Roosa nauha -kampanja kerää varoja rintasyöpätutkimukseen.
Roosa nauha -kampanja kerää varoja rintasyöpätutkimukseen.

Rintasyövän sairastanutta voi pelottaa töihin paluu. Myös työtovereille tilanne voi olla hankala. Me Naisten lukijat kertovat, kuinka rintasyöpä tuli työpaikalle.

Rintasyövän sairastaneet kertovat

”Omassa työpisteessä työkaverit tukivat hienosti. Mutta osa kollegoista toisessa työpisteessä oli katkeria siitä, että olivat joutuneet hoitamaan tehtäviäni ja olin saanut olla vapaalla eli sairauslomalla.”

”Töihin palaaminen oli vaikeaa, kun alkuun mietiskeli vain omaa sairautta.”

”Sairaudella on niin huono mielikuva ihmisten mielissä, etten halunnut kenenkään tietävän asiasta. Asiasta puhuminen sai ahdistumaan tai itkemään. Pidetään työ työnä, yksityisasiat kotona.”

”Tukea sain saman sairauden kokeneilta, muilta en niinkään. Työterveyshuoltoon en ollut yhteydessä, eikä sieltäkään otettu yhteyttä, vaikka palasin pitkältä sairauslomalta.”

”Kun palasin töihin, vaadittiin heti täyttä panosta ja enemmänkin eikä toiveideni mukaan annettu mahdollisuutta lempeään laskuun palautua työelämään. Stressaava tilanne.”

”Työpaikalla tiedettiin sairaudestani: esimies kertoi kollegoille. Samalla hän ilmoitti toiveeni, että asiasta voi puhua kanssani vain, jos minä aloitan keskustelun.”

”Joku työkaverini tuli jopa kiittämään siitä, että tästä asiasta saa kanssani avoimesti keskustella, koska asia on tuntunut heistäkin vaikealta. Avoimuus on ennen kaikkea auttanut tietenkin itseäni.”

”Yrittäjänä minulla ei ollut mahdollisuutta olla poissa työstä sytostaatti- ja sädehoitojen aikana. Pystyin jonkin verran säätelemään työmäärääni ja järjestelemään työni niin, että pari päivää hoidon jälkeen oli aika rauhallista. Työelämässä kiinni pysyminen oli minun henkinen pelastukseni: työ piti ajatukset poissa sairaudessa enkä tuntenut itseäni ulkopuoliseksi. Töistä selviytyminen kohensi itsetuntoa.”

Sairastuneen kollegat kertovat

”Aina kun kuulee jonkun sairastuneen, kiinnitän jonkin aikaa itseensä erityisen paljon huomiota. Tutkin rintoja todella tarkasti.”

”Uskoisin, että itsekin salaisin sairauteni välttyäkseni sääliltä ja surkuttelulta. Muistakaan sairauksistani en kerro, jotta minuun suhtauduttaisiin kuten aina ennenkin eikä varoen ja vältellen.”

”Työkaverini oma avoin suhtautumisensa oli kaiken A ja O. Luontevasti meni, kun ei tarvinnut arastella aihetta. Hän antoi heti ymmärtää, ettei siihen ole tarvetta.”

”Pohdin työtoverini jaksamista raskaiden päivien aikana. Hän selvisi työstään kuitenkin äärettömän hyvin. Taudista puhuttiin sen oikealla nimellä, kauhistelematta.”

”Sairastunut työkaveri oli minua paljon vanhempi, enkä voinut kuvitellakaan, että itse sairastuisin.”

”Työkaverini itse pyysi, että asiasta ei puhuttaisi. Joten emme sitten puhuneet siitä.”

”Työkaverini oma avoin suhtautuminen asiaan helpotti varmasti minunkin suhtautumista. Asiasta ja esimerkiksi hoidoista voitiin keskustella. Uutta peruukkia saattoi hyvin luontevasti kehua. Normaali suhtautuminen asiaan ja sairastuneeseen ihmiseen helpottaa kaikkia. Kun huomaat, että voit keskustella kaikesta ja normaalin arjen eläminen jatkuu, ei asia ahdista niin paljoa kuin siinä vaiheessa kun sairaus todetaan. Elämä jatkuu, hoidot ovat hyviä ja tehokkaita.”

Me Naisten ja Syöpäsäätiön kyselyyn vastasi lähes 300 rintasyövän sairastunutta tai syövän työpaikallaan kohdannutta henkilöä.

Naisilla kun on kuukautiskivut ja synnytykset, on kipukynnyksemmekin luonnollisesti korkeampi kuin miehillä. Näin usein väitetään. Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda kumoaa myytin.

Ihmisen kipukynnys on eri asia kuin kivunsietokyky. Kun laitat käden jääpaloja täynnä olevaan vesiastiaan, alat jonkin ajan kuluttua tuntea epämiellyttävää tunnetta, sitten kipua.

Se hetki, kun tunnet ensimmäisen kerran kipua = kipukynnyksesi.

Jatkat käden pitämistä vedessä, kunnes et enää kestä ja joudut ottamaan käden pois = maksimi kivunsietokykysi.

–Vaikka toisin luullaan, naisten kipukynnys ei ole luonnostaan korkeampi kuin miehillä, sanoo lääkäri, kipututkija ja dosentti Helena Miranda.

”Naisten kroonista kipua vähätellään ja alihoidetaan terveydenhuollossa herkemmin.”

–Naisten kipua ei vain oteta yhtä vakavasti kuin miesten. Naisten kroonista kipua vähätellään ja alihoidetaan terveydenhuollossa herkemmin. On myytti, että naisen pitäisi kestää kipua paremmin, koska hän kokee kuukautis- ja synnytyskipuja, Miranda sanoo.

Todellisuudessa naiset ovat kipututkijan mukaan miehiä herkempiä kivulle, koska esimerkiksi estrogeeni voi lisätä kipuherkkyyttä ja mieshormoni testosteroni puolestaan suojata siltä.

–Sukupuolieroja esiintyy myös aivojen kyvyssä käsitellä kipua, koska opioidireseptorit miesten ja naisten aivoissa toimivat eri tavalla, Miranda kertoo.

Kitsastelua kipulääkkeissä?

Naiset ovat usein miehiä vuolaampia puhumaan. Tutkimusten mukaan miesten on naisia vaikeampi ilmaista ääneen esimerkiksi kipuaan.

–Tämä johtaa siihen, että lääkärit tulkitsevat usein miesten kivun todellisemmaksi kuin naisten, Helena Miranda sanoo,

”Naisille määrätään vähemmän kipulääkkeitä ja enemmän rauhoittavia.”

Asenteet saattavat vaikuttaa esimerkiksi leikkausten jälkihoitoon.

–Tilastojen mukaan naisille määrätään leikkausten jälkeen vähemmän kipulääkkeitä ja enemmän rauhoittavia kuin miehille. Ajatellaan, että naisten oireet johtuvat enemmän ahdistuksesta kuin kivusta.

Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda on kirjoittanut kirjan Ota kipu haltuun (Otava 2016).

 

Bakteereita voi joutua vääriin paikkoihin sooloseksissäkin. 

Moni tietää, että virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi seksin jälkeen on hyvä hipsiä pikimmiten vessaan. Tyydyttävän seksin jälkeen ei aina tekisi mieli heti nousta ja lähteä pissalle, mutta jos on kokenut joskus oikein kivuliaan virtsatietulehduksen, motivaatio on lopulta helppo löytää.

Virtsatietulehdus johtuu vieraiden bakteerien joutumisesta virtsaputkeen ja virtsarakkoon, ja pissaaminen huuhtoo virtasputkea – hyvällä tuurilla bakteerit tulevat siis huuhdotuiksi pois ennen kuin tulehdus ehtii kehittyä.

Vähemmän tunnettua tietoa on, että myös itsetyydytyksen jälkeen voi olla järkevää käydä pissalla virtsatieinfektioiden ehkäisemiseksi.

Vessareissu on Refinery29:n haastatteleman lääkärin mukaan fiksu veto, jos itsetyydytykseen on sisältynyt minkäänlaista penetraatiota, esimerkiksi sormella tai vibraattorilla. Jos taas itsetyydytys on keskittynyt vaikkapa vain klitoriksen hyväilyyn, on virtsatietulehduksen riski pienempi. 

Pissalle myös ennen seksiä

Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat Terveyskirjaston mukaan seurausta nimenomaan yhdynnöistä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit eivät kuitenkaan yleensä ole vierasperäistä tavaraa, vaan ne ovat tyypillisesti peräisin naisen omista nivusista, välilihasta tai peräaukon seutuvilta.

Penetraatio vain aiheuttaa sen, että bakteerit siirtyvät virtsaputken suulle ja sieltä eteenpäin virtsaputkeen ja -rakkoon. Samaa bakteerien siirtymistä voi tapahtua myös sooloseksissä, jos mukana on esimerkiksi vibraattori. 

Terveyskirjasto suosittelee yhdyntään liittyvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn pissalla käyntiä juuri ennen seksiä, käsien pesemistä ja tavallista intiimihygieniaa – joskin liialliset alapesut saattavat altistaa tulehdukselle. Samat neuvot lienevät käypää tavaraa myös itsetyydytystä ajatellen.