Tiesitkö, että sokerin väitetään aiheuttavan yhtä vakavaa riippuvuutta kuin heroiinin? Kuva: Shutterstock
Tiesitkö, että sokerin väitetään aiheuttavan yhtä vakavaa riippuvuutta kuin heroiinin? Kuva: Shutterstock

Sokeri maistuu ihanalta, mutta väsyttää ja rumentaa. Siksi herkuttelija aikoo kärsiä vieroitusoireet. Kuinka helposti elämä ilman sokeria sujuu?

Sporttipiireissä sokerista on tullut uusi pahis. Ennen kartettiin rasvaa, nyt vältellään sokerin tyhjää energiaa. Se lihottaa ja saa veren­sokerin heittelehtimään, mikä taas vie puhdin päivästä. Siksi yhä useampi kaihtaa sokeria.

Sokerilla makeutetuista herkuista, kuten suklaasta, piiraista ja hedelmäjugurteista, kieltäytyvät ainakin sporttinen näyttelijä Venla Savikuja, vaatesuunnittelija Mert Otsamo, fitnessmenestyjä Johanna Lind ja hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen.

Samoin tekee liuta muita hyvinvoinnistaan kiinnostuneita. He haluavat olla energisiä ja tehokkaita, eikä sokerin aiheuttamalle väsymykselle ole sijaa.

Myöskään punttisalilla kävijät eivät halua tyhjien kaloreiden torpedoivan treenin tuloksia. He sanovat lihasten kehittyvän nopeammin, kun kehitystä ei hidasta sokereiden poltteluun kulunut työ. Sokerittoman ruokavalion pitäisi näkyä myös hehkuvana ihona ja tuntua parempina unina.

Yhdysvalloissa sokeria on soimattu jopa myrkyksi. Eturintamassa sokerisotaa käy Kalifornian yliopiston endokrinologi Robert Lustig. Hän väittää, että sokeri vetää vaarallisuudessaan vertoja tupakalle ja alkoholille. Riippuvuuden aiheuttajana sitä voi Lustigin mukaan verrata jopa heroiiniin. Sokeri saa kehon tuottamaan haitallista rasvaa sekä hormoneja ja muita metabolisia sivutuotteita, joilla voi olla yhteys syöpäsairauksiin, Lustig väittää. Moni muu tutkija ei ole vakuuttunut tästä. – Kaikki vähentäminen on silti hyvästä, sanovat laillistetut ravitsemus­terapeutit Kati Laine ja Pirjo Saarnia.

Aion kokeilla, millaisia vieroitusoireita pirteämmän olon vuoksi on siedettävä. Onko elämäni parempaa sokeritta?

Mitä se vaatii?

Sokereiden jättäminen ei kuulemma ole edes vaikeaa. Ensimmäisten kahden viikon jälkeen helpottaa, ovat sekä Johanna Lind että Mert Otsamo minulle kertoneet.

Epäilen, sillä aikuisiällä en ole pystynyt edes kahden päivän herkkulakkoon. Normaalisti aloitan ”jonkin hyvän” syönnin iltapäivällä. Välipalaksi otan sokeroitua proteiinirahkaa ja treenin jälkeen hörppään sokeroidun palautusjuoman. Illalla kerään kaupassa koriin lakua ja suklaata.

Alku ei nytkään lupaa hyvää. Tuttuun tapaan ensimmäisenä päivänä iskee kello kolmen väsymys. Koluan kaapista tummaa suklaata, jonka voimalla porskuttelen kohti päivällistä. Parin palan jälkeen muistan tavoitteeni – kuukausi ilman sokeria!

Joudun luopumaan ainakin lakritsista, leivonnaisista, suosikkimyslistä, valmiista smoothieista, proteiinirahkoista ja -juomista, kuohuviinistä ja tietysti suklaasta. Kuvittelen pääseväni helpolla, koska limsat, mehut, siiderit, pullat, vaaleat leivät ja pasta, maustetut jugurtit, ketsuppi tai valmiit salaatti- tai pastakastikkeet eivät minulle ole maistuneetkaan. Kiellettyjen aineiden listahan on lyhyt!

Takapirut kuiskivat

Jokainen päivä on taistelua ensimmäisen kolme viikon ajan. Olo ei todellakaan ole pirteä, vaan kuljen tasaisessa väsymyksessä, ja päätäni särkee ajoittain.

– Ota nyt hyvä ihminen makeaa! Selvästi tarvitset sitä, houkuttelee työkaveri, kun tuskailen sokerin puutteessa.

Tuon tuostakin huomaan selitteleväni lounasseuralle, miksen ota jälkiruokaa tai jäätelöä. Myös kotona syömistäni ihmetellään: eihän tavoitteellinen liikkuja pärjää ilman sokeria!

Onneksi saan langanpäähän Pirjo Saarnian. Hän on kirjoittanut Irti makeanhimosta -kirjan ja on yksi syypää siihen, miksi sokerittomuus alkoi tuntua tärkeältä. Saarnian mukaan syömme aivan liikaa makeaa.

– Kukaan ei tarvitse sokeria, ei sohva­peruna eikä urheilija. Sokerittomuus ei heikennä pitkää liikuntasuoritusta. Lyhytkestoista ja tarkkuutta vaativaa lajia sokeri voi jopa haitata, koska verensokerin heilahdus häiritsee keskittymistä, Saarnia sanoo.

Paljon liikkuva tarvitsee kuitupitoisia hiilihydraatteja jaksaakseen, muttei sokeria.

Se on psykologiaa

Sokeria saa tarpeeksi hedelmistä, marjoista, kasviksista ja maitotuotteista. Muu ”tarve” johtuu tottumuksesta, koska nopea veren­sokerin nousu toimii kuin piristysruiske. Kun verensokeri humpsahtaa nopeasti alas, vaatii kone pikaisesti lisää energiaa.

Minullakin vanhat tavat sotivat uusia vastaan. Jos luppoaikaa kerran on, mitä muuta pitäisi tehdä kuin keittää kahvit ja avata suklaapötkö! Tai jos kuluttaa puoli päivää niinkin tylsään hommaan kuin siivoamiseen, niin kai silloin voi pitää jätskitauon. Koska makea on kielletty, syön ranskalaisia. Ihmettelen tosin valintaani. Näin huonoa ravintoa en ole himoinnut vuosiin.

– Makeasta irrottautuminen on sinulle vaikeaa, koska siihen liittyy palkintosyömistä. Haluat siis jotain muuta höttöä makean tilalle, miettii toinen tsemppaajani Kati Laine Terveystalosta.  
Monille palkinto häämöttää illalla, kun työt ja treenit ovat takana. Samantyyppisestä tavasta on kyse silloinkin, jos aterian jälkeen on saatava jälkiruokaa tai televisioiltaa varten karkkia. Moni myös lievittää ahdistavia tunteita herkuttelemalla.

– Elimistö vastustaa sokerittomuutta. Se kun on oppinut, että sokerilla mennään, Laine sanoo.

Juuri kun alan päästä sokerittoman elämän makuun, kauhaisen lounaslinjastolta  vahingossa pastan päälle sokeroitua pestoa! Moka povaa iltapäiväksi taas tahtojen taistoa.

Hedelmäöverit, onko niitä?

Kauppareissuihin kuluu aluksi tuhottomasti aikaa. Tuoteselosteita tarkistellessa huomaan, että sokeria lisätään lähes kaikkeen. Moniin leipiin, kastikkeisiin, marinadeihin, keittoihin, jopa maustettuihin sipseihin. Täysin sokerittomia ovat vain liha, öljy ja voi, eikä sokeria ole lisätty kasviksiin ja maitoon. Kioskeissa ei myydä ainuttakaan välipalaa, joka sopisi uuteen ruokavaliooni. Koska helppoa syötävää ei ole saatavilla, elämä vaatii suunnittelua: eväiden tekoa ja pakkaamista.

Meinaan alkaa turhankin niuhoksi epäselvien pakkausmerkintöjen takia.

– Ravintosisältötaulukossa on usein ’josta sokeria’ -merkintä, vaikka tuotteessa olisi vain kasviksen tai maidon oma sokeri. Katso ainesosaluetteloa. Jos siihen ei ole listattu sokeria, silloin sitä ei ole elintarvikkeeseen lisätty, opastaa Saarnia.

Kun iltapäivällä makeanhimo iskee, nappaan kuivatun viikunan ja pähkinöitä, kuten Saarnia on neuvonut. Viikunassa on hedelmäsokeria, mutta pähkinöiden rasva ja kuidut tasoittavat verensokerin nousua. Pelkkä kuivatun hedelmän syönti alkaisi pian väsyttää yhtä lailla kuin suklaakeksit.

Hedelmäsokeria pidettiin pitkään parhaana sokerina, mutta nyt sen tiedetään  rasvoittavan maksaa jopa enemmän kuin tavallisen pöytäsokerin. Urheilijat, joiden lajeissa on painorajoja, sekä sokerikammoisimmat fitnessharrastajat jättävät hedelmät syömättä. Niistä saa fruktoosia kuitenkin vain vähän, ja samassa paketissa tulee sentään kuituja ja vitamiineja. Omena on siis parempi ottaa kuin jättää.
Hedelmilläkin voi silti vetää överit.

– Jos syö rasiallisen viinirypäleitä, saa kerralla liikaa fruktoosia, varsinkin, jos veren­sokerin kanssa on ongelmia, sanoo Laine.

Hedelmien napostelusta huolimatta suosikkiherkkujeni, mustien karkkien, himo käy lähes sietämättömäksi. Salilta kotiin pyöräillessäni haistan vastaan tulevista salmiakin.

Mieli voittaa sittenkin

– Sun ihohan aivan hehkuu!

Neljännellä viikolla ruokavalion muutos alkaa näkyä ja kerään kehuja. Piina – se on kadonnut yhdessä yössä. Makeanhimo on hellittänyt, ja mieli voittanut sokeria himoitsevan elimistön.

Tätä en olisi uskonut: ajatukset on helppo kääntää suklaasta muuhun tekemiseen.

Jos laihdutus olisi ollut tavoitteeni, olisin pettynyt. Paino ei pudonnut, eikä keho kiinteytynyt, koska aina on saatava jotain hyvää. Voitelin täysjyvätortillan päälle sokeritonta maapähkinävoita, etsin sokerittoman raakasuklaan ja rouskutin pähkinöitä.

Oikeaa ruokaa ja kasviksia on ollut pakko syödä enemmän, koska makean vastustaminen on helpompaa vatsa täynnä ja hiilihydraatteja elimistössä. Kiloja ei myöskään kertynyt, sillä sain parempaa energiaa.

– Tuo onkin järkevin tapa irrottautua makeasta. Monella naisella makeanhimo johtuu siitä, ettei uskalla syödä tarpeeksi ruokaa, Kati Laine pohtii.

Pirteämpi en ehkä ole, mutta energia jakautuu  tasaisemmin. Kammotusnälkä tai sokeritokkura eivät kiusaa, joten pysyn skarppina pitkin päivää. Se on kaiken kärsimyksen arvoista!  

Mikä meidät makeuttaa?

Raakasuklaassa sokeri on korvattu kookospalmusokerilla tai hunajalla. Kookospalmusokerin glykeeminen indeksi on tavallista sokeria pienempi, joten se nostaa veren­sokeria hitaammin.

Tumma sokeri, hunaja, agave ja siirapit nostavat verensokeria yhtä lailla kuin sokeri.

Glukoosi-fruktoosisiirappi, jota käytetään paljon makeisissa, nostaa verensokeria vielä räjähdysmäisemmin kuin fruktoosi yksin.
Aspartaami ja stevia ovat energiattomia makeuttajia, mutta eivät suositeltavia päivittäiseen käyttöön.

Laihduttajille suositeltiin ennen fruktoosia, mutta sen on todettu rasvoittavan maksaa. Hedelmissä fruktoosia tulee kuitenkin pieninä määrinä kuitujen ja vitamiinien kanssa. Hedelmiä ei kannata fruktoosin pelossa jättää syömättä.

Nämä jäivät pois ruoka-valiosta

- suklaa
- lakritsi
- salmiakki
- jäätelö
- kakut
- maustetut proteiinirahkat ja -patukat
- mysli
- valmiit smoothiet ja palautusjuomat
- pestokastike
- jotkin leivät

Nämä tulivat tilalle

- raakasuklaa
- kaakao­nibsit
- kuivatut viikunat
- persilja
- vehnänoras
- ranskanperunat
 - enemmän hedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja porkkanaa

Lue myös:

Älä astu sokeriansaan – varo näitä seitsemää tuotetta

Tekeekö jatkuvasti mieli puputtaa? Tästä se johtuu

Ravitsemustieteilijä kertoo, mistä tunnistat jodin, folaatin ja raudan puutoksen – ja miten tilanteen voi korjata.

Vaikka ravintolisistä puhutaan nykyään paljon, melko harvan suomalaisen tarvitsisi oikeasti napsia lisiä purkista, kertoo laillistettu ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri Petteri Lindbald.

D-vitamiinilisää hän suosittelee pimeään vuodenaikaan kaikille, mutta muuten hänen mielestään kannattaa keskittyä vain kolmeen muuhun kivennäisaineeseen ja vitamiiniin: jodiin, folaattiin ja rautaan. Erityisesti naisilla voi olla niistä puutosta.

Kysyimme Lindbaldilta, miten niiden puutoksen voi tunnistaa ja korjata:

1. Jodi

Miten puutos oireilee? ”Jodin puute aiheuttaa usein väsymystä. Lisäksi se voi saada painon nousemaan lyhyessäkin ajassa ja heikentää yleistä suorituskykyä. Oireet johtuvat siitä, että jodi on yksi kilpirauhashormonin osista. Sitä on saatava, jotta aineenvaihdunta ja kilpirauhanen toimivat kunnolla.

”Vegaanin kannattaa kiinnittää erityishuomiota siihen, saako tarpeeksi jodia.”

Jos jodin puutos menee pahaksi, se voi aiheuttaa struumaa eli kilpirauhasen suurentumista. Jodin määrään ruokavaliossa kannattaa kiinnittää erityishuomiota, jos on raskaana. Jos sikiö ei saa tarpeeksi jodia, se voi johtaa kehityshäiriöihin.”

Lue myös: Milloin väsymys on poikkeavaa, ja 28 muuta kysymystä kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Ketkä kärsivät puutteesta herkimmin? ”Jos syö jodioitua ruokasuolaa, kalaa ja maitotuotteita, jodintarve täyttyy. Mutta jos jättää yhden näistä osista pois, asiaan on syytä havahtua. Jos kaksi putoaa pois, aletaan olla jo puutoksen rajoilla. Vegaanin on napattava jodinsa lisänä erityisesti silloin, jos ei syö jodioitua ruokasuolaa.”

Miten puutoksen voi korjata? ”Jodia saa jodioidusta suolasta, maitotuotteista, kalasta ja kananmunista. Niitä syömällä tarve täyttyy. Jos ruokavaliosta uupuu useampi näistä, kannattaa harkita jodilisää.”

2. B9-vitamiini

Miten oireilee? ”B-ryhmän vitamiineihin kuuluva folaatti eli foolihappo oireilee ensimmäisenä väsymyksenä. Puutostila aiheuttaa megaloblastista anemiaa, eli se saa punasolujen koon kasvamaan samalla, kun hemoglobiini laskee. Liian vähäinen folaatin saanti on myös yhteydessä kasvavaan sydän- ja verisuonitautien riskiin.”

Ketkä kärsivät puutteesta herkimmin? ”Jos noudattaa terveellistä ruokavaliota, eli käyttää lautasmallia ja syö puoli kiloa kasviksia päivässä, ei todennäköisesti kärsi folaatin puutteesta. Mutta jos kasvikset ovat sivuosassa ruokavaliossa, asiaan kannattaa kiinnittää huomiota.

”Kypsentäminen tuhoaa osan kasvisten folaatista.”

Jos imettää tai on raskaana, kroppa tarvitsee tavallista enemmän folaattia.”

Miten puutoksen voi korjata? ”Tuoreet kasvikset ovat tärkein folaatin lähde. Kypsentäminen tuhoaa osan kasvisten folaatista. Kaikista eniten folaattia on vihreissä kasviksissa, mutta kehotan jokaista syömään monipuolisesti. Lautasmalli on hyvä ohjenuora.”

3. Rauta

Miten oireilee? ”On epäselvää, voiko jo pienikin raudan puutos aiheuttaa väsymystä. Mutta mennessään pitkälle, se alkaa taatusti näkyä väsymyksenä, koska raudan puute aiheuttaa anemiaa.

Jos elimistö ei saa tarpeeksi rautaa, syntyy happivaje, koska rauta on hemoglobiinin osa. Hemoglobiini on puolestaan välttämätöntä, jotta happi kulkee verenkierrossa.”

Ketkä kärsivät puutteesta herkimmin? ”Naiset kärsivät raudanpuutteesta miehiä herkemmin. Syynä on esimerkiksi runsaat kuukautiset.

”Juostessa keho menettää tavallista enemmän rautaa.”

Myös vegaaniruokavaliota noudattavan kannattaa katsoa, saako ravinnosta tarpeeksi rautaa, koska kasviksissa, täysviljoissa, palkokasveissa ja pähkinöissä on vähemmän rautaa kuin lihassa. Niiden rauta myös imeytyy hieman heikommin.

Pitkänmatkanjuoksijoiden kannattaa tarkistaa, saako tarpeeksi rautaa. Juostessa keho menettää tavallista enemmän rautaa, koska kehon iskeytyessä maahan kroppa menettää punasoluja. Lisäksi pitkän juoksun jälkeen raudan imeytyminen heikentyy hetkeksi.

Keskimäärin suomalaisilla ei ole ongelmaa raudan kanssa – päinvastoin. Jos syö valtavasti punaista lihaa, se voi kyllästää kropan raudalla. Kannattaa muistaa, että liiallisina määrinä rauta voi lisätä syövän ja sydäntautien riskiä.”

Miten puutoksen voi korjata? ”Koska raudan liiallisessa syömisessäkin on haittansa, lisiä ei kannata napsia ennen kuin lääkäri niin kehottaa. Täysjyvävilja on hyvä raudan lähde, joka toimii kasvissyöjällekin. Myös siemenet, palkokasvit ja pähkinät ovat hyviä valintoja.

”Keskimäärin suomalaisilla ei ole ongelmaa raudan kanssa – päinvastoin.”

Jos raudasta on puutosta, kannattaa muistaa, että esimerkiksi kahvi, tee ja maito heikentävät sen imeytymistä hieman. Siksi kannattaa syödä lisäksi C-vitamiinia sisältäviä tuoreita kasviksia jokaisella aterialla. C-vitamiini auttaa rautaa imeytymään.”

Puuro on loistava aamupala, kunhan siihen sujauttaa muutakin kuin pelkkiä hiutaleita. Kuva: Sanoma-arkisto / Tuomas Kolehmainen

Mitä kävi, kun puuroa hyljeksivä nainen söi kaurapuuroa aamiaiseksi kolmen viikon ajan?

Rakastan ruokaa – ja vielä enemmän rakastan sitä, että saan syödä erilaisia ruokia.

Siitä syystä syön myös viikon jokaisena aamuna erilaista sapuskaa. Yhtenä päivänä hurautan aamupalaksi smoothien, toisena teen kananmunaleivät ja kolmantena lusikoin turkkilaista jogurttia hedelmien kera.

Kaurapuurosta on muodostunut päässäni synonyymi tylsälle ja arkiselle.

Vaihtelunhalullani on kuitenkin kääntöpuolensa. Sen takia syön joskus varsin pienen aamiaisen – ja sen takia myös suhtaudun arkisiin aamiaisvaihtoehtoihin melko penseästi.

Kaurapuuro on yksi niistä aamiaisvalinnoista, joista en ole koskaan innostunut. Siitä on muodostunut päässäni synonyymi tylsälle ja arkiselle.

Mutta jotain houkuttelevaa puuroaamiaisessa kuitenkin on.

Monet terveysalan ammattilaiset hehkuttavat kaurapuuroa aamiaispöydän aateliseksi. Tutkimusten mukaan kaura voi auttaa laskemaan koresterolitasoja ja se tasaa verensokerin piikkejä. Lisäksi kaura auttaa suolistoa pysymään kunnossa.

Harvardin yliopiston tutkimuksen mukaan täysjyvätuotteiden päivittäinen nauttiminen pidentää jopa elinikää ja vähentää riskiä sydänsairauksiin. Hyvä määrä täysjyvätuotteita on jo 28 grammaa päivässä. Yksi puurolautasellinen siis täyttää tarpeen!

Päräyttävien terveysvaikutustensa takia intouduin kokeilemaan kolmen viikon ajan, josko kaurapuuro sopisi minullekin.

Kahta lipsahdusta lukuun ottamatta söin kaurapuuroni tunnollisesti joka aamu. Kokeilu opetti minulle paljon rutiineista, näläntarpeestani ja vatsani toiminnasta.

Listasin viisi asiaa, jotka puurokokeilu opetti:

1. Pelkkä vesi ja puurohiutaleet ei vie pitkälle…

Ensimmäinen päiväni kaurapuuron kyydittämänä alkaa hyvin. Keitän kello kahdeksan aikaan puuroni veteen kattilassa ja nautin sen pakastemustikoiden kera. Lorautan perään soijamaitoa. Sapuskan maku on vähän tympeä, mutta lapan lautasellisen kitaani suuremmitta tuskitta.

”Nälkä on kuitenkin kiljuva jo kello kymmeneltä.”

Syön yleensä lounaan kello 11 aikaan. Puuroaamiaisen jälkeen nälkä on kuitenkin kiljuva jo kello kymmeneltä.

2. …mutta onneksi kaurapuuroa voi tehdä vaikka millaisilla tavoilla.

Mikä meni ensimmäisenä päivänä vikaan? Puuronhan pitäisi pitää hyvin nälkää!

Ensimmäisenä aamuna mönkään meni tietenkin se, että puuroni oli pelkästään sitä itseään, eli puuroa. Jos kauraisesta aamiaisestaan haluaa mahdollisimman täyttävän, siihen pitää lisätä proteiinia, rasvoja ja marjoja tai hedelmiä.

Toisenä päivänä lisään veteen keitettyyn puurooni raejuustoa, pähkinävoita ja reilusti marjoja. Selviydyn loistavasti lounaaseen saakka ilman, että kärvistelen nälässä.

Ensimmäisen viikon aikana kokeilen runsaasti erilaisia lisukekomboja. Yhtenä aamuna kokeilen kananmunapuuroa. Se vasta pitääkin nälän loitolla! Mikrossa munapuuro syntyy yksinkertaisesti:

  1. Sekoita kaurahiutaleet ja neste, kuten maito, kauramaito tai vesi.
  2. Riko muna erilliseen kulhoon ja vispaa sen rakenne rikki.
  3. Lisää vispattu muna kaurahiutaleiden ja nesteen sekaan. Sekoita ja laita mikroon.
  4. Pidä puuroa mikrossa minuutti kerrallaan ja sekoita välillä, jotta rakenteesta tulee kermainen eikä paakkuinen. Kaksi tai kolme minuuttia mikrossa pitäisi riittää.

Lue myös: Puuro on nyt huipputrendikästä! 10 loistavaa reseptiä

3. Kuitupitoinen aamiainen pitää vatsani kunnossa.

Minulla on toiminnallinen vatsa, joka menee sekaisin satunnaisesti ja turpoaa melko usein. Kokeilujakson aikana minulla oli suurempia vatsanväänteitä ainoastaan silloin, kun söin aamiaiseksi jotain muuta kuin puuroa.

Kokeilujakson ensimmäisenä viikonloppuna puuro alkaa maistua puulta. Olen tylsistynyt aamiaiseeni ja vaihdan lennosta kananmunaleipiin ja hedelmillä höystettyyn jogurttiin. Se tuntuu pitävän nälän ihan yhtä hyvin kurissa kuin runsas puurokin. Iltapäivällä kuitenkin huomaan, että vatsaani alkaa pitkästä aikaa vääntää.

Kokeilujakson ensimmäisenä viikonloppuna puuro alkaa maistua puulta.

Vatsanväänteisiin voi toki vaikuttaa moni muukin asia kuin aamupalavalinta. Kaurapuuro ei välttämättä ole korjaus kaikkiin mahaongelmiini. Kokeilujaksoni aikana minulla oli kuitenkin huomattavasti vähemmän vatsaongelmia kuin normaalisti. Parin viikon jälkeen uskon vakaasti, että kuitupitoinen aamiainen toimii ainakin minun vatsalleni loistavasti.

Tiesitkö? Tutkimuksissa on huomattu, että täysviljat edistävät vatsan ja suoliston toimintaa. Niiden on myös huomattu vähentävän erityisesti suolistosyövän riskiä.

4. Kun syö ravitsevan aamiaisen, iltapäivällä ei tee mieli napostella.

Työpaikkani on pullansyöjän paratiisi. Erityisesti iltapäivisin naposteluntarve kohoaa käsittämättömäksi ja saatan vetää napaani niin paljon sokeriherkkuja, että käyn ylikierroksilla.

Kaurapuuron hitaasti imeytyvät hiilihydraatit tuntuvat pitävän verensokerin tasaisena pitkälle iltapäivään.

Toisella puuroviikolla huomaan, etten ole samalla tavalla himoinnut iltapäiväherkkuja. Kaurapuuron hitaasti imeytyvät hiilihydraatit tuntuvat pitävän verensokerin tasaisena pitkälle iltapäivään.

5. Aamut helpottuvat, kun ruokaa ei tarvitse arpoa.

Aamut ovat minulle kova kompastuskivi. Olen surkea heräämään ajoissa ja rakastan torkuttamista.

Kolmen viikon kokeilun aikana päivieni aloitus sujuu totuttua sukkelammin. Huomaan, että luksuksena pitämäni aamupalojen vaihtelu on vienyt aamuistani aimo annoksen ylimääräistä aikaa. 

Kun syön samaa ruokaa joka aamu, liikkeelle lähtö helpottuu huomattavasti. Ja vielä enemmän aikaa säästävät tuorepuurot. Niihin hurahdan kokeiluni aikana ihan täysin.

Jatkuiko puuroilu kolmen viikon jälkeen?

Kokeiluviikkojeni jälkeen nautin hyvällä omalla tunnolla aamiaiseksi smoothien. 

Vaikka puuroaamiainen teki minulle selvästi hyvää, uusi aamupalarutiini ei mullistanut koko elämääni. Sen sijaan se sai minut kyllä innostumaan puurosta, vaikka aiemmin en ole pitänyt sitä juuri minään.

Vaikka puuroaamiainen teki minulle selvästi hyvää, uusi aamupalarutiini ei mullistanut koko elämääni.

Kokeiluviikkojen jälkeen olen syönyt puuroa aamuisin erityisesti silloin, kun olen halunnut jouduttaa arkeani. Muuten olen tarttunut milloin leipään, smoothieen tai jogurttiin.

Mies42v.

Nainen söi kolmen viikon ajan aamupalaksi kaurapuuroa – 5 asiaa, jotka kokeilu opetti

Minä aloitin kaurapuuron syömisen aamupalaksi n.vuosi sitten.Tykkäsin ja täytti vatsan hyvin.Puolisen vuotta sitten rupesin kärsimään närästyksestä.Mietin mikä ruokavaliossani on muuttunut.Jätin kaurapuuron pari kuukautta sitten ja tadaa! Oireet ovat pikkuhiljaa loppuneet.Ilmeisesti kaurapuurokaan ei sovi kaikille.
Lue kommentti