Narsismista on tullut vakioselitys monenlaiselle ilkeydelle. Milloin kysymys on persoonallisuushäiriöstä?

Tunnet varmasti tapauksen, sillä heitähän on kaikkialla.

Pikkusieluisia pomoja, jotka ovat mielestään aina oikeassa. Entisiä poikaystäviä, jotka hurmasivat suhteen alussa, mutta lähtivät sitten tiehensä ilman tunnontuskia. Besserwisser-äitejä, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä lastensa valintoihin, oli kyse sitten työurasta tai kesä­mekosta.

Narsisteja joka ikinen! Tiedät sen, ­koska niin kerrotaan kaikkialla.

Vielä vuosikymmen takaperin narsisteista ei puhunut kukaan, mutta muutama vuosi sitten he ilmestyivät melkein kaikkialle, missä vatvotaan ihmissuhteita.

– Ihan selvä narsisti! puuskahdellaan nettifoorumeilla, työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissa ja ystäväporukoiden tilityksissä parisuhteista.

Tätä nykyä narsismi onkin käypä selitys kaikenlaiselle typerälle käyttäytymiselle. Jokainen tuntee jonkun, jonka lähipiiri on leimannut narsistiksi.

Onko narsismi todella niin yleistä kuin keskustelujen perusteella näyttää? Entä jos ex-puoliso onkin pelkkä type­rys tai tuittupää eikä mielenterveyshäi­riöinen narsisti? Entä jos vikaa on myös ­sinussa itsessäsi?

Keittiöpsykologi bongaa narskun

Narsismi on eri asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsismi tarkoittaa itserakkautta, eli se on myös terve piirre meissä kaikissa, kunhan pysyy kohtuudessa. Sen sijaan narsistinen persoonallisuushäiriö on vain yhdellä sadasta. Siksi on aika pieni todennäköisyys, että sellainen on sattunut juuri sinun puolisollesi.

Keittiöpsykologit erottavat narskun jo kassajonosta, mutta mielenterveyden ammattilaisille narsistisen persoonallisuushäiriön diagnosoiminen on hyvin vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta.

Onko kyse narsismista, jos mies ei ­anna valita tv-kanavaa? Jos hän vähättelee ja kehuu korkeintaan humalapäissään? On mustasukkainen? Pettää? Lyö?

Moni narsisti toimii parisuhteessa juuri näin. Mutta niin toimii moni ei-narsistikin.

Filosofian tohtori Sirpa Polo kärsi vuosikausia työpaikkakiusaamisesta ja sairastui traumaattiseen stressiin. Kiusaaja nolasi, väheksyi, nuhteli, piti mykkäkoulua, valehteli ja ­puhui pahaa selän takana. Sirpa kirjoitti kokemuksistaan kirjan, jolle kustantaja antoi nimen Narsisti esimiehenä. Silti Sirpa ei nimitä kiusaajaansa narsistiksi.

– Minä en osaa tehdä diagnoosia siitä, oliko hän narsisti vai ei, hän sanoo.

Typeryys ei ole narsismia

Narsistit ovat suuruudenhulluja, kateellisia, ylimielisiä, röyhkeitä ja omahyväisiä. He huutavat muiden puheiden päälle, valehtelevat, juoruilevat ja saavat ­raivokohtauksia. Koska he osaavat olla usein myös viehättäviä ja peittää halutessaan huonot puolensa, he voivat ­hämätä muita ihmisiä vuosikausia.

Todelliset narsistit eivät näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, vaikka he kuinka satuttaisivat lähipiiriään. He eivät kadu tekemisiään ja hakevat siksi apua ongelmiinsa hyvin harvoin.

Ääritapauksissa – kun kyse on epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä – narsisti saattaa jopa osallistua parantumiseen tähtäävään psykoterapiaan, jotta oppisi paremmin valehtelemaan ja manipuloimaan muita ihmisiä.

Moni tunnistaa narsistisia piirteitä perheenjäsenissään, ystävissään ja sukulaisissaan. Etenkin työelämässä narsistiset ihmisluonteet kukoistavat, sillä urakilpailussa röyhkeys on ihanne ja itsevarmuus vie huipulle. Valveutuneimmat tunnistavat narsismia myös itsessään ja pohtivat ainakin silloin tällöin, miten siitä pääsisi eroon.

Pelkkä typerä käytös ei kuitenkaan tee vielä narsistia. Vaikka puoliso jättäisi ­tylysti, hänen muut ihmissuhteensa saattavat olla täysin tasapainoisia. Narsistiksi nimittäminen ei siis ole mikään pieni syytös, joten sitä ei kannata tehdä heppoisin perustein.

”Narsismi aiheuttaa valtavaa tuhoa, mutta jos kaikki epäasiallisesti toimivat ihmiset leimataan narsisteiksi, tuhon siemenen löytäminen käy mahdottomaksi.”

Sen syy – vai onko?

Kannattaa myös kysyä, onko narsistiksi leimaamisessa kyse syyn vierittämisestä toisen niskoille? Jos yksi on narsisti, muut ovat uhreja. Uhrit saavat synninpäästön, koska vikahan on yksinomaan narsistissa. Silloin ei tarvitse miettiä, olisiko itse voinut tehdä jotain pari-, pomo- tai äitisuhteen pelastamiseksi.

– Jos koko roskakasan heittää toisen niskoille, on sokea vuorovaikutuksen ­ongelmille. Narsismi aiheuttaa valtavaa tuhoa, mutta jos kaikki epäasiallisesti toimivat ihmiset leimataan narsisteiksi, tuhon siemenen löytäminen käy mahdottomaksi, sanoo Sirpa Polo.

Sirpa on saanut narsismikirjastaan paljon palautetta. Osalla palautteen antajista on selvästi ollut kokemusta narsistisista ihmissuhteista. Jotkut ovat vain luulleet niin, kun toisen ihmisen käytös on vaikuttanut käsittämättömältä, ja kahvihuoneen pöydässä syntynyt narsistidiagnoosi on tuntunut selittävän koko ongelman.

Vaikka narsistiksi nimitellään nykyään sangen heppoisin perustein, keskustelulla on ollut myös hyviä seurauksia. Monet todellisessa narsistisessa suhteessa eläneet eivät olleet koskaan aiemmin kuulleetkaan narsismista. Nyt he ymmärtävät, mistä on kyse, ja kun ongelmalla on nimi, sille voidaan myös tehdä jotain.

Narsistin uhri löytää jo yhdellä Google-haulla verkkosivukaupalla vertaistukea ja ammattiapua. Niistä voi saada rohkeutta ja päättäväisyyttä vihdoin irtautua narsistisesta suhteesta.
 

Röyhkeä hyväksikäyttäjä

Narsistista persoonallisuushäiriötä arvioidaan yhdeksällä lääketieteellisellä kriteerillä. Narsistilla niistä täyttyy vähintään viisi. Kriteerit ovat:

  • suuret käsitykset itsestä
  • mielikuvat rajattomasta menestyksestä
  • usko omaan ainutlaatuisuuteen
  • ihailun vaatiminen muilta
  • erikoiskohtelun vaatiminen muilta
  • muiden hyväksikäyttö
  • empatian puute
  • kateus
  • ylimielisyys ja röyhkeys

Narsistisen luonteen syntymiseen vaikuttavat sosiaalinen ympäristö a lapsuudenkokemukset. Yleensä narsisti ei ole saanut lapsena rakkautta ja huolenpitoa, minkä takia hän ei ole oppinut välittämään ja huolehtimaan muista.

Narsistisen persoonallisuushäiriön diagnosointi on hankalaa, koska narsistsia piirteitä on kaikissa. Yleensä narsisti ohjataan psykoterapiaan, jos hän itse siihen suostuu.

Juttua varten on haastateltu myös psykoterapeuttikouluttajaa, psykiatrian erikoislääkäriä Gustav Schulmania.

Bakteereita voi joutua vääriin paikkoihin sooloseksissäkin. 

Moni tietää, että virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi seksin jälkeen on hyvä hipsiä pikimmiten vessaan. Tyydyttävän seksin jälkeen ei aina tekisi mieli heti nousta ja lähteä pissalle, mutta jos on kokenut joskus oikein kivuliaan virtsatietulehduksen, motivaatio on lopulta helppo löytää.

Virtsatietulehdus johtuu vieraiden bakteerien joutumisesta virtsaputkeen ja virtsarakkoon, ja pissaaminen huuhtoo virtasputkea – hyvällä tuurilla bakteerit tulevat siis huuhdotuiksi pois ennen kuin tulehdus ehtii kehittyä.

Vähemmän tunnettua tietoa on, että myös itsetyydytyksen jälkeen voi olla järkevää käydä pissalla virtsatieinfektioiden ehkäisemiseksi.

Vessareissu on Refinery29:n haastatteleman lääkärin mukaan fiksu veto, jos itsetyydytykseen on sisältynyt minkäänlaista penetraatiota, esimerkiksi sormella tai vibraattorilla. Jos taas itsetyydytys on keskittynyt vaikkapa vain klitoriksen hyväilyyn, on virtsatietulehduksen riski pienempi. 

Pissalle myös ennen seksiä

Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat Terveyskirjaston mukaan seurausta nimenomaan yhdynnöistä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit eivät kuitenkaan yleensä ole vierasperäistä tavaraa, vaan ne ovat tyypillisesti peräisin naisen omista nivusista, välilihasta tai peräaukon seutuvilta.

Penetraatio vain aiheuttaa sen, että bakteerit siirtyvät virtsaputken suulle ja sieltä eteenpäin virtsaputkeen ja -rakkoon. Samaa bakteerien siirtymistä voi tapahtua myös sooloseksissä, jos mukana on esimerkiksi vibraattori. 

Terveyskirjasto suosittelee yhdyntään liittyvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn pissalla käyntiä juuri ennen seksiä, käsien pesemistä ja tavallista intiimihygieniaa – joskin liialliset alapesut saattavat altistaa tulehdukselle. Samat neuvot lienevät käypää tavaraa myös itsetyydytystä ajatellen. 

Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.

Päälläseisonnan voi oppia aikuisenakin. Näin se käy!

Akrobatia on nyt muodikasta. Jos laji kiinnostaa, melko helppo tapa aloittaa harjoittelu on opetella seisomaan päällään. Se näyttää vaikeammalta kuin on!

Päälläseisonnassa tärkeimmän työn tekee keskivartalo. Aktivoi vatsalihakset jo ennen asentoon nousemista, jotta tuki löytyy myös ylösalaisin ollessa.

Toinen tärkeä tekninen seikka on käsien ja pään suhde toisiinsa. Pää ja kädet muodostavat tasasivuisen kolmion, ja kyynärpäät ovat 90 asteen kulmassa. Liian leveä ote vaikeuttaa tasapainon löytymistä.

Katso videolta, miten päälläseisonta onnistuu:

Video: Juulia Kalavainen

Harjoittele päälläseisontaa vaiheittain: 

  1. Aloita harjoittelu nostamalla polvet kyynärpäiden päälle. Aluksi riittää, että opettelet pysymään tässä asennossa.
  2. Nosta jalat yksi kerrallaan ylös kerälle.
  3. Kun tasapaino löytyy, nosta jalat suoriksi ylös.

Kysely

Osaatko seisoa päälläsi?