Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Kaupunkipyöräilijällä voi olla päällään myös hame! Ja paljon muuta hauskaa pyöräilytietoutta.

Kirjan kannessa luvataan: kaikki fillaroinnista. Kaupunkipyöräilijän käsikirjan tehnyt Charles Haine on konkaripyöräilijä, joka puhuu palavasti pyörätreffien, pyörälomien ja autottoman elämäntavan puolesta.

Tietysti Haine neuvoo myös perusasiat: kuinka oma menopeli kannattaa valita, kuinka sitä hoidetaan, huolletaan ja korjataan. On tarkat ohjeet maastopyörän kustomoinnista fiksipyörän rakenteluun sekä omat lukunsa pyörän anatomiasta, rungoista, renkaista, laakereista...

Mutta tämä ei ole mikään teinipoikien tekniikkaopas. Kirjan kuvissa ja tarinoissa elämöivät pyöräilyn puolesta myös naiset. Löytyypä kirjasta vinkkejä siihenkin, kuinka ajaa hame päällä.

Pukeutumisneuvoja annetaan "Tsygä looks" -otsikon jälkeen.

Hame päällä pyöräileminen

Konkaripyöräilijä Haine oli kuullut ystävänsä Katin sanovan:

"Mikään ei tunnu niin vapaalta ja ihanalta eikä saa minua tuntemaan oloani voimakkaammaksi kuin hame päällä pyöräileminen. Hameeseen pukeutuminen on tärkeä osa identiteettiäni naisena, ja jollen voisi käyttää hametta pyöräillessäni, se tuntuisi ahdistavalta enkä pyöräilisi ollenkaan."

Niinpä Haine neuvoo: 

1. Kannattaa pukeutua niin, ettei joudu sen enempää vilauttelemaan kuin rajoittamaankaan liikeratojaan. Puolipitkässä tai lyhyessä hameessa pyöräileminen onnistuu, mutta paras on avara kellohame, joka jää noin kymmenen senttiä polven yläpuolelle. Se ei rajoita menoa.

2. Hulmuavan hameen alla voi käyttää pyöräilyshortseja. Tätä ei moni ole vielä keksinut! Yksinkertainen kikka, jolla saa pelastettua tilanteen, kun hameen helma nousee kiusallisesti yllättäen liian ylös.

3. Minimittaiset hameet ovat hankalia, mutta jos hameessa on elastaania, se toimii ajovaatteena. Kapea joustamaton hame on onneton valinta – ja repeää.

4. Pitkissä hameissa piilee vaara. Pitkä helma voi sotkeutua ketjuihin. Sido pitkä helma niin, että se nousee polvien tasolle. Käytä kiinnitykseen  klipsejä. (Sellaisia oli käytössä joskus 1980-luvulla...)

Lähde: Kaupunkipyöräilijän käsikirja, kaikki pyöräilystä (Schildts - Söderströms 2013).

Lue lisää:

Aloittelijan ohjeet: pyörä kesäkuntoon

Tekee mieli uutta pyörää! Millainen kannattaa hankkia? 

Finni, tuo nuoruusmuistoista niljakkain, on yhä useammin myös aikuisen riesa. 

Otsassa, suun ympärillä, leuassa ja nenässä, toki. Mutta miksi finnejä tulee joskus pakaroihin? Korvaan! Nenän sisäpuolelle! Ja miksi kivuliaimmat finnit ovat juuri hölmöimmissä paikoissa?

Ihotautilääkäri Anna Haahtela Mehiläisestä valaisee, että finni voi ilmestyä mihin tahansa, missä on ihohuokonen, joka voi tukkeutua ja tulehtua.

– Jalkapohjissa ja käsissä en ole finnejä nähnyt, mutta kaikkialla muualla kyllä. 

Pakaroiden ihon rakenne on monilla jo valmiiksi näppyläisyyteen taipuvaista, pilari-keratoosimaista. Silloin huokosten tukkeumia ja tulehduksia tulee helpommin. Usein pakaran näppylä on karvatupen tulehdus, joka voi levitä ja olla hyvin kipeä. Nenä taas on tyypillistä aknealuetta. Sen iho on kireää, joten finni aiheuttaa kovaa painetta ja kipua.

– Myös päänahkaan voi tulla hyvin kipeitä finnejä. Useammin miehille, mutta kyllä naisillekin, Haahtela sanoo.

Kaikkihan sitä tekevät

Mistä se sitten kertoo, jos aikuisella naisella on finnejä? Haahtelan mukaan aikuisiän akne on yleistynyt voimakkaasti. Tarkkaan ei tiedetä, miksi.

– Stressi on yksi tekijä, mutta taustalla on muitakin syitä. Huonosta hygieniatasosta tai epäterveellisestä ruokavaliosta aikuisiän akne ei kerro. Tehokkaita lääkkeitä on, ja aknea kannattaa hoitaa.

Haahtela tarkoittaa esimerkiksi akneen käytettäviä lääkegeelejä tai e-pillereitä: puristelua ei lasketa hoidoksi. Finnejä kielletään aina puristelemasta, vaikka kädellisen on lähes mahdotonta olla nypeltämättä ihoaan. Haahtela toteaa sortuvansa puuhaan itsekin.

– Kaikkihan niitä puristelevat, joten ehkä on parempi neuvoa ihmisiä tekemään sitä puhtain käsin ja varovaisesti. Puristelusta varoitellaan siksi, että aggressiivisella kotikirurgialla ja liian kovalla puristamisella voi saada aikaan arven. Kosmetologilla käynti voi joskus olla hyvä idea – ammattilaisella kun ei liity asiaan samanlaista tunnetilaa.

Taas on se aika vuodesta, kun iltaisin kannattaa tehdä punkkitarkastus! Tarkastuksessa kannattaa olla huolellinen, sillä ne pirulliset imijät voivat mennä kehossa minne tahansa. 

– Kaikki on mahdollista, toteaa Mehiläisen erikoislääkäri Heta Yrjänäinen, kun häneltä kysyy, minne päin ihmiskehoa punkit hakeutuvat.

Tämän takia kannattaa suojautua punkeilta oikein.

Yrjänäisen mukaan punkki viihtyy luonnossa yleensä alle metrin korkeudessa, mutta kumartuessa tai loikoilemalla nurmikolla sen voi saada myös helposti ylävartaloon.

Yrjänäinen vinkkaa kuusi paikkaa, joita kannattaa erityisesti tarkastella, kun tekee punkkitarkastusta iltaisin. 

  1. Kainalot. Niin inhottavalta kuin se kuulostaakin, punkki tykkää kainaloiden ohuesta ihosta. 
  2. Nivuset ja kaikki taivealueet. Taivealueilla iho on ohutta, joten punkki saattaa hyvinkin liikahtaa sinne. 
  3. Korvien taustat. Punkkien lempipaikkoja! Korvien taakse on vaikea nähdä, joten tarvitset avuksesi ystävän tai peilin. 
  4. Selkä ja takareidet. Nämä ovat vaikeimpia paikkoja poistaa punkkeja, koska takapuolelle on vaikea ylettyä itse.
  5. Napa. Kyllä, myös napaan voi mennä punkki. 
  6. Häpykarvoitus. Punkit viihtyvät myös karvaisessa ympäristössä ja saattavat hyvinkin siirtyä jalkojen väliin naisen käydessä kyykkypissalla. 

Yrjänäinen muistuttaa, että mistä tahansa punkki löytyykään, se pitää poistaa HETI. Puutiaisaivokuumevirus voi tarttua samantien, mutta borrelioosibakteerin siirtymisessä aikaa menee noin vuorokauden verran, joten punkin poistamalla välittömästi pystyy välttymään tältä vakaviakin oireita aiheuttavalta taudilta.

Olemme aikaisemmin koonneet kattavat ohjeet miten toimia tilanteessa, jossa punkki löytyy iholta. 

Borreliapöpö on peto

Varo puskapissalla! Erikoislääkäri paljastaa 6 pirullista paikkaa, jonne punkki mielellään kiinnittyy

Borrelioosi ei vaadi vuorokautta tai edes tunteja, sillä borrelia voi tarttua myös hyttysen puremasta tai paarman pistosta, kertoo mm tutkija Soile Juvonen. Itse olen saanut borrelioosin 2 kertaa: eka kerran todennäköisesti kotipihalla, punkkia tai pistäjää en nähnyt, toisen kerran Rhodokselta paarman pistoista.
Lue kommentti