Asiantuntijan mielestä vuosittaista gynekologikäyntiä tärkeämpää on hankkia oma luottolääkäri. Kuva: Shutterstock
Asiantuntijan mielestä vuosittaista gynekologikäyntiä tärkeämpää on hankkia oma luottolääkäri. Kuva: Shutterstock

Gynekologilla käyminen ei ole kaupassa käymistä, muistuttaa asiantuntija. Jokaisella naisella tulisi olla oma luottolääkäri.

Kuinka usein gynekologilla tulisi käydä? Mitä kaikkea hyvään gynekologiseen tutkimukseen kuuluu? Tulisiko lääkäriä pyytää aina tekemään myös ultraäänitutkimus? Entä paljastuuko esimerkiksi munasarjasyöpä varmasti tutkimuksessa?

Gynekologikäyntiin liittyy monia kysymyksiä, jotka tuntuvat olevan mysteereitä myös useimmille meistä naisista.

Monen mieleen on esimerkiksi iskostunut ohje siitä, että gynekologilla ja Papa-kokeessa olisi syytä käydä vuosittain. Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, gynekologisen sädehoidon erikoislääkäri ja dosentti Anna-Mari Heikkinen Terveystalosta sanoo, että se on itse asiassa harvoin tarpeellista.

– Jos Papa-kokeen tulos on normaali, ei sitä tarvitse ottaa joka vuosi.

Heikkisen mukaan ei ole olemassa mitään nyrkkisääntöä sille, kuinka usein rutiinitarkastuksessa olisi syytä käydä.

– Joku käy kerran vuodessa, ja toiselle riittää käynti 2–3 vuoden välein. Mielestäni kerran vuodessa tehtyä pikakäyntiä tärkeämpää on, että naisella on oma luottolääkäri, jonka puoleen voi kääntyä jos ongelmia tai huolia ilmenee.

Heikkinen sanoo rutiinitarkastusten tarpeellisuuden riippuvan iästä, riskitekijöistä ja käytetyistä lääkkeistä.

– Oireettoman naisen on käytävä gynekologisessa tarkastuksessa vuosittain vain, jos siihen on jokin syy, kuten gynekologinen sairaus, joka vaatii seurantaa, tai esimerkiksi hormonikorvaushoito, jonka sopivuus ja jatko arvioidaan vuosittain.

Heikkinen neuvoo keskustelemaan oman gynekologin kanssa omista riskitekijöistä ja siitä, kuinka usein tutkimuksessa tulisi käydä.

– Lisäksi olisi hyvä puhua siitä, mitkä ovat ne oireet, joiden takia kannattaa varata aika tutkimukseen.

Kaksi tutkimusta ja keskustelua

Sen sijaan ultraäänitutkimuksen tai muiden toimenpiteiden selvittäminen ja pyytäminen ei ole potilaan tehtävä.

– Hyvältä gynekologilta ei pyydetä tutkimuksia. Lääkärissä käyminen ei ole kaupassa käymistä. On lääkärin ammattitaitoa osata tehdä oikeat asiat, Heikkinen sanoo.

Hyvä gynekologinen tutkimus sisältää käsin tehdyn sisätutkimuksen, rintojen tutkimisen ja keskustelun gynekologisista oireista ja riskitekijöistä.

Ultraäänitutkimuksen tarve puolestaan riippuu oireista, riskitekijöistä ja käsin tehdyn tunnustelun tuloksesta.

– Ultraäänitutkimus antaa tärkeää lisätietoa esimerkiksi vatsakipujen ja vuotohäiriöiden syistä. Joskus käsin tehtävä sisätutkimus ei onnistu esimerkiksi ylipainon tai voimakkaan jännittämisen takia. Silloin ultraäänitutkimus auttaa.

Sen sijaan rutiininomaisesta kerran vuodessa tehtävästä ultraäänitutkimuksesta ei ole todettu olevan hyötyä esimerkiksi munasarjasyövän löytymiselle.

– Munasarjasyöpä on salakavala sairaus: sellainenkin pieni munasarjassa oleva syöpä, joka ei tunnu sisätutkimuksessa eikä näy ultraäänitutkimuksessa, voi olla levinnyt. Siksi säännöllinen tarkastus tai ultraäänitutkimus ei sulje syövän mahdollisuutta pois 100 prosentin varmuudella, Heikkinen toteaa.

Lue myös:

Viisi asiaa, joista pitäisi kertoa gynekologille

Voiko gynekologikäynti kiihottaa?

Maailman kuumin gynekologi ei halua julkisuutta

Papa-testi – voiko sen tehdä kivuttomasti?

Naisilla kun on kuukautiskivut ja synnytykset, on kipukynnyksemmekin luonnollisesti korkeampi kuin miehillä. Näin usein väitetään. Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda kumoaa myytin.

Ihmisen kipukynnys on eri asia kuin kivunsietokyky. Kun laitat käden jääpaloja täynnä olevaan vesiastiaan, alat jonkin ajan kuluttua tuntea epämiellyttävää tunnetta, sitten kipua.

Se hetki, kun tunnet ensimmäisen kerran kipua = kipukynnyksesi.

Jatkat käden pitämistä vedessä, kunnes et enää kestä ja joudut ottamaan käden pois = maksimi kivunsietokykysi.

–Vaikka toisin luullaan, naisten kipukynnys ei ole luonnostaan korkeampi kuin miehillä, sanoo lääkäri, kipututkija ja dosentti Helena Miranda.

”Naisten kroonista kipua vähätellään ja alihoidetaan terveydenhuollossa herkemmin.”

–Naisten kipua ei vain oteta yhtä vakavasti kuin miesten. Naisten kroonista kipua vähätellään ja alihoidetaan terveydenhuollossa herkemmin. On myytti, että naisen pitäisi kestää kipua paremmin, koska hän kokee kuukautis- ja synnytyskipuja, Miranda sanoo.

Todellisuudessa naiset ovat kipututkijan mukaan miehiä herkempiä kivulle, koska esimerkiksi estrogeeni voi lisätä kipuherkkyyttä ja mieshormoni testosteroni puolestaan suojata siltä.

–Sukupuolieroja esiintyy myös aivojen kyvyssä käsitellä kipua, koska opioidireseptorit miesten ja naisten aivoissa toimivat eri tavalla, Miranda kertoo.

Kitsastelua kipulääkkeissä?

Naiset ovat usein miehiä vuolaampia puhumaan. Tutkimusten mukaan miesten on naisia vaikeampi ilmaista ääneen esimerkiksi kipuaan.

–Tämä johtaa siihen, että lääkärit tulkitsevat usein miesten kivun todellisemmaksi kuin naisten, Helena Miranda sanoo,

”Naisille määrätään vähemmän kipulääkkeitä ja enemmän rauhoittavia.”

Asenteet saattavat vaikuttaa esimerkiksi leikkausten jälkihoitoon.

–Tilastojen mukaan naisille määrätään leikkausten jälkeen vähemmän kipulääkkeitä ja enemmän rauhoittavia kuin miehille. Ajatellaan, että naisten oireet johtuvat enemmän ahdistuksesta kuin kivusta.

Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda on kirjoittanut kirjan Ota kipu haltuun (Otava 2016).

 

Bakteereita voi joutua vääriin paikkoihin sooloseksissäkin. 

Moni tietää, että virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi seksin jälkeen on hyvä hipsiä pikimmiten vessaan. Tyydyttävän seksin jälkeen ei aina tekisi mieli heti nousta ja lähteä pissalle, mutta jos on kokenut joskus oikein kivuliaan virtsatietulehduksen, motivaatio on lopulta helppo löytää.

Virtsatietulehdus johtuu vieraiden bakteerien joutumisesta virtsaputkeen ja virtsarakkoon, ja pissaaminen huuhtoo virtasputkea – hyvällä tuurilla bakteerit tulevat siis huuhdotuiksi pois ennen kuin tulehdus ehtii kehittyä.

Vähemmän tunnettua tietoa on, että myös itsetyydytyksen jälkeen voi olla järkevää käydä pissalla virtsatieinfektioiden ehkäisemiseksi.

Vessareissu on Refinery29:n haastatteleman lääkärin mukaan fiksu veto, jos itsetyydytykseen on sisältynyt minkäänlaista penetraatiota, esimerkiksi sormella tai vibraattorilla. Jos taas itsetyydytys on keskittynyt vaikkapa vain klitoriksen hyväilyyn, on virtsatietulehduksen riski pienempi. 

Pissalle myös ennen seksiä

Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat Terveyskirjaston mukaan seurausta nimenomaan yhdynnöistä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit eivät kuitenkaan yleensä ole vierasperäistä tavaraa, vaan ne ovat tyypillisesti peräisin naisen omista nivusista, välilihasta tai peräaukon seutuvilta.

Penetraatio vain aiheuttaa sen, että bakteerit siirtyvät virtsaputken suulle ja sieltä eteenpäin virtsaputkeen ja -rakkoon. Samaa bakteerien siirtymistä voi tapahtua myös sooloseksissä, jos mukana on esimerkiksi vibraattori. 

Terveyskirjasto suosittelee yhdyntään liittyvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn pissalla käyntiä juuri ennen seksiä, käsien pesemistä ja tavallista intiimihygieniaa – joskin liialliset alapesut saattavat altistaa tulehdukselle. Samat neuvot lienevät käypää tavaraa myös itsetyydytystä ajatellen.