Sport
Peruskuntoni on parempi nyt kuin ennen raskautta, Nanna sanoo.
Peruskuntoni on parempi nyt kuin ennen raskautta, Nanna sanoo.

Neljä vuotta sitten Nanna Karalahti, 29, treenasi niin kovaa, että hampaat olivat irrota. Onnea Kireä kroppa ei kuitenkaan tuonut.

Neljä vuotta sitten Nanna Karalahti tuijotti kirjaimellisesti omaan napaan.

Hänellä oli projekti: kropan muokkaaminen fitnessmallikisoihin. Arkeen kuului kaksi treeniä päivässä, viitenä päivänä viikossa. Hiilarit, proteiinit ja rasvat joutuivat tarkkaan puntariin parin kuukauden ajaksi. Siinä ajassa ei kasvatettu lihaksia vaan tuotiin jo olemassa olevat esiin tiukalla dieetillä.

– Nautin siitä, että olin hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta kropan vertailu muihin kilpailijoihin oli vaivaannuttavaa.

Niissä kisoissa vuonna 2012 Nanna sijoittui kolmanneksi. Seuraavana vuonna hän osallistui vielä bikinifitnesskisoihin sijoittuen 7:nneksi. Elämä tuntui silloinkin hyvältä, mutta vasta nyt Nanna on tajunnut, mitä todellinen onni on. Perhe, toukokuussa syntynyt Jax-poika ja puoliso Jere, on kiilannut arvojärjestyksen kärkeen, treenit ovat pehmentyneet, ja laatu on korvannut määrän.

Nanna on oppinut, että elämässä on tehtävä valintoja oman onnensa ja hyvinvointinsa eteen. Ja niitä hän on tehnytkin.

Täyskäännös Thaimaassa

”Havahduin Thaimaassa neljä vuotta sitten. Olin valmistunut liiketalouden tradenomiksi ja päässyt suoraan koulusta töihin suomalaiseen firmaan toimistopäälliköksi. Mietin, että tällä tittelillä CV:ssäni pääsen vielä isompaan työhön. Tein työtä loppujen lopuksi vain siksi, että voisin edetä sitä kautta.

Päätin, että irtisanoudun ja alan tehdä sitä, mitä oikeasti haluan.

Luin lomamatkalla Thaimaassa valmentaja Jillian Michaelsin Rajaton-kirjaa, jossa muistutettiin, ettei itselleen saa asettaa rajoja. Muistin myös ravintoasiantuntija Jaakko Halmetojan sanat: ’Pitää mennä suorinta reittiä kohti päämäärää.’ Päätin, että irtisanoudun ja alan tehdä sitä, mitä oikeasti haluan. Olen aina tiennyt, että haluan tehdä töitä urheilun ja hyvinvoinnin parissa. Opiskelin personal traineriksi ja aloin tehdä pt-ohjauksia oman toiminimen kautta.”

 


 

Urheilu pakotienä

”Kehoni on tottunut kovaan treeniin pienestä pitäen. Ala-asteella menin suoraan kahden tunnin luisteluharjoituksista futistreeneihin, ja treenitavat jäivät päälle. Kun kisasin fitnessmallikisassa, vedin kymmeniä ryhmäliikuntatunteja viikossa omien treenieni päälle. Ajattelin, että kevyet treenit ovat ajan hukkaa.

Elämäni on aina ollut kiireistä, joten olen halunnut ottaa treeniajasta kaiken irti. Aamulla vedin tunnin aerobisen ja illalla puolentoista tunnin puntin. Mutta mitä enemmän treenasin, sitä huonommaksi kunto muuttui.

Raskauden aikana käsittelin tunteitani ensimmäistä kertaa muuten kuin treenaamalla.

Raskaus pysäytti minut. Ensimmäistä kertaa en voinut enää liikkua kovaa, vaan kehoa oli pakko kuunnella. Se oli aluksi tosi vaikeaa. Olen aina pystynyt pakenemaan stressiä urheilun taakse. Ennen purin aina kaiken urheiluun. Raskauden aikana käsittelin tunteitani ensimmäistä kertaa muuten kuin treenaamalla. En mennyt heti salille, kun vähän ketutti.

Esimerkiksi luonnossa kävely on upea keino purkaa asioita. Ennen treenitavoitteeni oli aina tulos, nyt se on hyvinvointi. Peruskuntoni on parempi kuin ennen raskautta. Myös palautuminen on tehokkaampaa, kun ei rääkkää itseään joka päivä.”

Liian kallis harrastus

”Olen kasvanut Keravalla, joten tiedän, miten merkittävä jokin itselle pieni asia voi olla lähiölapselle. Harrastin taitoluistelua pienestä asti, mutta urani loppui 11-vuotiaana, koska harrastus oli liian kallis. Keskityin jalkapalloon, mutta luistelun lopettaminen jäi vaivaamaan, koska olin siinä tosi hyvä. Osasin kaikki kaksoishypyt.

Olen aina ollut todella lapsirakas ja haluaisin, että vähävaraisten perheiden lapsilla olisi treenimahdollisuuksia. Alammekin vetää Jeren kanssa hyväntekeväisyystreenejä lapsille keväällä. Järjestämme urheilupäiviä ja jaamme treenivälineitä niitä tarvitseville. Jere menee kundien kanssa pelaamaan jäähalliin.”

Hyvät hiilarit kunniaan

”Fitnessaikoina söin melko niukasti hiilareita, mikä oli hullua. Laskin proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja ja olin dieetillä samaan aikaan. Nyt kiinnitän enemmän huomiota siihen, mitä ravinteita saan ruuasta. On eri asia vetää höttöhiilaria kuin kasviksia. Valkoinen leipä on ihan eri juttu kuin kaura, riisi, hirssi, tattari tai bataatti.

Mitä enemmän värejä lautasellani on, sitä paremmin voin.

Keho tarvitsee hyviä hiilareita kaikkeen hormonitoiminnasta lähtien. Mitä enemmän värejä lautasellani on, sitä paremmin voin. Syön kolmen tunnin välein mahdollisimman puhdasta ruokaa. Kun urheilee ja syö puhdasta ruokaa, annosten pitääkin olla isoja.

Sokeria pyrin välttämään. Olen lukenut Sokerimyrkytys-kirjaa, ja tieto on avannut silmiäni. On hullua, miten paljon sokeria tungetaan joka paikkaan. Välillä on silti ihanaa mennä pullalle tai ottaa jätskiä. Jos olen vetänyt illalla runsaan hiilariaterian ja sen päälle palan suklaakakkua ja irtokarkkia, tiedän, ettei seuraavana päivänä ole se paras herätys. Kaikelle on kuitenkin olemassa vaihtoehto. Parista palasta raakasuklaata ei tule pöhnää.”

Liian pian treeneihin

”Ennen pidin kävelyä liian hitaana ja tylsänä. Nyt olen oppinut rauhoittumaan ja nauttimaan siitä. Aloin tehdä rauhallisia vaunulenkkejä heti synnytyksen jälkeen. Puolitoista kuukautta synnytyksestä tein ensimmäisiä hyppyjä pihalla, mikä oli liian aikaista. Nyt tiedän, että palautumiseen menee vähintään kolme kuukautta.

Kuntoutin lantionpohjan ja vatsalihasten erkaumaa kotiliikkeillä. Kehitin Hero Mama -valmennuksen raskaana oleville ja juuri synnyttäneille, koska olin itse aika hukassa. Se on osa perustamaani Herotreeni-nettivalmennusta.

Nyt käytän kotitreenissä Jaxia painona kyykky ja työntö ylös -liikkeessä. Poika rakastaa sitä! Hänen kantamisestaan tulee ylä- ja alaselkäkipuja, eikä niihin auta aina punttien heiluttaminen, vaan putkirulla, hieronta ja osteopatia.”

 


 

Kireä kunto ei tuo onnea

”Ajattelen, että pystyn neuvomaan muita vain, jos olen itse kokenut saman. Olen hyvä tsemppaamisessa, mutta en tykkää olla salilla huutamassa, että väännä hauista. Haluan olla se, joka tsemppaa isompaan kokonaisvaltaiseen muutokseen. Ryhmäliikunta on lähellä sydäntäni. Isossa ryhmässä pystyy vaikuttamaan useaan ihmiseen kerralla. Se on todella siistiä!

Suurin tavoitteeni on saada ihmiset hyväksymään peilikuvansa.

Suurin tavoitteeni on saada ihmiset hyväksymään peilikuvansa. Eikä se tule pudotettujen kilojen vaan urheilun tuomien positiivisten tunteiden kautta. Onni ei tule peilikuvasta tai siitä, että painaa viisi kiloa vähemmän. Tiedän sen, koska olen ollut niin kireässä kunnossa, että hyvä, etteivät hampaani irronneet. Eikä se tuonut missään määrin onnea.”

Älä välitä muiden puheista

”Itsestään huolehtiminen korostuu, kun on pidettävä huolta toisestakin. Äitiys oli tuttua sisarusteni kautta, mutta en ymmärtänyt, kuinka sitovaa se on. Alkupäivinä kymmenen minuutin suihkuhetki oli ihan luksusta! Pojan kautta olen oppinut sen, miten tärkeää on pitää huolta itsestään. Jaksan enemmän, kun pyhä kolminaisuus eli treeni, ruoka ja lepo on kunnossa.

Jere on opettanut minulle, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Hän ei pelkää mitään eikä välitä siitä, mitä muut sanovat.

Onneksi Jere auttaa kaikessa. Hän on myös opettanut minulle, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Jere ei pelkää mitään eikä välitä yhtään siitä, mitä muut sanovat. Itse en ole vielä samassa pisteessä, vaikka se onkin tavoitteena.

Jere on sanonut minulle, että olet täysin vapaa vasta sitten, kun lakkaat pelkäämästä mitään. Se on varmasti totta ja yksi onnellisen elämän ehdoista. Mutta miten ihmeessä voi lakata pelkäämästä? Jalkani tutisevat lentokoneessakin!”

Sport
Jo muutaman minuutin treeni lasketaan!
Jo muutaman minuutin treeni lasketaan!

Corekierto ja kylkipunnerrus ovat liikkeitä, joita kannattaa kokeilla viimeistään nyt.

Tehokas pikatreeni houkuttelisi, mutta ei huvita lähteä salille? Aloita päivä parilla tehokkaalla kehonpainoliikkeellä, joilla kuittaat jo hyvän määrän treeniä keskivartalolle ja käsivarsille.

– Kun tahti on reipas ja syke nousee, jo lyhyessä ajassa saa huikean paljon aikaan! valmentaja Eevi Teittinen kannustaa.

Kun vastuksena on kehonpaino, sekä konkari että aloittelija löytävät takuulla sopivan version liikkeistä. Saatat huomata, että kunto nousee jopa viikottain.

Eevi näyttää kaksi supertehokasta liikettä, joilla laitat käsivarret, yläselän ja keskivartalon töihin jo muutamissa minuuteissa. Tee kumpaakin liikettä 30–45 sekuntia putkeen ja tee 2–3 kierrosta.

1. Kylkipunnerrus

Asetu punnerruksen yläasentoon, käsivarret suorina hartioista alaspäin. Koukista käsivarsia ja rutista samalla kylkilihasten avulla oikeaa polvea sivulle kohti oikeaa kyynärpäätä. Tee vuoroin kummallekin puolelle. Älä päästä selkää notkistumaan äläkä takapuolta karkaamaan kohti kattoa.

Vahvistaa: suorat vatsalihakset, kylkilihakset, yläselkä, rinta, hartiat.

 


 


 

Lue lisää: Eevi Teittinen paljastaa takuuvarman palautumiskeinonsa: ”Moni ihmettelee, miten pystyn siihen”

2. Corekierto

Vasen kämmen ja oikea jalkaterä tukevat lattiassa, kannattele keskivartalon lihaksilla vasenta jalkaa suorana ilmassa. Oikea käsi on kohti kattoa. Vaihda sitten napakasti puolta: samanaikaisesti ponnista oikea jalka eteen, vasen jalkaterä lattiaan ja vaihda käsien paikkaa.

Vahvistaa: keskivartalon lihakset, käsivarret.

 


 


 

Energinen startti vuoteen! Nappaa Eevi Teittisen kehonpainotreeni kokonaisuudessaan + 8 viikon bootcamp ruokaohjeineen Sport-lehden numerosta 1/2018. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.

Sport
Jenny avasi joogastudion kotiinsa vuosi sitten.
Jenny avasi joogastudion kotiinsa vuosi sitten.

Meni 17 vuotta ennen kuin Jenni oppi rakastamaan itseään ja kehoaan. Vapauttava tunne ja oivallus syttyi joogasalissa.

Kun kasvaa vanhemmaksi, pitää laihduttaa – eikö niin? 13-vuotias Jenny seurasi tiiviisti viisi vuotta vanhemman siskonsa ja tämän kavereiden touhuja. Pian hänkin alkoi kokeilla kaalisoppakuureja, paastoja ja hedelmäpäiviä.

– Laihduttaminen tuntui normaalilta, sillä kaikki teinitytöt tuntuivat olevan huolissaan painostaan.

14-vuotiaana Jenny kävi viisi, kuusi kertaa viikossa kuntosalilla, yleensä aamulla ennen koulua. Salilla oli peilit, joista saattoi arvioida vartaloaan ja miettiä seuraavia kiinteytyskohteita. Jenny oli hoikka ja urheilullinen koulutyttö, mutta päiväkirjoista paljastui toisenlainen totuus: Olen LPR, läskipaskaruma. Lihava lihava lihava!

Joinain aamuina makasin sängyssä ja ajattelin olevani niin ruma, etten voi mennä kouluun.

– Oikein brändäsin sen LPR-mantran ja jauhoin sitä niin paljon, että uskoin sen olevan totta. Joinain aamuina makasin sängyssä ja ajattelin olevani niin ruma, etten voi mennä kouluun.

Kasvu naiseksi tuntui ahdistavalta. Vaikka kuinka yritti laihduttaa, lantio leveni ja piti ostaa isommat farkut. Päivällisellä Jenny siirteli riisiä ja kermakastiketta lautasellaan. Illalla kontrolli petti ja kaapit tyhjenivät. Ahmiminen lievensi pahaa oloa.

Oksenna niin voit paremmin

Peruskoulun jälkeen Jenny halusi vaihtaa maisemaa ja aloitti lukion Espoossa musiikkilinjalla. Hän soitti pianoa ja saksofonia, kävi salilla ja lenkillä, mutta muuten lukioajoista on vaikea muistaa mitään. Päällimmäisenä tunteena oli ahdistus. Toisella luokalla syömishäiriö kehittyi bulimiaksi.

– Muistan hetken, jolloin löysin ahmimiseen loistavan ratkaisun. Jos syö kaksi litraa jäätelöä, senhän voi oksentaa pois.

Kierre tuntui loputtomalta ja katkesi lopulta oksentamiseen.

Iltasyöminen karkasi kokonaan käsistä. Ensin meni litra jäätelöä, jota seurasi fuck it eikä millään ollut enää väliä. Seuraavaksi puoli pakettia näkkileipää voin kanssa, sitten lisää jäätelöä. Sitten ruisleipää ja karkkia. Kierre tuntui loputtomalta ja katkesi lopulta oksentamiseen.

– Kävin lukion loppupuolella Syömishäiriöklinikalla, mutta en päässyt hoitoon. Kuulemma 90 prosenttia ikäisistäni tytöistä hakee itseään eikä ole tyytyväinen ulkonäköönsä. Ehkä en osannut sanoittaa riittävän hyvin, miten vakava tilanteeni oli.

Sekaisin anatomiasta

LPR-päiviä tuli ja meni. Jenny veti välillä jumppatunteja, vaikka salin eteen oli pelottavaa astua. Hän halusi silti opiskella aerobic-ohjaajaksi, sillä musiikin ja tanssin yhdistelmä oli vastustamaton. Kirjoitusten jälkeen Jennyn oli vaikeaa päättää, mihin lähtisi opiskelemaan, mutta muisti sanoneensa isälleen viisivuotiaana, että hänestä tulisi isona hieroja.

– Hierojakoulussa tunsin ensimmäistä kertaa olevani oikeiden asioiden äärellä. Jatkoin opiskelua fysioterapeutiksi, sillä olin hurmaantunut ihmiskehosta ja halusin tietää kaiken anatomiasta, luista ja lihaksista, mihin ne kiinnittyvät ja miten keho toimii.

Mummo oli ”hersyvä tittidii-tyyppi”, kuten Jennykin.

Fysioterapiaopintojen aikainen tutustuminen pilatekseen syvensi kehontuntemusta entisestään, ja Jenny opiskeli myös pilatesohjaajaksi.
Joogaan hän oli tutustunut 13-vuotiaana rakkaan mummonsa suosituksesta. Mummo oli "hersyvä tittidii-tyyppi", kuten Jennykin, ja arveli, että Jenny voisi tykätä joogasta. Harrastus jäi puoleen vuoteen kansalaisopiston hathajoogaryhmässä, mutta jonkinlainen jälki siitä jäi. Jenny osasi nyt päättää kaikki salitreeninsä pitkiin, hengityksen tahdissa tehtyihin venytyksiin.

Kun mummo kuoli, jooga tuntui kutsuvan taas.

– Istuin tunnin jälkeen meditaatiossa ja tuntui kuin pääni räjähtäisi. Miksi kaikki ovat näin hiljaa? Miksei täällä tapahdu mitään? Olin niin ahdistunut, että aloin itkeä.

Alkoi säännöllinen joogaharjoittelu. Lähes aina Jenny itki harjoituksissa, vaikkei tiennyt miksi. Riitti, että se tuntui hyvältä ja jotenkin vapauttavalta.

Itkin sitä pikku-Jennyä, joka kaipasi tulla nähdyksi.

– Itkin sitä pikku-Jennyä, joka kaipasi tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin on.

Kilot kuin suojamuuri

Pilates ja jooga ovat väkevä yhdistelmä. Pilates tekee kehon vahvaksi ja varmaksi, jooga puhdistaa, opettaa armollisuutta ja hyväksyntää. Pilatesharjoittelun ansiosta Jenny osasi tehdä jooga-asanat turvallisesti. Yliliikkuvana "letkumatona" hän olisi päässyt vaikka millaisille mutkille, mutta ymmärsi jättää asanat pienemmiksi.

Kehontuntemuksen paraneminen näkyi pieninä oivalluksina ja muutoksina.

– Saatoin vetää koulupäivän päätteeksi neljä tuntia jumppaa maksimisykkeellä. Välillä pysähdyin kuulostelemaan kehoani: Onko fiksua vetää rankkoja jumppia putkeen ja olla samaan aikaan Atkinsin dieetillä? Onko hyvä olo? Kaipaisiko kehoni lepoa?

LPR-päivänä selitys löytyi nopeasti: "Mä olen niin huono."

Jenny kävi jatkuvasti kursseilla meditaatiosta shamanismiin ja kokeili vaihtoehtoisia terapioita. Erään transsitanssin aikana hän näki sielunsa silmin, kuinka ahmimisen kerryttämät ylimääräiset kilot olivat suojamuuri, kuin sukelluspuku yllä.

– Tanssin aikana avasin puvun vetoketjun ja tajusin, että tämänhän voi riisua! Totesin, että uskallan nyt olla oma itseni ilman suojakerroksia ja jätin sen puvun sinne lattialle.

Jenny ei enää seurannut ahmimisimpulsseja sokeasti, vaan pystyi aina välillä valitsemaan toisin. Toisinaan vanhat selviytymismekanismit kuitenkin ryöpsähtivät pintaan. Bulimian saattoi laukaista esimerkiksi se, että Jennyn vetämällä tunnilla oli tavallista vähemmän ihmisiä. LPR-päivänä selitys löytyi nopeasti: "Mä olen niin huono." Tunnin jälkeen hän meni kaupan kautta kotiin ja alkoi syödä.

Syömishäiriö pinnan alla

Talvella 2010 Jenny opiskeli Thaimaassa joogaopettajaksi. Lämpö tuntui hyvältä, samoin oma rohkeus. Vaikka joogavuosia oli takana monta, Jenny oli aiemmin kokenut olevansa liian keskeneräinen opettajaksi.

– Pelkäsin hieman astangajoogan kurinalaisuutta, sillä minulla oli myös taipumusta kapinoida auktoriteetteja vastaan. Päätin kuitenkin sitoutua säännölliseen harjoitteluun.

Eräs puhdistava harjoitus teki erityisen hyvää. Ensin juotiin 3-4 litraa suolaliuosta ja oksennettiin sitten pois.

– Kerroin opettajalle taustastani, ja hän lupasi olla tukenani. Aloin juoda suolavettä ja minusta tuntui kuin olisin oksentanut bulimiaani pois. Sattumalta sain kämppäkaverikseni tytön, jolla myös oli bulimia.

Tuimme toisiamme, kun harjoitukset nostivat pintaan pelkoja ja epävarmuuksia. Koulutusta edeltänyt viiden kuukauden päivittäinen astangaharjoitus ja Thaimaassa vietetty kuukausi olivat käännekohta. Kotiinpaluun jälkeen Jenny opetti pilatesta ja joogaa ja tuntui, kuin jokin sisäinen jännite olisi lauennut ja kipu lieventynyt.

Olen ihana juuri tällaisena

Muisto kuuden vuoden takaa nostaa edelleen kyyneleet silmiin. Jenny istui vessankannella ja tuijotti liuskaa: kaksi viivaa. Hän oli raskaana. Jokin jysähti, ja palaset loksahtivat paikoilleen.

– Kehoni on niin uskomaton ja ihmeellinen, että se pystyi tuottamaan uuden elämän. Miten voisin olla niin kiittämätön, että kohtelisin sitä kaltoin? En ole kertaakaan oksentanut enää.

Keho makkaralla ja tissit rutussa, mutta olen ok.

Päätös ei tullut mielestä vaan sydämestä, ja siksi se on pitänyt.

Mutta tarvittiin muutakin. Raskaaksi tultuaan Jenny päätti opetella rakastamaan ja kunnioittamaan kehoaan. Jos LPR-mantra toimi niin tehokkaasti, toimisi myös päinvastainen mantra. Hän asettuu joka päivä alasti peilin eteen ja sanoo itselleen: ”Olen kaunis. Olen ihana juuri tällaisena kuin olen.”

– Aina se ei ole helppoa, mutta fake it until you make it! Aivopesen itseäni kauniilla ajatuksilla ja sanoilla. Teen joskus myös joogaharjoitukseni alasti ja totean, että tässä minä nyt olen. Keho makkaralla ja tissit rutussa, mutta olen ok.

Jenny asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa Kauniaisissa. Kodin alakertaan avattiin vuodenvaihteessa pilates- ja joogastudio, ja Jenny valmistui elokuussa joogaterapeutiksi. Hän ujuttaa rakkauden sanomaa tunneilleen.

– Haluan ihmisen tuntevan, että hän on on aina arvokas.

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport