Kuva Satu Kemppainen
Kuva Satu Kemppainen

Helsinkiläinen Jenna Toivakka, 25, yritti lääkitä pahaa mieltään tiukalla ruokavaliolla. Raakaruoka ja ravintokikkailu vain pahensivat oloa.

"Viisi vuotta sitten reissatessani Meksikossa heräsin viiltävään vatsakipuun. Olin jo muutenkin oireillut lievästi, tuntenut olevani hukassa ja lievästi masentunut. Viimeinen niitti oli, kun vanhan vaihto-oppilasperheeni äidin mielenterveys petti. Vierailin hänen luonaan mielisairaalassa, jossa meno oli sen verran hurjaa, että huolestuin hänen puolestaan.

Suomeen palatessani olin henkisesti ja fyysisesti heikossa jamassa. Seuraava puolivuotinen oli vaikea, sillä kärsin kovista vatsakivuista. Toivoin, että olisin saanut puhua asioista, jotka vaivasivat mieltäni. Lääkärit tarjosivat kuitenkin lääkkeitä, vaikka kehostani ei tutkimuksissa löytynyt mitään hälyttävää.

Lopulta kyllästyin voimaan huonosti ja aloin ottaa asioista itse selvää. Päädyin koluamaan ulkomaisia hyvinvointisivustoja raakaruuasta ayurvedaan. Ajattelin, että voisin hoitaa itseni kuntoon ruualla.
Jätin pois viljat ja maidon. Pian keittiöni pursusi erilaisia superfoodeja. Homma kolahti ääripäähänsä, kun suostuin syömään enää vain vegaanisia raakaruokia.

Alle vuodessa kuitenkin huomasin, että täydellinen kieltäytyminen ei sovi minulle. Uusi ruokavalio teki minut väsyneeksi ja entistä onnettomammaksi. Tiukan ruokavalion sijasta aloin kuunnella kehoni antamia merkkejä – mistä minulle tulee hyvä olo ja mistä ei. Noudatin tietämättäni intuitiivisen syömisen ideaa. Siinä ei ole rajoituksia, vaan pyritään syömään  mahdollisimman luontevasti, omaan elämäntilanteeseen sopivalla tavalla.

Välttelen viljoja, gluteenia ja sokeria, koska ne turvottavat ja väsyttävät. On kausia, jolloin välttelen myös maitotuotteita, joskus taas rakastan vuohenjuustoa salaatissani. Herkkuja syön kausittain ja lihaa vaihdellen energiankulutukseni mukaan. Oloni alkoi kohentua. Kun olin saanut syömisen kuntoon, pystyin vihdoin satsaamaan henkiseen hyvinvointiin. Aloin joogata lähes päivittäin ja käydä psykoterapiassa.

Koin pitkään syyllisyyttä siitä, että olin masentunut, vaikka kaikki oli kunnossa: elin mukavasti, matkustelin, minulla oli ystäviä ja ihana perhe. Terapiassa pääsin irti syyllisyyden tunteesta. Ymmärsin, että masennus syntyy useasta pienestä käsittelemättömästä asiasta, riittämättömyyden tunteesta, ulkonäköpaineista ja luulosta, että tulevaisuuden pitäisi olla täysin tiedossa. Tavalliset pohdinnat olivat saaneet turhan isot mittasuhteet, kun niitä oli pyöritellyt liikaa sisällään. Tärkein oivallukseni on ollut, ettei kannata paikata syömisellä päänsä sisäisiä ongelmia. Ihminen on kokonaisuus; sisäinen ahdinko saa kehonkin voimaan huonosti.

Aiemmin elämäni pyöri pitkälti ravinnon ympärillä, mutta nyt se soljuu eteenpäin itsestään. En stressaa vaan uskon, että asiat menevät juuri niin kuin on tarkoitettu. Ilman kolhujani en olisi opiskelemassa rauhanrakennusta ja toteuttamassa unelmaani heikompiosaisten auttajana."

Jenna Toivakka asuu nyt Monacossa, jossa opiskelee yliopistossa urheilun avulla tapahtuvaa rauhanrakennusta. Hyvinvointivalmentajaksi valmistuneen Jennan blogi: jennajuulia.wordpress.com