Ei ole mitään raivostuttavampaa kuin juosta kiireessä työhuoneeseen ja unohtaa, mitä sieltä oli hakemassa. Tutkija Virpi Kalakoski lohduttaa, että muistin pätkiminen on normaalia.

Kuvitus Sanna Mander

1. Jätin taas kotiavaimet eteisen pöydälle ja lompakon toiseen käsilaukkuun. Mikä minua vaivaa?

”Sinulla on liikaa muutakin muistettavaa. Meillä on kyky pitää
tämänhetkisessä muistissa, eli työmuistissa, vain kolmesta neljään asiaa kerrallaan. Jos määrä ylittyy, jotkut asiat tipahtavat pois. Monien elämä on muuttunut niin kiireiseksi, että työmuisti on koko ajan ylikuormittunut. Teemme kaikki kotiin, työhön, opiskeluun ja vapaa-aikaan liittyvät päätökset ja ongelmanratkaisut työmuistia hyödyntäen. Ei ole ihme, että asiat unohtuvat.”

2. Joskus pankkiautomaatilla ollessa pää on niin tyhjä, etten muista tunnuslukua. Miten näin itsestään selvä asia voi unohtua?

”Olet saattanut olla erityisen väsynyt tai stressaantunut. Jos joudut lisäksi kiinnittämään huomiosi useaan muuhun asiaan samaan aikaan tai vieressäsi on ympäristöhälyä, tuttu numerosarja voi hävitä mielestä hetkeksi. Sekin saattaa riittää, että käyttämäsi pankkiautomaatti onkin erinäköinen: näppäimistön painikkeet ovat pienempiä tai poikkeavassa järjestyksessä.

Informaatioähky pätee kulttuurissamme myös tunnuslukuihin ja numerosarjoihin. Varsinkin netissä asioidessa meidän on muistettava niin monia koodeja ja numerokirjainyhdistelmiä, että osa putoaa pois päästä. Onneksi tekniikasta on apua: puhelinnumerotkin löytyvät kännykän muistista.”

3. Milloin unohtelu ei ole enää normaalia?

”Silloin, kun arkipäiväiset toiminnot alkavat tuottaa sinulle vaikeuksia: et osaa enää käyttää kahvinkeitintä tai ajaa autoa. Tai unohtelet tuttujen ihmisten nimiä, eivätkä ne myöhemminkään muistu mieleen. Tässä vaiheessa läheiset alkavat yleensä huomautella hajamielisyydestäsi.”

4. Voiko nuorelle ihmiselle puhjeta dementia?

”Dementia oireilee yleensä aikaisintaan 40–50-vuotiaana, mutta nuoremmillakin voi olla muistamisen ongelmia. Muistisairauksien diagnosoiminen on usein hankalaa, sillä katkokset saattavat liittyä stressaavaan elämäntilanteeseen tai vaikka
masennukseen.”

5. Onko huonomuistisuus perinnöllistä?

”Muistisairaudet voivat olla perinnöllisiä, samoin muistin käyttöön vaikuttavat oppimisongelmat. Jos esimerkiksi lapsen lukihäiriötä ei ole diagnosoitu, oppiminen vaikeutuu. Tällöin
hänen pitkäkestoiseen säiliömuistiinsa varastoituu tietoa niin paljon vähemmän, että se hankaloittaa elämää vielä aikuisenakin.”

6. Muistavatko älykkäät ihmiset enemmän?

”Älykkäillä on todettu olevan tavallista parempi lyhytkestoinen työmuisti. Muistimestarien taito ei sen sijaan perustu korkeaan älykkyysosamäärään, vaan erilaisten tekniikoiden opetteluun. Moni käyttää tiettyjä mielikuvia, koodeja ja ryhmittelytapoja muistamisen helpottamiseksi.”

7.Miksi joku muistaa pienetkin yksityiskohdat lapsuudestaan ja toiselle koko elämä on yksi iso musta aukko?

”Yleensä muistamme parhaiten niitä asioita, jotka ovat olleet
jotenkin ainutlaatuisia tai jotka tapahtuvat meille ensimmäistä kertaa. Voimme muistaa piiruntarkasti sen päivän, kun opimme uimaan, saimme ensimmäisen suukon tai kun meistä tuli äitejä. Rutiininomaiset kokemukset tahtovat sen sijaan sekoittua harmaaksi massaksi, jossa ajan ja paikan määreet unohtuvat.”

8. Voisiko yhteiskuntaamme muuttaa siten, ettei meidän tarvitsisi muistaa niin paljon?

”Voisi todellakin! Meidän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota työn ja levon tasapainoon, ja poistaa ympäristöstämme ylimääräiset häiriötekijät. Liian suuri työkuorma aiheuttaa stressiä, univajetta, masennusta ja tätä kautta muistivaikeuksia. Töissä keskittymistä hankaloittavat lukuisat palaverit, avokonttorimelu, sähköpostit ja muut jatkuvat keskeytykset. Ne laskevat työtehoa ja aiheuttavat lopulta yrityksillekin lisäkustannuksia. Ikävää on, että sama levottomuus jatkuu kotona, jossa olemme yhä koko ajan tavoitettavissa. Levon merkityksen huomaa lomilla, jolloin muistimmekin toimii paremmin.”

9. Miten voisin kouluttaa muistiani paremmaksi?

”Karsi ympäriltäsi häiriö­tekijät, jotta pystyt keskittymään. Kun kiinnität muistettavaan asiaan tarpeeksi huomiota, se jää
paremmin mieleen. Muistettavan määrän karsiminenkin kannattaa. Talleta salasanat, puhelinnumerot, sähköpostiosoitteet ja tunnukset kännykkään, tietokoneelle tai vaikka muistivihkoon, niin vapautat muistiasi tärkeämpään käyttöön.

Asioiden kertailu auttaa. Hauki on kala -tyyppinen hokeminen
parantaa muistamista, mutta tehokkainta on työstää ja pohtia muistettavia asioita. Hyödynnä esimerkiksi mielikuvia. Kun suunnittelet kauppalistaa, palauta mieleesi kaupan pohjapiirros ja listaa paperille tavaroita samassa järjestyksessä kuin ne kaupassakin ovat. Ensin maitohyllylle, sieltä leipäosastolle ja sampoo-hyllyjen kautta kassalle.”

10. Eikö joskus ole hyväkin, etten muista kaikkea? Sehän on itsesuojelua!

”Ihmisen muisti toimii viisaasti: asiat unohtuvat, kun ne eivät toistu eikä niitä kertaile. Valitettavasti todella traumaattisia
kokemuksia on vaikea unohtaa. Kurjia tapahtumia voi kuitenkin työstää mielessä ja uudet näkökulmat auttavat muokkaamaan myös muistikuvia. Tosin tilanteiden tulkitseminen on hyvin yksilöllistä. Ihmiset saattavat muistaa samasta hetkestä aivan erilaisia asioita.”

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto