Sport
Paola käy edelleen lumilautailemassa joka talvi. Kuva: Mikko Hannula
Paola käy edelleen lumilautailemassa joka talvi. Kuva: Mikko Hannula

Harva tietää, että tuottelias suunnittelija oli intohimoinen lumilautailija parikymppisenä ja voitti lajissa myös Suomen mestaruuden.

Ivana Helsingin perustaja Paola Suhonen rakastui lautailuun 80-luvun lopulla. Tutuksi tuli etenkin Norjan Strynin jäätikkö, jossa voi laskea ympäri vuoden. Paola kertoo, mitä lautailu on antanut hänen uralleen.

Uskalla hippeillä

”Kymmenen vuoden ajan telttailimme kavereiden kanssa keväisin reilut pari kuukautta Norjassa, Strynin jäätiköllä, jossa oli maailman parhaimpiin lukeutuva paippi. Vaikka pussikeitot tökkivät ja makuupussissa oli yöllä kylmä, laskeminen oli ihanaa.

Samaa seikkailumieltä ruokin duuneissa. En mieti tekemisen vaivaa tai mitä muut ajattelevat, vaan seuraan omia fiiliksiäni. Vihaan haihattelua ja sitkuttelua, jokainen on vastuussa omannäköisensä työuran ja elämän rakentamisesta.

Duunissa hippimäinen rytinä on oikea asenne. Teen parhaillaan filmiä, joka kertoo huikeasta 92-vuotiaasta yhdeksänkertaisesta avantouinnin maailmanmestarista Erkki Makkosesta. Hän hyppäsi benjihypyn 85-vuotiaana.”

Hyödynnä listoja

”Jos innostun jostain, ryhdyn tekemään sitä täysillä. Laskuaikoina reissasin monta vuotta maailmalla rinteiden ja kisojen perässä. Rakastin lajia, ja taidot kehittyivät laskemalla. Voitin 19-vuotiaana half-pipen Suomen mestaruuden, mutta kisat olivat silti aina sivuosassa. Laskumatkoja piisasi. Minulla oli jääkaapin ovessa listoja, joista löytyivät tavarat seuraavalle laskumatkalle. Pakkaus sujui listojen avulla vartissa.

"Överijyrkkään mäkeen ei ollut asiaa."

Sama järjestelmällisyys näkyy yritykseni Ivana Helsingin toimistolla. Päivitän jatkuvasti paperille seuraavan päivän tehtävälistaa ja teen myös pidempiä to-do-listoja. Jokaiselle tavaralle on töissä paikkansa, sillä teroittimen haeskeluun kuluisi turhaan aikaa ja hermoja.”

Luota intuitioon

”Laskiessa suunta valittiin tunteella. Överijyrkkään mäkeen ei ollut asiaa, mutta muuten rinteet tultiin alas spontaanisti kikkaillen.

Meillä on yrityksessäni sääntö: jos idea ei ota tulta alleen seitsemässä päivässä, se sysätään kenkälaatikkoon.

En kestä asioiden turhaa pyörittelyä, se on energian hukkaamista ja itsepetosta. Haluan tehdä isotkin ratkaisut halki, poikki ja pinoon -mentaliteetilla. Hautasimme juuri haaveen avata ulkomailla Ivana Helsingin liike. Se ei jalostunut viikossa toiminnaksi, ja tahdon pysyä nyt muutenkin enemmän Suomessa.”

Älä lokeroidu liikaa

”Lumilautailu-urani vedenjakaja oli Naganon olympialaiset 1998. Kun laskufrendit ryhtyivät valmistautumaan niihin, minä päätin kokeilla siipiäni muualla. Olin valmistunut Helsingin taideteollisesta korkeakoulusta ja perustin siskoni Pirjon kanssa Ivana Helsingin. Pirjo johtaa, minä luon. Yritys on minulle tuotantoyhtiö, jonka turvin voin rahoittaa muita duunejani, kuten taidetta, lastenkirjoja, elokuvia ja musisointia.

Jörn Donner on esikuvani ja innoittajani työrintamalla. Hän on sivistynyt kirjailija ja kansanedustaja, mutta sopivan anarkisti kohauttaen rohkeilla elokuvillaan ja suorilla mielipiteillään.”

Tee itse

”80-luvun lopulla rakentelimme vanerista lautoja ja kiertelimme tuntureita Keminmaalla vanhalla Volkswagenin pakettiautollani, jota hitsasin ja korjasin. Moniin hisseihin pääsi vain suksilla, joten kiipesimme ylös.

"Lautailijoiden elämäntyyliä on aina arvosteltu."

Vaikka Ivana Helsinki on ollut mukana muotiviikoilla New Yorkissa ja Pariisissa, yrittäjänä korjaan kopiokonetta ja siivoilen nuppineuloja lattialta. Tykkään käsillä tekemisestä ja jokapaikanhöylänä näen koko duunin kaaren.”

Haistata nais-etuliitteille

”Lautailijoiden elämäntyyliä on aina arvosteltu. Vuorilla kiitämiseen vaaditaan kuitenkin tiettyä rämäpäisyyttä.

Taito on auttanut minua sietämään kritiikkiä. Eräskin kriitikko mollasi pornotähti Nina Hartleystä kertovaa dokumenttiani näkemättä sitä, koska olen hänen mielestään suunnittelija enkä taiteilija.

Sapettaa myös nais-etuliite, joka usein liimataan tekemisiini, mutta vielä enemmän ärsyttää puolustusasemissa olevat marttyyrinaiset. Ainoa keino välttyä tytöttelyltä on tehdä duuninsa miehiä paremmin.”

Ole tonttisi diktaattori

”Vaikka lumilautailu oli sen hetkinen elämäntapani, kilpailuhenkisyyteni tuli esiin vaikeampien rinteiden metsästämisenä.

Elokuvakouluni opettaja New Yorkissa totesi minulle pari vuotta sitten, että ohjaajan pitää olla diktaattori. Kameran takana voi olla satakin tyyppiä säätämässä, joten yhdellä täytyy olla selkeä visio ja taito pitää homma kasassa.

"Johtajan asia on saada jokainen hoitamaan oman tonttinsa hyvin."

On pelkkää hymistelyä, että kokouksissa pitäisi pyrkiä konsensukseen. Johtajan asia on saada jokainen hoitamaan oman tonttinsa hyvin, oli se sitten hiekkasäkkien kantamista tai saumojen ompelemista. Itse vaadin Ivana Helsingin tytöiltä aikatauluissa pysymistä, mutta laitan assarini lahjakkuuden merkille ja kiitän reilusti hyvästä työstä.”

Luo oma zen-tila

”Nuoruuden laskuvuodet virittivät kroppani säännölliseen treeniin. Kun olen fyysisesti sinut itseni kanssa, jaksan visioida pää kirkkaana. Kalenteriin on merkattu viikoittain kaksi salitreeniä ja kössitunti. Lisäksi käyn satunnaisesti joogassa ja lenkkeilen Mauri-koirani kanssa.

Pitkään kävellessä pääsen meditatiiviseen zen-tilaan, jossa ajatukset virtaavat luovasti. Saatan keksiä muoto- tai värimaailman tulevalle mallistollemme, biisin, kiemuran seuraavaan lastenkirjaan tai vaikuttavan elokuvakohtauksen.”

Mitä jooga on opettanut yrittäjä Nanna Mikkoselle? Lue Sportin numerosta 3/2017! Tilaajana voit lukea jutun osoitteesta digilehdet.fi

 

 

Sport
Jo muutaman minuutin treeni lasketaan!
Jo muutaman minuutin treeni lasketaan!

Corekierto ja kylkipunnerrus ovat liikkeitä, joita kannattaa kokeilla viimeistään nyt.

Tehokas pikatreeni houkuttelisi, mutta ei huvita lähteä salille? Aloita päivä parilla tehokkaalla kehonpainoliikkeellä, joilla kuittaat jo hyvän määrän treeniä keskivartalolle ja käsivarsille.

– Kun tahti on reipas ja syke nousee, jo lyhyessä ajassa saa huikean paljon aikaan! valmentaja Eevi Teittinen kannustaa.

Kun vastuksena on kehonpaino, sekä konkari että aloittelija löytävät takuulla sopivan version liikkeistä. Saatat huomata, että kunto nousee jopa viikottain.

Eevi näyttää kaksi supertehokasta liikettä, joilla laitat käsivarret, yläselän ja keskivartalon töihin jo muutamissa minuuteissa. Tee kumpaakin liikettä 30–45 sekuntia putkeen ja tee 2–3 kierrosta.

1. Kylkipunnerrus

Asetu punnerruksen yläasentoon, käsivarret suorina hartioista alaspäin. Koukista käsivarsia ja rutista samalla kylkilihasten avulla oikeaa polvea sivulle kohti oikeaa kyynärpäätä. Tee vuoroin kummallekin puolelle. Älä päästä selkää notkistumaan äläkä takapuolta karkaamaan kohti kattoa.

Vahvistaa: suorat vatsalihakset, kylkilihakset, yläselkä, rinta, hartiat.

 


 


 

Lue lisää: Eevi Teittinen paljastaa takuuvarman palautumiskeinonsa: ”Moni ihmettelee, miten pystyn siihen”

2. Corekierto

Vasen kämmen ja oikea jalkaterä tukevat lattiassa, kannattele keskivartalon lihaksilla vasenta jalkaa suorana ilmassa. Oikea käsi on kohti kattoa. Vaihda sitten napakasti puolta: samanaikaisesti ponnista oikea jalka eteen, vasen jalkaterä lattiaan ja vaihda käsien paikkaa.

Vahvistaa: keskivartalon lihakset, käsivarret.

 


 


 

Energinen startti vuoteen! Nappaa Eevi Teittisen kehonpainotreeni kokonaisuudessaan + 8 viikon bootcamp ruokaohjeineen Sport-lehden numerosta 1/2018. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.

Sport
Jenny avasi joogastudion kotiinsa vuosi sitten.
Jenny avasi joogastudion kotiinsa vuosi sitten.

Meni 17 vuotta ennen kuin Jenni oppi rakastamaan itseään ja kehoaan. Vapauttava tunne ja oivallus syttyi joogasalissa.

Kun kasvaa vanhemmaksi, pitää laihduttaa – eikö niin? 13-vuotias Jenny seurasi tiiviisti viisi vuotta vanhemman siskonsa ja tämän kavereiden touhuja. Pian hänkin alkoi kokeilla kaalisoppakuureja, paastoja ja hedelmäpäiviä.

– Laihduttaminen tuntui normaalilta, sillä kaikki teinitytöt tuntuivat olevan huolissaan painostaan.

14-vuotiaana Jenny kävi viisi, kuusi kertaa viikossa kuntosalilla, yleensä aamulla ennen koulua. Salilla oli peilit, joista saattoi arvioida vartaloaan ja miettiä seuraavia kiinteytyskohteita. Jenny oli hoikka ja urheilullinen koulutyttö, mutta päiväkirjoista paljastui toisenlainen totuus: Olen LPR, läskipaskaruma. Lihava lihava lihava!

Joinain aamuina makasin sängyssä ja ajattelin olevani niin ruma, etten voi mennä kouluun.

– Oikein brändäsin sen LPR-mantran ja jauhoin sitä niin paljon, että uskoin sen olevan totta. Joinain aamuina makasin sängyssä ja ajattelin olevani niin ruma, etten voi mennä kouluun.

Kasvu naiseksi tuntui ahdistavalta. Vaikka kuinka yritti laihduttaa, lantio leveni ja piti ostaa isommat farkut. Päivällisellä Jenny siirteli riisiä ja kermakastiketta lautasellaan. Illalla kontrolli petti ja kaapit tyhjenivät. Ahmiminen lievensi pahaa oloa.

Oksenna niin voit paremmin

Peruskoulun jälkeen Jenny halusi vaihtaa maisemaa ja aloitti lukion Espoossa musiikkilinjalla. Hän soitti pianoa ja saksofonia, kävi salilla ja lenkillä, mutta muuten lukioajoista on vaikea muistaa mitään. Päällimmäisenä tunteena oli ahdistus. Toisella luokalla syömishäiriö kehittyi bulimiaksi.

– Muistan hetken, jolloin löysin ahmimiseen loistavan ratkaisun. Jos syö kaksi litraa jäätelöä, senhän voi oksentaa pois.

Kierre tuntui loputtomalta ja katkesi lopulta oksentamiseen.

Iltasyöminen karkasi kokonaan käsistä. Ensin meni litra jäätelöä, jota seurasi fuck it eikä millään ollut enää väliä. Seuraavaksi puoli pakettia näkkileipää voin kanssa, sitten lisää jäätelöä. Sitten ruisleipää ja karkkia. Kierre tuntui loputtomalta ja katkesi lopulta oksentamiseen.

– Kävin lukion loppupuolella Syömishäiriöklinikalla, mutta en päässyt hoitoon. Kuulemma 90 prosenttia ikäisistäni tytöistä hakee itseään eikä ole tyytyväinen ulkonäköönsä. Ehkä en osannut sanoittaa riittävän hyvin, miten vakava tilanteeni oli.

Sekaisin anatomiasta

LPR-päiviä tuli ja meni. Jenny veti välillä jumppatunteja, vaikka salin eteen oli pelottavaa astua. Hän halusi silti opiskella aerobic-ohjaajaksi, sillä musiikin ja tanssin yhdistelmä oli vastustamaton. Kirjoitusten jälkeen Jennyn oli vaikeaa päättää, mihin lähtisi opiskelemaan, mutta muisti sanoneensa isälleen viisivuotiaana, että hänestä tulisi isona hieroja.

– Hierojakoulussa tunsin ensimmäistä kertaa olevani oikeiden asioiden äärellä. Jatkoin opiskelua fysioterapeutiksi, sillä olin hurmaantunut ihmiskehosta ja halusin tietää kaiken anatomiasta, luista ja lihaksista, mihin ne kiinnittyvät ja miten keho toimii.

Mummo oli ”hersyvä tittidii-tyyppi”, kuten Jennykin.

Fysioterapiaopintojen aikainen tutustuminen pilatekseen syvensi kehontuntemusta entisestään, ja Jenny opiskeli myös pilatesohjaajaksi.
Joogaan hän oli tutustunut 13-vuotiaana rakkaan mummonsa suosituksesta. Mummo oli "hersyvä tittidii-tyyppi", kuten Jennykin, ja arveli, että Jenny voisi tykätä joogasta. Harrastus jäi puoleen vuoteen kansalaisopiston hathajoogaryhmässä, mutta jonkinlainen jälki siitä jäi. Jenny osasi nyt päättää kaikki salitreeninsä pitkiin, hengityksen tahdissa tehtyihin venytyksiin.

Kun mummo kuoli, jooga tuntui kutsuvan taas.

– Istuin tunnin jälkeen meditaatiossa ja tuntui kuin pääni räjähtäisi. Miksi kaikki ovat näin hiljaa? Miksei täällä tapahdu mitään? Olin niin ahdistunut, että aloin itkeä.

Alkoi säännöllinen joogaharjoittelu. Lähes aina Jenny itki harjoituksissa, vaikkei tiennyt miksi. Riitti, että se tuntui hyvältä ja jotenkin vapauttavalta.

Itkin sitä pikku-Jennyä, joka kaipasi tulla nähdyksi.

– Itkin sitä pikku-Jennyä, joka kaipasi tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin on.

Kilot kuin suojamuuri

Pilates ja jooga ovat väkevä yhdistelmä. Pilates tekee kehon vahvaksi ja varmaksi, jooga puhdistaa, opettaa armollisuutta ja hyväksyntää. Pilatesharjoittelun ansiosta Jenny osasi tehdä jooga-asanat turvallisesti. Yliliikkuvana "letkumatona" hän olisi päässyt vaikka millaisille mutkille, mutta ymmärsi jättää asanat pienemmiksi.

Kehontuntemuksen paraneminen näkyi pieninä oivalluksina ja muutoksina.

– Saatoin vetää koulupäivän päätteeksi neljä tuntia jumppaa maksimisykkeellä. Välillä pysähdyin kuulostelemaan kehoani: Onko fiksua vetää rankkoja jumppia putkeen ja olla samaan aikaan Atkinsin dieetillä? Onko hyvä olo? Kaipaisiko kehoni lepoa?

LPR-päivänä selitys löytyi nopeasti: "Mä olen niin huono."

Jenny kävi jatkuvasti kursseilla meditaatiosta shamanismiin ja kokeili vaihtoehtoisia terapioita. Erään transsitanssin aikana hän näki sielunsa silmin, kuinka ahmimisen kerryttämät ylimääräiset kilot olivat suojamuuri, kuin sukelluspuku yllä.

– Tanssin aikana avasin puvun vetoketjun ja tajusin, että tämänhän voi riisua! Totesin, että uskallan nyt olla oma itseni ilman suojakerroksia ja jätin sen puvun sinne lattialle.

Jenny ei enää seurannut ahmimisimpulsseja sokeasti, vaan pystyi aina välillä valitsemaan toisin. Toisinaan vanhat selviytymismekanismit kuitenkin ryöpsähtivät pintaan. Bulimian saattoi laukaista esimerkiksi se, että Jennyn vetämällä tunnilla oli tavallista vähemmän ihmisiä. LPR-päivänä selitys löytyi nopeasti: "Mä olen niin huono." Tunnin jälkeen hän meni kaupan kautta kotiin ja alkoi syödä.

Syömishäiriö pinnan alla

Talvella 2010 Jenny opiskeli Thaimaassa joogaopettajaksi. Lämpö tuntui hyvältä, samoin oma rohkeus. Vaikka joogavuosia oli takana monta, Jenny oli aiemmin kokenut olevansa liian keskeneräinen opettajaksi.

– Pelkäsin hieman astangajoogan kurinalaisuutta, sillä minulla oli myös taipumusta kapinoida auktoriteetteja vastaan. Päätin kuitenkin sitoutua säännölliseen harjoitteluun.

Eräs puhdistava harjoitus teki erityisen hyvää. Ensin juotiin 3-4 litraa suolaliuosta ja oksennettiin sitten pois.

– Kerroin opettajalle taustastani, ja hän lupasi olla tukenani. Aloin juoda suolavettä ja minusta tuntui kuin olisin oksentanut bulimiaani pois. Sattumalta sain kämppäkaverikseni tytön, jolla myös oli bulimia.

Tuimme toisiamme, kun harjoitukset nostivat pintaan pelkoja ja epävarmuuksia. Koulutusta edeltänyt viiden kuukauden päivittäinen astangaharjoitus ja Thaimaassa vietetty kuukausi olivat käännekohta. Kotiinpaluun jälkeen Jenny opetti pilatesta ja joogaa ja tuntui, kuin jokin sisäinen jännite olisi lauennut ja kipu lieventynyt.

Olen ihana juuri tällaisena

Muisto kuuden vuoden takaa nostaa edelleen kyyneleet silmiin. Jenny istui vessankannella ja tuijotti liuskaa: kaksi viivaa. Hän oli raskaana. Jokin jysähti, ja palaset loksahtivat paikoilleen.

– Kehoni on niin uskomaton ja ihmeellinen, että se pystyi tuottamaan uuden elämän. Miten voisin olla niin kiittämätön, että kohtelisin sitä kaltoin? En ole kertaakaan oksentanut enää.

Keho makkaralla ja tissit rutussa, mutta olen ok.

Päätös ei tullut mielestä vaan sydämestä, ja siksi se on pitänyt.

Mutta tarvittiin muutakin. Raskaaksi tultuaan Jenny päätti opetella rakastamaan ja kunnioittamaan kehoaan. Jos LPR-mantra toimi niin tehokkaasti, toimisi myös päinvastainen mantra. Hän asettuu joka päivä alasti peilin eteen ja sanoo itselleen: ”Olen kaunis. Olen ihana juuri tällaisena kuin olen.”

– Aina se ei ole helppoa, mutta fake it until you make it! Aivopesen itseäni kauniilla ajatuksilla ja sanoilla. Teen joskus myös joogaharjoitukseni alasti ja totean, että tässä minä nyt olen. Keho makkaralla ja tissit rutussa, mutta olen ok.

Jenny asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa Kauniaisissa. Kodin alakertaan avattiin vuodenvaihteessa pilates- ja joogastudio, ja Jenny valmistui elokuussa joogaterapeutiksi. Hän ujuttaa rakkauden sanomaa tunneilleen.

– Haluan ihmisen tuntevan, että hän on on aina arvokas.

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport