Kaksi julkkista kertoo niksinsä.

Lue myös Piitu Uskin kertomus onnistuneesta laihduttamisesta.

”Kaikkea saa syödä mutta kohtuudella”

Aurajoen rannalle on kannettu pöytä, jonka ympärillä kuhisee ihmisiä. Pöydälle nostetuissa kulhoissa on porkkanoita, mansikoita, manteleita, siemeniä, sipsejä ja korppuja. 

Turussa kuvataan parhaillaan Vares-elokuvaa, ja täällä jokilaivojen katveessa kuvauspaikkajärjestäjä Sini Rantanen, 36, tankkaa työpäivänsä aikana.

– Yritän käydä napsimassa täällä jotain, ettei tulisi liian kova nälkä, mutta usein olemme liian kaukana catering-pisteestä, Sini kertoo ja nappaa kulhosta mansikan.

Sini tuli julkisuuteen vuonna 2005, kun hän laihdutti Suurin pudottaja -ohjelmassa melkein kolmekymmentä kiloa ja ylsi kisassa kolmanneksi. Pari vuotta myöhemmin Sini juonsi ohjelman ja painoi edelleen saman verran, noin 70 kiloa.

Tällä hetkellä Sini ei ole sanojensa mukaan ”kaikkein hoikimmassa kunnossaan”, mutta takavuosien kilot eivät ole tulleet takaisin. 

Normaalipainoisena pysyminen on haastavaa, sillä päivät venyvät yli kymmentuntisiksi.  Kuvausten aikaan Sini ehtii käydä kotonaan vain nukkumassa, ja siksi hän syö pelkästään töissä. Oli päivä tai yö, tarjolla on ensin aamiainen ja noin viiden tunnin päästä lounas. Lisäksi pöydän välipaloja saa napsia pitkin päivää. 

 – Kun kunnon ruoka on kerran päivässä, sitä syö tosi paljon. Mutta koska työ on tosi intensiivistä ja syömistä odottaa, en halua miettiä asiaa.

Kun elokuvan kuvaukset päättyvät lokakuun lopussa, edessä on paluu entisiin urheilullisiin elämäntapoihin: Sini otti talvella lenkkikaveriksi koiran, ja lisäksi hän käy aikuisten taitoluistelukoulussa.

Ei enää perhepitsaa

Sini on välttänyt lihomisen Suurimmassa pudottajassa oppimallaan perinteisellä reseptillä. Hän on lisännyt liikuntaa ja pienentänyt ruoka-annosten kokoa.

– Enää en tee ruokaa niin suuria määriä kuin ennen, enkä tilaa perhepitsaa. Olen oppinut, että kylläisyyden tunne tulee vasta hetken päästä syömisen jälkeen. Kun lautanen on syöty tyhjäksi, sen pitäisi riittää.

Nyt periaatteena on, että kaikkea saa syödä mutta kohtuudella. Sini on esimerkiksi juuri syönyt aamiaiseksi vuohenjuustotäytteisen voisarven, mutta vain yhden.

Ruokaa saa äidin ja yhdeksänvuotiaan pojan taloudessa jättääkin. Toisin oli Sinin lapsuudessa.

– Ei se ruoka kuitenkaan mistään Etiopiasta ole pois. Kerran koulussa piilotin kesäkeiton kukkakaalit farkkujen taskuun ja äiti löysi ne pestessään pyykkiä, Sini muistelee.

Välillä Sini herkuttelee rasvaisilla juustoilla ja punaviinillä, mutta vastapainoksi hän pitää kevyitä päiviä. Silloin hän korvaa lounaan sekoittamalla lautaselle purkillisen rahkaa, tölkillisen säilykeananaksia ja leseitä.

– Mulle tulee hirveät morkkikset, jos mässytän kauheasti. En halua olla ylipainoinen, koska olen ollut tosi urheilullinen ja minua ahdistaa, etten näytäkään enää siltä.

Suurimman pudottajan aikaisiin elämäntapoihin Sini ei silti haaveile palaavansa.

– Oli silloin ihan hullu ja fanaattinen. Urheilin kaksi kertaa päivässä. Eihän sillä tavalla voi elää, en ainakaan minä.

”En ole käynyt puntarilla vuosiin”

Laulaja Suvi Karjula, 23, on poikkeuksellinen nainen. Hän ei tiedä painoaan.

– Olen käynyt puntarilla viimeksi varmaan yläasteella. Sellaiset asiat eivät kiinnosta. Olen ulkonäön suhteen hirveän vapaamielinen. Ruumis on vain sielun asuinpaikka, Suvi sanoo.

Suvin paino vaihtelee kiloja suuntaan ja toiseen. Välillä vaatteet hölskyvät, välillä kiristävät. 

Tangomarkkinoilla toiseksi sijoittunut Suvi oli kisaviikolla niin kiireinen, ettei ehtinyt syödä juuri muuta kuin proteiinipatukoita ja ateriankorvikkeita. 

– Söin Seinäjoella yhden lämpimän ruuan koko viikon aikana. Isä väitti, että laihduin ainakin neljä kiloa. Joskus sitä sitten taas jumittuu sohvalle ja syö.

Miten ihmeessä Suvi sitten on onnistunut pitämään ulkonäkökeskeisessä viihdemaailmassa niin rennon asenteen?

– Minulla on ystäviä ja perhe, jotka välittävät, olin minkälainen vain. Paras ystäväni sanoo, että hänellä ei ole kuin täydellisiä ystäviä. Äiti taas ei muutenkaan pingota. Hän sanoo rypyistäkin, että niitä kuuluu tulla, Suvi pohtii.

Syön mitä sattuu

Suvi pysyy normaalipainoisena syömällä järkevästi mutta stressaamatta. Laulaja syö muutaman tunnin välein eli aina, kun nälkä iskee. Välipalaksi käy vaikkapa viili tai hedelmä. Keikoille Suvi pakkaa eväät kylmälaukkuun tai hakee kaupasta mikroruokaa.

– Olen vielä nuori, ja aineenvaihduntani saattaa toki hidastua ja paino nousta joskus kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Miksi ajattelisin sitä nyt? En pingota enkä suhtaudu syömiseen pakkomielteisesti. Syön mitä päähän pälkähtää. Jos minun tekee mieli syödä karkkia, sitten syön vaikka pussillisen.

Periaatteitakin on. Suvi yrittää kotona ollessaan syödä yhden kunnon aterian päivässä. Tavan hän on oppinut kotoa, missä ruoka syötiin aina yhdessä.

– Jos ei ollut paikalla, niin voi voi, Suvi nauraa.

Lisäksi Suvi vastustaa eläinten tehotuotantoa ja korvaa ruuissaan lihan soijalla. Soijarouhe kelpaa niin kastikkeisiin, makaronilaatikkoon kuin italianpataankin. Sinkkuna ruuanlaitosta tulee tosin välillä laistettua.

Projekti bikinikuntoon

Suvi kävelee metsäpoluilla päivittäin. Syynä on Oscar de la Hoya -niminen koira, joka pakottaa lenkille silloinkin, kun sataa räntää.

– En lähde lenkille niin, että lähdenpäs kuntoilemaan, vaan menen koiran kanssa metsään. Muuten ei varmaan tulisi käytyäkään.

 Lisäksi Suvi käy viikoittain joogatunneilla. Myös laulaminen käy treenistä.

– Ihminen joka ei laula, ei tule ajatelleeksi, että laulaminen on fyysisesti raskasta. Siinä tulee hiki pintaan ja adrenaliini virtaa. Olen kova jännittämään, ja sekin kuluttaa energiaa.

Vaikka ulkonäköseikat ovat Suville toisarvoisia, hänkin on laihduttanut. Pari vuotta sitten laulaja päätti treenata itsensä kesäksi bikinikuntoon.

Suvi alkoi lenkkeillä ja käydä salilla. Lisäksi hän vähensi välipalojen sekä karkin syöntiä ja jätti normaaleista ruoka-annoksistaan kauhallisen pois. Suvi laihtui muutamassa kuukaudessa 6–8 kiloa.

– En oikein osaa sanoa, miksi laihdutin. Halusin kai kokeilla. Olen sellainen ihminen, että minun pitää todistaa itselleni, että pystyn johonkin. Nyt tiedän, että tein sen ja asiaa ei tarvitse miettiä.

Vähitellen projekti unohtui, eikä Suvi ole miettinyt painoaan sen koommin.

– Varmaan paino on tullut takaisin, koska vaatteet pysyvät päällä. Sanon ystävillenikin, ettei ole väliä, ovatko he lihoneet tai laihtuneet, koska minä en rehellisesti tajua sitä. Olen ehkä vain niin lasisilmä, etten huomaa sellaisia asioita.

 

Lue myös Piitu Uskin kertomus onnistuneesta laihduttamisesta.

”Kun sairastuu, se menee ikään kuin omaan piikkiin”, kertoo rintasyöpädiagnoosin saanut Krista Laurila.

Vuosi sitten talvella myyntiedustaja Krista Laurila, 40, loukkaantui.

Hän oli juuri saapunut työkeikalle. Keli oli liukas, ja yhtäkkiä hän horjahti autoaan päin ja satutti kätensä. Päivystykseen Krista pääsi seuraavana aamuna, mutta vakavampaa vauriota ei löydetty.

Viikon kuluttua vasempaan kylkeen iski kova kipu. Sairaalassa arvioitiin, että kyseessä on revähdys lihaksissa.

– Outoa oli, kun kipu vain vaihtoi paikkaa. Lääkäri piti kipua revähdyksen haamusärkynä, Krista kertoo.

Kevään aikana Krista kävi 18 kertaa lääkärissä valittamassa kovia selkä- ja kylkikipujaan. Vanhan välilevynpullistuman oletettiin kiukuttelevan, eikä kivun lähdettä sen kummemmin tutkittu.

”Lääkäri kertoi, että kyseessä on aggressiivinen rintasyöpä.”

Sairaalan päivystykseen Krista päätyi jälleen, kun selkä revähti. Lopulta reumapoliklinikalla hänet tutkittiin kunnolla.

– Ultrattiin ja löydettiin neljä tummentumaa. Otettiin koepaloja, ja mammografiassa löytyi kahden sentin patti rinnasta. Lääkäri kertoi, että kyseessä on aggressiivinen rintasyöpä.

Sairastaminen maksaa

Krista joutui lopettamaan liikkuvan työnsä myyntiedustajana voimakkaiden kipujen takia. Säännöllistä palkkaa ei enää tullut, mutta Krista pyöritti samaan aikaan myös pientä yritystä, jonka kautta hän myi mainos- ja liikelahjoja sekä työvaatteita.

– Olin optimisti ja ajattelin, että nousen vielä tästä tilanteesta ja pystyn edes hieman pyörittämään yritystäni. Selän ja kylkikivun vuoksi tulot olivat kuitenkin niin minimaalisia, että pelkät kirjanpitokulut ja vakuutukset veivät enemmän.

”En vain jaksanut ajatella.”

Sairastuminen merkitsi Kristalle ja hänen miehelleen Tuomakselle taloudellista katastrofia.

– Aina, kun kävin lääkärissä, tuli lasku kotiin.

Krista oli ottanut yritystään varten yrityslainaa, johon piti nyt pyytää lyhennysvapaata. Myös laskut alkoivat kerääntyä. Tuntui ylitsepääsemättömän raskaalta istua koneen ääreen huolehtimaan arjen menoista.

– Iltaisin tuijoteltiin toisiamme ja itkettiin. En silloin kyennyt toimimaan kuten yleensä toimin. En vain jaksanut ajatella.

Koirat ovat Kristalle henkireikä. Kuva: kotialbumi.
Koirat ovat Kristalle henkireikä. Kuva: kotialbumi.

Kaverit maksavat laskuja

Diagnoosin jälkeen Kristaa alettiin hoitaa ja sairaalakäyntejä tuli jatkuvasti. Kaksi ensimmäistä kuukautta meni sumussa

– Diagnoosi oli shokki. Sen jälkeen tiedon puute oli suurin ongelma. Olisin toivonut, että joku olisi heti antanut apua, ottanut kädestä kiinni ja vienyt asioita eteenpäin.

Kotona Krista liikkui rollaattorilla ja kepeillä, sillä selkäsärky vaivasi häntä edelleen. Kesti kauan, ennen kuin Krista kuuli mahdollisuudesta tavata sairaalan sosiaalityöntekijää, joka alkaisi auttaa.

”Jos meillä ei olisi tällaista tukiverkostoa, olisimme uponneet jo kauan sitten.”

– Kun sairastuu, se menee ikään kuin omaan piikkiin. Kaikki säännöt pitäisi tietää valmiiksi, ja tällaiseen olisi pitänyt jotenkin myös varautua. Miten ihmeessä ihminen voi varautua siihen, että tulee vakava sairaus?

Oma pankki on ollut tilanteessa onneksi ymmärtäväinen. Krista ja Tuomas saivat pankista hetkeksi lyhennysvapaata lainoihin. Nyt kaikki on palaamassa normaaliksi – paitsi Krista. Kristan mukaan lainat alkoivat juosta huhtikuussa jälleen normaalin malliin. Pelkän yrityslainan kulut ovat 750 euroa kuussa, ja Kristan ainoa tulo on Kelan tuki.  Loput maksettavat ja arjen muut menot jäävät Tuomakselle, joka työskentelee koneistajana.

Pankki yrittää vielä selvittää, voisiko tilanteessa luovia jotenkin. Onneksi ystävät ovat silloin tällöin auttaneet laskujen maksussa.

– Jos meillä ei olisi tällaista tukiverkostoa, olisimme uponneet jo kauan sitten.

Googleta itse

Kristan mukaan sairastuneen on vaikea saada apua taloudelliseen kriisiinsä viralliselta taholta. Hän kertoo kokeneensa raskaalta tuntuvaa kamppailua jokaisen tuen ja niitä myöntävän tahon kanssa.

Kristan kokee, että päättävän tahon on vaikea ymmärtää, ettei vakavasti sairastunut jaksa edes tavallista arkea.

– Itse on täytynyt googlettaa tietoa. Asioita selvittelevä avustaja olisi tullut tarpeeseen, kun on todella väsynyt esimerkiksi fyysisesti ja henkisesti rankkojen hoitojen jälkeen. Ihminen ei jaksa metsästää tuki-infoa silloin, kun yrittää selviytyä normaalipäivästä.

”Täytyisi antaa lainojen vain mennä ulosottoon. Sitten olisimme oikeutettuja mihin tahansa tukeen ja velkaneuvontaan.”

Kristan mukaan taloudelliseen kriisiin olisi olemassa ratkaisu, mutta sitä hän haluaa välttää viimeiseen asti.

– Täytyisi antaa lainojen vain mennä ulosottoon. Sitten olisimme oikeutettuja mihin tahansa tukeen ja velkaneuvontaan.

450 euroa helpotusta

Paras apu on tullut läheltä: Kristan ja Tuomaksen ystävät ovat järjestäneet heille rahankeräyksen Facebookissa. Sana keräyksestä on kulkenut eteenpäin, ja rahallista apua on alkanut tulla.

Krista voi tällä hetkellä myös olosuhteisiin nähden hyvin, vaikka syöpä on vaikuttanut myös hänen luustoonsa.

– Olen ikuinen optimisti ja uskon, että asiat järjestyvät jollain tavalla.

Jos keräyksessä päästään tavoitteeseen, Krista ja Tuomas saavat 450 euroa helpotusta juoksevista kuluista kuukaudessa.

Summa vastaa heille lottovoittoa. Krista toivoo saavansa eläkepaperit ennen kesää, jolloin hän voisi tehdä myös jotain kevyttä osa-aikatyötä.

– Minä en saa tehdä nyt pätkääkään töitä, tai kaikki tuet lähtevät. Vaikka olen sairas, olisin voinut vaikka puhelimitse jatkaa myyntityötä. Olisin tehnyt sen, mitä jaksaisin.

Lue lisää Kristan blogista. Edit 19.4.. korjattu linkki.

yrittäjä minäkin

Kristan, 40, oudot selkäsäryt paljastuivat rintasyöväksi – sairastuminen ajoi velkakierteeseen

Itselleni iski reuma. Paljon on joutunut itse ottamaan asioista selvää, ei näihin anneta mitään tietopakettia. Ei olisi iso homma kasata tärkeimmistä asioista esitettä. Siitä, mitä sairaus käytännössä tarkoittaa, miten se vaikuttaa kehoosi, mitä verikokeista seurataan (arvot yms suomeksi avattuna), miten paljon kipua pitää kestää, mille voidaan tehdä jotain ja mille ei, kuka on se henkilö(t), joille voit soittaa, kun on kysyttävää, mistä saat tukea jne.
Lue kommentti

Heidi sinnitteli pitkään stressaavassa työssä. Mieli kävi niin ylikierroksilla, että lopulta hän sairastui.

– Vaikka olisin nukkunut hyvin, oloni on aamulla kuin olisin jäänyt jyrän alle tai juossut maratonin, kuvailee 30-vuotias Heidi.

Jatkuva väsymys on seurausta Heidin sairastamasta fibromyalgiasta. Fibromyalgia on krooninen kipu-uupumusoireyhtymä, jota sairastaa vain muutama prosentti suomalaisista.  Lähes kaikki tautia sairastavat ovat naisia. Sairauden vuoksi uni ei helpota Heidin uupumusta: keho ei lepää eikä palaudu normaalisti.

Vanhustyössä lähihoitajana työskennelleen Heidin fibromyalgia sai alkunsa stressaavan työn seurauksena. Jatkuva kiire, työvoimapula ja hoitajien vaihtuvuus saivat Heidin kokemaan, ettei hän pysty hoitamaan huonokuntoisia asiakkaita niin hyvin kuin haluaisi. Heidiä ahdisti ajatus siitä, että kiire aiheuttaisi virheitä.

– Hoitajilla on suuri vastuu ja virheet voivat olla todella vaarallisia. Asiat menivät liikaa ihon alle ja vaivasivat vapaallakin, hän selittää.

”Asiat menivät liikaa ihon alle ja vaivasivat vapaallakin.”

Sairaus puhkesi kuitenkin vasta, kun Heidi jäi töistä äitiyslomalle.

– Töissä menin vaan tukka putkella, enkä tunnistanut uupumuksen merkkejä. Stressihormonit pitivät huonolla tavalla kaiken aisoissa, kunnes elämä vähän rauhoittui ja päästi oireet iskemään päälle.

Selittämätön sairaus

Heidi sai esikoisensa, ensimmäisen kahdesta tytöstä, vuonna 2014, ja samana vuonna ilmestyivät oireet. Ne alkoivat, kun Heidi oli ollut poissa töistä puolisen vuotta. Hän uskoo, että sairauden takana oli kuormittavan työelämän ja pikkulapsiarjen yhdistelmä. Myös noin vuoden kestäneellä synnytyksen jälkeisellä masennuksella saattoi olla oma osansa sairauden laukeamiseen.

Voimakas uupumus sekä lihaksissa ja nivelissä tuntuvat kivut saivat Heidin hakemaan apua. Sairaus sai hänen kehonsa uupumaan fyysisestä ja henkisestä rasituksesta herkemmin kuin terveen ihmisen.

– Huonoina päivinä tuntuu, etten millään jaksa esimerkiksi nostaa jotain tavaraa, vaikka oikeasti fyysiset voimani riittäisivät siihen.

Voimakas uupumus sekä lihaksissa ja nivelissä tuntuvat kivut saivat Heidin hakemaan apua.

Heidi ehti käydä monilla lääkäreillä, mutta mitään selitystä oireille ei löytynyt. Oli helpotus, kun vaivat lopulta saivat nimen.

Fibromyalgian toteamisen jälkeen Heidillä on hyviä kokemuksia lääkäreistä.

– Skeptikot pitävät fibromyalgiaa luulotautina, koska se ei näy tutkimuksissa mitenkään. Minulla on kuitenkin käynyt todella hyvä tuuri. Yksikään lääkäri ei ole nyrpistänyt nenäänsä tai vähätellyt, vaan sairaus on otettu vakavasti.

Fibromyalgiaan ei ole olemassa täsmähoitoa, mutta joskus oireita voidaan helpottaa lääkkeillä. Heidin tapauksessa lääkityksestä on kuitenkin ollut enemmän haittoja kuin hyötyä. Toistaiseksi hän yrittääkin selviytyä arjesta ilman lääkkeitä.

Yksikään lääkäri ei ole nyrpistänyt nenäänsä tai vähätellyt, vaan sairaus on otettu vakavasti.

Sauna ja urheilu uuvuttavat

Fibromyalgian takia Heidi joutuu suunnittelemaan tarkkaan, mitä voi tehdä päivän aikana. Nivel- ja lihaskipujen määrä vaihtelee, mutta jatkuva uupumus vaikuttaa arkeen. Heidi jaksaa esimerkiksi urheilla vain hyvinä päivinä ja silloinkin iltaisin, jotta jaksaa päivän.

– Jos käyn vaikka illalla saunassa, seuraava päivä ja varsinkin aamu ovat ihan mahdottomia.

Perhepiirissä Heidin sairauteen on suhtauduttu hyvin ymmärtäväisesti. Heidin yrittäjänä toimiva mies on kuitenkin työnsä vuoksi paljon poissa kotoa.

– Koen, että pärjään kuitenkin lasten kanssa ihan hyvin, mutta en jaksa mitään ylimääräistä, kuten vaikka puutarhanhoitoa.

Perhepiirissä Heidin sairauteen on suhtauduttu hyvin ymmärtäväisesti.

Ylikierrosten väsyttämä

Heidin hoitovapaa on näillä näkymin päättymässä vuodenvaihteessa, ja hän on miettinyt töihin paluuta paljon. Sairauden kanssa jo ennestään kuormittavassa työssä jaksaminen huolettaa. Heidi kuvailee olevansa ylisuorittaja, joka vaatii itseltään paljon.

– Suorittamisen takia pääni menee ikään kuin ylikierroksille. Lääkärit ovat selittäneet sairastumistani sillä, että mieleni on käynyt niin kovilla kierroksilla, että lopulta kehoni on uupunut, Heidi kertoo.

”Lääkärit ovat selittäneet sairastumistani sillä, että mieleni on käynyt niin kovilla kierroksilla, että lopulta kehoni on uupunut.”

Heidi on jo yrittänyt kysellä työterveydestä, miten tulevaisuudessa pitäisi toimia, muttei ole vielä saanut vastauksia. Muut työntekijät tuntuvat huolettavan häntä omaa jaksamista enemmän.

– En halua kuormittaa työyhteisöä jatkuvilla sairauspoissaoloilla. Tuskin pystyn enää tekemään lähihoitajan työtä, mutta yhteiskunnan elätiksi en aio jäädä.

Varoittava esimerkki

Töihin paluuseen liittyy myös taloudellisia kysymyksiä. Monilla on kokemuksia siitä, ettei fibromyalgian perusteella ole myönnetty sairauspäivärahaa tai työkyvyttömyyseläkettä. Sairauslomalle jääminen voi siis vaikuttaa tuloihin merkittävästi.

– Sen takia moni sinnittelee työelämässä, vaikkei jaksaisi, Heidi sanoo.

Heidin mielestä on tärkeää, että fibromyalgiasta puhutaan, koska sairaus ja sen oireet ovat todellisia.

Joskus sairauslomia myönnetään fibromyalgian sijaan johonkin sen oireeseen. Heidin mukaan myönnetty sairausloma on kuitenkin harvoin kyllin pitkä, jotta fibromyalgiaa sairastava ehtisi sen aikana palautua.

Heidin mielestä onkin tärkeää, että fibromyalgiasta puhutaan, koska sairaus ja sen oireet ovat todellisia. Hänen mielestään työelämässä on nykyään vaikea pysyä perässä, ja ihmiset uupuvat erilaisista syistä. Siksi hän haluaa kertoa oman tarinansa.

– Haluan toimia varoittavana esimerkkinä, jotta muut eivät sairastuttaisi itseään stressaamalla. Sanon aina siskoillenikin, etteivät stressaisi, koska en halua, että heille käy huonosti.

Valoakin on

Vaikka fibromyalgia vaikuttaa elämään joka päivä, Heidi suhtautuu tulevaisuuteen valoisasti. Hän kertoo, että neurologi oli ehdottanut avuksi psykoterapiaa, koska uskoi, että stressinhallintakeinojen opettelusta voisi olla Heidille hyötyä.

– Odotan terapiaa itse asiassa tosi paljon, hän sanoo.

Finaalissa

Stressi sairastutti 30-vuotiaan Heidin – ”Haluan toimia varoittavana esimerkkinä muille”

Onhan se hienoa, jos Heidi vielä nukkuu yönsä ja jopa ilman lääkkeitä. Minä olen jatkuvista ylitöistä johtuvan stressin takia sairastunut mm. fibromyalgiaan, muutamaan muuhun stressistä johtuvaan sairauteen + krooniseen unettomuuteen. Olen tiettysti työkyvyttömyyseläkkeellä. Kaikkein vaikeinta ja uuvuttavinta ovat unettomat yöt, vaikka otan iltaisin uni- ja kipulääkkeen. Vaan kun ne eivät auta mitään. Lisäksi omaisten ja läheisten vähättelevä ja ymmärtämötön suhtautuminen vie viimeisetkin...
Lue kommentti