Sport
”Mallitaustani takia monet olettavat, että peilikuva kiinnostaisi minua. Ulkoiset asiat eivät kiinnosta minua vähääkään. Vuosikausiin en omistanut edes vaakaa.” Kuvat: Piia Arnould
”Mallitaustani takia monet olettavat, että peilikuva kiinnostaisi minua. Ulkoiset asiat eivät kiinnosta minua vähääkään. Vuosikausiin en omistanut edes vaakaa.” Kuvat: Piia Arnould

Juontaja-näyttelijä Viivi Pumpanen, 28, tekee juuri sen, mikä eniten pelottaa. Hullu saa olla, mutta ei tyhmä. Yksi trauma on vielä kohtaamatta.

Voltteja ihmispyramidin huipulta, tanssia kuristajakäärme kaulalla, liaanihyppyjä 15 metriä korkealta sillalta, motocrossia hiekkamontuilla.

Juontaja-näyttelijä Viivi Pumpanen on tehnyt paljon sellaista, mitä moni muu missi ei. Vuoden 2010 Miss Suomen titteli taitaa olla se helpoin saavutus tämän naisen CV:ssä. Sen jälkeen Viivi on vetänyt voiton niin Tanssii tähtien kanssa kuin Voitolla yöhön -ohjelmassa. Lisäksi nainen on ottanut stunt-haasteita vastaan Posse-sarjan jäsenenä.

Viivin juontajakollega Mikko Leppilampi on antanut hänelle lempinimen Peloton Pumpanen. On aika selvittää, pitääkö se paikkansa. Onko mitään, mitä tämä nainen pelkäisi?

Life coach auttoi alkuun

”Uskon, että onnellisuus tulee sisältäpäin. Kun elämäni muuttui missivuonna, life coach Sanna Mämmi tarjoutui auttamaan minua. Olin aluksi kuin peura ajovaloissa, paniikissa kaikesta uudesta. Sannan harjoitusten avulla sain käydä oloani läpi, opin meditoimaan ja pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa.

Puolen vuoden jälkeen Sanna sanoi, etten tarvitse häntä enää. Kiitollisuuspäiväkirja ja meditointi jäivät silti arkisiksi rutiineiksi. Kun osaan nähdä hyvät asiat elämässäni, voin olla myös onnellinen. Palaan kiitollisuuskirjaani aina silloin, kun stressaa. Murheet tuntuvat heti pienemmiltä, kun muistan kaiken hyvän elämässäni.”

Onni löytyy hiljaisuudesta

”Juoksin lapsena paljain jaloin pohjoisen metsissä. Kaipaan yhä tuttua ja turvallista hiljaisuutta, kun arki on yhtä hulinaa. Rakastan hiljaisia hetkiä, koska silloin kuulen ajatukseni. Vapaapäivänä käyn metsälenkillä koiran kanssa ja kiipeän kalliolle meditoimaan. Välillä teen muutaman päivän pakoreissuja mökille pohjoiseen rauhoittumaan. Näin kymmenvuotiaana, miten isän burnout muutti elämää pysyvästi. Ymmärsin jo silloin, kuinka tärkeää on henkinen tasapaino. Se, että vain ollaan, hengitetään, nukutaan ja syödään hyvin. Kun on fiiliksissä työstään, ei aina huomaa, että kroppa väsyy.

Vaikka nautin työstäni, projekteissa tykitetään kovassa kiireessä. Joskus pelkään, etten ehdi arvostaa sitä, että saan tehdä unelmaani joka päivä. Olen onneksi oppinut pysäyttämään pyörän ennen kuin se vyöryy yli. Otan vapaapäivän ja en tee mitään, jos siltä tuntuu. Kun olen kalliolla koiran kanssa, löydän taas ilon työhöni ja tajuan, kuinka onnellinen olen.”

Isä, tytär ja moottoripyörä

”Motorsport-innostuksesta saa syyttää isääni. Olin jo kahdeksanvuotiaana mukana isän enduroreissuilla Kreikan vuorilla. Ajoin isän sylissä, pitkä ja paksu tukkani solmussa tuulessa. Moottoripyörällä ajelu oli kiva ja tärkeä harrastushetki isän kanssa.

”Taekwondo-treenit ovat viikon kohokohta.”

Vaikka isä on jo vanhempi, käymme vieläkin ajelemassa yhdessä. Minulle prätkä on elämäntapa. Nautin vauhdista. On ihanaa tuntea ilmavirta, tuoksut ja olla yhtä pyörän kanssa.”

Taekwondo opettaa läsnäoloa

”Taekwondo-treenit ovat viikon kohokohta. Lajissa voi treenata niin kovaa kuin jaksaa ja aina on jotain tavoiteltavaa. Potkulaji on tehnyt hyvää myös revenneelle reisilihakselleni. Jo puolessa vuodessa olen saanut treenattua liikeradat takaisin ja pääsen taas spagaattiin. Olen hurahtanut myös lajin henkiseen puoleen, budo-ajatteluun. Tykkään siitä, miten salilla korostetaan nöyryyttä, hyviä käytöstapoja ja muiden kunnioittamista.

Rakastan taekwondon poomse-harjoitusta, jossa kaikki tekevät jopa useita minuutteja kestäviä liikesarjoja täsmälleen samaan aikaan. Silloin on pakko olla läsnä, koska muuten sekoaa. Harjoitus on auttanut myös työssäni. Niin juontaessa kuin näyteltäessä on osattava olla läsnä ja keskittyä yhteen asiaan kerralla.”

Oivalluksia sairaalassa

”Neljä vuotta sitten opin sen, etten voi auttaa muita ennen kuin autan itseäni. Olin lähdössä Unicefin lähettiläänä Afrikkaan, mutta urheiluvammasta alkanut tulehdus esti reissun. Tulehdus pääsi leviämään kehossani niin, että lopulta olin tosi huonossa kunnossa. Keuhkot ja sappirakko keräsivät nestettä, sisäelimeni tulehtuivat, ja kuume nousi lähes 41-asteeseen.

Olin sairaalassa viikon ja menetin viisi kiloa. Lääkärit eivät osanneet sanoa, miten tässä käy. Silloin pohdiskelin elämää hieman syvemmältä. Tajusin, miten ihania lähimmäisiä ja ystäviä minulla on. Kun lääketokkurassa raotin silmiä, huomasin, että täällä ne taas istuvat. Sanoin vanhemmilleni, että kävi miten kävi, ei saa olla surullinen. Olen saanut toteuttaa haaveitani ja olen ollut tosi onnellinen.”

 ”Yritän hivuttautua mukaan projekteihin, joissa pääsisi tekemään jotain fyysistä. Kokeilen mielelläni uusia lajeja. On kiva testata, kuinka paljon voi oppia uutta.”
”Yritän hivuttautua mukaan projekteihin, joissa pääsisi tekemään jotain fyysistä. Kokeilen mielelläni uusia lajeja. On kiva testata, kuinka paljon voi oppia uutta.”

Vapaapudotus taivaalta

”Olen aina haaveillut laskuvarjohypystä. Vapaalla-sarjaa juontaessani pääsin toteuttamaan unelmani. Kun hetki sitten koitti, olin paniikissa. Lentokoneessa jätin jäähyväiset kameralle: ’Kiitos kaikesta, anteeksi ja näkemiin’. Kun uskalsin sitten hypätä, vapaapudotus oli uskomaton kokemus: adrenaliinipauketta 200 kilsaa tunnissa, ilma hakkaa, naama heiluu... Ja yhtäkkiä: Whum! Varjo aukeaa ja tulee mieletön hiljaisuus.

Kun liitelin auringonpaisteessa meren yllä, mietin, tältäkö tuntuu olla lintu. Lähtisin uudestaan milloin tahansa. Vaikka olen tehnyt monta kreisiä juttua, haluan tehdä ne aina turvallisesti ammattilaisten kanssa. Kuten isä opetti minulle jo pienenä: Hullu saa olla, muttei tyhmä!”

Peloista uusia intohimoja

”Olen oppinut, että pelon kohtaamalla voittaa aina jotain. Itsestään löytää uusia puolia tai saa uuden intohimon. Aiemmin ylösalaisin meneminen on tuntunut ihan sairaalta. En ole uskaltanut seistä käsilläni edes seinää vasten – volteista puhumattakaan! Voitolla yöhön -ohjelmassa pääsin harjoittelemaan voltteja Suomen parhaan cheerleading-joukkueen kanssa.

”Lähes kaikkea muuta voin tehdä, mutta en halua hypätä veteen korkealta.”

Viikon treenaamisen jälkeen hyppäsin voltilla alas ihmispyramidin huipulta, mikä oli minulle iso juttu. Olen pelännyt myös sukeltamista, mutta Egyptin-reissulla päätin kohdata pelkoni. Kun istuin kymmenessä metrissä meren pohjassa hiljaisuudessa, rakastuin siihenkin. Pelkoni voittamalla löysinkin jotain upeaa.”

Kohtalokas liaanistuntti

”Lähes kaikkea muuta voin tehdä, mutta en halua hypätä veteen korkealta. Se johtuu kuuden vuoden takaisesta pipariksi menneestä liaanistuntista. Hyppäsin Biisonimafian sketsiryhmässä 15-metriseltä sillalta alas, mutta hyppy epäonnistui heti alussa. Kolahdin veteen niin kovaa, että sain pahan aivotärähdyksen ja menetin hetkellisesti näön sekä tunnon jaloista.

Pelkäsin, että sokeudun, mutta onneksi näkö ja tunto palautuivat vuorokaudessa. Kokemuksesta jäi kuitenkin trauma. Olen kieltänyt myös Possen poikia heittämästä minua veteen. Haluan silti kohdata vielä tämänkin pelon vähitellen, omilla ehdoillani.”

Sport
Jo muutaman minuutin treeni lasketaan!
Jo muutaman minuutin treeni lasketaan!

Corekierto ja kylkipunnerrus ovat liikkeitä, joita kannattaa kokeilla viimeistään nyt.

Tehokas pikatreeni houkuttelisi, mutta ei huvita lähteä salille? Aloita päivä parilla tehokkaalla kehonpainoliikkeellä, joilla kuittaat jo hyvän määrän treeniä keskivartalolle ja käsivarsille.

– Kun tahti on reipas ja syke nousee, jo lyhyessä ajassa saa huikean paljon aikaan! valmentaja Eevi Teittinen kannustaa.

Kun vastuksena on kehonpaino, sekä konkari että aloittelija löytävät takuulla sopivan version liikkeistä. Saatat huomata, että kunto nousee jopa viikottain.

Eevi näyttää kaksi supertehokasta liikettä, joilla laitat käsivarret, yläselän ja keskivartalon töihin jo muutamissa minuuteissa. Tee kumpaakin liikettä 30–45 sekuntia putkeen ja tee 2–3 kierrosta.

1. Kylkipunnerrus

Asetu punnerruksen yläasentoon, käsivarret suorina hartioista alaspäin. Koukista käsivarsia ja rutista samalla kylkilihasten avulla oikeaa polvea sivulle kohti oikeaa kyynärpäätä. Tee vuoroin kummallekin puolelle. Älä päästä selkää notkistumaan äläkä takapuolta karkaamaan kohti kattoa.

Vahvistaa: suorat vatsalihakset, kylkilihakset, yläselkä, rinta, hartiat.

 


 


 

Lue lisää: Eevi Teittinen paljastaa takuuvarman palautumiskeinonsa: ”Moni ihmettelee, miten pystyn siihen”

2. Corekierto

Vasen kämmen ja oikea jalkaterä tukevat lattiassa, kannattele keskivartalon lihaksilla vasenta jalkaa suorana ilmassa. Oikea käsi on kohti kattoa. Vaihda sitten napakasti puolta: samanaikaisesti ponnista oikea jalka eteen, vasen jalkaterä lattiaan ja vaihda käsien paikkaa.

Vahvistaa: keskivartalon lihakset, käsivarret.

 


 


 

Energinen startti vuoteen! Nappaa Eevi Teittisen kehonpainotreeni kokonaisuudessaan + 8 viikon bootcamp ruokaohjeineen Sport-lehden numerosta 1/2018. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.

Sport
Jenny avasi joogastudion kotiinsa vuosi sitten.
Jenny avasi joogastudion kotiinsa vuosi sitten.

Meni 17 vuotta ennen kuin Jenni oppi rakastamaan itseään ja kehoaan. Vapauttava tunne ja oivallus syttyi joogasalissa.

Kun kasvaa vanhemmaksi, pitää laihduttaa – eikö niin? 13-vuotias Jenny seurasi tiiviisti viisi vuotta vanhemman siskonsa ja tämän kavereiden touhuja. Pian hänkin alkoi kokeilla kaalisoppakuureja, paastoja ja hedelmäpäiviä.

– Laihduttaminen tuntui normaalilta, sillä kaikki teinitytöt tuntuivat olevan huolissaan painostaan.

14-vuotiaana Jenny kävi viisi, kuusi kertaa viikossa kuntosalilla, yleensä aamulla ennen koulua. Salilla oli peilit, joista saattoi arvioida vartaloaan ja miettiä seuraavia kiinteytyskohteita. Jenny oli hoikka ja urheilullinen koulutyttö, mutta päiväkirjoista paljastui toisenlainen totuus: Olen LPR, läskipaskaruma. Lihava lihava lihava!

Joinain aamuina makasin sängyssä ja ajattelin olevani niin ruma, etten voi mennä kouluun.

– Oikein brändäsin sen LPR-mantran ja jauhoin sitä niin paljon, että uskoin sen olevan totta. Joinain aamuina makasin sängyssä ja ajattelin olevani niin ruma, etten voi mennä kouluun.

Kasvu naiseksi tuntui ahdistavalta. Vaikka kuinka yritti laihduttaa, lantio leveni ja piti ostaa isommat farkut. Päivällisellä Jenny siirteli riisiä ja kermakastiketta lautasellaan. Illalla kontrolli petti ja kaapit tyhjenivät. Ahmiminen lievensi pahaa oloa.

Oksenna niin voit paremmin

Peruskoulun jälkeen Jenny halusi vaihtaa maisemaa ja aloitti lukion Espoossa musiikkilinjalla. Hän soitti pianoa ja saksofonia, kävi salilla ja lenkillä, mutta muuten lukioajoista on vaikea muistaa mitään. Päällimmäisenä tunteena oli ahdistus. Toisella luokalla syömishäiriö kehittyi bulimiaksi.

– Muistan hetken, jolloin löysin ahmimiseen loistavan ratkaisun. Jos syö kaksi litraa jäätelöä, senhän voi oksentaa pois.

Kierre tuntui loputtomalta ja katkesi lopulta oksentamiseen.

Iltasyöminen karkasi kokonaan käsistä. Ensin meni litra jäätelöä, jota seurasi fuck it eikä millään ollut enää väliä. Seuraavaksi puoli pakettia näkkileipää voin kanssa, sitten lisää jäätelöä. Sitten ruisleipää ja karkkia. Kierre tuntui loputtomalta ja katkesi lopulta oksentamiseen.

– Kävin lukion loppupuolella Syömishäiriöklinikalla, mutta en päässyt hoitoon. Kuulemma 90 prosenttia ikäisistäni tytöistä hakee itseään eikä ole tyytyväinen ulkonäköönsä. Ehkä en osannut sanoittaa riittävän hyvin, miten vakava tilanteeni oli.

Sekaisin anatomiasta

LPR-päiviä tuli ja meni. Jenny veti välillä jumppatunteja, vaikka salin eteen oli pelottavaa astua. Hän halusi silti opiskella aerobic-ohjaajaksi, sillä musiikin ja tanssin yhdistelmä oli vastustamaton. Kirjoitusten jälkeen Jennyn oli vaikeaa päättää, mihin lähtisi opiskelemaan, mutta muisti sanoneensa isälleen viisivuotiaana, että hänestä tulisi isona hieroja.

– Hierojakoulussa tunsin ensimmäistä kertaa olevani oikeiden asioiden äärellä. Jatkoin opiskelua fysioterapeutiksi, sillä olin hurmaantunut ihmiskehosta ja halusin tietää kaiken anatomiasta, luista ja lihaksista, mihin ne kiinnittyvät ja miten keho toimii.

Mummo oli ”hersyvä tittidii-tyyppi”, kuten Jennykin.

Fysioterapiaopintojen aikainen tutustuminen pilatekseen syvensi kehontuntemusta entisestään, ja Jenny opiskeli myös pilatesohjaajaksi.
Joogaan hän oli tutustunut 13-vuotiaana rakkaan mummonsa suosituksesta. Mummo oli "hersyvä tittidii-tyyppi", kuten Jennykin, ja arveli, että Jenny voisi tykätä joogasta. Harrastus jäi puoleen vuoteen kansalaisopiston hathajoogaryhmässä, mutta jonkinlainen jälki siitä jäi. Jenny osasi nyt päättää kaikki salitreeninsä pitkiin, hengityksen tahdissa tehtyihin venytyksiin.

Kun mummo kuoli, jooga tuntui kutsuvan taas.

– Istuin tunnin jälkeen meditaatiossa ja tuntui kuin pääni räjähtäisi. Miksi kaikki ovat näin hiljaa? Miksei täällä tapahdu mitään? Olin niin ahdistunut, että aloin itkeä.

Alkoi säännöllinen joogaharjoittelu. Lähes aina Jenny itki harjoituksissa, vaikkei tiennyt miksi. Riitti, että se tuntui hyvältä ja jotenkin vapauttavalta.

Itkin sitä pikku-Jennyä, joka kaipasi tulla nähdyksi.

– Itkin sitä pikku-Jennyä, joka kaipasi tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin on.

Kilot kuin suojamuuri

Pilates ja jooga ovat väkevä yhdistelmä. Pilates tekee kehon vahvaksi ja varmaksi, jooga puhdistaa, opettaa armollisuutta ja hyväksyntää. Pilatesharjoittelun ansiosta Jenny osasi tehdä jooga-asanat turvallisesti. Yliliikkuvana "letkumatona" hän olisi päässyt vaikka millaisille mutkille, mutta ymmärsi jättää asanat pienemmiksi.

Kehontuntemuksen paraneminen näkyi pieninä oivalluksina ja muutoksina.

– Saatoin vetää koulupäivän päätteeksi neljä tuntia jumppaa maksimisykkeellä. Välillä pysähdyin kuulostelemaan kehoani: Onko fiksua vetää rankkoja jumppia putkeen ja olla samaan aikaan Atkinsin dieetillä? Onko hyvä olo? Kaipaisiko kehoni lepoa?

LPR-päivänä selitys löytyi nopeasti: "Mä olen niin huono."

Jenny kävi jatkuvasti kursseilla meditaatiosta shamanismiin ja kokeili vaihtoehtoisia terapioita. Erään transsitanssin aikana hän näki sielunsa silmin, kuinka ahmimisen kerryttämät ylimääräiset kilot olivat suojamuuri, kuin sukelluspuku yllä.

– Tanssin aikana avasin puvun vetoketjun ja tajusin, että tämänhän voi riisua! Totesin, että uskallan nyt olla oma itseni ilman suojakerroksia ja jätin sen puvun sinne lattialle.

Jenny ei enää seurannut ahmimisimpulsseja sokeasti, vaan pystyi aina välillä valitsemaan toisin. Toisinaan vanhat selviytymismekanismit kuitenkin ryöpsähtivät pintaan. Bulimian saattoi laukaista esimerkiksi se, että Jennyn vetämällä tunnilla oli tavallista vähemmän ihmisiä. LPR-päivänä selitys löytyi nopeasti: "Mä olen niin huono." Tunnin jälkeen hän meni kaupan kautta kotiin ja alkoi syödä.

Syömishäiriö pinnan alla

Talvella 2010 Jenny opiskeli Thaimaassa joogaopettajaksi. Lämpö tuntui hyvältä, samoin oma rohkeus. Vaikka joogavuosia oli takana monta, Jenny oli aiemmin kokenut olevansa liian keskeneräinen opettajaksi.

– Pelkäsin hieman astangajoogan kurinalaisuutta, sillä minulla oli myös taipumusta kapinoida auktoriteetteja vastaan. Päätin kuitenkin sitoutua säännölliseen harjoitteluun.

Eräs puhdistava harjoitus teki erityisen hyvää. Ensin juotiin 3-4 litraa suolaliuosta ja oksennettiin sitten pois.

– Kerroin opettajalle taustastani, ja hän lupasi olla tukenani. Aloin juoda suolavettä ja minusta tuntui kuin olisin oksentanut bulimiaani pois. Sattumalta sain kämppäkaverikseni tytön, jolla myös oli bulimia.

Tuimme toisiamme, kun harjoitukset nostivat pintaan pelkoja ja epävarmuuksia. Koulutusta edeltänyt viiden kuukauden päivittäinen astangaharjoitus ja Thaimaassa vietetty kuukausi olivat käännekohta. Kotiinpaluun jälkeen Jenny opetti pilatesta ja joogaa ja tuntui, kuin jokin sisäinen jännite olisi lauennut ja kipu lieventynyt.

Olen ihana juuri tällaisena

Muisto kuuden vuoden takaa nostaa edelleen kyyneleet silmiin. Jenny istui vessankannella ja tuijotti liuskaa: kaksi viivaa. Hän oli raskaana. Jokin jysähti, ja palaset loksahtivat paikoilleen.

– Kehoni on niin uskomaton ja ihmeellinen, että se pystyi tuottamaan uuden elämän. Miten voisin olla niin kiittämätön, että kohtelisin sitä kaltoin? En ole kertaakaan oksentanut enää.

Keho makkaralla ja tissit rutussa, mutta olen ok.

Päätös ei tullut mielestä vaan sydämestä, ja siksi se on pitänyt.

Mutta tarvittiin muutakin. Raskaaksi tultuaan Jenny päätti opetella rakastamaan ja kunnioittamaan kehoaan. Jos LPR-mantra toimi niin tehokkaasti, toimisi myös päinvastainen mantra. Hän asettuu joka päivä alasti peilin eteen ja sanoo itselleen: ”Olen kaunis. Olen ihana juuri tällaisena kuin olen.”

– Aina se ei ole helppoa, mutta fake it until you make it! Aivopesen itseäni kauniilla ajatuksilla ja sanoilla. Teen joskus myös joogaharjoitukseni alasti ja totean, että tässä minä nyt olen. Keho makkaralla ja tissit rutussa, mutta olen ok.

Jenny asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa Kauniaisissa. Kodin alakertaan avattiin vuodenvaihteessa pilates- ja joogastudio, ja Jenny valmistui elokuussa joogaterapeutiksi. Hän ujuttaa rakkauden sanomaa tunneilleen.

– Haluan ihmisen tuntevan, että hän on on aina arvokas.

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport