Sport
Sannan seuraava etappi ovat Masters-sarjan MM-kisat Uudessa-Seelannissa. Kuva: Satu Kemppainen
Sannan seuraava etappi ovat Masters-sarjan MM-kisat Uudessa-Seelannissa. Kuva: Satu Kemppainen

Uuden lajin aloittaminen ja jopa huipulla kisaaminen ei ole iästä kiinni. Sanna ja Anne Palm kertovat, mikä motivoi treenaamaan tosissaan aikuisena.

Painonnostaja Sanna Wester, 44:

"'Ethän sinä edes näytä painonnostajalta!' Kuulen tuon lauseen todella usein. Minullakin oli aiemmin juurtunut käsitys painonnostajanaisista körmyinä, jotka kampaavat viiksensä ennen kilpailuja.

Olen kokeillut kaikkea kilpatanssista karateen. Sitten opiskelijaelämä ja perheen perustaminen veivät mennessään ja treeni jäi pitkälle tauolle. Kun kymmenen vuotta sitten aloitin uudelleen, oli sokki huomata, miten huonossa kunnossa olin. Ensimmäinen tavoitteeni oli juosta kaksi kilometriä lähikaupalle kävelemättä välillä.

Treenasin itseni muutamassa vuodessa puolimaratonkuntoon, mutta kun juoksijan polvi alkoi vaivata, piti etsiä muita tapoja liikkua. En ollut aiemmin edes nähnyt levytankoa, kun tutustuin vapaapainoihin. Sitä kautta löysin crossfitin, jonka aloitin kolme vuotta sitten.

Painonnostossa on kaksi osalajia, tempaus ja työntö. Treenasin niitä ensin osana crossfitia, mutta kiinnostuin painonnostosta itsenäisenä lajina, kun Rion olympialaisissa Suomea edustanut painonnostaja Anni Vuohijoki piti salillamme punttikoulua. Anni on suorapuheinen. Kerran hän totesi, että onneksi minulla on niin heikot kädet, että en turhaan vedä niillä – kädet kuuluukin pitää nostoissa rentoina.

Isoin yllätys oli painonnoston teknisyys, lisäksi tarvitaan voimaa ja nopeutta. Treenaan lajia viidesti viikossa. Alussa kehityksen huomaa nopeasti, ja se motivoi. Reiteni ovat nykyään muodokkaammat, yläselän lihakset erottuvat hyvin ja paidat kiristävät hartioista. Moni luulee, että painonnosto on pahaksi polville. Päinvastoin: kyykyt pitävät polvia suojaavat lihakset kunnossa.

Jos en huolehdi palautumisesta, treeni tuntuu heti löysänä olona ja jalkakramppeina. Teen liikkuvuusjumppaa, rullailen putkirullalla, nukun ja syön hyvin. Nuori kroppa on armollisempi. Usein nauran, että teinipoikani juo lasin tuoremehua ja on seuraavana päivänä palautunut treenistä.

"Haluan nostaa aina paremmin ja enemmän rautaa, mutta elämässä on muutakin."

Ensimmäisiin Masters-sarjan SM-kisoihin treenasin tosissani, mutta edeltävällä viikolla iski hirveä flunssa. Voitin hopeaa, mutta tulos jäi harmittamaan, sillä olisin pystynyt parempaan. Nyt tähtäimessä on huhtikuussa Uudessa-Seelannissa järjestettävä World’s Masters Game. Ne ovat eräänlaiset aikuisten olympialaiset, joihin tulee 28 000 urheilijaa ympäri maailmaa.

Kisaaminen on ihan oma juttunsa. Treeneissä voi aina kokeilla, meneekö vielä yksi. Painonnostokisoissa saa tehdä kolme tempausta ja työntöä, that’s it. Epäonnistumisiin suhtaudun rationaalisesti. Haluan nostaa aina paremmin ja enemmän rautaa, mutta elämässä on muutakin. Kun aloittaa tämän ikäisenä, osaa ottaa rennoin rantein eikä maailma kaadu huonoon treeniin.”

Maantiepyöräilijä Anne Palm, 48:

”Kolmekymppisinä matkustelimme mieheni kanssa Keski-Euroopassa autolla. Kun ohitimme pyöräilyseurueita, huokailin: onko minun pakko istua autossa? Halusin mukaan polkemaan.

Työskentelin pitkään mainostoimistossa, jossa työn imu oli kova. Kaikki treeni jäi. En huolehtinut itsestäni, ja oli kaikennäköistä kremppaa. Yhtenä aamuna havahduin, kun näin lehdessä vanhan ystäväni kuolinilmoituksen. Aina sanotaan, että sitten kun on aikaa, teen itselleni tärkeitä juttuja. Elämä on kuitenkin lyhyt. Nelikymppisenä toteutin vihdoin pitkäaikaisen unelmani ja hankin ensimmäisen maantiepyöräni lomamatkalla Italiassa. Jäin heti koukkuun.

"Parasta lajissa on vauhti ja vapauden tunne."

Ensimmäiset ryhmälenkit Helsingin pyöräilijöiden kanssa olivat rankkoja, mutta hauskoja. Ajamme porukassa parin, kolmen tunnin lenkkejä. Ainoana naisena minua kismitti jäädä ylämäissä miehille. Päätin treenata talven yli niin kovaa, että keväällä en enää häviäisi kundeille. Ja niin kävi. Tykkään ajaa porukassa, sillä siinä itsestään saa enemmän irti.

Kun pyöräilykaverit alkoivat ehdotella kilpailemista, ajattelin yllytyshulluna, että mikä ettei. Ensimmäisissä kisoissa totesin, että tämä on ihan hirveää, mutta hirveän ihanaa! Nälkä kasvoi syödessä: Masters-sarjoissa kisattuani päädyin ottamaan mittaa itseäni nuoremmista, sillä omassa ikäryhmässä ei ollut riittävästi vastusta. Käteeni on jäänyt pari suomenmestaruutta, MM-mitalia ja EM-mitali. Epäonnistumiset ovat yleensä johtuneet välinerikoista. Ne harmittavat, mutta tärkeintä on, että tietää antaneensa kaiken, mikä kropasta lähtee.

Parasta lajissa on vauhti ja vapauden tunne. Silti nivelet eivät rasitu. Maantiepyörällä ajaa kevyesti pari sataa kilometriä päivässä. Ison alueen näkee ihan eri vinkkelistä kuin auton kyydissä. Olen pyöräillyt melkein jokaisessa Euroopan maassa, muun muassa Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa. Lomareissut suunnittelen pyöräilyn ympärille. Autotallistani on tullut pyörätalli: on ratapyörä, maastopyörä, kaupunkipyörä, fatbike...

"Laatu korvaa nyt määrän, koska palautuminen on ihan eri luokkaa kuin nuorempana."

Pyöräily sai minut innostumaan siitä, että tässä iässä voi aloittaa uuden jutun ja menestyä. Halusin jakaa hyvää oloani muillekin ja lähdin opiskelemaan fysioterapiaa. Viimeiset kolme vuotta olen toiminut työfysioterapeuttina ja kannustanut ihmisiä löytämään itselleen sopivan tavan liikkua.

Yrittäjyyden, perheen pyörittämisen ja treenien yhdistäminen on välillä haastavaa. Aina tuntuu, että haluaisi tehdä enemmän. Laatu korvaa nyt määrän, koska palautuminen on ihan eri luokkaa kuin nuorempana. Ensi kesänä ajan porukassa Ruotsissa 300 kilometriä pitkän Vätternrundanin. Aikatavoite on seitsemän ja puoli tuntia. Siihen ei kovin moni nainen ole pystynyt.”

Lue Sportin numerosta 4/17, mikä fillaroinnissa oikein koukuttaa! Tilaajana voit lukea jutun maksutta osoitteesta digilehdet.fi

 

 

Sport
Jo muutaman minuutin treeni lasketaan!
Jo muutaman minuutin treeni lasketaan!

Corekierto ja kylkipunnerrus ovat liikkeitä, joita kannattaa kokeilla viimeistään nyt.

Tehokas pikatreeni houkuttelisi, mutta ei huvita lähteä salille? Aloita päivä parilla tehokkaalla kehonpainoliikkeellä, joilla kuittaat jo hyvän määrän treeniä keskivartalolle ja käsivarsille.

– Kun tahti on reipas ja syke nousee, jo lyhyessä ajassa saa huikean paljon aikaan! valmentaja Eevi Teittinen kannustaa.

Kun vastuksena on kehonpaino, sekä konkari että aloittelija löytävät takuulla sopivan version liikkeistä. Saatat huomata, että kunto nousee jopa viikottain.

Eevi näyttää kaksi supertehokasta liikettä, joilla laitat käsivarret, yläselän ja keskivartalon töihin jo muutamissa minuuteissa. Tee kumpaakin liikettä 30–45 sekuntia putkeen ja tee 2–3 kierrosta.

1. Kylkipunnerrus

Asetu punnerruksen yläasentoon, käsivarret suorina hartioista alaspäin. Koukista käsivarsia ja rutista samalla kylkilihasten avulla oikeaa polvea sivulle kohti oikeaa kyynärpäätä. Tee vuoroin kummallekin puolelle. Älä päästä selkää notkistumaan äläkä takapuolta karkaamaan kohti kattoa.

Vahvistaa: suorat vatsalihakset, kylkilihakset, yläselkä, rinta, hartiat.

 


 


 

Lue lisää: Eevi Teittinen paljastaa takuuvarman palautumiskeinonsa: ”Moni ihmettelee, miten pystyn siihen”

2. Corekierto

Vasen kämmen ja oikea jalkaterä tukevat lattiassa, kannattele keskivartalon lihaksilla vasenta jalkaa suorana ilmassa. Oikea käsi on kohti kattoa. Vaihda sitten napakasti puolta: samanaikaisesti ponnista oikea jalka eteen, vasen jalkaterä lattiaan ja vaihda käsien paikkaa.

Vahvistaa: keskivartalon lihakset, käsivarret.

 


 


 

Energinen startti vuoteen! Nappaa Eevi Teittisen kehonpainotreeni kokonaisuudessaan + 8 viikon bootcamp ruokaohjeineen Sport-lehden numerosta 1/2018. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.

Sport
Jenny avasi joogastudion kotiinsa vuosi sitten.
Jenny avasi joogastudion kotiinsa vuosi sitten.

Meni 17 vuotta ennen kuin Jenni oppi rakastamaan itseään ja kehoaan. Vapauttava tunne ja oivallus syttyi joogasalissa.

Kun kasvaa vanhemmaksi, pitää laihduttaa – eikö niin? 13-vuotias Jenny seurasi tiiviisti viisi vuotta vanhemman siskonsa ja tämän kavereiden touhuja. Pian hänkin alkoi kokeilla kaalisoppakuureja, paastoja ja hedelmäpäiviä.

– Laihduttaminen tuntui normaalilta, sillä kaikki teinitytöt tuntuivat olevan huolissaan painostaan.

14-vuotiaana Jenny kävi viisi, kuusi kertaa viikossa kuntosalilla, yleensä aamulla ennen koulua. Salilla oli peilit, joista saattoi arvioida vartaloaan ja miettiä seuraavia kiinteytyskohteita. Jenny oli hoikka ja urheilullinen koulutyttö, mutta päiväkirjoista paljastui toisenlainen totuus: Olen LPR, läskipaskaruma. Lihava lihava lihava!

Joinain aamuina makasin sängyssä ja ajattelin olevani niin ruma, etten voi mennä kouluun.

– Oikein brändäsin sen LPR-mantran ja jauhoin sitä niin paljon, että uskoin sen olevan totta. Joinain aamuina makasin sängyssä ja ajattelin olevani niin ruma, etten voi mennä kouluun.

Kasvu naiseksi tuntui ahdistavalta. Vaikka kuinka yritti laihduttaa, lantio leveni ja piti ostaa isommat farkut. Päivällisellä Jenny siirteli riisiä ja kermakastiketta lautasellaan. Illalla kontrolli petti ja kaapit tyhjenivät. Ahmiminen lievensi pahaa oloa.

Oksenna niin voit paremmin

Peruskoulun jälkeen Jenny halusi vaihtaa maisemaa ja aloitti lukion Espoossa musiikkilinjalla. Hän soitti pianoa ja saksofonia, kävi salilla ja lenkillä, mutta muuten lukioajoista on vaikea muistaa mitään. Päällimmäisenä tunteena oli ahdistus. Toisella luokalla syömishäiriö kehittyi bulimiaksi.

– Muistan hetken, jolloin löysin ahmimiseen loistavan ratkaisun. Jos syö kaksi litraa jäätelöä, senhän voi oksentaa pois.

Kierre tuntui loputtomalta ja katkesi lopulta oksentamiseen.

Iltasyöminen karkasi kokonaan käsistä. Ensin meni litra jäätelöä, jota seurasi fuck it eikä millään ollut enää väliä. Seuraavaksi puoli pakettia näkkileipää voin kanssa, sitten lisää jäätelöä. Sitten ruisleipää ja karkkia. Kierre tuntui loputtomalta ja katkesi lopulta oksentamiseen.

– Kävin lukion loppupuolella Syömishäiriöklinikalla, mutta en päässyt hoitoon. Kuulemma 90 prosenttia ikäisistäni tytöistä hakee itseään eikä ole tyytyväinen ulkonäköönsä. Ehkä en osannut sanoittaa riittävän hyvin, miten vakava tilanteeni oli.

Sekaisin anatomiasta

LPR-päiviä tuli ja meni. Jenny veti välillä jumppatunteja, vaikka salin eteen oli pelottavaa astua. Hän halusi silti opiskella aerobic-ohjaajaksi, sillä musiikin ja tanssin yhdistelmä oli vastustamaton. Kirjoitusten jälkeen Jennyn oli vaikeaa päättää, mihin lähtisi opiskelemaan, mutta muisti sanoneensa isälleen viisivuotiaana, että hänestä tulisi isona hieroja.

– Hierojakoulussa tunsin ensimmäistä kertaa olevani oikeiden asioiden äärellä. Jatkoin opiskelua fysioterapeutiksi, sillä olin hurmaantunut ihmiskehosta ja halusin tietää kaiken anatomiasta, luista ja lihaksista, mihin ne kiinnittyvät ja miten keho toimii.

Mummo oli ”hersyvä tittidii-tyyppi”, kuten Jennykin.

Fysioterapiaopintojen aikainen tutustuminen pilatekseen syvensi kehontuntemusta entisestään, ja Jenny opiskeli myös pilatesohjaajaksi.
Joogaan hän oli tutustunut 13-vuotiaana rakkaan mummonsa suosituksesta. Mummo oli "hersyvä tittidii-tyyppi", kuten Jennykin, ja arveli, että Jenny voisi tykätä joogasta. Harrastus jäi puoleen vuoteen kansalaisopiston hathajoogaryhmässä, mutta jonkinlainen jälki siitä jäi. Jenny osasi nyt päättää kaikki salitreeninsä pitkiin, hengityksen tahdissa tehtyihin venytyksiin.

Kun mummo kuoli, jooga tuntui kutsuvan taas.

– Istuin tunnin jälkeen meditaatiossa ja tuntui kuin pääni räjähtäisi. Miksi kaikki ovat näin hiljaa? Miksei täällä tapahdu mitään? Olin niin ahdistunut, että aloin itkeä.

Alkoi säännöllinen joogaharjoittelu. Lähes aina Jenny itki harjoituksissa, vaikkei tiennyt miksi. Riitti, että se tuntui hyvältä ja jotenkin vapauttavalta.

Itkin sitä pikku-Jennyä, joka kaipasi tulla nähdyksi.

– Itkin sitä pikku-Jennyä, joka kaipasi tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin on.

Kilot kuin suojamuuri

Pilates ja jooga ovat väkevä yhdistelmä. Pilates tekee kehon vahvaksi ja varmaksi, jooga puhdistaa, opettaa armollisuutta ja hyväksyntää. Pilatesharjoittelun ansiosta Jenny osasi tehdä jooga-asanat turvallisesti. Yliliikkuvana "letkumatona" hän olisi päässyt vaikka millaisille mutkille, mutta ymmärsi jättää asanat pienemmiksi.

Kehontuntemuksen paraneminen näkyi pieninä oivalluksina ja muutoksina.

– Saatoin vetää koulupäivän päätteeksi neljä tuntia jumppaa maksimisykkeellä. Välillä pysähdyin kuulostelemaan kehoani: Onko fiksua vetää rankkoja jumppia putkeen ja olla samaan aikaan Atkinsin dieetillä? Onko hyvä olo? Kaipaisiko kehoni lepoa?

LPR-päivänä selitys löytyi nopeasti: "Mä olen niin huono."

Jenny kävi jatkuvasti kursseilla meditaatiosta shamanismiin ja kokeili vaihtoehtoisia terapioita. Erään transsitanssin aikana hän näki sielunsa silmin, kuinka ahmimisen kerryttämät ylimääräiset kilot olivat suojamuuri, kuin sukelluspuku yllä.

– Tanssin aikana avasin puvun vetoketjun ja tajusin, että tämänhän voi riisua! Totesin, että uskallan nyt olla oma itseni ilman suojakerroksia ja jätin sen puvun sinne lattialle.

Jenny ei enää seurannut ahmimisimpulsseja sokeasti, vaan pystyi aina välillä valitsemaan toisin. Toisinaan vanhat selviytymismekanismit kuitenkin ryöpsähtivät pintaan. Bulimian saattoi laukaista esimerkiksi se, että Jennyn vetämällä tunnilla oli tavallista vähemmän ihmisiä. LPR-päivänä selitys löytyi nopeasti: "Mä olen niin huono." Tunnin jälkeen hän meni kaupan kautta kotiin ja alkoi syödä.

Syömishäiriö pinnan alla

Talvella 2010 Jenny opiskeli Thaimaassa joogaopettajaksi. Lämpö tuntui hyvältä, samoin oma rohkeus. Vaikka joogavuosia oli takana monta, Jenny oli aiemmin kokenut olevansa liian keskeneräinen opettajaksi.

– Pelkäsin hieman astangajoogan kurinalaisuutta, sillä minulla oli myös taipumusta kapinoida auktoriteetteja vastaan. Päätin kuitenkin sitoutua säännölliseen harjoitteluun.

Eräs puhdistava harjoitus teki erityisen hyvää. Ensin juotiin 3-4 litraa suolaliuosta ja oksennettiin sitten pois.

– Kerroin opettajalle taustastani, ja hän lupasi olla tukenani. Aloin juoda suolavettä ja minusta tuntui kuin olisin oksentanut bulimiaani pois. Sattumalta sain kämppäkaverikseni tytön, jolla myös oli bulimia.

Tuimme toisiamme, kun harjoitukset nostivat pintaan pelkoja ja epävarmuuksia. Koulutusta edeltänyt viiden kuukauden päivittäinen astangaharjoitus ja Thaimaassa vietetty kuukausi olivat käännekohta. Kotiinpaluun jälkeen Jenny opetti pilatesta ja joogaa ja tuntui, kuin jokin sisäinen jännite olisi lauennut ja kipu lieventynyt.

Olen ihana juuri tällaisena

Muisto kuuden vuoden takaa nostaa edelleen kyyneleet silmiin. Jenny istui vessankannella ja tuijotti liuskaa: kaksi viivaa. Hän oli raskaana. Jokin jysähti, ja palaset loksahtivat paikoilleen.

– Kehoni on niin uskomaton ja ihmeellinen, että se pystyi tuottamaan uuden elämän. Miten voisin olla niin kiittämätön, että kohtelisin sitä kaltoin? En ole kertaakaan oksentanut enää.

Keho makkaralla ja tissit rutussa, mutta olen ok.

Päätös ei tullut mielestä vaan sydämestä, ja siksi se on pitänyt.

Mutta tarvittiin muutakin. Raskaaksi tultuaan Jenny päätti opetella rakastamaan ja kunnioittamaan kehoaan. Jos LPR-mantra toimi niin tehokkaasti, toimisi myös päinvastainen mantra. Hän asettuu joka päivä alasti peilin eteen ja sanoo itselleen: ”Olen kaunis. Olen ihana juuri tällaisena kuin olen.”

– Aina se ei ole helppoa, mutta fake it until you make it! Aivopesen itseäni kauniilla ajatuksilla ja sanoilla. Teen joskus myös joogaharjoitukseni alasti ja totean, että tässä minä nyt olen. Keho makkaralla ja tissit rutussa, mutta olen ok.

Jenny asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa Kauniaisissa. Kodin alakertaan avattiin vuodenvaihteessa pilates- ja joogastudio, ja Jenny valmistui elokuussa joogaterapeutiksi. Hän ujuttaa rakkauden sanomaa tunneilleen.

– Haluan ihmisen tuntevan, että hän on on aina arvokas.

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport