Neljä minuuttia hikoilua joka toinen päivä. Voiko sillä muka kunto kohentua? Ruuhkavuosissa räpiköivä toimittaja testasi ihmeitä lupaavan tehotreenin.

Neljän minuutin jumppa? Ja meinaat saada tuloksia kahdessa viikossa?

Työpaikan fysioterapeutti hymyilee vinosti eikä edes yritä peittää epäuskoaan.

Olen ladannut netistä mp3-soittimeeni brittiläisen julkkistreenarin ihmejumpan, jonka on tarkoitus hoitaa minut timmiin kuntoon, kunhan teen neljän minuutin treenin joka toinen päivä. Vaikutuksen pitäisi näkyä jo parissa viikossa.

Myönnetään, kuulostaa älyttömältä, mutta mitäpä sitä ei keski-ikää lähestyvä naisihminen tekisi pelastaakseen kuntonsa rapistumisen syöksykierteeltä. Työ ja pienet lapset -yhdistelmään ei kovin helposti saa mahtumaan virallisten terveyssuositusten mukaista 3–5:tä liikuntakertaa viikossa. Hyvä, jos kerran viikossa ehtii lenkille tai joogaan.

Mutta nyt tulee kuntokonsultti Lucy Wyndham-Read ja pelastaa. Hänen mukaansa jo muutaman minuutin treeni kiihdyttää aineenvaihduntaa, polttaa rasvaa ja kohottaa kuntoa, kunhan sen tekee täysillä. Pakkohan sitä on kokeilla.

Jotta ihmiskoe olisi mahdollisimman tieteellinen, pyydän työfysioterapeutti Ilpoa testaamaan kuntoni ennen treenin aloittamista ja uudestaan parin viikon jälkeen.

Verenpaine nousee

Sitten vain kuulokkeet korville ja ”The Complete 4 Minute Workout” soimaan. Mutta mitä hittoa? Johdantoraidalla
tulee heti shokeeraavaa tietoa. Lucy selittää englanniksi pehmeällä äänellään, että neljän minuutin rutistuksen lisäksi pitää joka kerta tehdä myös kolmen minuutin lämmittely, kahden minuutin jäähdyttely ja lopuksi kahden minuutin venyttely. Siitähän tulee yhteensä 11 minuuttia! Mikä neljän minuutin jumppa se nyt sitten on? Rahat takaisin!

Sitten Lucy vielä sanoo, että saadakseen hyviä tuloksia täytyy syödä terveellisesti ja käydä lenkillä tai kuntosalilla kolme kertaa viikossa. Mutta kun juuri siihen minulla ei ole aikaa!

Ainakin tämä jumppa nostaa verenpainetta tehokkaasti.

Päätän kuitenkin antaa Lucylle mahdollisuuden, kun kerran treenipöksyt on jo vedetty jalkaan.

Vaihtoehtoisia ohjelmia on viisi: paikallaan juoksu, varjonyrkkeily ja kolme erilaista hyppyliikettä. Valitsen neitsytjumpaksi juoksun.

Ideana on tehdä liikettä 20 sekuntia ihan täysillä, pitää sitten 10 sekunnin hengähdystauko, painaa taas 20 sekuntia täysillä ja niin edelleen, kunnes neljä minuuttia on täynnä. Kuulokkeissa Lucy laskee sekunteja ja kannustaa:

– Ajattele, miten upeita tuloksia saavutat!

Yhdentoista minuutin kuluttua olen hikinen ja leppynyt. Mielihyvähormonit hyrräävät ihan kuin perusteellisen juoksulenkin jäljiltä.

Päätän jatkaa ihmiskoettani, mutta en todellakaan ala vahtia syömisiäni tai käydä kuntosalilla. Tämä testi koskee nyt sitä, miten pelkkä pikatreeni vaikuttaa kuntoon ja olemukseen.

Perheviihdettä

Kaksi päivää myöhemmin kokeilen nyrkkeilyliikettä. Peittelen lapset sänkyihin, kiskon jumppahousut jalkaan ja työnnän kuulokkeet korviin. Keskityn takomaan ilmaa niin nopeasti kuin ikinä pystyn – kunnes huomaan, että minua tuijotetaan. Nelivuotias on hiipinyt sängystään ja seisoo ovensuussa silmät suurina.

– Sattuuko tuo, hän kuiskaa.

Muutamassa päivässä lapset tottuvat äidin uuteen jumppaan. Lauantaiaamuna voitelen jälkikasvulle aamiaisleipiä samalla, kun teen lämmittelyliikkeitä napit korvissa.

Viikon kuluttua he pitävät koko hommaa jo loistavana viihteenä.

– Äiti, ota taas se pieni puhelin ja jumppaa, kaksivuotias pyytää.

Teen työtä käskettyä, ja hän tulee viereen tekemään omia liikkeitään ja laulamaan pää, olkapää, peppu, polvet, varpaaaat.

Sporttinen idyllimme olisi muuten rikkumaton, mutta näkökentän laidalla heiluu jotain holtitonta ja hohottavaa. Puolisoni mielestä näytämme ilmeisesti melko huvittavilta.

No, nousiko kunto?

Kun kaksi viikkoa on kulunut, olen vakuuttunut metodin nerokkuudesta. Yhdentoista minuutin jumpan ehtii tehdä kiireinenkin, kun vain tahtoo. Vaatteiden vaihtoineen ja suihkuineen koko homma on ohi alle puolessa tunnissa, ja palkintona on reipas ja lihaksikas olo.

Ei tämä ihan korvaa tanssitunnin tuomaa mielihyvää, ja selkävaivaisena istumatyöläisenä kaipaan joogaa tai muuta kehonhuoltoa. On silti lohdullinen ajatus, että yksi joogatunti viikossa voisi hyvinkin riittää, ja pari kertaa viikossa voin ottaa Lucyn kanssa pikahiet kotiolkkarissa.

Lopulta vielä tieteellinen osuus, eli uusi kuntotesti Ilpon kanssa. Kuntoni on kuin onkin parantunut hieman kaikilla mittareilla. Kuntopyörätestissä syke pysyy vähän matalampana, ja testin jälkeen se laskee nopeammin kuin pari viikkoa sitten. Jaksan tehdä myös lihaskuntoliikkeitä enemmän kuin viimeksi. Etenkin jalkalihakset ovat voimistuneet.

Ilpo on kyllä edelleen vähän skeptinen.

– Päivän kuntoon vaikuttaa esimerkiksi edellisen illan valvominen. Ja mahdoitko tehdä lihasliikkeet viimeksi ihan loppuun asti, hän miettii.

Painoon treeni ei ole vaikuttanut, mutta epävirallisen kotimittauksen mukaan näyttää siltä, että reidenympärys olisi kutistunut reilun sentin. Sitä paitsi minusta tuntuu lihaksikkaammalta kuin kaksi viikkoa sitten.

Ei ehkä ihan sellainen ”ällistyttävä tulos” jota Lucy kannustushuudoissaan lupailee, mutta kelpaa minulle.

Neljän minuutin jumppa

Mitä lupaa? Lihaksikkaan ja hoikan vartalon sekä kohonneen kunnon nopeasti.

Mitä vaatii? 11 minuuttia joka toinen päivä.

Mitä välineitä tarvitaan? Äänitiedosto ostetaan iTunesista ja ladataan puhelimeen tai mp3-soittimeen. Hinta n. 7 euroa.

Mitä antaa? Reippaan ja liikunnallisen olon.

Mihin perustuu? Niin sanottuun EPOC-ilmiöön. Lyhytkin mutta tarpeeksi rankka liikunta kiihdyttää aineenvaihduntaa jopa 16 tunniksi.

Tämä hyvinvointijippo auttaa pitämään stressin aisoissa – ja se vie pari vain sekuntia päivästäsi.

Päiväkirjan kirjoittaminen on palkitsevaa puuhaa. Pään tyhjentämisen ja onnellisten muistojen tallettamisen lisäksi siitä voi olla uskomattomia terveyshyötyjä. PsyCentralin mukaan tutkimukset ovat todenneet sen helpottavan jopa astman ja nivelreuman oireita.

Mutta mitä tehdä, jos kolmesivuinen syväselonteko päivän tapahtumista jäi ala-asteelle? Puhumattakaan kiitollisuuspäiväkirjasta, joka ihanalta ajatukselta, mutta lopahti alkuunsa, koska päivässä on vain 24 tuntia.

Jos kuvaus kuulostaa tutulta, muista tämä: Päiväkirjan pitämisen ei tarvitse viedä aikaa, kertoo PureWow-sivusto.

Sivusto kertoo uudesta mindfulness-tekniikkasta, joka sopii kiireiselle, eikä sitä varten tarvitse kärsiä luovuudentuskista. Sen kun alat tiivistää kuulumiset yhteen sanaan, joka tuntuu kuvaavan parhaiten tunnetilojasi päivän osalta!

Tallenna hetki kerrallaan

Idean takana on onnellisuuskirjailija Nataly Kogan, joka sai inspiraationsa alunperin valokuvaamisesta. Tekniikan tarkoitus on tiivistää päivän tunnelmat yhteen, vaistomaisesti merkittävimmältä tuntuvaan sanaan. Eli ikuistaisit hetken kameran linssin kautta. Pääpaino on fiiliksissä pikemmin kuin tapahtumien selostamisessa.

Sanalle päivässä luulisi jo kiireisimmänkin turbopakkauksen löytävän aikaa. Jos vieläkin epäilyttää, kokeile älypuhelinajan päiväkirjaa ja lataa testiin esimerkiksi DayOne -sovellus.

Ei, se ei ole sama asia kuin päänsärky.

Migreeni on mahdollisesti kaikista vaarattomista vaivoista maan päällä se pirullisin. Sen kourissa kärvistelee Terveyskirjaston mukaan yksi kymmenestä aikuisesta. Riesa on kolme kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä.

Migreenittömien voi olla mahdotonta ymmärtää, millaista rajujen kipukohtausten kanssa on elää. Tiede on kantanut kortensa kekoon, esimerkiksi tällä migreenin oireita havainnollistavalla videolla.

Jotta rinnakkaiselo migreenistä kärsivien ja siltä välttyneiden välillä sujuisi sutjakkaammin, on tiettyjä lausahduksia parempi välttää.

Pyysimme migreenipotilaita kokoamaan listan asioista, joiden heille ei kannata sanoa:

1. ”Tuo sinun päänsärkysi…”

Tehdäänpä yksi asia selväksi heti kättelyssä: päänsärky on ikävää. Migreeni on pikemminkin visiitti Tuonelaan ja takaisin.

2. ”Ärsyttävää! Päätä särkee jo toista tuntia. Onkohan minullakin se migreeni?”

Tällä repliikillä keräät sympatian sijaan katseita, jotka säikäyttäisivät hunnilauman hiljaiseksi.

3. ”Ei kai se nyt oikeasti voi tuosta johtua...”

Kyllä voi. Migreenin voi laukaista melkein mikä vain. Kynttilänvalo, lumesta heijastuva aurinko, stressaava palaveri. Lista on loputon.

4. ”Mikset ota särkylääkettä?”

Migreeniä sairastava toverisi on luultavasti aihepiirin ekspertti ja käynyt läpi kaikki mahdolliset lääkkeet, meditaatiotekniikat ja kuppaukset helpotusta etsiessään. Emme suosittele ehdottamaan Buranaa.

5. ”Onneksi se on vain migreeni. Ajattelepa niitä, joilla on…”

Aina voisi olla pahemmin, tiedetään. Migreenikohtauksen uhrille on kuitenkin turha puhua motivaatiojulisteiden iskulauseita. Suosittelemme kokeilemaan uudestaan vähemmän tulenarkana ajankohtana.