Kaksi julkkista kertoo niksinsä.

Lue myös Piitu Uskin kertomus onnistuneesta laihduttamisesta.

”Kaikkea saa syödä mutta kohtuudella”

Aurajoen rannalle on kannettu pöytä, jonka ympärillä kuhisee ihmisiä. Pöydälle nostetuissa kulhoissa on porkkanoita, mansikoita, manteleita, siemeniä, sipsejä ja korppuja. 

Turussa kuvataan parhaillaan Vares-elokuvaa, ja täällä jokilaivojen katveessa kuvauspaikkajärjestäjä Sini Rantanen, 36, tankkaa työpäivänsä aikana.

– Yritän käydä napsimassa täällä jotain, ettei tulisi liian kova nälkä, mutta usein olemme liian kaukana catering-pisteestä, Sini kertoo ja nappaa kulhosta mansikan.

Sini tuli julkisuuteen vuonna 2005, kun hän laihdutti Suurin pudottaja -ohjelmassa melkein kolmekymmentä kiloa ja ylsi kisassa kolmanneksi. Pari vuotta myöhemmin Sini juonsi ohjelman ja painoi edelleen saman verran, noin 70 kiloa.

Tällä hetkellä Sini ei ole sanojensa mukaan ”kaikkein hoikimmassa kunnossaan”, mutta takavuosien kilot eivät ole tulleet takaisin. 

Normaalipainoisena pysyminen on haastavaa, sillä päivät venyvät yli kymmentuntisiksi.  Kuvausten aikaan Sini ehtii käydä kotonaan vain nukkumassa, ja siksi hän syö pelkästään töissä. Oli päivä tai yö, tarjolla on ensin aamiainen ja noin viiden tunnin päästä lounas. Lisäksi pöydän välipaloja saa napsia pitkin päivää. 

 – Kun kunnon ruoka on kerran päivässä, sitä syö tosi paljon. Mutta koska työ on tosi intensiivistä ja syömistä odottaa, en halua miettiä asiaa.

Kun elokuvan kuvaukset päättyvät lokakuun lopussa, edessä on paluu entisiin urheilullisiin elämäntapoihin: Sini otti talvella lenkkikaveriksi koiran, ja lisäksi hän käy aikuisten taitoluistelukoulussa.

Ei enää perhepitsaa

Sini on välttänyt lihomisen Suurimmassa pudottajassa oppimallaan perinteisellä reseptillä. Hän on lisännyt liikuntaa ja pienentänyt ruoka-annosten kokoa.

– Enää en tee ruokaa niin suuria määriä kuin ennen, enkä tilaa perhepitsaa. Olen oppinut, että kylläisyyden tunne tulee vasta hetken päästä syömisen jälkeen. Kun lautanen on syöty tyhjäksi, sen pitäisi riittää.

Nyt periaatteena on, että kaikkea saa syödä mutta kohtuudella. Sini on esimerkiksi juuri syönyt aamiaiseksi vuohenjuustotäytteisen voisarven, mutta vain yhden.

Ruokaa saa äidin ja yhdeksänvuotiaan pojan taloudessa jättääkin. Toisin oli Sinin lapsuudessa.

– Ei se ruoka kuitenkaan mistään Etiopiasta ole pois. Kerran koulussa piilotin kesäkeiton kukkakaalit farkkujen taskuun ja äiti löysi ne pestessään pyykkiä, Sini muistelee.

Välillä Sini herkuttelee rasvaisilla juustoilla ja punaviinillä, mutta vastapainoksi hän pitää kevyitä päiviä. Silloin hän korvaa lounaan sekoittamalla lautaselle purkillisen rahkaa, tölkillisen säilykeananaksia ja leseitä.

– Mulle tulee hirveät morkkikset, jos mässytän kauheasti. En halua olla ylipainoinen, koska olen ollut tosi urheilullinen ja minua ahdistaa, etten näytäkään enää siltä.

Suurimman pudottajan aikaisiin elämäntapoihin Sini ei silti haaveile palaavansa.

– Oli silloin ihan hullu ja fanaattinen. Urheilin kaksi kertaa päivässä. Eihän sillä tavalla voi elää, en ainakaan minä.

”En ole käynyt puntarilla vuosiin”

Laulaja Suvi Karjula, 23, on poikkeuksellinen nainen. Hän ei tiedä painoaan.

– Olen käynyt puntarilla viimeksi varmaan yläasteella. Sellaiset asiat eivät kiinnosta. Olen ulkonäön suhteen hirveän vapaamielinen. Ruumis on vain sielun asuinpaikka, Suvi sanoo.

Suvin paino vaihtelee kiloja suuntaan ja toiseen. Välillä vaatteet hölskyvät, välillä kiristävät. 

Tangomarkkinoilla toiseksi sijoittunut Suvi oli kisaviikolla niin kiireinen, ettei ehtinyt syödä juuri muuta kuin proteiinipatukoita ja ateriankorvikkeita. 

– Söin Seinäjoella yhden lämpimän ruuan koko viikon aikana. Isä väitti, että laihduin ainakin neljä kiloa. Joskus sitä sitten taas jumittuu sohvalle ja syö.

Miten ihmeessä Suvi sitten on onnistunut pitämään ulkonäkökeskeisessä viihdemaailmassa niin rennon asenteen?

– Minulla on ystäviä ja perhe, jotka välittävät, olin minkälainen vain. Paras ystäväni sanoo, että hänellä ei ole kuin täydellisiä ystäviä. Äiti taas ei muutenkaan pingota. Hän sanoo rypyistäkin, että niitä kuuluu tulla, Suvi pohtii.

Syön mitä sattuu

Suvi pysyy normaalipainoisena syömällä järkevästi mutta stressaamatta. Laulaja syö muutaman tunnin välein eli aina, kun nälkä iskee. Välipalaksi käy vaikkapa viili tai hedelmä. Keikoille Suvi pakkaa eväät kylmälaukkuun tai hakee kaupasta mikroruokaa.

– Olen vielä nuori, ja aineenvaihduntani saattaa toki hidastua ja paino nousta joskus kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Miksi ajattelisin sitä nyt? En pingota enkä suhtaudu syömiseen pakkomielteisesti. Syön mitä päähän pälkähtää. Jos minun tekee mieli syödä karkkia, sitten syön vaikka pussillisen.

Periaatteitakin on. Suvi yrittää kotona ollessaan syödä yhden kunnon aterian päivässä. Tavan hän on oppinut kotoa, missä ruoka syötiin aina yhdessä.

– Jos ei ollut paikalla, niin voi voi, Suvi nauraa.

Lisäksi Suvi vastustaa eläinten tehotuotantoa ja korvaa ruuissaan lihan soijalla. Soijarouhe kelpaa niin kastikkeisiin, makaronilaatikkoon kuin italianpataankin. Sinkkuna ruuanlaitosta tulee tosin välillä laistettua.

Projekti bikinikuntoon

Suvi kävelee metsäpoluilla päivittäin. Syynä on Oscar de la Hoya -niminen koira, joka pakottaa lenkille silloinkin, kun sataa räntää.

– En lähde lenkille niin, että lähdenpäs kuntoilemaan, vaan menen koiran kanssa metsään. Muuten ei varmaan tulisi käytyäkään.

 Lisäksi Suvi käy viikoittain joogatunneilla. Myös laulaminen käy treenistä.

– Ihminen joka ei laula, ei tule ajatelleeksi, että laulaminen on fyysisesti raskasta. Siinä tulee hiki pintaan ja adrenaliini virtaa. Olen kova jännittämään, ja sekin kuluttaa energiaa.

Vaikka ulkonäköseikat ovat Suville toisarvoisia, hänkin on laihduttanut. Pari vuotta sitten laulaja päätti treenata itsensä kesäksi bikinikuntoon.

Suvi alkoi lenkkeillä ja käydä salilla. Lisäksi hän vähensi välipalojen sekä karkin syöntiä ja jätti normaaleista ruoka-annoksistaan kauhallisen pois. Suvi laihtui muutamassa kuukaudessa 6–8 kiloa.

– En oikein osaa sanoa, miksi laihdutin. Halusin kai kokeilla. Olen sellainen ihminen, että minun pitää todistaa itselleni, että pystyn johonkin. Nyt tiedän, että tein sen ja asiaa ei tarvitse miettiä.

Vähitellen projekti unohtui, eikä Suvi ole miettinyt painoaan sen koommin.

– Varmaan paino on tullut takaisin, koska vaatteet pysyvät päällä. Sanon ystävillenikin, ettei ole väliä, ovatko he lihoneet tai laihtuneet, koska minä en rehellisesti tajua sitä. Olen ehkä vain niin lasisilmä, etten huomaa sellaisia asioita.

 

Lue myös Piitu Uskin kertomus onnistuneesta laihduttamisesta.

Tai chi, uinti vai kegel? Harvardin lääketieteen professorin mukaan näistä lajeista on helppo aloittaa liikkuminen.

Voisi helposti kuvitella, että rankka crossfit-treeni tai tiukat juoksulenkit saisivat kehon jumalaiseen kuntoon nopeasti. Mitä rankempi, sen parempi, eikös?

Väärin, sanoo Harvardin lääketieteellisen yliopiston professori I-Min Lee.

The Independent -lehden haastattelussa Lee toteaa, että suositut ja tehokkaat treenimuodot eivät välttämättä ole keholle parasta mahdollista liikuntaa. Moni raskas treeni, kuten juoksu, voi kuluttaa ja jopa vaurioittaa kehoa väärin tehtynä.

”Uidessasi lähes jokainen kehosi lihas työskentelee samanaikaisesti.”

Lee listasi viisi keholle parasta lajia, jotka hyödyntävät niin painonpudottajaa kuin lihasmassaa keräävää liikkujaa. Ja ennen kaikkea: nämä lajit eivätkä rasita kehoa väärällä tavalla.

1. Uinti

Harvardin tutkijaryhmän mukaan uiminen on kropalle "täydellinen treeni". Ja ihmekös tuo: vedessä tehty treeni ei rasita esimerkiksi niveliä lainkaan.

Uidessa lähes jokainen kehon lihas työskentelee samanaikaisesti. Noin 35-45 minuutin aerobinen uintitreeni lieventää myös stressiä, kohottaa mielialaa ja ehkäisee masennusta. 

2. Tai chi

Tai chi tai chi chun on kiinalainen itsepuolustuslaji, joka koostuu erilaisista meditatiivisista liikeradoista. Liikkuminen tapahtuu hitaasti ja hellävaroen, ja samalla kiinnitetään paljon huomiota liikkeeseen ja oikeaan hengitystekniikkaan.

Leen mukaan tai chi sopii erityisesti ikääntyville ihmisille, koska laji kehittää tasapainoa, joka heikkenee vanhetessa.

”Ihminen ei ole terve, ellei hän jaksa kävellä kymmentä kilometriä kahteen tuntiin.”

3. Voimaharjoittelu

Rautalangasta väännettynä voimaharjoittelussa hyödynnetään painoja painovoimaa vastaan. Treenissä voi käyttää oman kehon painoa, vapaita painoja, naruja tai kehoon kiinnitettäviä painovöitä.

Vahvojen lihaksien saavuttamiseksi voi tehdä useita toistoja kevyemmillä painoilla tai vaihtoehtoisesti isoilla painoilla vähemmän toistoja. Tärkeintä on harjoittaa lihaksia säännöllisesti, jotta kehitys ei katkea.

4. Kävely

Kävely voi vaikuttaa tehottomalta, mutta se on yllättävän pureva liikuntamuoto. Myös personal trainer Wille Wahlberg kertoi aiemmin Me Naisille kävelyn olevan hänen lempiliikkeensä:

– Ihminen ei ole terve, ellei hän jaksa kävellä kymmentä kilometriä kahteen tuntiin. Vasta kun jaksaa liikuttaa omaa kuormaansa kävelemällä, voi ryhtyä treenaamaan esimerkiksi juoksua, räjähtävyyttä, lihaskuntoa ja muita juttuja, Wahlberg kertoi.

”Kävely kannattaa ottaa rutiiniksi esimerkiksi hyötyliikunnan kautta.”

Jo puolen tunnin päivittäinen kävely kehittää kehon peruskestävyyttä ja aivoja, kuten muistia ja mielenterveyttä. Kävely kannattaa ottaa rutiiniksi esimerkiksi hyötyliikunnan kautta.

5. Kegel-harjoitukset

Oletko kuullut kegelistä? Kegel-harjoitukset ovat tärkeitä miehille ja naisille, koska ne keskittyvät lantionseudun lihaksien kuntoutukseen. Niiden tärkeys korostuu ikääntyessä, kun rakon, kohdun ja esimerkiksi peräsuolen toiminta heikkenee. Kegel-harjoitukset ovat siis lihasten supistelua, kuten naisilla lantionpohjanlihasten.

Vanhempana kiität itseäsi varhain aloitetusta tehokkaasta kegel-jumpasta!

Kolme naista piti yhden päivän ajan päiväkirjaa siitä, miten paljon ja missä tilanteissa he miettivät ulkonäköään. Aika paljon! Miten se onkin niin tärkeää?

Tästähän se päivä lähtee hienosti käyntiin: peiliin katsomisella ja pienellä itseinholla. Oikein kivan näköinen  uskoo olevansa onnellisempi, jos hän olisi kauniimpi, eikä hän ole poikkeus.

Peiliin ihminen joutuu katsomaan, vaikkei tykkäisikään näkemästään. Entä, jos yrittäisi rajoittaa omaa peiliaikaansa? Kirjailija Zadie Smith kertoi julkisuudessa asettaneensa tyttärelleen 15 minuutin peiliajan. Tyttärellä olisi mennyt heti aamulla jo paljon enemmän aikaa peilailuun, ja hän on vasta 7-vuotias! Entäs sitten, kun on vaikka 45? Aamupeilaaminen pitäisi kieltää kokonaan.

Taistelu ulkonäköpaineita vastaan on vanha ja uuvuttava, mutta se täytyy silti yrittää voittaa!

Elämme ulkonäkökeskeisessä maailmassa, ja vertailukohtia riittää. Ulkonäöstämme tehdään päätelmiä siitä, olemmeko hyviä työntekijöitä tai fiksuja ihmisiä. Ja aina vain pahenee. Parikymppiset kaunottaret hakevat silikonitissejä, syömishäiriöt yleistyvät. Taistelu ulkonäköpaineita vastaan on vanha ja uuvuttava, mutta se täytyy silti yrittää voittaa!

Kolmen naisen ulkonäköpäiväkirja

Kirsi, 40, kokee itsensä haljuksi, kunnes viini kaunistaa

Klo 7. Ajattelen ulkonäköäni ensimmäisten asioiden joukossa aamulla. Ehkä toisena heti kahvin jälkeen. Kylppärin peilissä näkyy keski-ikää lähenevän naisen samea nassu, johon tyyny on yöllä painanut juonteita, tukka on länässä ja silmät rähmässä. Olo on kaikin puolin halju. Kadehdin luonnonkauniita ihmisiä enkä erityisesti pidä itsestäni. 

Klo 11. Olen aina pitänyt itseäni isona ja jotenkin klohmona, vaikka nyt nuoruuskuvia katsoessani tajuan olleeni hoikka ja joissakin kuvissa ihan sieväkin. Aikuisiällä painoni on vaihdellut. Eniten olen pitänyt itsestäni silloin, kun olen harrastanut liikuntaa säännöllisesti. 

Oloni epämukavuus unohtuu vasta, kun uppoudun ravintolapöydässä analysoimaan ihmissuhteita.

Klo 13. Työpaikan vessan peilistä voi nähdä, kuinka naama kiiltää ja tukka hapsottaa. ­Ei tee mieli katsoa itseä. Ruma olo. Kamala loisteputkivalaistus ei paranna yhtään asiaa. Näyttääkö joku tässä valossa hyvältä? Onneksi on meikit! Ne antavat vähän tasoitusta, jos geeni­lotossa ei ole käynyt mäihä. 

Klo 18. Töiden jälkeen olen sopinut tapaavani ystäviäni ravintolassa. Olo tuntuu nuhjuiselta. Haiskahdan hieltä. Oloni epämukavuus unohtuu vasta, kun uppoudun ravintolapöydässä analysoimaan ihmissuhteita. Muutaman viinilasillisen jälkeen käyn vessassa ja kokovartalopeiliin vilkaistessani ajattelen olevani aika ok. Eikö ole ihan tutkittu juttu, että pari lasillista kaunistaa? 

Arja, 45, iloitsee kosmetologille syytämistään rahoista

Klo 8. Peilistä näkyy ryppyjä, alkavat hamsteriposket ja silmäpussit. Kaulakin on muuttunut iäkkään ihmisen kaulaksi, kaksoisleukaa on. Näyttää aivan kauhealta. Olen juuri palannut työmatkalta, jossa matkaseuraani kuului joukko ulkonäköönsä panostavia, nuoria naisia. Vaikka en ole enää vuosiin aktiivisesti vertaillut ulkonäköäni muihin, reissulla itsetunto oli koetuksella. Hirveä vanha ämmä. 

Pukuhuoneessa otan vaivihkaa selfien. Naama valuu hikeä, mutta iho on tosi hyvässä kunnossa.

Klo 9. Sadesää on kihartanut luonnontaipuisaa tukkaani entisestään, panen tyytyväisenä merkille. Hiukset, sekä niin ikään taipuisat, pitkät ripseni ovat kestoilonaiheeni ulkonäössäni. Piristyn. 

Klo 18. Töiden jälkeen menen jumppaan. Toisin kuin voisi kuvitella, minusta on kivaa katsella itseäni liikuntavermeissä isosta peilistä. Olen ylipainoinen, eivätkä sporttivaatteet ainakaan salaa sitä, mutta peilistä heijastuu aikaansaava ja iloinen ihminen. Pukuhuoneessa otan vaivihkaa selfien. Naama valuu hikeä, mutta iho on tosi hyvässä kunnossa. Kannattaa maksaa kosmetologille. 

Ursula, 24, pohtii asuvalintojaan ja potee liikunta-ahdistusta

Klo 12. Kollega kehaisee asukokonaisuuttani, mikä saa minut hyvälle tuulelle. Olo muuttuu itsevarmemmaksi. Olen vähän sellainen dress to impress -tyyppi. Pidän omasta ulkonäöstäni ja olen siitä itsevarma, mutta toisinaan tunnen suurtakin ahdistusta siitä, näytänkö tilanteeseen sopivalta. Kertooko tämä asuvalinta minusta sitä, mitä haluan muiden minusta ajattelevan? 

Miksi minulla ei ole upeaa fitnesspeppua ja upeita käsilihaksia?

Klo 18. Kotijooga siskon kanssa, vanha liikunta-ahdistus iskee. En osaa mitään, olen ihan voimaton – surkea laihaläski. Miksi minulla ei ole upeaa fitnesspeppua ja upeita käsilihaksia?