Yksi kohta kehossa on jo aika hyvässä kunnossa. Vielä onkuitenkin varaa parantaa, ja se onnistuu Tampereella täälläliikuntakeskus GoGossa, jonne ensimmäiset rymistelevätkuuden jälkeen aamulla.

Kuvat Karoliina Paatos

Onko teillä työkavereita, jotka ovat heti aamuyhdeksältä täynnä energiaa? He ovat näitä ihmisiä, jotka ovat kuntosalilla puoli seitsemältä pimeänä pakkasaamuna. Oikeasti silloin pitäisi nukkua talviunta tai ainakin kahden minuutin torkkuja herätysten välissä, mutta liikuntakeskus GoGossa Tampereella kivutaan jo crosstrainerille.

Jouni Martikainen tekee päivän pohja-ajan saapumalla kello 6.17. Mies ei tunnustaudu aamuvirkuksi.

– Ei, mun pitää pakottaa itseni lähtemään. Mutta on tämä helpompaa aamulla kuin illalla. Ehtii sopivasti pari tuntia tehdä, ja on silti ysiltä töissä.

Jouni haluaa pysyä kunnossa, ja käy siksi salilla kolme kertaa viikossa. Hän on harrastanut punttisalia armeija-ajoista lähtien. Aerobista liikuntaa saa työmatkapyöräilystä – ympäri vuoden, tietysti – ja välillä hiihtämisestä. Hän myöntää, että sporttisella ulkonäölläkin on merkitystä.

Mistä sen tietää, että kunto on kohdallaan?

– No penkistähän miehet sen mittaavat. Että paljonko nousee.
Jouni ei kerro, paljonko. Hän jää jatkamaan takareiden venytystä, kun Merja Kinos astelee reippaasti sisään naisten pukuhuoneeseen, kävelee suoraan takanurkkaan ja alkaa riisua rivakasti.

Merja kyllästyi viime vuonna ”liian tukevaan ja laiskaan” itseensä. Nyt hän käy salilla kolmesta viiteen kertaa viikossa, aamuisin: silloin perheellinen joutaa parhaiten. Ja on hänellä tavoitekin.

– Kesäkuussa on pojan ylioppilasjuhlat, ja aion mahtua mekkoon, jonka ostin Barcelonasta viime kesänä.

100 syytä liikkua

Liikuntakeskuksen aula on aamunraikas. Vastaanottotiskiltä hymyillään rohkaisevasti, The Voice soi hiljaa, taka-alalla häämöttää rivi tyhjiä juoksumattoja. Silloin tällöin käy ovi, joku tulee sisään, naputtaa pin-koodinsa koneelle ja poistuu pukuhuoneeseen: naiset vasemmalle, miehet oikealle.

Rapakuntoisempi voi vaikka jäädä aulaan istumaan ja lukea tiskillä olevaa julistetta, jossa esitellään 100 hyvää syytä liikkua. Ykkösenä on itsetunnon nouseminen. Top vitoseen mahtuvat myös ruuansulatuksen paraneminen, parempi uni sekä kipinöiden ja säteilyn saapuminen olemukseen. Eikä tässä kaikki. Syy 29: Liikunta lisää mitokondrioiden kokoa ja määrää lihaksissa. Tai 85: Liikunta laajentaa tunteiden skaalaa.

Kun kääntyy tiskiltä energiapatukkahyllyn jälkeen oikealle, löytää muutaman aamuihmisen lisää.

Rauhalliseen tahtiin rautaa liikuttelevat miehet eivät ehkä tiedä laajentavansa parhaillaan tunneskaalaansa. He puhuvat peruskunnon ylläpitämisestä, selkävaivojen ehkäisystä ja painonhallinnasta. Sauli toteaa olevansa painoindeksin mukaan kolme senttiä liian lyhyt. Ari taas haluaisi kymmenen kiloa pois.

– Kaveri oli niin hyvännäköinen ja laihtunut, että minäkin aloitin. Siitä on jo pari vuotta, mutta vielä ei ole tapahtunut vastaavaa muutosta, Ari kertoo.

Arille tulee mieleen muita hyviä asioita, joita liikuntaharrastus on saanut aikaan.

– Täällä oppii juomaan enemmän vettä. Ja maksa-arvoni olivat jostain syystä koholla – eivät alkoholin takia! Mutta jostain syystä. Reenaamisen myötä ne alkoivat parantua.

Niinhän siinä huoneentaulussa tosiaan lukee. Syy 33: Liikunta parantaa maksan toimintaa. Mainitseekohan joku vielä mitokondriotkin?

Päivävuoro saapuu

Yhdeltätoista aamuryhmä on jo siirtynyt työpaikoilleen. Naisten pukuhuoneeseen tulevat nyt opiskelijat, vuorotyöläiset ja eläkeläiset, monet kaverin kanssa. He vaihtavat vaatteet ja kuulumiset kaikessa rauhassa.

– Mullekin soitettiin aamulla TAYSista. En mene vapaapäivänä. Saavat hoitaa.

Ryhmäliikuntasalissa on alkamassa BodyVive, yli nelikymppisille suunnattu jumppa 70-luvun discosoulin tahtiin. Sekaan mahtuu hyvin. Jumppaajia on parikymmentä, reilusti yli nelikymppisiä ja selvästi alle kolmekymppisiä naisia. Kaikilla on joustavat urheilutopit.

BodyVivessä tarvitaan näköjään kuminauha, pallo ja jumppamatto, jotka asetellaan aluksi seinustalle oman vesipullon viereen. Sitten aletaan marssia paikallaan.

– Do you remember! Of September! Litistä pallo! Pallo litteeksi! Baadejaadejaadejaa!

Askel sivulle, askel viereen, palloa ylös. Helppoa, aika hauskaakin, hikistä. Kädet väsyvät palloa litistäessä. Kolme kertaa viikossa pitäisi jaksaa vai?

Anja Riihijärvellä, 62, on aikaa jäädä jumpan jälkeen istumaan pukuhuoneeseen. Hän on käynyt GoGossa 80-luvulta asti. Entinen naisvoimistelun harrastaja ei innostu kuntosalilaitteista, vaan tykkää koreografiajumpista ja joogasta.

Anjan tutuista osa kauhistelee jäsenyyden hintaa, 600 euroa vuodessa! Suuret ikäluokat eivät käy joukolla zumbaamassa eivätkä ehkä tiedä, miten monet sisällyttävät nykyään viikkosuunnitelmaansa 3–5 ohjattua ryhmäliikuntatuntia. Anjakin muistelee olleensa ennen kauhean tyytyväinen itseensä, kun sai käytyä kerran viikossa voimistelussa.

– Nyt kerta viikossa ei ole mitään. Minä yritän käydä jumpassa kolmesti viikossa, mutta miniäni käy viisi kertaa.

BodyBisnes®

BodyVive on ohi, ja salin toinen omistaja Päivi Aholaita-Mäenpää siirtyy jumppaohjaajan korokkeelta päivän paperitöiden pariin. Päivin toimistossa olisi tarjolla karkkia, mutta sporttinen ympäristö on nostanut itsekurin uudelle tasolle. Karkki ei nyt maistu.

Päivin omalla työpöydällä odottaa purkillinen rasvatonta maitorahkaa. Pari kiloa pitäisi kuulemma saada pois yhtä mekkoa varten. Itsekuri vain meinaa pettää.

– Lopetin jumppien ohjaamisen kymmenen vuotta sitten, koska olin mielestäni liian vanha ja lihava. Mutta BodyVivestä innostuin taas. Siinä on vanhaa musiikkia ja vähän vanhempia jumppaajiakin.

Mutta enimmäkseen salin jäsenet ovat nuoria aktiiviliikkujia. Salille on vaikeaa houkutella vanhempaa väkeä, sillä heidän mielestä liikunnan pitää olla ilmaista.

– Vanhemmat ihmiset tekevät puutarhatöitä ja sauvakävelevät. Ja se ei riitä mihinkään. Kun ikää tulee, pitäisi lisätä lihasvoimaa eikä tehdä kevyttä aerobista. Mä tiedän, mä oon 50.

Päivi ja hänen siskonsa Taru Vähätalo ovat pyörittäneet liikuntakeskuksia jo kaksikymmentä vuotta. Ihmiset ovat koko ajan halunneet liikkua, mutta moni asia on vuosien varrella muuttunutkin.

Muoti esimerkiksi: ensin oli pikkusortseja ja -toppeja. Sitten tulivat neonvärit, kukkahousut, pyllyvakoon uppoavat jumppapuvut.

Alkuun Päivi suunnitteli liikesarjat itse ja painoi recordia, kun radiosta tuli hyvä biisi. Tyyli muuttui, kun Les Mills -ryhmäliikuntatunnit tulivat Tampereelle vuosituhannen vaihteessa. Record-nappula sai jäädä rauhaan.

Jos GoGo-salilla menee kivasti, varsinainen menestystarina on Les Mills. Uusiseelantilainen Philip Mills alkoi suunnitella ryhmäliikuntaohjelmia ja lanseerasi vuonna 1990 BodyPumpin, jossa nostellaan levypainoja musiikin tahdissa.

Ja siitä se lähti: nykyään viisi miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa jumppaa Les Millsin BodyCombatia, BodyAttackia, BodyBalancea... Salit maksavat lisenssimaksun ja ohjaajien koulutuksen, ja saavat vastineeksi valmiit ohjelmat neljä kertaa vuodessa sekä tyytyväisiä asiakkaita.

Päivin jumppaohjaajat vastustivat aluksi ajatusta, että heidän pitäisi vetää toisten suunnittelemia ohjelmia toisten valitsemaan musiikkiin.

– Nyt kukaan ei valita. Se on niin helppoa. Opettelet dvd:ltä ja vedät kolme kuukautta samaa.

Vaikka jumpat ovat tasalaatuisia, ohjaajalla on merkitystä. Parhaat ohjaajat ovat Päivin mukaan karismaattisia, persoonallisen näköisiä, ehkä haastaviakin tyyppejä. Vähän hulluista tykätään.

20 ja risat -ruuhka

Samaan aikaan kun jotkut odottavat Kauniiden ja rohkeiden alkamista, salilla eletään reippaiden ihmisten iltaryysistä. Juoksumatot ja crosstrainerit surisevat, vastaanottotiskillä on jonoa.

Jumppasalin edessä seisoo viisikymmentä nuorta naista ja yksi mies odottelemassa tunnin alkamista. Loput miehet pysyvät salin toisella puolella kolisuttelemassa Hammer Strength -kuntosalilaitteita. Siististi, hiljaisesti ja sivistyneesti – karjuvat superbodarit treenaavat selvästi jossain muualla.

Varttia yli viiden BodyJam on yksi salin suosituimmista tunneista, ja sen vetäjä Mirka yksi suosituimmista ohjaajista. BodyJamissa on tarkoitus pitää hauskaa uusimpien tanssimusiikkitrendien tahdissa. Jytyytyksen tahdissa tehdyt liikkeet näyttävät siltä, että näitä on jo muutaman kerran vedetty. – Yks kerta mä katon. Näytä! Ylpee! Hui! Vedä yhteen! Kaikki joraa! Te ootte ihanan näköisiä!

Tyypit ovat heiluttaneet käsiään ylhäällä jo kolme varttia ja hyppineet ja tanssineet, ja vielä ne jaksavat. Muutaman liikkeissä näkyy vähän väsymistä. Kädet jäävät alemmaksi, hypyt töksähtävät lattiaan.

– Peruuta! Kädet! Woohoo! Muista! Jos sä et haluu hypätä, sä voit kävellä.

Joka ikinen hyppää.

Rakkaus ei vaadi kahvoja

”Ootte ihanan näkösiä” jää mietityttämään. Kyllä, jumppasalit ja laitteet ovat täynnä ihanan näköisiä ihmisiä: tsemppaavia, hikisiä, väsyneitä, innokkaita, nauttivia.

Mutta ei täällä ole montakaan ihannevartaloista fitnessprinsessaa, joita näkyy salin motivaatiojulisteissa tai Les Millsin ulkomainoskampanjassa. Siinä jumppapoika koskettaa jumppatytön vyötäröä, ja vieressä lukee: Love doesn’t need handles (Rakkaus ei tarvitse kahvoja), mikä varmaan tarkoittaa, että rakkaus tarvitsee alhaisen rasvaprosentin.

Miksi nämä kaikki urheilevat 3–5 kertaa viikossa, jos palkinnoksi ei tulekaan Les Mills -kroppaa?

Ehkä koko liikuntahomman taustalla on julma salaliitto. Ihmiset saadaan harrastuksen pariin näyttämällä heille kuvia kauniista vartaloista. He aloittavat urheilun fitnesskisat mielessään ja treenaavat kolme kertaa viikossa. Kroppa ei komistu, mutta ihminen on huomaamattaan tullut riippuvaiseksi liikunnasta eikä enää pysty lopettamaan.

Liikunnan esille potkaisema mielihyvähormoni endorfiini puhuu Body Jamista poistuvissa tytöissä.

– Se on fiilistelyä, ei sitä siinä huomaa, että on rankkaa.

– Pitää vaan lähtee jumppaan, niin kohta ei voi enää olla lähtemättä.

– Kun tietää, millainen olo siitä tulee, niin jaksaa tulla.

– Tästä saa energiaa. Pärjää vähemmällä unella.

– Tuntuu kuin kehosta poistuisi kuonat.

– Ei tuu morkkista, kun käy.

Yksi tytöistä jatkaa BodyJamin jälkeen suoraan BodyCombatiin. Heippa.

Huomenna taas

Zumban, Spinningin ja BodyCombatin jälkeen naisten pukuhuoneessa vallitsee treenin- ja saunanjälkeinen rento tyytyväisyys. Kikatetaan, höpötetään, siirrellään kaverin kamppeita syrjään oman kaapin edestä. Pitkän huoneen toisessa päässä puidaan ihmissuhteita.

– Viet sen luokse hammasharjan.

– Enkä vie, musta se on liian tungettelevaa.

Toisessa päässä pysytään asiassa.

– Mua ärsytti ne kolme siinä edessä. Puolet biisistä ensin keskustellaan, kun on joku juttu kesken.

– Ja ylipäänsä se, et tullaan tänne ja puhutaan jostain pikkuhousuista. Että voitteko olla hiljaa, kun mä yritän treenata tässä.

Kahdeksan aikoihin pulina alkaa hiljentyä. Sisään tulee vielä muutama yksinäinen kuntoilija, mutta suurin osa on saanut tukan kuivaksi ja suuntaa kotiin. Yksi viikon jumppakerroista on takana, toinen on edessä yllättävän pian.

– Huomiseen! nämä huutavat lähtiessään.

Herätyskellon ostaminen, puhelinpaasto tai kännykkävapaa vyöhyke voi helpottaa liikaa läheisyyttä luurin kanssa.

Yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija Catherine Price huomasi kaksi vuotta sitten olevansa tilanteessa, jossa hänen oli pakko opetella päästämään irti puhelimestaan. Irrottautumisesta syntyi kirja, Kuinka päästää irti puhelimesta (Otava), joka on nyt ilmestynyt myös suomeksi. 

Pricen kirjassa luuriin otetaan etäisyyttä kuukauden vierotusohjelman ja lukuisten harjoitusten avulla, mutta myös yksittäisillä vinkeillä voi muuttaa puhelinsuhdettaan parempaan suuntaan. 

1. Laputa lukitusnäyttö

Elämämme koostuu siitä, mihin kiinnitämme huomiota. Siksi Price kehottaa pohtimaan tosissaan, mihin haluaa kiinnittää huomiota. Kun vastaus on selvillä, se tulee kirjoittaa lapulle ja ottaa lapusta kuva kännykän taustakuvaksi ja lukitusnäytön kuvaksi. Näin huomion kiinnittäminen oikeisiin asioihin tulee mieleen joka kerta, kun uhkaa kiinnittää huomiota puhelimeen. 

2. Luovu ilmoituksista

Aivomme ovat rakentuneet niin, että meidän on melkein mahdoton vastustaa kännykän näytölle ilmestyviä ilmoituksia. Tahdonvoiman sijaan kannattaa käyttää sormiaan ja naputella asetuksista sovellusten ilmoitukset pois.


3. Poista somesovellukset puhelimesta

Kun Facebookiin tai Instagramiin täytyy mennä sovelluksen sijaan selaimen kautta, tulee harkittua tarkemmin, haluaako niihin todella mennä.

Sovellussiivous silloin tällöin ei muutenkaan ole pahitteeksi, sillä sovellukset vievät paljon tilaa puhelimen muistista.

4. Hanki herätyskello

Puhelimen hipelöiminen viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla ei ole hyvä tapa. Puhelin on kuitenkin pakko pitää sängyn lähettyvillä niin kauan kuin se on ainoa herätyskello. 

Herätyskello-ostoksille suuntaaminen on siis hyvä ensimmäinen askel kohti rauhallisempia ja pidempiä yöunia. 

5. Tee luuristasi lankapuhelin

Valitse puhelimellesi latauspaikka vaikkapa eteisestä tai muusta sellaisesta paikasta, jossa et koko ajan patsastele. Laita luuri lataukseen, ota puheluita lukkun ottamatta hälytysäänet pois ja säädä sitten soittoääni kovalle. Ta-daa! Olet palannut rauhalliseen lankapuhelinaikaan.

6. Määrittele puhelinvapaa vyöhyke

Jatkuva päätösten tekeminen on rasittavaa, ja siksi moni elämänmuutos epäonnistuu. Vähennä päivittäisten päätösten määrää päättämällä kerralla puhelinvapaasta vyöhykkeestä, jolla et enää käytä puhelinta. 

Puhelinvapaata vyöhykettä voivat olla esimerkiksi makuuhuone, vessa ja keittiö. Price ehdottaa, että puhelinvapaa vyöhyke voi olla myös ajallinen, eli puhelinvapaata vyöhykettä voi olla päivittäin vaikkapa iltayhdeksästä aamuseitsemään.


7. Treenaa mindfulnessia

Kun tietoisen läsnäolon taidot ovat hanskassa, tarve paeta tyhjiä hetkiä puhelimen pariin vähenee. Lisäksi mindfulness-harjoittelulla on paljon muita myönteisiä vaikutuksia

8. Ota pikapaasto tavaksi

Kokonaisen vuorokauden kestävä puhelinpaasto on ajatuksiaherättävä kokemus, joka voi auttaa muuttamaan puhelimenkäyttötottumuksia. Lyhyemmistäkin paastoista on hyötyä.

Catherine Price ehdottaa esimerkiksi paastoa, joka alkaa perjantai-iltana ja loppuu lauantaiaamupäivällä sitten, kun olet herännyt ja tehnyt jotakin mukavaa ilman puhelinta.

Neljällä yksinkertaisella liikkeellä virkistyt nopeasti.

Taukoliikunnan ei tarvitse olla monimutkaista tai aikaavievää. Personal trainer Maikki Marjaniemen suunnittelemalla taukojumpalla saat liikettä kehoon viidessä minuutissa.

Voit tehdä liikkeet myös yksitellen, vaikkapa yhden liikkeen työpäivän joka tauolla.

– Tärkeintä on, että nousee ylös ja liikkuu jollakin tavalla. Ideaalitilanne olisi, että ei istuttaisi puolta tuntia pidempään kerrallaan, Maikki sanoo. 

1. Lavat liukuun

Lapaliu'utus seinää vasten on hyvää vastapainoa esimerkiksi näyttöpäätetyölle. Se avaa rintaa, laittaa liikettä yläselkään ja ennaltaehkäisee hartiajumeja. 

Tee näin: 

  1. Seiso selkä seinää vasten niin, että pakarat ja yläselkä koskevat seinää. Nosta kädet seinälle kyynärpäät koukussa. 
  2. Liu'uta käsiä seinää pitkin ylöspäin kunnes kyynärpäät tuntuvat irtoavan seinästä. 
  3. Rutista sitten käsiä alaspäin selkälihaksilla. Pidä hartiat kaukana korvista. 

2. Naama nurkkaan

Nurkkavenytys avaa rintaa lihastyön avulla.

Tee näin:

  1. Etsi nurkka ja asetu seisomaan kasvot nurkkaan päin. Nosta kädet kyynärpäät koukussa sivuille, mutta pidä hartiat alhaalla. 
  2. Vie kevyesti rintaa nurkkaa kohti. Tee pumppauksia: jännitä sisäänhengityksellä käsiäsi seiniä vasten ja anna uloshengityksellä käsien joustaa ja rintakehän päästä syvemmälle nurkkaan. 
  3. Tee venytys kolmella eri korkeudella, eli siirrä käsiäsi muutaman pumppauksen jälkeen aina ylemmäs.

3. Kämmenet pöytään

Kyynärvarsien venyttäminen ehkäisee tehokkaasti tenniskyynärpään ja hiirikäden oireita. 

Tee näin:

  1. Tuo kämmenet pöydälle kämmenpuoli alaspäin ja sormet itseesi päin.
  2. Pumppaa kämmeniä lähemmäs pöydän pintaa ja kauemmas siitä. 
  3. Jätä kämmenet pöydälle ja siirrä niiden päälle lisää painoa.

4. Peppu seinään

Tämä liike venyttää takareisiä ja parantaa nostotekniikkaa – ja näyttää hauskalta, eli sopii myös työkaverien päivän piristämiseen. Liikkeen voi ottaa myös haasteena ja yrittää suorittaa sen mahdollisimman kaukana seinästä. 

Tee näin:

  1. Seiso 15–20 senttimetrin päässä seinästä selkä seinää vasten ja kädet vyötäröllä.
  2. Pidä selkä ja jalat suorina ja taita lantiotasi taakse niin, että takapuoli koskee seinää. Polvet saavat koukistua aavistuksen.
  3. Nouse takaisin pystyyn niin, että ojennat lantiosi pakaralihasten avulla.
  4. Siirry viisi senttimetriä kauemmaksi seinästä ja toista.