Hengittelyä, venyttelyä ja tuhatvuotisia ideoita. Tuskin olisivat itämaiden muinaiset viisaat uskoneet, mihin kaikkeen heidän oppinsa taipuvat. Esittelyssä kolme pehmeää tuntia.

Colourbox

Rempseä Prana Beats

Mikä? Yhdistää joogaa ja hiphop-henkisiä koreografioita mantroilla ja rentoutumisella maustettuna.

Miltä tuntuu? Prana Beats alkaa muuten kuin tavallinen joogatunti, mutta aurinkotervehdykset vedetään hurjalla vauhdilla ja musiikin tahdissa. Virtaavien joogasarjojen jälkeen itämainen musiikki vaihtuu hiphoppiin ja liikkeisiin lisätään asennetta. Tanssillinen osuus on rytmitajuttomalle helpotus: rentoa lantion heilutusta ja käsien vääntelyä.

Joogapuoli ei sitten olekaan ihan niin helppoa. Välillä kiepsahdetaan hartiaseisontaan ja välillä harjoitellaan päälläseisontaa. Syke nousee viimeistään silloin, kun ohjaaja
kehottaa hyppimään joogamaton yli tai laskemaan kädet maahan ja vetämään polvia kohti vatsaa
lankkuasennossa.

Kenelle? Joogan ystäville, jotka kaipaavat välillä vauhtia ja reipasta musiikkia.

Missä? Toistaiseksi vasta Helsingissä joogakoulu Shantissa ja Lauttasaaren Lady Linellä, mutta tunti on tulossa muualle Suomeen.

Tehokas Yogalates

Mikä? Yogalates on ruotsalainen konseptitunti, jossa tehdään joogasta ja pilateksesta tuttuja liikkeitä.

Miltä tuntuu? Ei mystiikkaa, energioita tai omien tuntemusten kuulostelua. Kun joogasta karsitaan henkisyys ja sekaan lisätään tiukkoja keskivartaloliikkeitä, saadaan Yogalates. Tuntia ei voi syyttää ainakaan hissuttelusta, sillä jo ensimmäiset pilatesliikkeet tuntuvat vatsoissa. Niiden jälkeen jatketaan aurinkotervehdyksillä, jotka keskeytyvät joka kierroksella lankkuasentoon eli perinteiseen keskikropan tappoliikkeeseen. Soturiasennoissa taas hikoillaan niin kauan, että reisiä tärisyttää. Rauhoittavuutta tuo taustalla soljuva meditatiivinen rentoutusmusiikki.

Kenelle? Niille, joiden kroppa kaipaa joogaa mutta pää vieroksuu hippeilyä.

Missä? Muun muassa Sats-kuntokeskuksissa.

Perinteinen Hot venyttely

Mikä? Perinteinen venyttelytunti kuumassa salissa.

Miltä tuntuu? Kun hotjooga rävähti villitykseksi, kuntokeskuksiin väsättiin kiireesti kuumahuoneita. Nykyisin hot-tunteja on vähän joka lähtöön: on eri joogalajeja, pilatesta ja venyttelyä. Venymiseen kuumuus sopiikin täydellisesti. Lihakset joustavat lämmössä, ja venyttelytuntia varten ei tarvitse verhoutua villasukkiin ja huppariin. Silmät kiinni eläytymällä voi melkein, melkein kuvitella venyttelevänsä takareisiään palmurannalla. Muuten Hot Venyttely on ihan vain venyttelyä: kylkivenytykset eivät muuksi muutu, teki niitä sitten kotona tai jumppatunnilla.

Kenelle? Vilukissoille ja niille, joita tympii venytellä kotona telkkarin ääressä.

Missä? Hot Venyttely -nimellä Lady Line -keskuksissa. Useissa kuntokeskuksissa pidetään vastaavia tunteja.

Muita rentoja lajeja

Nia yhdistää tanssia, kamppailulajeja ja rentoutustekniikoita.
Shindo-venyttelyssä keskitytään kehon energiaratoihin eli
meridiaaneihin.
Bodybalance on suosittu Les Mills -konseptitunti, joka yhdistää taijia, joogaa ja pilatesta.

Uuden tutkimuksen mukaan persoonallisuus voi heijastua kävelytyyliin.

Nopeatahtista askellusta, laahustusta vai tallustelua – se, millä tavoin kukakin kävelee, voi kertoa yllättävän paljon ihmisen persoonallisuudesta ja hyvinvoinnista.

SOTT-sivusto kertoo tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan kävelytyylin perusteella on mahdollista päätellä, onko ihminen esimerkiksi avoin vai sulkeutunut tai kärsiikö tämä mielenterveyden ongelmista. Toisin sanoen omat fiilikset heijastuvat kävelytyyliin. Laajassa tutkimuksessa verrattiin yli 15 000 eri-ikäisen ihmisen kävelytapaa heidän tekemiin persoonallisuustesteihin.

Lue myös: Vankilatesti paljastaa neljä persoonallisuustyyppiä – mihin kuulut?

Satutaanko sinua haukkumaan aina pikakävelijäksi? Ei se mitään, koska tutkimuksessa todetaan, että nopeasti kävelevät ovat muita todennäköisemmin ekstrovertteja, tunnollisia ja avoimia uusille mahdollisuuksille. Vaikka vanhuuden myötä askellus yleensä hidastuu, tutkimuksessa selvisi, että hyvin ekstroverttien ihmisten kävelynopeus ei hidastunut yhtä paljon kuin muiden.

Hitaasti jo nuorena kävelevät puolestaan osoittautuivat olemaan yleensä neuroottisia tavalla tai toisella. Heidän mielenterveytensä oli muutenkin heikompi kuin muiden ja riskit esimerkiksi dementiaan olivat korkeampia kuin nopeasti kävelevillä.

Ei kuitenkaan hätiä, vaikka nyt alkaisi mietityttää, käveleekö erityisen hitaasti tai oudosti muihin verrattuna. Kävelytyylinsä voi myös valita, ja sen avulla voi vaikuttaa omiin tuntemuksiinsa ja fiiliksiinsä, eikä vain toisin päin. Jos vaikkapa aamulla väsyttää ja harmaa ilma tuntuu masentavalta, kannattaa päättää kävellä reippaasti ja iloisesti työpaikalle – silloin olokin muuttuu iloisemmaksi!

Asiantuntija kertoo, miksi kahvakuulan pitääkin tuntua sormiin vähän liian painavalta.

Kovin kahvakuulahuuma tuli ja meni, mutta metallimötikällä saa edelleen tehtyä kätevän ja tehokkaan treenin – kunhan pitää huolen, että kuulailee oikean kokoisella kuulalla. 

– Vaikka usein ajatellaan, että kuula ei saisi painaa, niin kyllä sen pitää painaa, kahvakuulamiehenäkin tunnettu liikuntakeskusyrittäjä Tuomo Kilpeläinen toteaa. 

Hän on työskennellyt kahvakuulailun parissa kymmenen vuotta ja  kertoo törmänneensä vain kerran tilanteeseen, jossa ajatteli, että nyt taitaa aloittelija olla aikessa ostaa vähän liian suuren kahvakuulan.

Se kuula oli 40 kilogramman painoinen. Sitten kahvakuulan ostaja kertoi kyykkäävänsä 300 kilolla, joten Kilpeläinen totesi, että 40 kilon kuula oli siihen nähden ihan sopiva. 

Muutamalla kilolla ei tee mitään

Useimmille aloittelijoille ja pidempäänkin kuulailleille onneksi riittää huomattavasti 40-kiloista kevyempi treeniväline. Ihan kaupan keveimpään kuulaan ei silti kannata tarttua.

– Kahdeksan kilon kuula voi tuntua sormiin paljolta, mutta kun ajattelee, että kuulaa heilauttaa koko lantiolla, niin se onkin aika pieni paino, Kilpeläinen sanoo. 

Hänen mukaansa kuuden kilon kahvakuula on pienin käyttökelpoinen. Se sopii esimerkiksi viisikymppiselle naiselle, joka ei ole koskaan harrastanut liikuntaa. Joissain kaupoissa myydään myös neljän tai kahden ja puolen kilon kuulia, mutta ne eivät Kilpeläisen mukaan sovi kahvakuulaliikkeisiin. 

– Pienellä kuulalla liikkeet tehdään yleensä hartioita nostamalla, Kilpeläinen kertoo.

”Kahvakuulaillessa pystyy ikään kuin juoksemaan paikallaan.”

Silloin tekniikka on väärä ja  kahvakuulaharjoittelulle tunnusomainen kokovartalotreeni jää saamatta. 

– Neuvon yleensä, että kädet ihan rentona, ei nosteta käsin vaan koko keholla.

Koko keho töihin

– Kehossa on 660 lihasta, ja kahvakuulalla harjoitellessa suurin osa niistä on koko ajan käytössä, Tuomo Kilpeläinen sanoo.

Kahvakuulailun tehokkuus perustuu siihen, että monet kahvakuulaliikkeet ovat heilautuksia, joissa keskipakoisvoima työntää kuulaa kauemmas ihmisestä. Jotta kuula pysyy näpeissä ja kuulailija pystyssä, tarvitaan voimankäyttöä koko kehosta, erityisesti keskivartalosta. 

Kuulalla harjoitteleminen kehittää lihasvoiman lisäksi myös kestävyyttä.

– Kahvakuulaillessa pystyy ikään kuin juoksemaan paikallaan. Voi käydä matalatehoisella lenkillä tai tehdä niin, että hiki lentää keneltä tahansa, Kilpeläinen sanoo. 

Innostuitko? Kokeile kahvakuulalla kuuden liikkeen tehotreeniä, videolla esitettyä 20 minuutin harjoitusta tai Tuomo Kilpeläisen suunnittelemaa perustreeniä.