Kaikkeen et voi itse vaikuttaa, mutta liikunta ja ruokavalio pienentävät sairastumisen vaaraa.

1. Onko rintasyöpä yleistynyt?
On. Suomessa uusia rintasyöpätapauksia todetaan joka vuosi parisen sataa enemmän kuin edellisenä vuotena. Syövän lisääntyminen näyttää johtuvan osittain siitä, että taudin riskitekijät ovat yleistyneet: Kuukautiset alkavat entistä aikaisemmin, mutta vaihdevuodet myöhemmin. Naiset saavat ensimmäisen lapsensa aiempaa iäkkäämpinä ja tekevät vähemmän lapsia kuin ennen. Myös ylipaino, tupakointi ja alkoholin käyttö lisäävät riskiä. Syövän syntyyn vaikuttaa moni seikka pitkän ajan kuluessa, eikä kaikkia syitä vielä tiedetä. Vaikka rintasyöpä yleistyy, myös siitä parantuneiden määrä lisääntyy jatkuvasti.

2. Minkä ikäiset sairastuvat rintasyöpään?
Rintasyöpää on yleensä yli 60-vuotiailla. Alle 30-vuotiailla se on todella harvinainen, mutta riski sairastua lisääntyy yli 40-vuotiaana.

3. Voiko rintasyövän oikeasti tunnistaa omin sormin rintojaan tutkimalla?
Rintasyövän tavallisimman oireen, rinnassa olevan kyhmyn, voi toki itse tunnistaa. Oma tarkkailu ei kuitenkaan korvaa ammattilaisen tekemää seulontaa. Terveydenhuollon ammattilainen yleensä huomaa kyhmyn aikaisemmin ja rinnassa pienemmänkin muutoksen kuin mitä itse pystyy havaitsemaan. Kehon toimintaa ja vointia kannattaa toki aina seurata.

4. Voiko mahdollisen sairastumisen päätellä jostain muusta kuin kyhmystä?
Rintasyöpädiagnoosia ei tietysti tehdä itse, vaan sen tekee lääkäri. Joitakin asioita voi kuitenkin havaita. Jos rinnan koko tai muoto muuttuu, iho vetäytyy tai jos nännistä tulee eritettä, kannattaa mennä lääkäriin. Rintasyöpä voi olla myös oireeton, erityisesti alkuvaiheessa. Kannattaa silti muistaa, että suurin osa rintojen muutoksista on hyvälaatuisia.

5. Miten voi ehkäistä rintasyöpää?
Syövän vaaraa voi vähentää kasvispainotteisella ruokavaliolla: syö täysjyväviljaa, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Myös liikunta, painonhallinta, tupakoimattomuus ja alkoholin vähäinen käyttö ovat tärkeitä. Vaihdevuosioireisiin tarkoitettuja hormoneja olisi hyvä käyttää mahdollisimman vähän, sillä ne lisäävät riskiä. Sen sijaan e-pillerit eivät aiheuta rintasyöpää. Kaikkiin riskeihin ei voi enää aikuisena vaikuttaa, sillä monet niistä syntyvät jo varhaislapsuudessa.

6. Auttaako positiivinen ajattelu välttämään syövän?
Aiemmin ajateltiin, että stressi ja negatiiviset ajatukset lisäävät riskiä, mutta suoranaista vaikutusta niillä ei ole. Psyykkiset syyt saattavat vaikuttaa kuitenkin välillisesti: esimerkiksi masentunut ihminen ei välttämättä jaksa huolehtia terveellisistä elämäntavoista.

7. Entä säännöllinen soijatuotteiden syönti tai muut luontaiskeinot?
Soijan sisältämä kasviestrogeeni voi teoriassa ehkäistä rintasyöpää, mutta vaikutus on hyvin vähäinen. Monia luontaistuotteita markkinoidaan syövän ehkäisijöinä, mutta niiden vaikutuksesta ei ole kunnollista tutkimusta.

8. Äidilläni on ollut rintasyöpä. Miten suuri riski minulla on saada se?
Äidin rintasyöpä ei lisää ratkaisevasti riskiä sairastua. Jos sen
sijaan sekä äiti että isoäiti ovat sairastuneet rintasyöpään nuorina, alttius sairastua saattaa kulkea suvussa. Syöpä itsessään ei periydy, vaan alttius sairastua. Jos haluat selvittää sairastumisriskiäsi, kysy neuvoa Syöpäjärjestöjen toimipisteestä, terveyskeskuslääkäriltä tai gynekologilta.

9. Missä vaiheessa pääsee mammografiaan?
Seulontamammografioita eli oireettoman naisen rintojen tutkimuksia tehdään 50–59-vuotiaille naisille, joissain kunnissa 69-vuotiaille asti. Kutsut seulontoihin tulevat julkisesta terveydenhuollosta kahden vuoden välein. Alle 50-vuotias ohjataan mammografiaan, jos on syytä epäillä sairastumista tai jos hänellä on sukurasite. Jos on rintasyövästä huolissaan, hyvä keino on pyytää gynekologia tai terveydenhoitajaa tutkimaan rinnat käsin kerran vuodessa.

10. Miten suuri osa selviää rintasyövästä hengissä?
Ennuste on parantunut hurjasti. Viiden vuoden kuluttua elossa on lähes 90 prosenttia sairastuneista. Kaikista sairastuneista noin 70 prosenttia selviytyy. Mitä aikaisemin rintasyöpä todetaan, sitä paremmin hoito onnistuu.

Lue, miten rinnat tutkitaan itse.

Käy käsiksi!


Vastaajana Suomen Syöpäyhdistyksen ylilääkäri Matti Rautalahti.

Legendaarinen liikuntapiirakka pitää edelleen kutinsa. Nyt siitä on tehty myös nettitesti.

Kaksi ja puoli tuntia kestävyyskuntoa parantavaa, reipasta liikuntaa ja kahdesti lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävää treeniä. Siinä viikon liikunnan vähimmäistavoitteet, jotka ovat monelle tuttuja UKK-instituutin perinteisestä liikuntapiirakasta.

Mutta mikä sitten lasketaan virallisesti terveyttä edistäviksi liikuntasuoritukseksi? Alla olevassa kaaviossakin se kyllä kerrotaan, mutta nykyään UKK-instituutin sivustolta löytyy myös kätevä, nettitestin muotoon rakennettu liikuntapiirakka. Sen avulla voi selvittää, saako itse tarpeeksi liikuntaa.

Testissä pitää arvioida, kuinka paljon eri liikuntalajeja harrastaa viikon aikana. Kestävyyskuntoa kohottava liikunta lasketaan tunteina ja minuutteina, lihaskunto ja liikehallinta liikuntakertoina. Testissä kysytään myös istumiseen käytettyä aikaa.

Lopussa testi kertoo, tuleeko liikuntaa tarpeeksi ja miten liikuntatottumuksiaan voi kehittää. Testi löytyy täältä: ukkinstituutti.fi/testaaliikkumisesi.

Liikuntapiirakka näyttää tältä. Sitä uudistettiin vuonna 2009. Kuva: UKK-instituutti
Liikuntapiirakka näyttää tältä. Sitä uudistettiin vuonna 2009. Kuva: UKK-instituutti

Parhaimmillaan liikunta antaa lisää virtaa, mutta nykyään asiantuntijat muistuttelevat myös palautumisen tärkeydestä. Kannattaakin miettiä, kuinka kuormittavaa elämä kokonaisuudessaan on.

Ylilääkäri Jari Parkkari Tampereen Urheilulääkäriasemalta kertoi aikaisemmassa jutussamme, että elimistö ei erota kovin hyvin henkistä ja fyysistä rasitusta toisistaan. Jos työt tai arki stressaavat ja yöunetkin jäävät kehnoiksi, rääkkitreeni ei välttämättä ole hyväksi.

– Jos on tosi väsynyt työstä, kannattaa kävellä rauhallisesti. Jos menee vähänkin reippaammin, saattaa tulla vain entistä huonompi olo, Parkkari sanoi.

UKK-instituutin suosituksetkaan eivät edellytä raivokasta treenaamista – kevyempikin kuntoilu edistää terveyttä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan masennuksen hoidossa kannattaisi ottaa enemmän huomioon se, mikä sairauden aiheuttaa.

Miksi yksi masennusta sairastava tarvitsee jatkuvasti lepoa, kun taas toinen pystyy käymään töissä? Miksi samat lääkkeet eivät toimi kaikille masentuneille? Miksi yhdelle toimii hoidoksi terapia ja toiselle ei?

Kaikkiin näihin kysymykseen voi vastata, että ihmiset ovat yksinkertaisesti erilaisia. Jokainen reagoi sairauksiin, elämänmuutoksiin ja kriiseihin tavallaan. Siksi jokainen myös kaipaa masennukseen erilaista hoitoa.

Tai sitten kyse ei olekaan pelkästään ihmisestä itsestään. Sen sijaan kyse voi olla siitä, millainen masennus ihmisellä on, kertoo uusi Brain, Behavior and Immunity -lehdessä julkaistu tutkimus.

Suomalaisten ja latvialaisten yhteistyössä tekemän tutkimuksen mukaan masennusta on olemassa 12 erilaista tyyppiä. Nämä tyypit voidaan määrittää sen mukaan, mistä masennus pohjimmiltaan johtuu.

Tutkijoiden mukaan masennuksen voi aiheuttaa:

  1. Kehon tulehdustila
  2. Pitkäaikainen stressi
  3. Yksinäisyys
  4. Traumaattinen kokemus
  5. Hierarkiaristiriita, esimerkiksi työttömyys tai muu kova kolaus uralla
  6. Suru
  7. Hylätyksi tuleminen rakkaudessa
  8. Synnytys
  9. Vuodenaika
  10. Erilaiset kemikaalit, esimerkiksi päihteet
  11. Ruumiillinen sairaus
  12. Nälkiintyminen

Koska erilaiset masennustyypit syntyvät eri syistä, ne myös aiheuttavat ihmisille erilaisia oireita.

Esimerkiksi stressistä aiheutuvaa masennusta sairastavalla saattaa olla hyvin paljon stressihormoni kortisolia kropassa. Sen sijaan traumaperäisestä masennuksesta kärsivän kortisolitaso usein laskee.

Myös aivojen serotoniinitasot saattavat vaihdella masennusta sairastaneiden kesken paljonkin. Monet masentuneet kärsivät myös kehon matala-asteisesta tulehduksesta, mutta kaikilla sairastuneilla ei sitä ole.

Laboratoriotestit mukaan masennuksen hoitoon

Tutkijoiden mukaan erilaiset masennuksen tyypit selittävät, miksi masennuksen hoitomuodot toimivat niin vaihtelevasti eri ihmisiin.

Koska masennus aiheuttaa erilaisia fysiologisia oireita, tutkijoiden mukaan sen hoitoon pitäisi tuoda mukaan verikokeet ja laboratoriotestit. Niiden avulla lääkäreiden olisi helpompi määrätä sopiva hoito.

– Masennuksen luokitteleminen mahdollistaa tehokkaan, fiksun ja pitkäjänteisen hoidon jokaiselle, koska luokittelun avulla voidaan hoitaa myös masennuksen piileviä syitä, tutkimuksessa kiteytetään.

Vielä tutkimustuloksista ei kuitenkaan voida vetää suoria vaikutuksia masennuksen hoitoon. Tutkijoiden mukaan se kaipaa taakseen lisää kliinistä tutkimusta.

Suomessa tuoreesta tutkimuksesta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.