Sport
Kuvat: Mielen päällä ja Kirsi-Marja Kauppala
Kuvat: Mielen päällä ja Kirsi-Marja Kauppala

Jutta Gustafsbergin hiljaisuusretriitissä voi paeta arkea ja kohdata itsensä – hemmottelua unohtamatta.

Tunnustan heti alkuun: olen koukussa puhelimeeni. Se on kädessä ensimmäisenä herättyäni, viimeisenä ennen nukahtamista ja ihan liian usein siinä välissä. Tietotulva sulkeutuu vain unen ajaksi, ja toimettomana hetkenä käsi hamuaa kännyä.

Nyt saan testata, miltä tuntuu viettää viikonloppu ilman puhelinta ja muita viihdykkeitä. Jännittää, pakko myöntää, mutta en malta odottaa. Juuri tätä tarvitsen.

Puhelin pimeäksi ja Crocsit jalkaan

Olen saapunut Jutta Gustafsbergin järjestämälle Arkea pakoon -retriitille Metsänvartijan tilalle Hämeenlinnan kupeeseen. Treeniguruna tunnettu Jutta on itse ammentanut mielen voimia hiljaisuuden retriiteiltä maailmalta ja tämä on hänen toinen oma retriittinsä Suomessa. Mukana on parikymmentä eri ikäistä naista ja yksi rohkea mies.

Puhelimen lisäksi kirjoilla, lehdillä ja elektronisilla laitteilla (eikä tietenkään päihteillä) ole asiaa retriitille.

"Täällä ollaan opettelemassa yksinoloa", Jutta muistuttaa tervetulopuheessaan.

Paikka on täydellinen omaan itseen tutustumiseen. Ympärillä on vain metsän huminaa ja linnunlaulua. Majoitumme kahden hengen mökkeihin, kivenheiton päähän meditaatiosalista ja rannasta savusaunoineen ja paljuineen. Vielä pikainen Instakuva miljööstä ennen kuin suljen luurin ja piilotan sen kassin pohjalle.

Monta tapaa meditoida

Unihiekat karisevat jo 7.30 lempeillä venytyksillä meditaatiosalissa. Vielä tokkurassa oleva apinamieli saa heti pureskeltavaa hengityksiä laskettaessa. Viikonlopun aikana testataan eri meditaatiotapoja, kuten paljain jaloin kävelyä (käpy jalkapohjan alla saa vedet silmiin), istumameditaatiota (jalat puutuvat polvi-istunnassa vartissa), silmiin tuijottamista (välillä naurattaa, välillä itkettää), mindfulnessin rusinameditaatiota (millaisen liikeradan kieli tekeekään ennen kuin pieni rusina on vatsassa!) Mutta vaikka meditaatio on yksilölaji, ryhmässä sekin tuntuu voimakkaammalta. Kun parikymmentä ihmistä istuu meditaatiotyynyillä hiljaisessa salissa, tuntuu kuin olisimme yhtä tyyntä hengitystä. Ajatuksia tulee, mutta niin kuuluukin tulla. Niiden annetaan vain mennä. Kierrokset alkavat hidastua hitaasti mutta varmasti, jokaisen hengityksen myötä.

Mininirvana kuumakivihoidossa

Lauantai vierähtää meditoiden, syöden ja saunotellen. Välillä ohjelmassa on opetushetkiä ja joogaa nurmikolla. Jos aika tulee pitkäksi, voi aina mennä metsään kävelemään. Tai soutaa, loikoilla sängyllä tai hemmotella itseään esimerkiksi kuumakivihieronnassa tai stressipesussa. Maksullisia hoitoja on tarjolla koko viikonlopun, mutta olen jo etukäteen päättänyt, etten sorru moiseen. Nyt ollaan kerrankin kunnolla itsensä kanssa, eikä paeta hierontapöydälle. Mutta kuinkas kävikään. Lauantaina löydän itseni kuumien kivien alta, enkä kadu minuuttiakaan tunnin kokovartalokäsittelystä (60 €). Lämpimillä kivillä pehmitetty kroppa pääsee illalla vielä savusaunaan ja lämpimään paljuun, josta on pakko välillä pulahtaa järveen viilentymään. Tässä hetkessä on kaikki hyvin: joukko eri ikäisiä naisia välillä rupatellen, välillä kuunnellen löylyn sihinää. Ei tule edes mieleen ottaa Instakuvaa.

Kun some-ikävä iskee hetkellisesti illalla, otan puuvärin käteen ja alan värittää mandalaa aikuisten värityskirjasta. Itsensä pakenemista ehkä sekin, mutta ajatukset tyhjentävää. Päivä päättyy mielikuvamatkaan joogamatolla viltin alla. Kynttilöillä valaistussa salissa leijuu aromaöljyn (laventelin?) tuoksu. Jostain kuuluu jo vaimeaa kuorsausta.

Isojen aiheiden äärellä

Opetustuokioissa käsitellään isoja asioita, kuten pelkoa ja ajatusten voimaa. Opimme mm. että se mitä ajattelemme (toivomme tai pelkäämme) tulee usein todeksi. Ohjaaja lukee ääneen kirjeen, jonka kirjoitti itselleen puolitoista vuotta sitten. Miten hänen kolme suurinta pelkoaan toteutuivat ja veivät hänet silloin elämänsä pohjalle. Avoimuus nostaa kyyneleet silmiin. Kaikella on tarkoitus, opetus tai siunaus, vaikka sitä ei sillä hetkellä ymmärtäisikään, ohjaaja vakuuttaa.

Pari tuntia ei aivan riitä näin isoihin aiheisiin ja tuntuu, etten ole ainoa, joka olisi mielellään jatkanut keskustelua pidempäänkin. Mutta se riittää käynnistämään keskustelun oman pään sisällä. Isoja ajatuksia, oivalluksiakin, joita sulatella vaikka metsäkävelyillä.

Mitä jäi käteen?

Sunnuntaina käyn yhtä rennoilla kierroksilla kuin rastafari. Nyt kun hiljaisuuteen on tottunut, siitä ei haluaisi päästää irti. Tahdon säilyttää ainakin osan tästä tyyneydestä ja päätän ottaa arkeeni uuden aamurutiinin: vähintään viiden minuutin meditaatiohetki heti herättyä. Tuumaamme yhdessä muiden kurssilaisten kanssa, että rentoilua olisi hyvin voinut jatkaa vielä muutaman päivän. Vastahan tähän alkoi tottua!

Kun pakkaan verkkarit kassiin, totean ilokseni, että mieleni kumisee tyhjyyttä. Yhtä ikävää ajatusta lukuun ottamatta: onko pakko avata puhelin?

 

Kysyimme muilta osallistujilta: Mikä oli parasta retriitissä?

”Hiljaisuuden opettelu, sähköisten laitteiden sulkeminen, itsensä antaminen ihan uuteen, tunteiden vyöry, ihanat ihmiset ja upea paikka. Nautin uusiin ihmisiin tutustumisesta ja erilaisten harjoitteiden tekemisestä. Vastineeksi sain rauhaa, ajatusten selkiintymistä ja työkaluja siihen, kuinka voin irrottautua kiireestä ja ikävistä asioista myös kotona. Tärkein tuliainen oli kuitenkin itsensä näkeminen oikealla tavalla ja oivaltaminen, kuinka voin muuttaa omaa käytöstäni ja käyttäytymisen malleja.” Merja, 50, Tampere

”Retriitti oli ajatuksia herättävä ja rentouttava kokemus. Mieleen jäivät erityisesti mielenkiintoiset keskustelut ohjaajien kanssa. Retriitin myötä arkeeni tulivat päivittäiset meditaatiohetket.” Nea, 26, Helsinki
 

Entä miten Jutta Gustafsberg meditoi ja mitä se hänelle antaa? Lue Jutan haastattelu 08/16 Sport-lehdestä!

 

Sport
Jenny avasi joogastudion kotiinsa vuosi sitten.
Jenny avasi joogastudion kotiinsa vuosi sitten.

Meni 17 vuotta ennen kuin Jenni oppi rakastamaan itseään ja kehoaan. Vapauttava tunne ja oivallus syttyi joogasalissa.

Kun kasvaa vanhemmaksi, pitää laihduttaa – eikö niin? 13-vuotias Jenny seurasi tiiviisti viisi vuotta vanhemman siskonsa ja tämän kavereiden touhuja. Pian hänkin alkoi kokeilla kaalisoppakuureja, paastoja ja hedelmäpäiviä.

– Laihduttaminen tuntui normaalilta, sillä kaikki teinitytöt tuntuivat olevan huolissaan painostaan.

14-vuotiaana Jenny kävi viisi, kuusi kertaa viikossa kuntosalilla, yleensä aamulla ennen koulua. Salilla oli peilit, joista saattoi arvioida vartaloaan ja miettiä seuraavia kiinteytyskohteita. Jenny oli hoikka ja urheilullinen koulutyttö, mutta päiväkirjoista paljastui toisenlainen totuus: Olen LPR, läskipaskaruma. Lihava lihava lihava!

Joinain aamuina makasin sängyssä ja ajattelin olevani niin ruma, etten voi mennä kouluun.

– Oikein brändäsin sen LPR-mantran ja jauhoin sitä niin paljon, että uskoin sen olevan totta. Joinain aamuina makasin sängyssä ja ajattelin olevani niin ruma, etten voi mennä kouluun.

Kasvu naiseksi tuntui ahdistavalta. Vaikka kuinka yritti laihduttaa, lantio leveni ja piti ostaa isommat farkut. Päivällisellä Jenny siirteli riisiä ja kermakastiketta lautasellaan. Illalla kontrolli petti ja kaapit tyhjenivät. Ahmiminen lievensi pahaa oloa.

Oksenna niin voit paremmin

Peruskoulun jälkeen Jenny halusi vaihtaa maisemaa ja aloitti lukion Espoossa musiikkilinjalla. Hän soitti pianoa ja saksofonia, kävi salilla ja lenkillä, mutta muuten lukioajoista on vaikea muistaa mitään. Päällimmäisenä tunteena oli ahdistus. Toisella luokalla syömishäiriö kehittyi bulimiaksi.

– Muistan hetken, jolloin löysin ahmimiseen loistavan ratkaisun. Jos syö kaksi litraa jäätelöä, senhän voi oksentaa pois.

Kierre tuntui loputtomalta ja katkesi lopulta oksentamiseen.

Iltasyöminen karkasi kokonaan käsistä. Ensin meni litra jäätelöä, jota seurasi fuck it eikä millään ollut enää väliä. Seuraavaksi puoli pakettia näkkileipää voin kanssa, sitten lisää jäätelöä. Sitten ruisleipää ja karkkia. Kierre tuntui loputtomalta ja katkesi lopulta oksentamiseen.

– Kävin lukion loppupuolella Syömishäiriöklinikalla, mutta en päässyt hoitoon. Kuulemma 90 prosenttia ikäisistäni tytöistä hakee itseään eikä ole tyytyväinen ulkonäköönsä. Ehkä en osannut sanoittaa riittävän hyvin, miten vakava tilanteeni oli.

Sekaisin anatomiasta

LPR-päiviä tuli ja meni. Jenny veti välillä jumppatunteja, vaikka salin eteen oli pelottavaa astua. Hän halusi silti opiskella aerobic-ohjaajaksi, sillä musiikin ja tanssin yhdistelmä oli vastustamaton. Kirjoitusten jälkeen Jennyn oli vaikeaa päättää, mihin lähtisi opiskelemaan, mutta muisti sanoneensa isälleen viisivuotiaana, että hänestä tulisi isona hieroja.

– Hierojakoulussa tunsin ensimmäistä kertaa olevani oikeiden asioiden äärellä. Jatkoin opiskelua fysioterapeutiksi, sillä olin hurmaantunut ihmiskehosta ja halusin tietää kaiken anatomiasta, luista ja lihaksista, mihin ne kiinnittyvät ja miten keho toimii.

Mummo oli ”hersyvä tittidii-tyyppi”, kuten Jennykin.

Fysioterapiaopintojen aikainen tutustuminen pilatekseen syvensi kehontuntemusta entisestään, ja Jenny opiskeli myös pilatesohjaajaksi.
Joogaan hän oli tutustunut 13-vuotiaana rakkaan mummonsa suosituksesta. Mummo oli "hersyvä tittidii-tyyppi", kuten Jennykin, ja arveli, että Jenny voisi tykätä joogasta. Harrastus jäi puoleen vuoteen kansalaisopiston hathajoogaryhmässä, mutta jonkinlainen jälki siitä jäi. Jenny osasi nyt päättää kaikki salitreeninsä pitkiin, hengityksen tahdissa tehtyihin venytyksiin.

Kun mummo kuoli, jooga tuntui kutsuvan taas.

– Istuin tunnin jälkeen meditaatiossa ja tuntui kuin pääni räjähtäisi. Miksi kaikki ovat näin hiljaa? Miksei täällä tapahdu mitään? Olin niin ahdistunut, että aloin itkeä.

Alkoi säännöllinen joogaharjoittelu. Lähes aina Jenny itki harjoituksissa, vaikkei tiennyt miksi. Riitti, että se tuntui hyvältä ja jotenkin vapauttavalta.

Itkin sitä pikku-Jennyä, joka kaipasi tulla nähdyksi.

– Itkin sitä pikku-Jennyä, joka kaipasi tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin on.

Kilot kuin suojamuuri

Pilates ja jooga ovat väkevä yhdistelmä. Pilates tekee kehon vahvaksi ja varmaksi, jooga puhdistaa, opettaa armollisuutta ja hyväksyntää. Pilatesharjoittelun ansiosta Jenny osasi tehdä jooga-asanat turvallisesti. Yliliikkuvana "letkumatona" hän olisi päässyt vaikka millaisille mutkille, mutta ymmärsi jättää asanat pienemmiksi.

Kehontuntemuksen paraneminen näkyi pieninä oivalluksina ja muutoksina.

– Saatoin vetää koulupäivän päätteeksi neljä tuntia jumppaa maksimisykkeellä. Välillä pysähdyin kuulostelemaan kehoani: Onko fiksua vetää rankkoja jumppia putkeen ja olla samaan aikaan Atkinsin dieetillä? Onko hyvä olo? Kaipaisiko kehoni lepoa?

LPR-päivänä selitys löytyi nopeasti: "Mä olen niin huono."

Jenny kävi jatkuvasti kursseilla meditaatiosta shamanismiin ja kokeili vaihtoehtoisia terapioita. Erään transsitanssin aikana hän näki sielunsa silmin, kuinka ahmimisen kerryttämät ylimääräiset kilot olivat suojamuuri, kuin sukelluspuku yllä.

– Tanssin aikana avasin puvun vetoketjun ja tajusin, että tämänhän voi riisua! Totesin, että uskallan nyt olla oma itseni ilman suojakerroksia ja jätin sen puvun sinne lattialle.

Jenny ei enää seurannut ahmimisimpulsseja sokeasti, vaan pystyi aina välillä valitsemaan toisin. Toisinaan vanhat selviytymismekanismit kuitenkin ryöpsähtivät pintaan. Bulimian saattoi laukaista esimerkiksi se, että Jennyn vetämällä tunnilla oli tavallista vähemmän ihmisiä. LPR-päivänä selitys löytyi nopeasti: "Mä olen niin huono." Tunnin jälkeen hän meni kaupan kautta kotiin ja alkoi syödä.

Syömishäiriö pinnan alla

Talvella 2010 Jenny opiskeli Thaimaassa joogaopettajaksi. Lämpö tuntui hyvältä, samoin oma rohkeus. Vaikka joogavuosia oli takana monta, Jenny oli aiemmin kokenut olevansa liian keskeneräinen opettajaksi.

– Pelkäsin hieman astangajoogan kurinalaisuutta, sillä minulla oli myös taipumusta kapinoida auktoriteetteja vastaan. Päätin kuitenkin sitoutua säännölliseen harjoitteluun.

Eräs puhdistava harjoitus teki erityisen hyvää. Ensin juotiin 3-4 litraa suolaliuosta ja oksennettiin sitten pois.

– Kerroin opettajalle taustastani, ja hän lupasi olla tukenani. Aloin juoda suolavettä ja minusta tuntui kuin olisin oksentanut bulimiaani pois. Sattumalta sain kämppäkaverikseni tytön, jolla myös oli bulimia.

Tuimme toisiamme, kun harjoitukset nostivat pintaan pelkoja ja epävarmuuksia. Koulutusta edeltänyt viiden kuukauden päivittäinen astangaharjoitus ja Thaimaassa vietetty kuukausi olivat käännekohta. Kotiinpaluun jälkeen Jenny opetti pilatesta ja joogaa ja tuntui, kuin jokin sisäinen jännite olisi lauennut ja kipu lieventynyt.

Olen ihana juuri tällaisena

Muisto kuuden vuoden takaa nostaa edelleen kyyneleet silmiin. Jenny istui vessankannella ja tuijotti liuskaa: kaksi viivaa. Hän oli raskaana. Jokin jysähti, ja palaset loksahtivat paikoilleen.

– Kehoni on niin uskomaton ja ihmeellinen, että se pystyi tuottamaan uuden elämän. Miten voisin olla niin kiittämätön, että kohtelisin sitä kaltoin? En ole kertaakaan oksentanut enää.

Keho makkaralla ja tissit rutussa, mutta olen ok.

Päätös ei tullut mielestä vaan sydämestä, ja siksi se on pitänyt.

Mutta tarvittiin muutakin. Raskaaksi tultuaan Jenny päätti opetella rakastamaan ja kunnioittamaan kehoaan. Jos LPR-mantra toimi niin tehokkaasti, toimisi myös päinvastainen mantra. Hän asettuu joka päivä alasti peilin eteen ja sanoo itselleen: ”Olen kaunis. Olen ihana juuri tällaisena kuin olen.”

– Aina se ei ole helppoa, mutta fake it until you make it! Aivopesen itseäni kauniilla ajatuksilla ja sanoilla. Teen joskus myös joogaharjoitukseni alasti ja totean, että tässä minä nyt olen. Keho makkaralla ja tissit rutussa, mutta olen ok.

Jenny asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa Kauniaisissa. Kodin alakertaan avattiin vuodenvaihteessa pilates- ja joogastudio, ja Jenny valmistui elokuussa joogaterapeutiksi. Hän ujuttaa rakkauden sanomaa tunneilleen.

– Haluan ihmisen tuntevan, että hän on on aina arvokas.

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport

Sport
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.

Vaikka liikkuisit aktiivisesti, kropassasi on todennäköisesti heikkoja lihaksia. Testaa heikot lenkit helposti kotona ja estä jumit ja kivut jo ennakkoon.

Haikailet ehkä litteää vatsaa tai timmejä käsivarsia. Mutta näyttäväkään sixpack tai pyöreät pakarat eivät kerro, missä kunnossa syvät tukilihakset ovat. Ne voivat falskata, vaikka liikkuisi paljon. Syynä on usein liian yksipuolinen treeni.

Jos tilanne pääsee jatkumaan, vahvat lihakset vahvistuvat ja heikot heikkenevät. Ennen pitkää tulee ongelmia. Periaatteessa kipu voi kehkeytyä minne puolelle kehoa tahansa, mutta usein sijaiskärsijöitä ovat polvi, lonkka tai selkä.

Tartu siis heikkoihin lenkkeihin jo ennen kuin vaivoja pääsee syntymään.

– Tukilihaksia kannattaa treenata ennen kaikkea silloin, jos on vaivoja. Mutta siitä on apua kaikkeen liikuntaan. Kun pysyt ehjänä ja pystyt treenaamaan säännöllisesti, kehityt, toteaa personal trainer, koulutettu hieroja Tommi Jalomäki.

 Tukilihaksia on joka puolella kehoa. Listasimme kolme yleisesti heikkoa tukilihasta ja merkit, joilla pääset niiden heikkouden jäljille: 

1. Lanneranka 

Korostunut selän notko tai päinvastoin pyöristyvä alaselkä vihjaa, että lannerangan hallinnassa on parannettavaa. Kun lanneranka on hyvässä asennossa, alaselkä on neutraali ja ryhti hyvä.

2. Lonkan ulkokiertäjät 

Jos lonkan ulkokiertäjät ovat heikot, polvi karkaa helposti sisään esimerkiksi kyykyssä ja juoksussa. Lonkkaan tai polveen voi kehkeytyä vähitellen kipu. 

Ota käyttöön täsmäliike, jolla vahvistat lonkan ulkokiertäjiä.

3. Keskimmäinen ja iso pakaralihas

Pakaralihakset auttavat pitämään polven suorassa linjassa ja lantion vakaana. Kurkkaa peilistä, kun teet kyykkyä. Jos polvi kiertyy sisään, syynä voi olla se, että lantion alueen pienet lihakset ja keskimmäinen pakaralihas eivät pidä lantion asentoa vakaana. 

Lue lisää: Vahvat pakarat kotona 10 minuutissa: hyödynnä sohva ja portaat!

Nappaa Sport-lehden numerosta 1/2018 valmentaja Eevi Teittisen kahdeksan viikon bootcamp, jolla saat vahvan ja kiinteän kropan 10 minuutin kotitreeneillä ja syömällä hyvin.Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä osoitteesta digilehdet.fi.