Sydänsairauksien riskiin voi vaikuttaa esimerkiksi terveellisemmällä ruokavaliolla. Kuva: Colourbox
Sydänsairauksien riskiin voi vaikuttaa esimerkiksi terveellisemmällä ruokavaliolla. Kuva: Colourbox

Sydänsairaus kuulostaa vielä kaukaiselta, mutta pitäisikö meidän havahtua jo nyt? Loppupeleissä kyse on siitä, että viitsii hieman viilata elintapojaan.

Nyt vietetään valtakunnallista sydänviikkoa ja tuuteista tulvii tietoa sydän- ja verisuonitaudeista. Sanahirviö saa aikaan hoh hoijaa -efektin ja herättää mielikuvan kaljamahaisesta miehestä, joka elää makkaralla. Pitäisikö työikäisten naisten muka pelätä?

Tutkijoiden mukaan pitäisi ainakin ennakoida. Vaikka aktiivisessa iässä ei ole kiva miettiä riskejä, lähes puolet meistä kuolee sydän- ja verisuonisairauksiin.

Mutta hei, otetaan positiivisen kautta: loppupeleissä on kyse siitä, että viitsii hieman tarkastella omia elintapojaan. Ja ehkä myös siipan.

1. Pitäisikö kolme nelikymppisen terveen naisen pelätä sydän- ja verisuonitauteja?

Ei tarvitse. 30–40-vuotiaan terveen naisen riski sairastua on hyvin pieni. Tärkeämpää on suhtautua asiaan ehkäisevästi. Yritä elää terveellisesti ja miettiä omaa elämänkaartasi: haluaisitko pysyä terveenä vielä 20 vuoden kuluttua?

2. Mitkä asiat lisäävät sairastumisriskiä?

Sukupuoli ja ikä. Jos sinulla on diabetes, korkea kolesteroli, kohonnut verenpaine tai tupakoit, olet alttiimpi. Toisiin riskeihin voi vaikuttaa, mutta perintötekijät ovat yksi iso tekijä.

3. Mitä voin tehdä, etten saisi näitä sairauksia?

Jos sinulla on ylipainoa, asialle olisi hyvä tehdä jotain. Vyötärölihavuuden vähentäminen ja liikunta ovat hyviä keinoja. Vähennä tupakointia tai lopeta kokonaan. Ihmiset, joilla on aktiiviset sosiaaliset verkostot, sairastuvat muita harvemmin.

4. Onko vaihdevuosina syytä skarpata?

Estrogeeni suojaa naisten valtimoita, ja siksi naisilla nämä sairaudet tulevat kymmenen vuotta myöhemmin. Menopaussin jälkeen riski kasvaa. Turhia hormonikorvaushoitoja on syytä välttää.

Asiantuntijana Doctagonin ylilääkäri ja dosentti Johan Fagerudd.

Naisilla kun on kuukautiskivut ja synnytykset, on kipukynnyksemmekin luonnollisesti korkeampi kuin miehillä. Näin usein väitetään. Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda kumoaa myytin.

Ihmisen kipukynnys on eri asia kuin kivunsietokyky. Kun laitat käden jääpaloja täynnä olevaan vesiastiaan, alat jonkin ajan kuluttua tuntea epämiellyttävää tunnetta, sitten kipua.

Se hetki, kun tunnet ensimmäisen kerran kipua = kipukynnyksesi.

Jatkat käden pitämistä vedessä, kunnes et enää kestä ja joudut ottamaan käden pois = maksimi kivunsietokykysi.

–Vaikka toisin luullaan, naisten kipukynnys ei ole luonnostaan korkeampi kuin miehillä, sanoo lääkäri, kipututkija ja dosentti Helena Miranda.

”Naisten kroonista kipua vähätellään ja alihoidetaan terveydenhuollossa herkemmin.”

–Naisten kipua ei vain oteta yhtä vakavasti kuin miesten. Naisten kroonista kipua vähätellään ja alihoidetaan terveydenhuollossa herkemmin. On myytti, että naisen pitäisi kestää kipua paremmin, koska hän kokee kuukautis- ja synnytyskipuja, Miranda sanoo.

Todellisuudessa naiset ovat kipututkijan mukaan miehiä herkempiä kivulle, koska esimerkiksi estrogeeni voi lisätä kipuherkkyyttä ja mieshormoni testosteroni puolestaan suojata siltä.

–Sukupuolieroja esiintyy myös aivojen kyvyssä käsitellä kipua, koska opioidireseptorit miesten ja naisten aivoissa toimivat eri tavalla, Miranda kertoo.

Kitsastelua kipulääkkeissä?

Naiset ovat usein miehiä vuolaampia puhumaan. Tutkimusten mukaan miesten on naisia vaikeampi ilmaista ääneen esimerkiksi kipuaan.

–Tämä johtaa siihen, että lääkärit tulkitsevat usein miesten kivun todellisemmaksi kuin naisten, Helena Miranda sanoo,

”Naisille määrätään vähemmän kipulääkkeitä ja enemmän rauhoittavia.”

Asenteet saattavat vaikuttaa esimerkiksi leikkausten jälkihoitoon.

–Tilastojen mukaan naisille määrätään leikkausten jälkeen vähemmän kipulääkkeitä ja enemmän rauhoittavia kuin miehille. Ajatellaan, että naisten oireet johtuvat enemmän ahdistuksesta kuin kivusta.

Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda on kirjoittanut kirjan Ota kipu haltuun (Otava 2016).

 

Bakteereita voi joutua vääriin paikkoihin sooloseksissäkin. 

Moni tietää, että virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi seksin jälkeen on hyvä hipsiä pikimmiten vessaan. Tyydyttävän seksin jälkeen ei aina tekisi mieli heti nousta ja lähteä pissalle, mutta jos on kokenut joskus oikein kivuliaan virtsatietulehduksen, motivaatio on lopulta helppo löytää.

Virtsatietulehdus johtuu vieraiden bakteerien joutumisesta virtsaputkeen ja virtsarakkoon, ja pissaaminen huuhtoo virtasputkea – hyvällä tuurilla bakteerit tulevat siis huuhdotuiksi pois ennen kuin tulehdus ehtii kehittyä.

Vähemmän tunnettua tietoa on, että myös itsetyydytyksen jälkeen voi olla järkevää käydä pissalla virtsatieinfektioiden ehkäisemiseksi.

Vessareissu on Refinery29:n haastatteleman lääkärin mukaan fiksu veto, jos itsetyydytykseen on sisältynyt minkäänlaista penetraatiota, esimerkiksi sormella tai vibraattorilla. Jos taas itsetyydytys on keskittynyt vaikkapa vain klitoriksen hyväilyyn, on virtsatietulehduksen riski pienempi. 

Pissalle myös ennen seksiä

Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat Terveyskirjaston mukaan seurausta nimenomaan yhdynnöistä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit eivät kuitenkaan yleensä ole vierasperäistä tavaraa, vaan ne ovat tyypillisesti peräisin naisen omista nivusista, välilihasta tai peräaukon seutuvilta.

Penetraatio vain aiheuttaa sen, että bakteerit siirtyvät virtsaputken suulle ja sieltä eteenpäin virtsaputkeen ja -rakkoon. Samaa bakteerien siirtymistä voi tapahtua myös sooloseksissä, jos mukana on esimerkiksi vibraattori. 

Terveyskirjasto suosittelee yhdyntään liittyvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn pissalla käyntiä juuri ennen seksiä, käsien pesemistä ja tavallista intiimihygieniaa – joskin liialliset alapesut saattavat altistaa tulehdukselle. Samat neuvot lienevät käypää tavaraa myös itsetyydytystä ajatellen.