Ruokaan liittyy monia ristiriitaisia tunteita, kuten syyllisyyttä ja nautintoa. Kuva: Colourbox
Ruokaan liittyy monia ristiriitaisia tunteita, kuten syyllisyyttä ja nautintoa. Kuva: Colourbox

Nykypäivänä moni nainen puhuu kaloreista kuin pahimmista vihollisistaan. Milloin ruualla pelaaminen muuttuu syömishäiriöksi?

Jokin aika sitten ruokapakkauksiin ilmestyi selkeitä  GDA-laatikoita, jotka kertovat yhdellä silmäyksellä, paljonko annoksessa on kaloreita ja miten suuren osan päivän energiantarpeesta annos kattaa. Asiantuntijat kehuivat, kuinka helppoa on nyt syödä oikein.

Onhan asia niinkin. Mutta samalla yhä yksityiskohtaisemmaksi muuttuva ravitsemustieto voi aiheuttaa sen, että ruokaa ruvetaan ajattelemaan vain lihomisen kannalta. Kun joka puolella toitotetaan keveyttä ja terveellisyyttä, syömistään alkaa kytätä suurennuslasilla – oli ylipainoinen tai ei.

Välillä unohtuu, että kalorit ovat keholle välttämätöntä polttoainetta. Eivät vihollisia, joista täytyy päästä kiireesti eroon.

Kaikki kontrollissa

Nykyään tankataan yhä harvemmin puhtaasti nälkään. Syömiseen liittyy vastakohtaisia tunteita, nautintoa ja syyllisyyttä, ja päälle vielä eettisiä kysymyksiä. Moni syö lohduksi ja suruunsa.

Negatiivinen suhtautuminen ruokaan on uusi ilmiö. Ennen ravinnosta oli pula, ja jokainen muru käytettiin ilolla hyväksi.  Ylipainosta tuli ongelma vasta, kun ruuan hinta laski länsimaissa toisen maailmansodan jälkeen.

– Ihmiskeho on rakennettu toimimaan sillä periaatteella, että ruokaa on liian vähän. Kaikki energia otetaan talteen, mutta kehossa ei ole järjestelmää, jolla päästään eroon ylimääräisestä energiasta, syömishäiriöitä tutkinut lääkäri Anna Keski-Rahkonen sanoo.

Syömisen tekee ahdistavaksi ihanteiden ja todellisuuden välinen epäsuhta. Laihtuminen on vaikeaa, mutta samalla ihailemme barbie¬maista vartaloa. Syyllisyyttä aiheuttaa myös tapa, jolla tietoa annetaan. Psykologi Pia Charpentier on huomannut, että laihdutus- ja terveysvalistuksessa on usein tunteellinen ja moralistinen sävy. Lihavuus on kuin rikos, jolla aiheutetaan kuluja yhteiskunnalle.

Tarve kontrolloida syömistä voi kertoa siitä, että ruoka on alkanut edustaa ihmiselle jotain suurempaa. Moni laihduttaja ja syömishäiriöinen kokee, että kun syöminen on hallinnassa, koko elämä on hallinnassa.

– Paha olo on usein hyvin abstrakti tunne. Sen sijaan on paljon konkreettisempi ongelma, syökö porkkanaa vai pullaa, Charpentier toteaa.

Kaltevalla pinnalla

Mielikuvissamme syömishäiriöinen on luurangonlaiha anorektikko. Raja häiriintyneen ja normaalin syömisen välillä on kuitenkin häilyvämpi.

Syömishäiriöitä on eriasteisia, ja normaaliin syömiseenkin kuuluu ajoittainen ylensyönti jouluna tai ruotsinlaivan buffetissa. Häiriintyneessä syömisessä ruokailun rytmi tempoilee ja ihminen laihduttaa kepulikonsteilla. Suhde ruokaan voi olla ahdistunut, mutta paino pysyy normaalina. Ollaan kaltevalla pinnalla, vaikka vielä ei ole kyse sairaudesta.

Syömishäiriöksi tilanne muuttuu, jos syömisen tarkkailu ottaa vallan ja alkaa häiritä arkea: opiskelua, työtä, ihmissuhteita. Keski-Rahkonen muistuttaa, että moni syö kaoottisesti olematta sairas. Jos datanörtti mättää yöllä pizzaa ja limua, ei hänellä välttämättä ole syömishäiriötä. Elämän rytmi vain on huono.

Charpentier uskoo, että syömiseen liittyvä ahdistus on lisääntynyt. 70–80 prosenttia naisista laihduttaa jossain vaiheessa elämäänsä, ja yhtä moni on tyytymätön kehoonsa

Vakavasta syömishäiriöstä kärsii noin kaksi prosenttia väestöstä. Arviot lievempien syömishäiriöiden määristä vaihtelevat, mutta joka tapauksessa puhutaan kymmenistä prosenteista.

Useammin kyseessä on naisten ongelma, mutta ei se harvinaista ole miehilläkään.

– Miehille on ehkä tyypillisempää ortorektisuus, jossa tavoitellaan pitkää ikää ja terveyttä. Naisilla se on enemmän ulkonäkökysymys, Charpentier sanoo.

Mikä on tarpeellista?

Onko terveellinen syöminen sitten niin vaikeaa, että meidän täytyy tietää tarkalleen joka annoksen kalorimäärä? Keski-Rahkosen mielestä tavallinen ihminen ei tällaisesta valistuksesta hyödy. Syömisen rajoittamista paremmin painonhallinnassa toimisi luonnollinen liikunnan lisääminen.

– Kaupungit pitäisi suunnitella sellaisiksi, että arkiliikunnasta tulisi automaattista. Tutkimuksissa on huomattu, että esimerkiksi lasten ja nuorten painonhallinnassa laihduttaminen on huono keino. Enemmän apua on siitä, että vähennetään tv:n katselua tai hankitaan perheeseen koira.

Charpentier toivoo, että ravitsemustietoa annettaisiin neutraalisti ja ihmisiä kannustettaisiin kuuntelemaan omaa kehoaan. Silloin ei tulisi tarvetta rääkätä itseään liikunnalla, nälällä tai ahmimalla. Asiantuntijoiden neuvoja ei pidä tulkita kuin jumalansanaa. Jos ohjeesta tulee paha olo, se ei sovi itselle.

Tavalliselle ihmiselle riittää lautasmalli-tyyppinen tieto. Sellainen, jota noudattaakseen ei tarvitse pinnistellä ja käyttää tuntitolkulla aikaa.

– Syöminen on ihana ja tärkeä sosiaalinen tapahtuma, mutta arjessa se on kuitenkin vain keino tankata energiaa, jotta jaksamme elää: tehdä töitä, nähdä ystäviä ja harrastaa, Charpentier miettii.

Tuoreen tutkimuksen tulokset saattavat vaikuttaa esimerkiksi siihen, millaista ruokavaliota syöpäpotilaille suositellaan.

Sokerista on tullut viime vuosien aikana vielä rasvaakin parjatumpi ruoka-aine. 

Nyt belgialaistutkijat ovat löytäneet yhteyden sokerin ja syövän väliltä. Yhdeksän vuoden tutkimuksessa paljastui, miten syöpäsolujen energiakseen käyttämä sokeri vaikuttaa syöpäkasvaimiin: sokeri ikään kuin herättää syöpäsolut ja saa ne kasvamaan. Tutkimuksen julkaisi Nature Communications.

Kaikki elimistön solut käyttävät energiakseen sokeria, mutta syöpäsoluilla energia-aineenvaihdunta on vielä kiivaampaa solujen kiihkeän jakautumisen vuoksi. Puhutaankin jo pitkään tunnetusta Warburgin ilmiöstä, jossa syöpäsolut ahmivat sokeria monin verroin enemmän kuin terveet solut tuottaakseen siitä energiaa. Aiemmin on kuitenkin ollut epäselvää, onko se oire vai vai syövän etenemiseen vaikuttava tekijä.

Edelleenkään ei tiedetä, mistä ilmiö johtuu, mutta nyt on sentään paljastunut, mitä solutasolla oikein tapahtuu.

– Tutkimuksemme paljastaa, miten syöpäsolujen hyperaktiivinen sokerinkulutus johtaa syövän kehittymisen ja kasvun jatkuvan stimulaation pirulliseen kierteeseen, professori Johan Thevelein muotoilee tiedotteessa.

Siis häh? Yksinkertaistettuna tutkimuksessa on siis päästy lopputulemaan, että mitä voimakkaampi Warburgin ilmiö, sitä aggressiivisempi kasvain. Syöpäsolujen sokeriaineenvaihdunnalla on siis vaikutusta kasvainten kasvuun.

Tutkijat käyttivät mallintamisessa apunaan hiivaa, koska myös se käyttää sokeria energianlähteenä samalla tavalla kuin syöpäsolut. Tutkimustulokset ovat kiinnostavia, ja ne saattavat tulevaisuudessa vaikuttaa esimerkiksi siihen, millaista ruokavaliota syöpäpotilaille suositellaan.

Ravitsemustieteilijä kertoo, mistä tunnistat jodin, folaatin ja raudan puutoksen – ja miten tilanteen voi korjata.

Vaikka ravintolisistä puhutaan nykyään paljon, melko harvan suomalaisen tarvitsisi oikeasti napsia lisiä purkista, kertoo laillistettu ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri Petteri Lindbald.

D-vitamiinilisää hän suosittelee pimeään vuodenaikaan kaikille, mutta muuten hänen mielestään kannattaa keskittyä vain kolmeen muuhun kivennäisaineeseen ja vitamiiniin: jodiin, folaattiin ja rautaan. Erityisesti naisilla voi olla niistä puutosta.

Kysyimme Lindbaldilta, miten niiden puutoksen voi tunnistaa ja korjata:

1. Jodi

Miten puutos oireilee? ”Jodin puute aiheuttaa usein väsymystä. Lisäksi se voi saada painon nousemaan lyhyessäkin ajassa ja heikentää yleistä suorituskykyä. Oireet johtuvat siitä, että jodi on yksi kilpirauhashormonin osista. Sitä on saatava, jotta aineenvaihdunta ja kilpirauhanen toimivat kunnolla.

”Vegaanin kannattaa kiinnittää erityishuomiota siihen, saako tarpeeksi jodia.”

Jos jodin puutos menee pahaksi, se voi aiheuttaa struumaa eli kilpirauhasen suurentumista. Jodin määrään ruokavaliossa kannattaa kiinnittää erityishuomiota, jos on raskaana. Jos sikiö ei saa tarpeeksi jodia, se voi johtaa kehityshäiriöihin.”

Lue myös: Milloin väsymys on poikkeavaa, ja 28 muuta kysymystä kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Ketkä kärsivät puutteesta herkimmin? ”Jos syö jodioitua ruokasuolaa, kalaa ja maitotuotteita, jodintarve täyttyy. Mutta jos jättää yhden näistä osista pois, asiaan on syytä havahtua. Jos kaksi putoaa pois, aletaan olla jo puutoksen rajoilla. Vegaanin on napattava jodinsa lisänä erityisesti silloin, jos ei syö jodioitua ruokasuolaa.”

Miten puutoksen voi korjata? ”Jodia saa jodioidusta suolasta, maitotuotteista, kalasta ja kananmunista. Niitä syömällä tarve täyttyy. Jos ruokavaliosta uupuu useampi näistä, kannattaa harkita jodilisää.”

2. B9-vitamiini

Miten oireilee? ”B-ryhmän vitamiineihin kuuluva folaatti eli foolihappo oireilee ensimmäisenä väsymyksenä. Puutostila aiheuttaa megaloblastista anemiaa, eli se saa punasolujen koon kasvamaan samalla, kun hemoglobiini laskee. Liian vähäinen folaatin saanti on myös yhteydessä kasvavaan sydän- ja verisuonitautien riskiin.”

Ketkä kärsivät puutteesta herkimmin? ”Jos noudattaa terveellistä ruokavaliota, eli käyttää lautasmallia ja syö puoli kiloa kasviksia päivässä, ei todennäköisesti kärsi folaatin puutteesta. Mutta jos kasvikset ovat sivuosassa ruokavaliossa, asiaan kannattaa kiinnittää huomiota.

”Kypsentäminen tuhoaa osan kasvisten folaatista.”

Jos imettää tai on raskaana, kroppa tarvitsee tavallista enemmän folaattia.”

Miten puutoksen voi korjata? ”Tuoreet kasvikset ovat tärkein folaatin lähde. Kypsentäminen tuhoaa osan kasvisten folaatista. Kaikista eniten folaattia on vihreissä kasviksissa, mutta kehotan jokaista syömään monipuolisesti. Lautasmalli on hyvä ohjenuora.”

3. Rauta

Miten oireilee? ”On epäselvää, voiko jo pienikin raudan puutos aiheuttaa väsymystä. Mutta mennessään pitkälle, se alkaa taatusti näkyä väsymyksenä, koska raudan puute aiheuttaa anemiaa.

Jos elimistö ei saa tarpeeksi rautaa, syntyy happivaje, koska rauta on hemoglobiinin osa. Hemoglobiini on puolestaan välttämätöntä, jotta happi kulkee verenkierrossa.”

Ketkä kärsivät puutteesta herkimmin? ”Naiset kärsivät raudanpuutteesta miehiä herkemmin. Syynä on esimerkiksi runsaat kuukautiset.

”Juostessa keho menettää tavallista enemmän rautaa.”

Myös vegaaniruokavaliota noudattavan kannattaa katsoa, saako ravinnosta tarpeeksi rautaa, koska kasviksissa, täysviljoissa, palkokasveissa ja pähkinöissä on vähemmän rautaa kuin lihassa. Niiden rauta myös imeytyy hieman heikommin.

Pitkänmatkanjuoksijoiden kannattaa tarkistaa, saako tarpeeksi rautaa. Juostessa keho menettää tavallista enemmän rautaa, koska kehon iskeytyessä maahan kroppa menettää punasoluja. Lisäksi pitkän juoksun jälkeen raudan imeytyminen heikentyy hetkeksi.

Keskimäärin suomalaisilla ei ole ongelmaa raudan kanssa – päinvastoin. Jos syö valtavasti punaista lihaa, se voi kyllästää kropan raudalla. Kannattaa muistaa, että liiallisina määrinä rauta voi lisätä syövän ja sydäntautien riskiä.”

Miten puutoksen voi korjata? ”Koska raudan liiallisessa syömisessäkin on haittansa, lisiä ei kannata napsia ennen kuin lääkäri niin kehottaa. Täysjyvävilja on hyvä raudan lähde, joka toimii kasvissyöjällekin. Myös siemenet, palkokasvit ja pähkinät ovat hyviä valintoja.

”Keskimäärin suomalaisilla ei ole ongelmaa raudan kanssa – päinvastoin.”

Jos raudasta on puutosta, kannattaa muistaa, että esimerkiksi kahvi, tee ja maito heikentävät sen imeytymistä hieman. Siksi kannattaa syödä lisäksi C-vitamiinia sisältäviä tuoreita kasviksia jokaisella aterialla. C-vitamiini auttaa rautaa imeytymään.”