisi työpanostani.

Tällä kertaa Elinalla oli onneksi vakuutus. Hän sai mehiläisallergiasta ammattitautidiagnoosin, vakuutuksesta rahaa ja mahdollisuuden käydä ammatinvalintatesteissä. Masennuksen keskellä hän sai testeistä kipinän aloittaa uuden elämän ja opiskella merkonomiksi.

Luokkansa vanhin

Ensimmäisenä koulupäivänä jännitti.

– Olin 52 ja luokkani vanhin. Pelkäsin, pärjäänkö opinnoissa, mutta onneksi Hannu antoi kaiken tukensa ja kannusti. Liiketalouden opinnot imaisivat mukaansa, Elina intoilee.

Elinan itsetuntoa hiveli, että hän saikin hyviä numeroita ja
hänet valittiin linjansa vuoden aikuisopiskelijaksi.

Valmistuttuaan Elina huomasi ilmoituksen, jossa Mikkelin Allergia- ja Astmayhdistys haki toiminnanjohtajaa. Paikka oli kuin Elinalle luotu. Hän sai antaa muille vertaistukea ja hyödyntää kosmetologin osaamistaan neuvoessaan iho-ongelmista kärsiviä. Työkokemusta karttui, ja nyt Elina työskentelee perhejärjestössä projektisihteerinä.

– On kasvattavaa tajuta, että kaikki ei ole itsestään selvää. On ihmeellistä, että tässä iässä voi aloittaa uuden elämän ja työllistyä haastaviin hommiin. Koskaan ei kannata luovuttaa.

Mikä ammattitauti?

  • Lain mukaan ”ammattitauti on sairaus, joka todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisesta, kemiallisesta tai biologisesta tekijästä työssä”. Esimerkiksi työuupumusta ei luokitella ammattitaudiksi.
  • Työperäisten sairauksien rekisteriin kirjattiin vuonna 2008 yli 6 000 ammattitautia tai -tautiepäilyä. Puolet niistä vahvistettiin ammattitaudiksi.
  • Eniten ilmoituksia tehtiin meluvammoista ja ihotaudeista, kuten ihottumista.

Sirpa Svärd, 50, sahatavarapaketoija:

”Töihin on kova ikävä”

Kolme vuotta sitten helmikuussa lappeenrantalainen Sirpa Svärd, 50, käveli työpaikalleen Stora Ensolle puoli kolmeksi. Sahatavarapaketoijana työskentelevän Sirpan osastolla on viisi työpistettä, ja paikkaa vaihdetaan tunnin välein. Sirpa oli jo hoitanut pakettien syöttäjän ja paketoijan vuorot, kun kellon viisari klonksahti kuuteen ja hän siirtyi kirjaajaksi. Paketoija huikkasi kauempaa: ”Päällimmäinen kerros jäi vähän huonosti,
oikaisetko?”.

Sirpa avasi turvaportin, joka pysäyttää kuljettimen ja lähti
oikomaan vinossa olleita varveja, kun kuorma lähtikin yllättäen liikkeelle. Pari tonnia painava sahatavarapaketti tuli kohti eikä Sirpa ehtinyt alta pois. Oikea jalka jäi alle, onneksi välissä oli turvakenkä.

– Työkaverit väänsivät jalan irti rautakangella. Mielestäni ambulanssi tuli nopeasti, mutta vieressäni odottanut ystävä on siunannut, että siinä kesti ja kesti.

Kipu ei lähtenytkään

Kun Sirpa saatiin seisaalleen, tenän tekikin vasen jalka. Sääriluu oli murtunut, kun taas jumissa olleen jalan ihoon tuli vain pieni ruttu.

Kolmen päivän kuluttua Sirpan jalka leikattiin ja ruuvattiin. Lääkärit povailivat töihin paluuta kolmen kuukauden kuntoutuksen jälkeen.

Pari kuukautta onnettomuuden jälkeen sahatavarapaketti alkoi tulla Sirpan uniin, mutta lääkärin mukaan unet kuuluivat paranemiseen. Paraneminen ei kuitenkaan edistynyt. Sirpa alkoi tuskastua, kun kivut eivät kadonneet ja särkylääkepurkilla piti käydä seitsemästi päivässä. Jalka oli edelleen kankea. Tähystysleikkauksessa selvisi, että takaristiside oli revennyt ja ulkokierukka hajonnut.

Sirpa ramppasi lääkärissä tiuhaan ja päätti kerätä kaikki lausunnot punaiseen mappiin pysyäkseen tapahtumista kärryillä. Nyt, kahden vuoden jälkeen, mappi pullistelee saumoistaan. Helsinkiläinen lääkäri ehdotti tekoniveltä, mutta Lappeenrannassa se torpattiin. Sitten kokeiltiin polvitukea. Annettiin öljypistoksia nivelille. Kokeiltiin toista polvitukea. Ja joka väliin jumppaa.

Sirpa pääsi kahdesti työkokeiluun: sahaamon syöttöön ja paketointiin. Mutta koska työ oli pelkkää istumista, jalka alkoi kiukutella ja kokeilut loppuivat viikkoon.

Ristipistoja ja jumppaa

Kolme pitkää vuotta Sirpa on odotellut, että kivut hellittäisivät, että pääsisi takaisin töihin, että elämään tulisi taas rutiineja. Omaksi onnekseen Sirpa sanoo olevansa koti- ja käsityöihminen, ja sairauslomalla on tullut tikattua kymmeniä ristipistotöitä kolmelle tyttärelle ja heidän lapsilleen.

– Mutta töihin on kova ikävä, jo työkaverit tekevät päivistä toisenlaisen.

Vakuutusyhtiö on korvannut mukisematta Sirpan lääkärissäkäynnit ja hoitokulut. Ensimmäisen vuoden hän sai sairausajan päivärahaa ja nyt työtapaturmaeläkettä.

Sirpa plärää mappiaan ja osoittaa viime juhannuksen merkintöjä: tekonivelleikkaus, vihdoinkin! Sen jälkeen päivät ovat yksitellen muuttuneet kirkkaammiksi.

– Jo viime syksynä sain rehvastella fyssarille, että otan enää kolme särkylääkettä päivässä. Vuodenvaihteessa pärjäsin jo yhdellä.

Jalkakin on alkanut taipua, täydelliseen on työsarkaa enää parikymmentä astetta.

– Nyt menee paremmin kuin hyvin. Kärrynpyörää tuskin enää heitän, mutta siitä lähden, että portaat pääsen vielä sujuvasti alas, Sirpa tuumii.

Töissä sattuu

  • Työtapaturmia tapahtuu
    vuosittain noin 120 000, niistä 10 000–15 000 työmatkoilla.
  • Reilu neljännes työtapaturmista käy naisille.
  • Eniten eli 28 prosenttia työtapaturmista sattuu
    teollisuudessa. Muita tapaturma-alttiita aloja ovat rakentaminen, kuljetus- ja varastointi sekä maa- ja metsätalous.
  • Tapaturmissa kuolee vuosittain 40–50 ihmistä.

Ville Niinistö ei enää suorita liikkumista, vaan nauttii siitä. – En tavoittele mitään isoa hauista vaan tasapainoa elämään.

Viime kesänä päähän sattui, usein. Ville Niinistö oli luopunut vihreiden puheenjohtajuudesta, ja kuuden vuoden stressi puolueen keulakuvana purkautui migreenikohtauksilla, olkapään reistailulla ja epämääräisellä huonovointisuudella.

– Olin lykännyt myös nilkkani juoksuvamman kuntouttamista. Kaikki se tuli päälle, kun ei tarvinnut enää olla päivystysvastuussa ja kommentoimassa maailman tapahtumia 24/7.

”Olin kovassa kunnossa, mutta se oli suorittamista.”

Ville on aina ollut liikunnallinen. Hän ymmärsi jo kauan sitten, että liikunta auttaa, jos olo on epämääräinen. Silloin hän katkaisee tilanteen tietoisesti ja merkitsee seuraavan kahden viikon kalenteriin hetket, jolloin aikoo liikkua. Ville on huomannut, että kaikkia vaikeampia jaksoja elämässä on yhdistänyt liikkumattomuus.

– Jos en liiku, olen saamaton ja veltto, ja kun tilanne kasautuu, tulen ärtyneemmäksi.

– Toki liikun myös siksi, että jaksan esimerkiksi nousta rappuja hengästymättä, mutta en tavoittele mitään isoa hauista, vaan tasapainoa elämään. Kai se syvin syy on, että haen onnellisuutta.

Pudotti fudistähden joukkueesta

Jos kaikki olisi mennyt toisin, Ville voisi olla nyt suomalainen fudistähti. Hän potki palloa pikkupoikana kavereiden kanssa kaikki kesäillat ja sittemmin tosissaan myöhäiseen teini-ikään saakka.

– Luulin, että minusta tulee ammattilainen.

Villeä naurattaa, kuinka hän 14-vuotiaana pudotti C-junnujen joukkueesta Jonatan Johanssonin, joka sittemmin teki uraa Englannin Valioliigassa.

Polvivamma 17-vuotiaana katkaisi haaveet.

– Vaikka vamma lopetti fudiksen, olin oppinut treenaamaan säännöllisesti. Se on jäänyt elämäntavaksi.

Parikymppisenä Ville liikkui joskus jopa vähän pakonomaisestikin.

– En nauttinut siitä. Olin kovassa kunnossa, mutta se oli suorittamista.

”Olen nyt paremmassa kunnossa kuin vuosiin.”

1990-luvun lopulla Ville innostui sen ajan hittilajista, rullaluistelusta. 20 vuotta myöhemmin hän painaa edelleen 500–1000 kilometriä vuodessa. Enää hän ei kuitenkaan suorita.

– On nautinto, kun saa juosta pallon perässä, kävellä saaristomaisemissa, käännellä kiviä luonnossa lasten kanssa ja tuntea vauhdin rullaluistellessa.

– Luonnossa tajuan, miten pieniä omat murheet ovat luonnon suuruuden rinnalla.

Sielunmaisema on Turun saaristossa.

”Olen sinut kehoni kanssa”

Viime vuonna Ville täytti neljäkymmentä. Millainen mies peilistä katsoo?

– Sellainen, joka on sinut itsensä ja kehonsa kanssa. Ei ulkomuodolla ole niin väliä vaan sillä, että silmissäni on edelleen pilke.

Kyllä ikä näkyykin, Ville myöntää. Esimerkiksi peleistä palautuminen kestää päiviä, ja järjen ääni kyselee, pitääkö vetää täysillä vai vähän iisimmin.

– Olen silti nyt paremmassa kunnossa kuin vuosiin.

Ville Niinistö

  • 41-vuotias vihreiden kansanedustaja.
  • Kaksi lasta, 10-vuotias Linnea ja 13-vuotias Elias.
  • Harrastaa liikunnan lisäksi tietokonepelejä.

Voisiko eteerisistä öljyistä olla apua uniongelmiin? Nukahtamisongelmista kärsivä toimittaja Susanna Koivisto päätti testata laventelia.

Nukahtaminen on minulle haastavaa. Mielessä pyörii sata erilaista asiaa, ja rauhoittuminen ottaa aikansa. Kuulin, että laventeliöljyllä voisi olla rauhoittava vaikutus, jos sitä käyttää ennen nukkumaanmenoa. Päätin kokeilla eteerisen laventeliöljyn toimivuutta. 

Käytin öljyä yhteensä kahden viikon verran. Ensin hieroin sitä sormiini ja haistoin. Pidin laventelin tuoksusta, ja se auttoi minua rentoutumaan nopeasti. Hieroin sitä myös isovarpaisiini, mutta en ole varma oliko siitä hyötyä. Lisäksi laitoin ensimmäisinä testi-iltoina tipan öljyä tyynylleni, mutta en kokenut siitä olevan hyötyä.

Unilääkäri ei suosittele laventelia 

Kasveja on käytetty ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen jo vuosituhansien ajan. 

– Eri kasvien kemialliset koostumukset vaikuttavat eri tavalla ihmiskehoon. Jotkut koostumukset voivat olla viilentäviä, toiset ovat aisteja avaavia ja virkistäviä, laventeli taas on rauhoittava, kertoo doTerra-öljyjä markkinoiva Merja Priest

Laventelissa vaikuttava ainesosa on Priestin mukaan linaloli.

– Linalolia on monissa muissa kasveissa myös, kuten kamomillassa. Sen takia kamomillateetä suositellaan usein juotavaksi ennen nukkumaanmenoa.

Priest muistuttaa kuitenkin olemaan tarkkana laventeliöljyostoksilla. Monet öljyt, joiden väitetään olevan laventelia, ovat synteettisiä, jolloin niillä ei ole samanlaista vaikutusta.

– Kuluttajan pitää olla tarkka, mikäli hän haluaa oikeaa kasvia. 

”Melatoniini on luonnonmukaisista lisätuotteista todistetusti ainoa, joka tehoaa.”

Terveystalon unilääkäri Henri Tuomilehto ei kuitenkaan usko, että laventeliöljyn käyttö helpottaa nukahtamista. 

– En suosittelisi laventeliöljyä. Sen toimivuudesta ei ole mitään lääketieteellistä näyttöä, Tuomilehto kommentoi. 

– Nukahtamiseen on paljon omia konsteja, joita voi kokeilla, mutta melatoniini on luonnonmukaisista lisätuotteista todistetusti ainoa, joka tehoaa. 

Tuomilehto suosittelee nukahtamisvaikeuksista kärsivää selvittämään lääkärin kanssa, mistä ongelmassa on kyse. Unihäiriöitä on Tuomilehdon mukaan yli 80 erilaista, joten yhtä ratkaisua uniongelmiin ei ole. 

Voisiko öljystä tulla unirutiini?

Itse totesin, että hyvä yöuni on monen asian summa.

Niinä testipäivinä, kun olin muutenkin illalla rättiväsynyt, laventeli auttoi saamaan hyvän olon tunteen ennen nukahtamista. Kaikista parhaiten se auttoi juuri ennen sänkyyn menoa, sillä öljyn tuoma rentouttava vaikutus katosi nopeasti, jos lähdin vielä puuhastelemaan jotain. Niinä testipäivinä, jolloin olin stressaantunut illalla ennen nukkumaanmenoa, laventeliöljyllä rentouttaminen väkisin ei ollut kovin hyödyllistä. 

Uskon, että mikäli olisin käyttänyt laventeliöljyä pidemmän aikaa, siitä olisi ollut enemmän hyötyä. Öljyn levittämisestä voisi muodostua nukahtamista edeltävä rutiini, joka muistuttaa aivoja nukkumaanmenosta.

Kaikista eniten hyötyä laventelista on varmasti niille, jotka todella rakastavat sen tuoksua.