Ajatteleekohan lääkäri, että valitan turhasta? Vihaako se potilaita? Nyt salat paljastuvat.

Kuvitus Ulla Bergström

Hammaslääkäri: Turha syyttää hammasluuta

”Hammashoito on ikävää ja välillä sattuukin. Siksi jotkut kai ajattelevat, että lääkärille voi vastineeksi sanoa, mitä mieleen juolahtaa. Tavallisen oloisilta aikuisilta kuulee tällaisia kommentteja: ’Tiedoksi, että mä inhoan teitä.’ ’Varo, mä saatan yhtäkkiä lyödä sua.’ Ehkä jotkut sanovat näin vitsillä, mutta ei se toimi huumorina. Yllättävän moni on huolestunut siitä, että hoitotuolissa menee veri päähän. Ei siitä ole terveelle haittaa, päinvastoin. Hammaslääkärin olisi vaikea tehdä töitä, jos potilas istuisi pystyssä.

Suurin osa potilaista on mukavia. Jotkut toistuvat ilmiöt ottavat kuitenkin pannuun, ehkä eniten vastuun pakoilu. Ihmiset syyttävät huonoa hammasluuta tai terveydenhuoltosysteemiä, vaikka oikeasti omissa ruokailu- ja hampaidenpesutavoissa on korjattavaa. Huono hammasluu on sitä paitsi myytti, sillä hammasluun laajat kehityshäiriöt ovat harvinaisia. Hampaiden kunto riippuu pitkälti siitä, miten niitä puhdistaa ja miten syö. Hammaslääkärin tehtävä on korjata vaurioita ja valistaa kotihoidossa. Valistus ei vain mene perille. Vähän ajan päästä kuulee taas, että ’meidän suvussa on tämä hammasluu niin kehno’.

On myös tietty ryhmä, joka peruuttaa hoitoajan viime tipassa tai jättää tulematta paikalle. He ilmaantuvat sitten viikko ennen etelänmatkaa tai juhlaa, jolloin ’pitäis saada leegot kuntoon’. Taustalla on varmasti hammaslääkäripelkoa tai rahapulaa. Luulen silti, että monilla on vain tapana karttaa kaikkea epämukavaa.

Päivystyksessä on toisinaan epäkiitollista. Potilaat hikeentyvät, kun he joutuvat odottamaan vuoroaan. Se on ymmärrettävää, mutta hekin voisivat muistaa, että kaikkia pitää auttaa eikä ketään voi heittää kesken toimenpiteen ulos. Tahallisesta viivyttelystä ei ole kyse. Päivystäjä haluaisi itsekin päästä ajoissa kotiin.”

Gynekologi: Terve järki takaisin

”Suomalaisnaisten kanssa on hyvä tehdä töitä. He ovat valveutuneita ja huolehtivat itsestään.

Olen kuunnellut kolmekymmentä vuotta, mitä naiset kertovat, ja oppinut paljon sellaista, mitä ei julkaista alan lehdissä. Hiljaista tietoa karttuu vähitellen.  Panen vaistomaisesti merkille olemuksen, ihon, hiukset ja kynnet. En arvota enkä jää analysoimaan, mutta haen terveydentilasta viitteitä, joita saatan tarvita. Parikymmentä minuuttia per potilas on niin lyhyt aika, että se täytyy käyttää kokonaan hyödyksi.

Enää ei tule päiviä, jolloin kiristelisin hampaita. Potilaat lähtevät samalta viivalta. Kaikkien kanssa kemiat eivät kohtaa yhtä hyvin, mutta konflikteja tulee harvoin. Gynekologilla käymistä jännitetään. ’Tää on aina yhtä kauheeta’, moni sanoo. Potilaat miettivät, käykö vastaanotolla ilmi jotain vakavaa, joka muuttaa koko elämän. Lisäksi ujostellaan, koska on kyse intiimialueesta. Autan antamalla selkeät ohjeet: istu tuohon, ota pöksyt pois. En sano, että ’riisu’, jolloin ihminen jää miettimään, pitääkö ottaa rintaliivitkin pois vai pelkästään alushousut.

Raskaudet, synnytykset, ehkäisy, seksi... biologia ei muutu ja samat huolet ja murheet naisilla on nyt kuin ennenkin. Seksistä puhutaan ehkä vapaammin.

Se, mikä on muuttunut, on tiedon määrä. Tietoa on valtavasti, ja se lisää ahdistusta. Nuoret naiset katsovat netistä, mikä heitä vaivaa. Käytän paljon aikaa siihen, että puran käsityksiä, joita potilaille on tullut terveysuutisista ja internetistä. Yksi uutinen, jossa nuori nainen on saanut veritulpan ehkäisypillereistä, leviää kuin kulovalkea, ja kaikki huolestuvat.

Suhteellisuudentaju ja terve järki tuntuvat välillä olevan kadoksissa. Milloin tapetilla on ehkäisy, milloin hormonikorvaushoito. Tällä hetkellä tuulee rasvakeskusteluissa ja kolesterolilääkityksiä arvostellaan. Hyvä kuitenkin, että asioista puhutaan ja potilaat ovat aktiivisia hoitonsa suhteen.”

Yleislääkäri: Pika-apua ei aina ole

”Potilaat ovat työni suola. He ovat yleensä mukavia ja motivoituneita hoitamaan itseään, mitä nyt joskus jollain on ylisuuret odotukset. Kaikkihan toivoisivat, että vaivoihin löytyisi vips vaan -tyyppinen ratkaisu, jossa ei tarvitsisi tehdä itse mitään ja kaikki olisi niin kuin nuorena, kauniina ja terveenä ollessa. Tosiasiassa lääketiede on kaukana insinööritieteestä. Hoito perustuu todennäköisyyteen, ja aina se yleensä toimiva hoito ei toimikaan, vaan täytyy harkita uudelleen. Kyse ei ole silloin lääkärin virheestä tai vääristä lääkkeistä, vaan erilaisista potilaista.

Oikea ajoitus on tärkeää. Täytyy ymmärtää, milloin kertoo vaikeasta asiasta. Parasta on, jos ihmisen saa sanomaan itse, että esimerkiksi painonpudotus on pakko aloittaa nyt. Lääkärin ei ole vaikeaa ottaa puheeksi tällaisia asioita, mutta hoitosuhde menee pieleen, jos alkaa heti huomautella epäterveellisistä elämäntavoista. Itse kysyn ylipainon takia sairastuneelta,  mitä mieltä hän on painostaan. Vastauksesta riippuu, kannattaako painonhallinta ottaa sillä kerralla puheeksi.

Toisin kuin jotkut luulevat, lääkärit eivät toivo, että potilaalla olisi erikoinen sairaus. Ne sairaudet, joihin olen itse perehtynyt, ovat tavallaan mukavia. Kun on kyse osteoporoosista tai muistisairauksista, tiedän, että homma on hanskassa. Ihmiset ovat kiinnostavia. Heistä tulee haastetta tarpeeksi.

Työssä turhauttavat esimerkiksi Kelan korvauskäytännöt ja terveydenhuoltojärjestelmä. Ne ovat joskus niin jäykkiä, että potilaiden energia menee järjestelmän kanssa tappelemiseen eikä parantumiseen.

Rehellisyyttä omien vaivojen ja oman elämäntilanteen kertomisessa ei ole koskaan liikaa. Ihmisellä saa olla oma ehdotus diagnoosiksi, se on yleensä varteenotettava ja auttaa ajattelussa. Se paljastaa myös hänen  huolensa.”

Potilaista pahimmat

”Rasittavimpia ovat ihmiset, jotka kertovat vastaanoton aluksi kaikki huonot kokemuksensa lääkärikunnasta ja terveydenhuollosta yleensä ja mahdollisesti vaativat sen jälkeen tiettyjä tutkimuksia, joista ovat kuulleet. Ei minulle tulisi mieleeni vaikkapa ravintolassa ilmoittaa, miten huonoa ruokaa ja palvelua olen edellisellä kerralla saanut.

Jotkut potilaat kysyvät toimenpiteen yhteydessä heti, onko lääkäri tehnyt tätä aiemmin ja kuinka monta kertaa. Toisaalta ymmärrän kysymyksen potilaan näkökulmasta. Toisaalta mietin, mikä olisi oikea vastaus, jos kokemusta ei oikeasti ole hirveästi – ei kai potilas sitäkään halua kuulla?” Yleislääkäri

Potilaista parhaimmat

”Ihanimpia ovat vanhat miehet. En tiedä, onko se jotain sota-
aikojen tai muuten vaan kovien vuosikymmenien perua, mutta he ovat yleensä superkohteliaita ja erittäin tyytyväisiä kaikkeen. En muista juuri kuulleeni heiltä tytöttelyä. Lisäksi sellaiset potilaat ovat ihania, jotka sanovat vastaanoton tai pitkän hoitosuhteen jälkeen, että ovat olleet tyytyväisiä hoitoon. Ne sanat muistaa vuosien jälkeenkin!”
Yleislääkäri