Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Tekeekö kieliharja autuaaksi? Milloin kieli on puhdistuksen tarpeessa? Suuhygienisti Taina Roisko vastaa.

Eräänä iltana otin aikaa: Hampaiden pesu, 2,5 minuuttia. Hammaslangan nytkyttely, 2 minuuttia. Suuvesi, 1 minuutti.

Seuraavana aamuna vielä hampaiden pesu, 2,5 minuuttia. Siis yhteensä 8 minuuttia päivästäni menee hampaiden huoltamiseen. Se tekee vuodessa noin 49 tuntia, siis kuuden työpäivän verran!

Älytöntä, mutta ei auta. Lisähommia pukkaa. Monet hehkuttavat myös kieliharjan autuutta. Mikä­ ihme se edes on?

– Kieliputsarilla ja hammas­tahnalla kaavitaan kielen pinta puhtaaksi. Tavallinen kertakäyttölusikkakin käy, suuhygienisti Taina Roisko Bocca-hoitolasta kertoo.

Roisko kehottaa käyttämään putsaria, jos kieleen kertyy pahanhajuista­ hengitystä aiheuttavaa valkoista katetta. Jos kieli pysyy itsestään terhakan vaaleanpunaisena, putsaria ei tarvita.

Entä jos 49 tuntia vuodessa tuntuu liian paljolta. Mikä on minimimäärä­ hammashygieniaa, jolla pärjää?

– Se on yksilöllistä, mutta keski­määrin hampaiden pesu aamuin illoin ja hammaslanka joka toinen päivä riittää. Sähköharjalla aikaa kuluu kaksi minuuttia, tavallisella neljä. Aamuisin voi olla nopeampi.

Lue myös:

Hampaiden valkaisun monet konstit

Miksi hampaiden harjaus unohtuu?

Helppo kauneuskikka – valkaise hampaat huulipunalla

Masennus on raaka ja kuluttava sairaus. Parhaimmillaan siitä toipuminen voi kuitenkin tuoda elämään ihan uudenlaisia oivalluksia.

Tilastojen mukaan joka viides suomalainen sairastuu masennukseen. Miltä sairaus tuntuu? Esimerkiksi tältä:

– Se on selittämätöntä ahdistusta, joka liittyy usein vuorokauden aikoihin. Kun pimeä laskeutuu, laskee myös mieliala. Se on näköalattomuutta; ensi viikko tuntuu kaukaiselta. Pinna kiristyy ja lyhenee, Katri Rauanjoki kuvaili Me Naisille keskivaikeaa masennustaan pari vuotta sitten.

Hän kertoi, että välillä masennus ilmenee niin, ettei pysty lukemaan kirjaa tai katsomaan elokuvaa, koska ajatukset eivät pysy niin kauan kasassa.

– Muisti on kateissa. Käpertyy itseensä ja kuivuu ja tuntuu, ettei sieltä ole ulospääsyä. Tulee myös pelkoja, että entä jos en paranekaan vaan jään tällaiseksi.

Pahimmillaan masennus on sairaus, joka vie kaiken elämänhalun, ajaa talousvaikeuksiin ja työkyvyttömyyteen. Joskus parantuminen on vaikeaa sen vuoksi, ettei sairastunut halua hakea apua esimerkiksi häpeän takia.

Avun hakeminen on kuitenkin äärettömän tärkeää. Oikeilla hoitokeinoilla alhosta on nimittäin varsin hyvät mahdollisuudet selvitä normaaliin, onnelliseen elämään.

”Masennuksesta toipuminen voi olla parhaimmillaan valaiseva prosessi.”

– Sanoisin jopa, että todennäköisesti selviää, jos on valmis tekemään työtä sen eteen ja ammattimaista apua on tarjolla, kertoo masennuksesta kirjan tuottanut Elina Hiltunen Me Naisille.

Hiltusen ja hänen täyskaimansa uutuuskirjassa Masennuksesta selviää! (Docendo) masennuksesta selvinneet kertovat kokemuksistaan. Kirjassa Hiltuset kysyivät masennuksesta selvinneiltä esimerkiksi sitä, voiko masennus opettaa jotain. Monen mielestä voi – paljon hyvääkin.

– Masennus on sairautena raaka ja kuluttava. Siinä ei ole mitään ihailtavaa tai juhlallista. Masennuksesta toipuminen voi kuitenkin olla parhaimmillaan valaiseva prosessi. Monet masennuksesta selviytyneet näkevät selviytymisensä opettavana prosessina, Hiltuset kirjoittavat.

Listasimme kirjan haastateltujen kertomusten pohjalta kahdeksan opetusta, jotka masennus voi tuoda mukanaan:

1. Kuka olen ja missä rajani menevät

”Masennuksen avulla olen oppinut itsestäni paljon. Olen esimerkiksi miettinyt historiaani ja sitä, missä vaiheessa minun olisi pitänyt hakea apua. Nyt osaan jo ennalta ehkäistä niitä syitä, jotka ovat johtaneet masennuksiini”, eräs kirjaa varten haastatelluista kertoo.

Myös muilla haastatelluilla on samanlaisia kokemuksia. Monet kertovat oppineensa kuuntelemaan itseään paremmin ja sanomaan tarvittaessa ei.

”Nyt osaan jo ennalta ehkäistä niitä syitä, jotka ovat johtaneet masennuksiini.”

2. Jokaisella on taakkansa kannettavanaan

Joillekin rankan ajanjakson läpikäyminen on tuonut elämään entistä enemmän ymmärrystä ja empatiaa myös toisia kohtaan. Eräs masennuksen läpi käynyt lääkäri kertoo kirjassa osaavansa omien kokemustensa jälkeen ottaa ihan uudella, entistä ymmärtäväisemmällä tavalla potilaansa vastaan.

3. Itselleen kannattaa olla armollinen ja myötätuntoinen

Joskus masennukseen liittyy paljon itsesyytöksiä ja riittämättömyydentunteita. Silloin kaikista tärkein oppi saattaa olla se, että antaa itselleen anteeksi. ”Paras oivallus oli siinä, että opin antamaan itselleni anteeksi”, eräs kirjaa varten haastateltu kertoo.


4. Apua kannattaa hakea ajoissa

Suomen Mielenterveysseuran Mielinauha-keräyksen keulakuvaksi lähtenyt laulaja Alma totesi hiljattain Me Naisissa, että jokaisen meidän pitäisi uskaltaa hakea apua. Samaa mieltä ovat myös Hiltusten haastattelemat masennuksesta parantuneet.

”Masennus opetti lähinnä sen, ettei sitä pidä vähätellä. Masennukseen kuuluu helposti se, että sitä alkaa pitää normaalina, ja sen myötä unohtuu, miltä tuntuu voida normaalisti. Kyseessä on todella inhottava, monin tavoin salakavala mielenterveyden häiriö, johon tulisi saada tehokasta apua pian. Myös silloin, kun toimintakyky on nollassa”, eräs haastateltu kertoo.

Monet myös kertovat tajunneensa sairastumisen jälkeen, että omaan mielenterveyteen kannattaa ylipäätään kiinnittää huomiota. Meidän vinkkimme mielenterveyden ylläpitoon löydät tästä:


5. Kaikessa ei tarvitse olla täydellinen

”Masennus on opettanut sen, että olen nykyään paljon hellempi itseäni kohtaan. Minun ei tarvitse yrittää olla toisille ihmisille mieliksi, eikä kaikkea tarvitse tehdä täydellisesti. On olemassa sellainen asia kuin riittävän hyvä”, eräs kirjan haastatelluista kertoo.

6. Masennus voi iskeä kehen tahansa

Kirjaa varten tehtyyn verkkokyselyyn vastaajista useampi kertoo, että vasta oma sairastuminen sai tajuamaan, että masennus voi koskettaa ihan ketä tahansa. Sairastumisen jälkeen voi myös ymmärtää, ettei siinä ole kyse todellakaan esimerkiksi heikkoudesta.

”[Masennus sai] ymmärtämään sen, että se on oikeasti sairaus eikä mitään luuserilaiskuutta”, eräs kertoo kirjassa kokemuksistaan.

7. Kaikki masentuneet eivät ole samanlaisia

Vaikka osaan masennus vaikuttaa lamaannuttavasti ja vie esimerkiksi työkyvyn, kaikkiin se ei vaikuta samalla tavalla. Hiltusen kirjassa useampi masentunut kertoo ymmärtäneensä, että jokainen masentunut sairastaa omalla tavallaan – ja siksi myös parantumiseen tarvittavat keinot ovat yksilöllisiä.

”Masennus on oikeasti sairaus eikä mitään luuserilaiskuutta.”

8. ”Olen helvetin vahva”

Masennus ja siitä parantuminen on monelle pitkä ja raskas prosessi. Joskus tilanne voi olla niin paha, ettei pohjalta näytä olevan minkäänlaista ulospääsyä.

Vaikeuksien jälkeen suurin opetus monelle onkin se, että toivottomalta tuntuvasta paikasta voi päästä pois. Prosessin jälkeen moni kertoo olevansa entistä sinnikkäämpi ja taistelutahtoisempi:

”Olen oppinut, että olen helvetin vahva. Ei ole kauheasti asioita, jotka voisivat musertaa minut. Minut on kyllä sellaisessa myllerryksessä pyöritetty.”

Tiia Ennala on mukana Mehiläisen ja valokuvaaja Viivi Huuskan kampanjassa, jossa kannustetaan naisia puhumaan terveyshuolistaan. Kuvat: Viivi Huuska
Tiia Ennala on mukana Mehiläisen ja valokuvaaja Viivi Huuskan kampanjassa, jossa kannustetaan naisia puhumaan terveyshuolistaan. Kuvat: Viivi Huuska

Tiia Ennala sai tietää endometrioosistaan, kun oli luovuttamassa munasolujaan lapsettomuushoitoihin. Hetkessä hänestä tulikin se, joka tarvitsi lapsettomuushoitoja.

– Endometrioosi vaikuttaa kaikkeen, Tiia Ennala sanoo.

Endometrioosi on sairaus, jossa kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy kohdun ulkopuolella, esimerkiksi vatsakalvon tai munasarjojen pinnalla. Tiia, 27, sai diagnoosin parikymppisenä, mutta oireet alkoivat jo paljon aiemmin.

– Minulla on ollut 13-vuotiaasta asti hirveän kovat menkkakivut. Äiti vei minua lääkäriltä toiselle. Sain aina särkylääkereseptin kouraan, mutta ikinä ei puhuttu endometrioosista. 

Särkylääkkeistä ei ollut apua. 

– Välillä lähti taju, välillä oksensin kivusta. Kuukautiskierron kaksi ensimmäistä päivää makasin vessan lattialla. 

Myös Tiian äiti oli kärsinyt kovista kuukautiskivuista, joten hän taisteli Tiialle ehkäisypillerireseptin jo hyvin nuorena. Se auttoi jonkin aikaa, mutta pikkuhiljaa kivut hiipivät taas todella koviksi. 

”Ajattelimme, että ilman muuta yritetään, oli hinta mikä hyvänsä.”

Kiire tulla raskaaksi

Endometrioosista Tiia kuuli ensimmäisen kerran 21-vuotiaana. Hän oli jo vuosien ajan halunnut päästä luovuttamaan munasoluja lapsettomuushoitoja varten, ja 21-vuotiaana se oli mahdollista. 

– Toimenpide oli tosi kivulias, vaikkei sen pitäisi olla. Toisella luovutuskerralla kivut olivat vielä hirveämmät. Lääkäri kysyi jälkikontrollissa, olenko tietoinen, että minulla on varmaankin endometrioosi, Tiia kertoo. 

Lääkäri jatkoi, että jos Tiia halusi omia lapsia, nyt olisivat viimeiset hetket käsillä. Endometrioosi vaikeuttaa raskaaksi tulemista, ja siksi parikymppisellä Tiialla ei välttämättä olisi monta hedelmällistä vuotta edessä. 

Tilanne oli hämmentävä. Tiia oli lähtenyt luovuttamaan munasoluja voidakseen auttaa jotakuta tuntematonta saamaan lapsen. Nyt hän olikin se, jolle lapsen saaminen olisi vaikeaa. 

– Olimme olleet jo pitkään yhdessä mieheni kanssa ja olemme aina halunneet lapsia, joten ajattelimme, että ilman muuta yritämme, oli hinta mikä hyvänsä.

Viikko kierrosta ilman kipuja

Kun hormonaalinen ehkäisy jätettiin pois, kuukautiskipujen seuraksi tulivat piinaavat ovulaatiokivut. 

– Kivutonta aikaa oli ehkä viikko per kierto, Tiia arvioi. 

Hän sai endometrioosidiagnoosin vuonna 2015, kun oli löytänyt Endometrioosiyhdistyksen kautta tautiin erikoistuneen lääkärin. Diagnoosin voi nykyään saada myös oireiden perusteella, mutta usein se tehdään leikkauksessa, jossa myös poistetaan endometrioosipesäkkeitä. Tiia leikattiin. 

”Koen, etten ole joutunut luopumaan mistään endometrioosin takia, vain sopeutumaan.”

Tiiaa leikkaus ei kuitenkaan auttanut. Hänen endometrioosinsa on niin sanotusti pinnallista, eli irrallisten ja selkeiden endometrioosipesäkkeiden sijaan endometrioosia on sirottuneena laajalle alalle pikkuruisina palasina. 

– Lääkäri sanoi, että endometrioosini on kuin olisi heittänyt pussillisen jauhoa ilmaan ja puhaltanut sen sisuskaluihini. Pesäkkeitä löytyi virtsarakosta ja vatsakalvolta aika paljonkin. Ne myös kiinnittävät kohtua suolistoon ja suolia toisiinsa, Tiia kertoo.

Pieniä endometrioosipesäkkeitä on vaikea poistaa. Ne aiheuttavat Tiialle kuukautis- ja ovulaatiokipujen lisäksi vatsavaivoja ja virtsaamiskipuja. 

Vihdoin raskaana

Tiia ja hänen miehensä yrittivät lasta ensin kaksi vuotta ilman apua ja sitten kaksi vuotta lapsettomuushoidoissa. Lapsettomuushoitojen aikana Tiia ei voinut käyttää hormoneja, jotka hillitsevät endometrioosin oireita, joten kivut hallitsivat hänen elämäänsä. 

Nyt hän on raskaana ja odottaa parin esikoista syntyväksi pian. Raskaus onnistui parin omilla sukusoluilla, kun pakastettu alkio siirrettiin Tiian kohtuun.

– Vihdoin tuli meidän vuoro, Tiia sanoo.

Monella raskaus hillitsee endometrioosin oireita, mutta Tiia ei kuulu siihen joukkoon. Hän on kuitenkin valtavan onnellinen siitä, että raskaus viimein onnistui.

– Koen, etten ole joutunut luopumaan mistään endometrioosin takia, vain sopeutumaan. Vastaus voisi olla eri, jos tilanne olisi se, etten voisi saada lapsia ja kohtu olisi otettu pois. Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen.

Tiian raskaus on ollut vaikea.
Tiian raskaus on ollut vaikea.

Töissä ymmärretään

Kun raskaus on ohi, Tiialle etsitään taas parhaiten sopivaa hoitomenetelmää hormoneista ja Procren-lääkkeestä, joka lamauttaa elimistön oman hormonitoiminnan vaihdevuositilaan. 

– Valmisteita pitää käyttää muutaman kuukauden ajan, jotta tiedetään, toimivatko ne. Se vaatii kärsivällisyyttä itseltä ja puolisolta. 

Tiia työskentelee luonnonkosmetiikan parissa naisvaltaisessa yrityksessä, jossa sairauspoissaoloja on ymmärretty. 

– Kerroin jo työhaastattelussa sairaudesta. Töissä ymmärretään se, miten moninainen naisen vartalo on ja miten kovat kuukautiskivut tai endometrioosi voivat vaikuttaa.

Aiemmin Tiia työskenteli ammattimallina. Silloin hänen kehonsa oli työväline, nyt se vaatii erityistä huolenpitoa.

– Olen laittanut kroppani aika koville vuosien ajan nuorena. Nyt osaan olla armollinen. Endometrioosi on opettanut kuuntelemaan omaa olotilaa. 


Ensin tuli viha

Vaikka endometrioosi aiheuttaa Tiialle paljon kipuja ja vaivaa, hän on oppinut hyväksymään sairautensa. Hyvinä kausina hän voi elää normaalisti, huonompina täytyy ennakoida niin, ettei esimerkiksi sovi kuukautisten ajalle mitään menoja. 

– Sairaudesta ei pääse pois. Ensin tulee viha: miksi juuri minä joudun kärsimään, mitä pahaa olen tehnyt? Kun siitä pääsee yli, ymmärtää, että tämän kanssa on opittava elämään.

Tiia ajattelee, että omaan asennoitumiseensa voi vaikuttaa. Paistaa se aurinko risukasaankin. 

– Kivut on helppo huomata, mutta kivuttomista päivistä pitää muistaa nauttia.

Vertaistuesta on ollut Tiialle paljon apua, ja nyt hän vetää itse vertaistukiryhmää kotikaupungissaan Tampereella. Hän kannustaa kaikkia sairastuneita hakeutumaan oman kotipaikkakunnan vertaistukiryhmään ja Facebookin Endometrioosittaret-ryhmään. 

– Olen löytänyt mieletöntä naisenergiaa muilta tätä sairastavilta, hän kertoo. 

Tiia on mukana valokuvaaja Viivi Huuskan ja Mehiläisen Uskalla-kampanjassa, jossa naisia kannustetaan kertomaan terveyshuolistaan.

Tiian mukaan endometrioosin hoitoviive on usein seitsemästä kymmeneen vuotta, eli moni sairastaa vuosia tietämättä, mistä on kyse, ja saattaa siksi menettää mahdollisuuden saada biologisia lapsia. 

– Minulle olisi tärkeää, että koulun terveystiedon ja biologian tunneilla tuotaisiin tätä esille, kun puhutaan kuukautisista. Ei ole normaalia, jos on ihan liian kovat kuukautiskivut, jotka eivät lähde reseptivapailla särkylääkkeillä.

Mehiläisen ja Viivi Huuskan Uskalla-valokuvanäyttely on nähtävillä Bassoradion pop up -tilassa Torikorttelissa, Helsingissä 25.4.–6.5.2018.