Suomalaiset juovat paljon ja koko ajan enemmän. Kolme naista kertoo, mitä alkoholi heille merkitsee. Kaksi heistä ei juo enää lainkaan.

Kuva Kimmo Räisänen

Stressi sai tissuttelemaan

Piia Sumupuu, 49, tapasi ottaa pari lasia viiniä tai olutta illalla, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Piia on ammatiltaan taideterapeutti ja neuropsykologinen valmentaja. Hän työskentelee BM-klinikalla päihdeterapeuttina. Piia on ollut raitis 12 vuotta.

"Join milloin mihinkin asiaan. Työtahti tiivistyi, halusin rentoutua ja päästä eroon stressistä. Minusta tuli sellainen tissuttelija. 

Nuoruuteni oli tavallinen. Opiskelin, tein uran mainostoimistossa, menin naimisiin ja sain kaksi lasta. Juhlin kuten Suomessa on tapana.

Tissuttelu jatkui vuosia. Häpesin, enkä uskaltanut puhua asiasta kenellekään. Aloin masentua ja mietin öisin, miksi juon. 
Kukaan ei huomannut mitään, sillä kävin töissä enkä kiskonut kossua kaksin käsin. Juomisen määrä on kuitenkin sivuseikka, kun ajatukset pyörivät alkoholin ympärillä.

Muisti meni

Alkoholisti-sana tuo yleensä mieleen ihmisen, joka on rappiolla ja menettänyt työn ja perheen. Ei se niin mene.

Eräs lauantaiaamu oli ratkaiseva. Heräsin ja muistin katsoneeni edellisenä iltana tv-ohjelmaa. En kuitenkaan muistanut, miten se oli päättynyt. Se ei ole normaalia, vaikka suomalaisessa alkoholikulttuurissa muistinmenetystä pidetään usein normaalina.

Kun päätin lopettaa juomisen, sain vertaistukea ystäviltä, jotka olivat tehneet samoin. Muutamat kaverit sen sijaan ihmettelivät päätöstäni, sillä heidän silmissään minulla ei ollut ongelmaa. Äitinikin närkästyi. Oli ikävää puolustautua ja kysyä, enkö todella saa olla juomatta.

Avioeroni syyt olivat moninaiset, mutta ehkä se alkoholi oli viimeinen niitti. Meillä kävi usein vieraita ja joimme paljon, joten muutos oli suuri, kun minä jätin alkoholin. Lapseni eivät reagoineet asiaan erityisesti, sillä en koskaan heilunut kotona lasi kädessä.

Monet eivät kestä ystävän raitistumista, koska silloin heidän täytyy miettiä omaa juomistaan. Firman pikkujouluissa huomasin olevani ei-toivottu henkilö, sillä minua pidettiin jonkinlaisena tarkkailijana.

Aitoja tunteita

Ensimmäinen vuosi oli vaikea, koska minun oli koettava, miltä vappu, juhannus ja uusivuosi tuntuvat ilman alkoholia. Kun selviydyin niistä, jatko oli helpompaa. Nykyään minusta on ihanaa, että voin lähteä juhlista autolla kotiin, kun minua huvittaa.

En ole halunnut turvautua alkoholiin kertaakaan, vaikka olen läpikäynyt avioeron ja muitakin vastoinkäymisiä. Jätin myös tupakanpolton, vaikka ennen olin varma, etten koskaan pääse tupakasta.

En paasaa periaatteistani muille. Molemmat aikuiset lapseni ja uusi kumppanini käyttävät alkoholia, eikä se ole mikään ongelma. En kuitenkaan pidä alkoholimainonnasta enkä siitä, että päihde- ja mielenterveystyö on Suomessa niin hajallaan ja eripuraista.

Minulle on tärkeää se, etten joudu katumaan humalassa sanomisiani tai tekemisiäni. En myöskään joudu miettimään, tunsinko jotakin ainoastaan siksi, että join. Itkiessäni ja nauraessani tiedän, että tunteeni ovat aitoja."

Alkoholi kruunaa juhlan

Merkonomi Jenni Rantala, 26, ei huolestu parista Buranasta sunnuntaiaamuna. Hän joi ensimmäisen kerran 17-vuotiaana kokeilunhalusta.

"Juon alkoholia viikoittain, mutta ainoastaan sosiaalisissa tilanteissa: piknikeillä, illanistujaisissa, synttäreillä ja polttareissa.

Alkoholi kruunaa juhlan. Viimeksi juhlin ilman alkoholia, kun kävin kaverin baby showerissa.

Välillä on kausia, kun en ota huikkaakaan. Jos minulla on tärkeää menoa seuraavana päivänä, en juo lainkaan.

Paineiden poistoa

Tykkään juoda eteläeurooppalaiseen tapaan, eli ottaa viiniä ja nauttia rennosta meiningistä. Kesällä tapaan ystäviä terassilla. Yökerhoissa käyn nykysin vähemmän, sillä en viihdy siellä enää entiseen tapaan.

En välttämättä tarvitse alkoholia hauskanpitoon – minulla ei yleensä ole tylsää, tein sitten mitä tahansa. Osaan nauttia vapaa-ajasta täysin rinnoin, ja alkoholi tuo ainoastaan lisää mukavia hetkiä elämään kavereiden kanssa.

Minulla on ystäviä, jotka eivät juo alkoholia. Vietän heidän kanssaan aikaa aivan samalla tavalla kuin muidenkin kanssa. Kaveripiirissäni ei painosteta ketään juomaan. Kun seurustelin, en juonut oikeastaan lainkaan.

Juomisen hyvä puoli on se, että suomalaiset pääsevät ujoudestaan. Alkoholi poistaa paineita. On mukava ottaa muutama ja lähteä tanssimaan.

Lisää viinaa, silmät liikkuu

Juominen lähtee käsistä siinä vaiheessa, kun muisti menee tai tavaroita katoaa. On aivan turhaa leikkiä tekopyhää: kaikki ovat varmasti juoneet joskus liikaa. Minulle kävi niin joskus nuorempana, kun vasta opettelin alkoholinkäyttöä.

Minulle kokonainen viinipullo on jo paljon. Jos sen päälle juon baarissa vielä pari, se on aivan maksimi.

Lisää viinaa, jos silmät liikkuu – niinhän se Suomessa menee. Alkoholimainontaa on kuitenkaan turha syyttää. Suomalainen tarttuu pulloon silloin, kun häntä ahdistaa, ja silloin kierre lähtee käyntiin. Meidän on autettava niitä, joille alkoholi on ongelma.

Tunnen kyllä alkoholin vaarat. En kuitenkaan murehdi niitä niin kauan kun alkoholi ei vaikuta elämääni kielteisesti. Kyllähän sitä muutama Burana menee sunnuntaiaamuna, mutta mitään sen vakavampaa ei ole tapahtunut."

Hiihtopummista streittariksi

Sosiologian opiskelija ja lumilautailuvalmentaja Tiina Lindströmille (kuvassa oikealla), 28, juomattomuus kuuluu punk-aatteeseen. Kahden lapsen äiti on ollut streittarina kahdeksan vuotta.

"Elin hiihtopummin elämää. Olin alle 20-vuotias lumilautailija ja kilpailin kansainvälisesti. Kävin koulua etänä ja asuin talvet hiihtokeskuksissa, jotta pääsin laskemaan. Alkoholi kuului tunturikulttuuriin.

Join 17–20-vuotiaana todella paljon. Hiihtokeskusten 'euron keskiviikoissa' juotiin keskellä viikkoakin. Kun viinan hinta aleni, Leijona-pullosta tuli järjettömän halpa ja sellainen meni yhdessä illassa. Join sitä, millä sai halvimman kännin.

Uudenvuoden jälkeisenä iltana portsari katsoi minua jo kaukaa ja sanoi, että tuo ei tule sisään. Jäin pihalle rähisemään. Kaverini lähti viemään minua kotiin, ja haukuin hänet pystyyn. Muille lähetin loukkaavia tekstiviestejä.

Seuraavana aamuna häpesin, kun aloin muistaa, mitä oli tapahtunut. En halunnut olla sellainen ihminen. Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun minusta oli jouduttu huolehtimaan.

Kun päätin lopettaa juomisen, en uskaltanut kertoa siitä kenellekään. Pelkäsin, että retkahtaisin ja olisin kaikkien silmissä luuseri. Pelkäsin pettyväni myös itse itseeni. Siksi menin viikko kerrallaan. Sanoin kaikille, että en juo nyt hetkeen, ja merkitsin kalenteriin jokaisen selväpäisen viikon. Vasta vuoden päästä ilmoitin, että olen streittari enkä juo enää ollenkaan. Sitä ennen jouduin joka viikko punnitsemaan, otanko, kun muut tarjosivat.

En ole absolutisti vaan streittari. Olin jo ennen juomisen lopettamista tutustunut streittaribändeihin ja -laulujen sanoituksiin, mutta en ollut pystynyt tekemään lopettamispäätöstä aiemmin.

Straigth Edge on osa hard core punk -kulttuuria ja se on vastaliike holtittomalle elämäntyylille ja päihteiden käytölle. Myös irtosuhteet ovat pannassa. Nyt liikkeen sisällä keskustellaan siitä, saako energiajuomaakaan juoda.

Liike antaa merkitystä ja sisältöä. Minulle kyse on suuremmasta asiasta kuin pelkästä alkoholin jättämisestä.

Mieskään ei ota

Myös avomieheni on streittari. Minun on helpompi sitoutua sellaiseen ihmiseen, joka jakaa arvomaailmani ja elämäntyylini. Voin luottaa siihen, ettei hän lähde kännissä toilailemaan.

Nykyään kaikki läheisimmät ystävänikin ovat päihteettömiä. Toivoisin, että elämäntapani hyväksyttäisiin, eikä sitä tarvitsisi selitellä. Tiedän, etten ole ensimmäisenä listalla, kun ihmisiä kutsutaan bileisiin. Minulle sanotaan usein: 'Tosi kivaa, että tulit, vaikka sinulla oli varmaan tosi tylsää.' Yleensä minua väsyttää jo ennen puoltayötä, ja lähden kotiin.

Minulla ei ole mitään juomista vastaan, jos siitä ei koidu kenelläkään haittaa. Suomessa alkoholin käyttö kyseenalaistetaan kuitenkin liian harvoin: urheilutapahtumissa on kaljateltat ja uimarannalle lähdetään sikspäkin kanssa. Kenenkään ei pitäisi juoda ainoastaan siksi, että kaikki muut tekevät niin."

Bakteereita voi joutua vääriin paikkoihin sooloseksissäkin. 

Moni tietää, että virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi seksin jälkeen on hyvä hipsiä pikimmiten vessaan. Tyydyttävän seksin jälkeen ei aina tekisi mieli heti nousta ja lähteä pissalle, mutta jos on kokenut joskus oikein kivuliaan virtsatietulehduksen, motivaatio on lopulta helppo löytää.

Virtsatietulehdus johtuu vieraiden bakteerien joutumisesta virtsaputkeen ja virtsarakkoon, ja pissaaminen huuhtoo virtasputkea – hyvällä tuurilla bakteerit tulevat siis huuhdotuiksi pois ennen kuin tulehdus ehtii kehittyä.

Vähemmän tunnettua tietoa on, että myös itsetyydytyksen jälkeen voi olla järkevää käydä pissalla virtsatieinfektioiden ehkäisemiseksi.

Vessareissu on Refinery29:n haastatteleman lääkärin mukaan fiksu veto, jos itsetyydytykseen on sisältynyt minkäänlaista penetraatiota, esimerkiksi sormella tai vibraattorilla. Jos taas itsetyydytys on keskittynyt vaikkapa vain klitoriksen hyväilyyn, on virtsatietulehduksen riski pienempi. 

Pissalle myös ennen seksiä

Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat Terveyskirjaston mukaan seurausta nimenomaan yhdynnöistä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit eivät kuitenkaan yleensä ole vierasperäistä tavaraa, vaan ne ovat tyypillisesti peräisin naisen omista nivusista, välilihasta tai peräaukon seutuvilta.

Penetraatio vain aiheuttaa sen, että bakteerit siirtyvät virtsaputken suulle ja sieltä eteenpäin virtsaputkeen ja -rakkoon. Samaa bakteerien siirtymistä voi tapahtua myös sooloseksissä, jos mukana on esimerkiksi vibraattori. 

Terveyskirjasto suosittelee yhdyntään liittyvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn pissalla käyntiä juuri ennen seksiä, käsien pesemistä ja tavallista intiimihygieniaa – joskin liialliset alapesut saattavat altistaa tulehdukselle. Samat neuvot lienevät käypää tavaraa myös itsetyydytystä ajatellen. 

Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.
Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.

Päälläseisonnan voi oppia aikuisenakin. Näin se käy!

Akrobatia on nyt muodikasta. Jos laji kiinnostaa, melko helppo tapa aloittaa harjoittelu on opetella seisomaan päällään. Se näyttää vaikeammalta kuin on!

Päälläseisonnassa tärkeimmän työn tekee keskivartalo. Aktivoi vatsalihakset jo ennen asentoon nousemista, jotta tuki löytyy myös ylösalaisin ollessa.

Toinen tärkeä tekninen seikka on käsien ja pään suhde toisiinsa. Pää ja kädet muodostavat tasasivuisen kolmion, ja kyynärpäät ovat 90 asteen kulmassa. Liian leveä ote vaikeuttaa tasapainon löytymistä.

Katso videolta, miten päälläseisonta onnistuu:

Video: Juulia Kalavainen

Harjoittele päälläseisontaa vaiheittain: 

  1. Aloita harjoittelu nostamalla polvet kyynärpäiden päälle. Aluksi riittää, että opettelet pysymään tässä asennossa.
  2. Nosta jalat yksi kerrallaan ylös kerälle.
  3. Kun tasapaino löytyy, nosta jalat suoriksi ylös.

Kysely

Osaatko seisoa päälläsi?