Tiesitkö, että sokerin väitetään aiheuttavan yhtä vakavaa riippuvuutta kuin heroiinin? Kuva: Shutterstock
Tiesitkö, että sokerin väitetään aiheuttavan yhtä vakavaa riippuvuutta kuin heroiinin? Kuva: Shutterstock

Sokeri maistuu ihanalta, mutta väsyttää ja rumentaa. Siksi herkuttelija aikoo kärsiä vieroitusoireet. Kuinka helposti elämä ilman sokeria sujuu?

Sporttipiireissä sokerista on tullut uusi pahis. Ennen kartettiin rasvaa, nyt vältellään sokerin tyhjää energiaa. Se lihottaa ja saa veren­sokerin heittelehtimään, mikä taas vie puhdin päivästä. Siksi yhä useampi kaihtaa sokeria.

Sokerilla makeutetuista herkuista, kuten suklaasta, piiraista ja hedelmäjugurteista, kieltäytyvät ainakin sporttinen näyttelijä Venla Savikuja, vaatesuunnittelija Mert Otsamo, fitnessmenestyjä Johanna Lind ja hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen.

Samoin tekee liuta muita hyvinvoinnistaan kiinnostuneita. He haluavat olla energisiä ja tehokkaita, eikä sokerin aiheuttamalle väsymykselle ole sijaa.

Myöskään punttisalilla kävijät eivät halua tyhjien kaloreiden torpedoivan treenin tuloksia. He sanovat lihasten kehittyvän nopeammin, kun kehitystä ei hidasta sokereiden poltteluun kulunut työ. Sokerittoman ruokavalion pitäisi näkyä myös hehkuvana ihona ja tuntua parempina unina.

Yhdysvalloissa sokeria on soimattu jopa myrkyksi. Eturintamassa sokerisotaa käy Kalifornian yliopiston endokrinologi Robert Lustig. Hän väittää, että sokeri vetää vaarallisuudessaan vertoja tupakalle ja alkoholille. Riippuvuuden aiheuttajana sitä voi Lustigin mukaan verrata jopa heroiiniin. Sokeri saa kehon tuottamaan haitallista rasvaa sekä hormoneja ja muita metabolisia sivutuotteita, joilla voi olla yhteys syöpäsairauksiin, Lustig väittää. Moni muu tutkija ei ole vakuuttunut tästä. – Kaikki vähentäminen on silti hyvästä, sanovat laillistetut ravitsemus­terapeutit Kati Laine ja Pirjo Saarnia.

Aion kokeilla, millaisia vieroitusoireita pirteämmän olon vuoksi on siedettävä. Onko elämäni parempaa sokeritta?

Mitä se vaatii?

Sokereiden jättäminen ei kuulemma ole edes vaikeaa. Ensimmäisten kahden viikon jälkeen helpottaa, ovat sekä Johanna Lind että Mert Otsamo minulle kertoneet.

Epäilen, sillä aikuisiällä en ole pystynyt edes kahden päivän herkkulakkoon. Normaalisti aloitan ”jonkin hyvän” syönnin iltapäivällä. Välipalaksi otan sokeroitua proteiinirahkaa ja treenin jälkeen hörppään sokeroidun palautusjuoman. Illalla kerään kaupassa koriin lakua ja suklaata.

Alku ei nytkään lupaa hyvää. Tuttuun tapaan ensimmäisenä päivänä iskee kello kolmen väsymys. Koluan kaapista tummaa suklaata, jonka voimalla porskuttelen kohti päivällistä. Parin palan jälkeen muistan tavoitteeni – kuukausi ilman sokeria!

Joudun luopumaan ainakin lakritsista, leivonnaisista, suosikkimyslistä, valmiista smoothieista, proteiinirahkoista ja -juomista, kuohuviinistä ja tietysti suklaasta. Kuvittelen pääseväni helpolla, koska limsat, mehut, siiderit, pullat, vaaleat leivät ja pasta, maustetut jugurtit, ketsuppi tai valmiit salaatti- tai pastakastikkeet eivät minulle ole maistuneetkaan. Kiellettyjen aineiden listahan on lyhyt!

Takapirut kuiskivat

Jokainen päivä on taistelua ensimmäisen kolme viikon ajan. Olo ei todellakaan ole pirteä, vaan kuljen tasaisessa väsymyksessä, ja päätäni särkee ajoittain.

– Ota nyt hyvä ihminen makeaa! Selvästi tarvitset sitä, houkuttelee työkaveri, kun tuskailen sokerin puutteessa.

Tuon tuostakin huomaan selitteleväni lounasseuralle, miksen ota jälkiruokaa tai jäätelöä. Myös kotona syömistäni ihmetellään: eihän tavoitteellinen liikkuja pärjää ilman sokeria!

Onneksi saan langanpäähän Pirjo Saarnian. Hän on kirjoittanut Irti makeanhimosta -kirjan ja on yksi syypää siihen, miksi sokerittomuus alkoi tuntua tärkeältä. Saarnian mukaan syömme aivan liikaa makeaa.

– Kukaan ei tarvitse sokeria, ei sohva­peruna eikä urheilija. Sokerittomuus ei heikennä pitkää liikuntasuoritusta. Lyhytkestoista ja tarkkuutta vaativaa lajia sokeri voi jopa haitata, koska verensokerin heilahdus häiritsee keskittymistä, Saarnia sanoo.

Paljon liikkuva tarvitsee kuitupitoisia hiilihydraatteja jaksaakseen, muttei sokeria.

Se on psykologiaa

Sokeria saa tarpeeksi hedelmistä, marjoista, kasviksista ja maitotuotteista. Muu ”tarve” johtuu tottumuksesta, koska nopea veren­sokerin nousu toimii kuin piristysruiske. Kun verensokeri humpsahtaa nopeasti alas, vaatii kone pikaisesti lisää energiaa.

Minullakin vanhat tavat sotivat uusia vastaan. Jos luppoaikaa kerran on, mitä muuta pitäisi tehdä kuin keittää kahvit ja avata suklaapötkö! Tai jos kuluttaa puoli päivää niinkin tylsään hommaan kuin siivoamiseen, niin kai silloin voi pitää jätskitauon. Koska makea on kielletty, syön ranskalaisia. Ihmettelen tosin valintaani. Näin huonoa ravintoa en ole himoinnut vuosiin.

– Makeasta irrottautuminen on sinulle vaikeaa, koska siihen liittyy palkintosyömistä. Haluat siis jotain muuta höttöä makean tilalle, miettii toinen tsemppaajani Kati Laine Terveystalosta.  
Monille palkinto häämöttää illalla, kun työt ja treenit ovat takana. Samantyyppisestä tavasta on kyse silloinkin, jos aterian jälkeen on saatava jälkiruokaa tai televisioiltaa varten karkkia. Moni myös lievittää ahdistavia tunteita herkuttelemalla.

– Elimistö vastustaa sokerittomuutta. Se kun on oppinut, että sokerilla mennään, Laine sanoo.

Juuri kun alan päästä sokerittoman elämän makuun, kauhaisen lounaslinjastolta  vahingossa pastan päälle sokeroitua pestoa! Moka povaa iltapäiväksi taas tahtojen taistoa.

Hedelmäöverit, onko niitä?

Kauppareissuihin kuluu aluksi tuhottomasti aikaa. Tuoteselosteita tarkistellessa huomaan, että sokeria lisätään lähes kaikkeen. Moniin leipiin, kastikkeisiin, marinadeihin, keittoihin, jopa maustettuihin sipseihin. Täysin sokerittomia ovat vain liha, öljy ja voi, eikä sokeria ole lisätty kasviksiin ja maitoon. Kioskeissa ei myydä ainuttakaan välipalaa, joka sopisi uuteen ruokavaliooni. Koska helppoa syötävää ei ole saatavilla, elämä vaatii suunnittelua: eväiden tekoa ja pakkaamista.

Meinaan alkaa turhankin niuhoksi epäselvien pakkausmerkintöjen takia.

– Ravintosisältötaulukossa on usein ’josta sokeria’ -merkintä, vaikka tuotteessa olisi vain kasviksen tai maidon oma sokeri. Katso ainesosaluetteloa. Jos siihen ei ole listattu sokeria, silloin sitä ei ole elintarvikkeeseen lisätty, opastaa Saarnia.

Kun iltapäivällä makeanhimo iskee, nappaan kuivatun viikunan ja pähkinöitä, kuten Saarnia on neuvonut. Viikunassa on hedelmäsokeria, mutta pähkinöiden rasva ja kuidut tasoittavat verensokerin nousua. Pelkkä kuivatun hedelmän syönti alkaisi pian väsyttää yhtä lailla kuin suklaakeksit.

Hedelmäsokeria pidettiin pitkään parhaana sokerina, mutta nyt sen tiedetään  rasvoittavan maksaa jopa enemmän kuin tavallisen pöytäsokerin. Urheilijat, joiden lajeissa on painorajoja, sekä sokerikammoisimmat fitnessharrastajat jättävät hedelmät syömättä. Niistä saa fruktoosia kuitenkin vain vähän, ja samassa paketissa tulee sentään kuituja ja vitamiineja. Omena on siis parempi ottaa kuin jättää.
Hedelmilläkin voi silti vetää överit.

– Jos syö rasiallisen viinirypäleitä, saa kerralla liikaa fruktoosia, varsinkin, jos veren­sokerin kanssa on ongelmia, sanoo Laine.

Hedelmien napostelusta huolimatta suosikkiherkkujeni, mustien karkkien, himo käy lähes sietämättömäksi. Salilta kotiin pyöräillessäni haistan vastaan tulevista salmiakin.

Mieli voittaa sittenkin

– Sun ihohan aivan hehkuu!

Neljännellä viikolla ruokavalion muutos alkaa näkyä ja kerään kehuja. Piina – se on kadonnut yhdessä yössä. Makeanhimo on hellittänyt, ja mieli voittanut sokeria himoitsevan elimistön.

Tätä en olisi uskonut: ajatukset on helppo kääntää suklaasta muuhun tekemiseen.

Jos laihdutus olisi ollut tavoitteeni, olisin pettynyt. Paino ei pudonnut, eikä keho kiinteytynyt, koska aina on saatava jotain hyvää. Voitelin täysjyvätortillan päälle sokeritonta maapähkinävoita, etsin sokerittoman raakasuklaan ja rouskutin pähkinöitä.

Oikeaa ruokaa ja kasviksia on ollut pakko syödä enemmän, koska makean vastustaminen on helpompaa vatsa täynnä ja hiilihydraatteja elimistössä. Kiloja ei myöskään kertynyt, sillä sain parempaa energiaa.

– Tuo onkin järkevin tapa irrottautua makeasta. Monella naisella makeanhimo johtuu siitä, ettei uskalla syödä tarpeeksi ruokaa, Kati Laine pohtii.

Pirteämpi en ehkä ole, mutta energia jakautuu  tasaisemmin. Kammotusnälkä tai sokeritokkura eivät kiusaa, joten pysyn skarppina pitkin päivää. Se on kaiken kärsimyksen arvoista!  

Mikä meidät makeuttaa?

Raakasuklaassa sokeri on korvattu kookospalmusokerilla tai hunajalla. Kookospalmusokerin glykeeminen indeksi on tavallista sokeria pienempi, joten se nostaa veren­sokeria hitaammin.

Tumma sokeri, hunaja, agave ja siirapit nostavat verensokeria yhtä lailla kuin sokeri.

Glukoosi-fruktoosisiirappi, jota käytetään paljon makeisissa, nostaa verensokeria vielä räjähdysmäisemmin kuin fruktoosi yksin.
Aspartaami ja stevia ovat energiattomia makeuttajia, mutta eivät suositeltavia päivittäiseen käyttöön.

Laihduttajille suositeltiin ennen fruktoosia, mutta sen on todettu rasvoittavan maksaa. Hedelmissä fruktoosia tulee kuitenkin pieninä määrinä kuitujen ja vitamiinien kanssa. Hedelmiä ei kannata fruktoosin pelossa jättää syömättä.

Nämä jäivät pois ruoka-valiosta

- suklaa
- lakritsi
- salmiakki
- jäätelö
- kakut
- maustetut proteiinirahkat ja -patukat
- mysli
- valmiit smoothiet ja palautusjuomat
- pestokastike
- jotkin leivät

Nämä tulivat tilalle

- raakasuklaa
- kaakao­nibsit
- kuivatut viikunat
- persilja
- vehnänoras
- ranskanperunat
 - enemmän hedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja porkkanaa

Lue myös:

Älä astu sokeriansaan – varo näitä seitsemää tuotetta

Tekeekö jatkuvasti mieli puputtaa? Tästä se johtuu