Sport
"Jos minulla olisi ollut hauraampi mieli, olisin voinut sairastua anoreksiaan", Maijaliisa miettii.
"Jos minulla olisi ollut hauraampi mieli, olisin voinut sairastua anoreksiaan", Maijaliisa miettii.

Äidin kuolema havahdutti Maijaliisan pitämään parempaa huolta itsestään. Laihduttaminen olikin yllättävän helppoa.

Voit antaa mennä, taivaassa tavataan, Maijaliisa Mikkonen hyvästeli äitinsä keväällä 2014. Syöpädiagnoosi oli tullut vain paria kuukautta aiemmin, mutta tauti oli edennyt nopeasti.

Hautajaisten jälkeen Maijaliisa pohdiskeli elämän ja kuoleman kysymyksiä ja katsoi myös omaa elämäänsä uudesta näkökulmasta. Välillä pelotti.

– Ymmärsin ensimmäistä kertaa konkreettisesti elämän rajallisuuden. Mietin terveyttäni, sillä olin sukupolvien ketjussa seuraava. Ellen tekisi mitään, voisin muutaman vuoden kuluttua todella huonosti ja saattaisin sairastua.

"Yleisfiilis oli vetämätön, väsynyt ja tympääntynyt."

Perheeseen oli syntynyt neljässä vuodessa kolme lasta. Maijaliisa painoi 64 kiloa, mikä tarkoittaa 155-senttisellä lievää ylipainoa. Ja suunta oli ylöspäin. Maijaliisa oli aiemmin käynyt mielellään tanssimassa tai aerobicissa, mutta säännölliseen liikuntaan oli tullut huomaamatta vuosien tauko. Yleisfiilis oli vetämätön, väsynyt ja tympääntynyt.

 


Vuosi 2014. Paino oli tippunut 45 kiloon.

 

– Ajattelin, että elämä alkaa maistua sitten joskus, kun lapset ovat kasvaneet ja olen hieman laihtunut, enkä tehnyt asialle mitään. Olin niin mukavuudenhaluinen, että lähdin vastahakoisesti leikkipuistoon ja saatoin sielläkin vain seisoa vieressä tai istua penkillä, kun lapset leikkivät. Äidin kuoleman jälkeen aloin miettiä, millaisessa kunnossa ja kehossa haluan elää elämäni.

Kolme vuotta sitten Maijaliisa teki päätöksen muuttaa elämäntapojaan. Päämääränä oli pysyvä laihtuminen, joten hän liittyi Keventäjät.fi-verkkopalveluun ja alkoi tarkkailla annoskokojaan.

Tulevatko kilot heti takaisin?

Laihduttaminen oli hämmästyttävän helppoa. Kalorilaskuri piti huolen, että päivittäinen energiansaanti pysyi noin 1 400 kalorissa, ja herkutkin mahtuivat kalorirajojen sisään. Jos aiemmin meni jumbopussi kerralla, nyt riitti kymmenen karkkia. Lisäksi Maijaliisa alkoi pyöräillä ja lenkkeillä 2–3 kertaa viikossa.

Maijaliisa tykkää taulukoista, joten kalorien laskeminen ja kirjaaminen motivoivat. Päivittäinen energiansaanti saattoi joskus jäädä vähän alle tavoitteen, mutta ei ikinä mennyt yli.

"Laihtuminen tuntui jännittävältä. Olen aina ollut reitevä, mutta nyt minulla oli ensimmäistä kertaa tikkujalat."

Kahden ensimmäisen kuukauden aikana putosi kymmenen kiloa. Loppukesästä Maijaliisa saavutti tavoitepainonsa 50 kiloa, mutta kun kilot tuntuivat karisevan näin vaivattomasti, hän päätti jatkaa. Kai se jossain vaiheessa lakkaa?

–  Laihtuminen tuntui jännittävältä. Olen aina ollut reitevä, mutta nyt minulla oli ensimmäistä kertaa tikkujalat ja thigh gap eli aurinko paistoi reisien välistä. Kun laitoin jalat yhteen, tavarat tippuivat sylistä lattialle.

Maijaliisa seurasi laihtumistaan uteliaana ja ihmetellen, mutta myös lihomisen pelko kannusti jatkamaan. Jos laihtuminen oli näin helppoa, eikö lihominen tapahtuisi yhtä nopeasti, liian herkuttelun jälkeen ehkä jopa yhdessä yössä?

Putoilevat hiukset

Hiuksia oli lähtenyt kummallisen paljon jo jonkin aikaan. Sitten tuli suihkuhetki, kun Maijaliisa huomasi viemärisihtiin valuneen hiustukon. Sitten jäivät pois kuukautiset.

Hän painoi 45 kiloa, ja laihdutus oli saanut hormonitoiminnan sekaisin.

– Se oli sokki. En ollut tajunnut tilaani, sillä painoindeksin mukaan olin edelleen normaalin rajoilla. Jos minulla olisi ollut hauraampi mieli, olisin voinut sairastua anoreksiaan.

Suunnan kääntäminen vaati taas selkeää päätöstä. Maijaliisa antoi itselleen luvan syödä enemmän. Hän jätti nettipalvelun, lopetti kalorien laskemisen ja otti reilun annoksen lautaselle. Muutamassa kuukaudessa kuukautiskierto palautui normaaliksi. Terve pyöreys palasi, ja reidet saivat luonnollisen muotonsa. Paino vakiintui 50–52 kiloon.

Kajaanilaista kolatesjumppaa

Maijaliisa on 4-, 7-, ja 8-vuotiaiden lastensa kanssa leikkikentällä, mutta jokin on muuttunut. Tämä äiti roikkuu yhdessä lasten kanssa kiipeilytelineessä. Välillä koko poppoo juoksee kilpaa läheiselle kukkulalle pienin reppuselässä. Tai jos lapset leikkivät keskenään, äiti saattaa hölkätä kenttää ympäri. Myös asiointimatkat voi tehdä juosten.

"Aikaa liikkumiseen löytyy, jos halua löytyy."

Ajanpuute oli päällimmäinen syy, miksi pienten lasten äiti ei aiemmin ”ehtinyt” liikkumaan, mutta nyt hän on opetellut rakentamaan aktiivista elämää tietoisesti.

– Aikaa löytyy, jos halua löytyy. Netissä on paljon tehokkaita 10–15 minuutin lihaskuntojumppia, joita teen esimerkiksi Pikku Kakkosen aikaan tai iltaisin lapsia nukuttaessa. Hampaita harjatessa voi tehdä kyykkysarjat tai meikkaamisen lomassa punnerrukset ja lankutukset. Pyrin käyttämään tämän ajan hyväkseni juuri aamuisin.

Maijaliisan kotikaupungissa Kajaanissa saadaan yleensä nauttia pitkistä, lumisista talvista, joten myös lumenluonti eli kolatesjumppa kuuluu pakollisiin arjen askareisiin. Lumitöistä tuli mielekkäitä, kun ne otti arkiliikunnan kannalta.

Kun paino laski, liikkumisestakin tuli helpompaa. Kunnon ja juoksuvauhdin kasvaessa Maijaliisa tutustui lenkeillään aivan uuteen ilmiöön: vauhdin hurmaan. Pienikokoisena ja lyhytjalkaisena hän ei ollut koskaan ajatellut olevansa kestävyysjuoksija-ainesta, mutta toisin kävi. Vain neljä kuukautta elämäntapamuutoksen aloittamisen jälkeen hän juoksi Kuopiossa puolimaratonin.

"Jos en jostain syystä pääse lenkille, olen huonoa seuraa."

–  Juokseminen tuntuu minulle luontevalta tavalta liikkua. Saan siitä endorfiinia, jota ilman en enää osaa olla. Jos en jostain syystä pääse lenkille, olen huonoa seuraa ja yritän suunnata energiani johonkin muuhun. Joskus olen jopa innostunut rakentamaan legoilla lasten mentyä nukkumaan.

Överiksi meni

Tuntuipa hienolta vetää ensimmäistä kertaa juoksutrikoot jalkaan. Lahkeet eivät lepattaneet tuulessa eivätkä hanganneet toisiaan vasten – ihan kuin askelkin olisi keventynyt. Juoksuun hurahtaminen on tuonut mukanaan hifistelyn ja tossuja löytyy joka säähän ja maastoon.

Maijaliisa juoksee säällä kuin säällä ja on aina yhtä innoissaan. Viime syksynä hän alkoi ymmärtää, ettei se ollutkaan hyvä asia. Vähän samoin kuin laihdutus aikoinaan, juoksuharrastus oli lähtenyt lapasesta.

–  Treenasin kovaa ja tavoitteellisesti pyrkien parantamaan aikaani puolimaratonilla. Käytännössä juoksin koko ajan vauhtikestävyysalueella eli aivan liian kovaa. Tulokset eivät parantuneet vaan huononivat.

"Ottaa luonnon päälle päästää mummot rollaattorilla ohi."

Kuntotesti Vuokatti Sportissa paljasti, ettei Maijaliisan peruskestävyys ollut kovasta treenaamisesta huolimatta riittävä. Peruskunto rakennetaan matalasykkeisillä lenkeillä, joten Maijaliisan piti opetella harjoittelemaan uudella tavalla. Nykyään hän treenaa sykeohjatusti ja tekee venyttelyn ja kävelyn kaltaisia huoltotreenejä sekä paljon peruskestävyyslenkkejä. Vain juoksija voi tietää, miten vaikeaa menohalujen pidättely välillä on.

–  Ottaa luonnon päälle päästää mummot rollaattorilla ohi. Kun saan välillä tehdä intervallitreenin, mietin miten ihminen voikin tulla onnelliseksi saadessaan juosta lujaa.

Maijaliisa tekee nykyään 3–4 lenkkiä viikossa. Kuntosalilla hän käy kerran viikossa ja tekee kotona lyhyitä pikajumppia lähes päivittäin.

Koko perhe voi paremmin

On lauantai, lapset anopin hoivissa ja Maijaliisa juoksee miehensä Hannun kanssa Vimpelinvaaran ja Pöllyvaaran metsäpoluilla. Yhteiset lenkit ovat vanhempien laatuaikaa, ja yhdessä he aikovat osallistua myös NUTS Karhunkierrokselle, 53 kilometrin ultramatkalle toukokuun lopussa. Kauden kisakalenterissa on myös puolikas ja kokopitkä maraton.

Koko perheen elämä on muuttunut sen jälkeen kun Maijaliisa aloitti uuden elämän kolme vuotta sitten.

–  Ehkä suurin oivallukseni on ollut se, että elämä tapahtuu tässä ja nyt, ei sitku tai mutku. Kun minä pidän huolen terveydestäni ja kunnostani, koko perhe voi paremmin.

Vaikka juoksuharrastus vie aikaa, Mikkoset ovat perheenä paljon aktiivisempia kuin aiemmin. Joskus mieleen saattaa edelleen hiipiä halu pudottaa painoa.

– Mutta vain mieleen, siihen lankaan en oikeasti enää mene. Tärkeintä on, että vointini on hyvä.

Seuraa Maijaliisan blogia: lily.fi/blogit/maija-meinaa-maralle-and-beyond ja Instagramia: @maijameinaa. Mitä juokseminen merkitsee urheilulääkäri Pippa Laukalle? Lue lisää Sportin numerosta 5/17! Tilaajana voit lukea jutun maksutta osoitteessa digilehdet.fi

 

 

Elämäni oivallukset Näistä en luovu

 

Kiire on tekosyy

Liikunnalle ja itsestä huolehtimiselle löytyy aikaa, jos oikeasti haluaa. Viidessä minuutissa saa hien pintaan, ja yksi minuutti on parempi kuin ei mitään.

 

Dieetit eivät toimi

Tasapainoiseen ruokavalioon mahtuu kaikkea kohtuudella, myös herkkuja. Tiukat kieltäytymiset kostautuvat jossain vaiheessa ylilyönteinä.

 

Talvijuoksu on juttuni

Inhosin kylmyyttä ja elin puolet vuodesta kesää odotellen, kunnes päätin opetella pitämään talvesta. Nykyään nautin pakkasjuoksusta lumen narskuessa tossujen alla.

Sport
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.

Vaikka liikkuisit aktiivisesti, kropassasi on todennäköisesti heikkoja lihaksia. Testaa heikot lenkit helposti kotona ja estä jumit ja kivut jo ennakkoon.

Haikailet ehkä litteää vatsaa tai timmejä käsivarsia. Mutta näyttäväkään sixpack tai pyöreät pakarat eivät kerro, missä kunnossa syvät tukilihakset ovat. Ne voivat falskata, vaikka liikkuisi paljon. Syynä on usein liian yksipuolinen treeni.

Jos tilanne pääsee jatkumaan, vahvat lihakset vahvistuvat ja heikot heikkenevät. Ennen pitkää tulee ongelmia. Periaatteessa kipu voi kehkeytyä minne puolelle kehoa tahansa, mutta usein sijaiskärsijöitä ovat polvi, lonkka tai selkä.

Tartu siis heikkoihin lenkkeihin jo ennen kuin vaivoja pääsee syntymään.

– Tukilihaksia kannattaa treenata ennen kaikkea silloin, jos on vaivoja. Mutta siitä on apua kaikkeen liikuntaan. Kun pysyt ehjänä ja pystyt treenaamaan säännöllisesti, kehityt, toteaa personal trainer, koulutettu hieroja Tommi Jalomäki.

 Tukilihaksia on joka puolella kehoa. Listasimme kolme yleisesti heikkoa tukilihasta ja merkit, joilla pääset niiden heikkouden jäljille: 

1. Lanneranka 

Korostunut selän notko tai päinvastoin pyöristyvä alaselkä vihjaa, että lannerangan hallinnassa on parannettavaa. Kun lanneranka on hyvässä asennossa, alaselkä on neutraali ja ryhti hyvä.

2. Lonkan ulkokiertäjät 

Jos lonkan ulkokiertäjät ovat heikot, polvi karkaa helposti sisään esimerkiksi kyykyssä ja juoksussa. Lonkkaan tai polveen voi kehkeytyä vähitellen kipu. 

Ota käyttöön täsmäliike, jolla vahvistat lonkan ulkokiertäjiä.

3. Keskimmäinen ja iso pakaralihas

Pakaralihakset auttavat pitämään polven suorassa linjassa ja lantion vakaana. Kurkkaa peilistä, kun teet kyykkyä. Jos polvi kiertyy sisään, syynä voi olla se, että lantion alueen pienet lihakset ja keskimmäinen pakaralihas eivät pidä lantion asentoa vakaana. 

Lue lisää: Vahvat pakarat kotona 10 minuutissa: hyödynnä sohva ja portaat!

Nappaa Sport-lehden numerosta 1/2018 valmentaja Eevi Teittisen kahdeksan viikon bootcamp, jolla saat vahvan ja kiinteän kropan 10 minuutin kotitreeneillä ja syömällä hyvin.Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä osoitteesta digilehdet.fi.

Sport
Jonna tekee usein kävelylenkkejä itselle rakkaassa maisemassa, Helsingin Lauttasaaren rannoilla.
Jonna tekee usein kävelylenkkejä itselle rakkaassa maisemassa, Helsingin Lauttasaaren rannoilla.

Kovissa treeneissä sai räyhätä ja purkaa teiniangstia. Nyt Jonna kertoo, mitä muuta urheilu huipulla opetti – ja miten se on vaikuttanut musiikintekoon. 

”Koripallo kolahti kovaa 14-vuotiaana. Sytyin joukkuehengestä, yhdessä tekemisen energisestä meiningistä. Vaikka lajin kliimaksi on heitto, pelin juoni, reagointikyky ja sähäkkä liikkuminen ovat tärkeitä sytytysaineita.

Forssalainen joukkueemme oli sillisalaatti nuoria naisia eri taustoista. Opin arvostamaan muiden liikkumista kentällä ja mielipiteitä pukkarissa, kampesimmehan yhdessä huipulle.

Myös musamaailmassa menestymiseen tarvitaan taustavoimia. En olisi ikinä voinut tai edes halunnut toimia yksin, vaan bändi on aina ollut välttämätön osa Jonna Tervomaata.”

Pieni anarkismi on ok

”Kun olin 16-vuotias, pelasimme jo ykkösdivarissa ja pian SM-tasolla. Olimme kasa tulisia nuoria naisia, jotka projisoivat teiniangstiaan treeneissä ulos. Onneksi valmentajassamme oli särmää ottaa räyhäys vastaan.

Kärkkäys ja kulmikkuus, pieni anarkismi, ovat aina olleet polttoaineitani.

Myös matseissa tunnemyllerrykset olivat ookoo, kunhan pelattiin sääntöjen mukaisesti. Saatoin vihata vastustajia ja sain uhmasta voimaa kentälle. Onneksi pystyin valjastamaan negatiivisen energian korikseen, ties missä kartsalla olisin muuten hengaillut.

Kärkkäys ja kulmikkuus, pieni anarkismi, ovat aina olleet polttoaineitani. Määrätietoisuuteni ja musiikillinen taipumattomuuteni ovat ärsyttäneet monia. Olen myös varsin herkkä, ja pehmeä puoleni toteutuu monissa lauluissani. Haluan musiikin avulla auttaa muitakin pääsemään kosketuksiin tunteidensa kanssa.”

Levossa kehityt

”Elämä oli kovaa rääkkiä korisvuosina. Treenejä oli vähintään viidet viikossa, päälle voimaharjoitukset, pelit, leirit ja palauttelut. Otin aina päiväunet koulun jälkeen jaksaakseni illan urheilut.

Valkku pakotti arvostamaan palautumista, toitotti kehityksen tapahtuvan levossa. Pienet urheiluvammat, kuten sormien napsahtaminen, oli maltettava hoitaa kunnolla.

Joskus reissaan myös Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, joissa saan sulautua massaan.

Muusikkona ja taiteilijana ei voi koko ajan vetää täysillä, sillä luovuuskin kasvaa levossa. Saan inspiraatiota metsästä ja joskus reissaan myös Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, joissa saan sulautua massaan.”

Itsekuri vie eteenpäin

”Huohotan vieläkin, kun ajattelen korisjengimme rappustreenejä, joissa kaikki joskus oksensivat. 60 kertaa pitkät portaat loikkien ylös, ja vikoilla kierroksilla vielä kaveri reppuselkään keikkumaan. Luovuttaa ei voinut. 

Samaa itsekuria tarvitsen, kun hiljaisempien kausien jälkeen alan työstää lauluja ja kerätä ihmiset kasaan pakertamaan levyä. Itsekuri auttaa pitämään kropan kuosissa pitkiä kirjoitus- ja studiosessioita varten. Patistan itseni 45 minuutin lenkille ja teen sähäköitä vartin kotikuntopiirejä oman kehon painolla. Pilates taas pitää ryhdin kuosissa.”

Liike liikauttaa alitajuntaa

”Lopetin koripallon, kun muutin Helsinkiin ja julkaisin esikoisalbumini 25-vuotiaana. Musa vei mennessään, mutta onneksi löysin musantekemisen, keikkailun ja biletyksen rinnalle sykettä tasaavan lajin: sukelluksen.

Kaipaan sukellusta usein, mutta tällä hetkellä se ei mahdu elämääni.

Kävin sukeltamassa monta vuotta Punaisellamerellä ja Andamaanienmerellä. Olen nähnyt valashain ja kilpikonnia Punaisellamerellä. Olen todistanut paholaisrauskujen parven liitelevän pääni yläpuolella äänettömässä paratiisissa. Meditatiivinen lipuminen rauhoittaa ja antaa uusia ajatuksia musiikkiin.

Lenkkeily ja pilates toimivat arjessa sukelluksen tapaan: en ajattele aktiivisesti, mutta liike liikauttelee alitajuntaa. Kaipaan sukellusta usein, mutta tällä hetkellä se ei mahdu elämääni.”

Vartin tehotreenikin riittää

”Korisajoilta on jäänyt lihasmuistiin tukku kehonpainoliikkeitä, joista kokoan vartin kuntopiirin kotona. Onneksi, sillä uutta levyä tehdessäni kökin puoli vuotta koneella ja menin fyysisesti aika lukkoon.

Kotitreeni on aikataulullisesti tehokasta. Kuntosalilla on minulle liikaa ärsykkeitä, kirkkaita valoja ja ylipirteää tai aggressiivista musaa. Kaipaisin ihan hiljaisia saleja. Maailma salien ulkopuolella on riittävän raskas.

Liikunta on ennen kaikkea tasaista yhteydenpitoa itseeni.

Liikunta on ennen kaikkea tasaista yhteydenpitoa itseeni, linkki mielen ja kehon välillä. Jos en liiku, pinnani lyhenee ja olen sietämätön kotiväelle. Jos huomaan tiuskivani, olisi syytä vetää heti lenkkarit jalkaan ja painua ovesta ulos. Hetkikin riittää.”

Ole keholle lempeä

”Isäni kuoli kolme vuotta sitten sairastettuaan pitkään liikehermoja rappeuttavaa ALS-tautia. Oli tuskallista katsoa vierestä rakkaan kehon rappeutumista. Surun keskellä oppi arvostamaan omaa kehoaan vielä enemmän – ja olemaan sille lempeä.

Surun keskellä oppi arvostamaan omaa kehoaan vielä enemmän – ja olemaan sille lempeä.

Pakenin murhettani metsiin pitkille kävelyille. Isäni tykkäsi kalastaa ja tarkkailla luontoa, joten luonnossa tunsin olevani lähellä myös häntä ja sain lohtua.

En enää tavoittee teräskuntoa. Jos kehostaan on aina huolehtinut, se pysyy kuosissa pienemmälläkin vaivalla. Myös pehmeämmät lajit, kuten metsäsamoilut, venyttely ja uinti, lujittavat kroppaa.

Koriksen säihkettä ei kuitenkaan voita mikään – jalka napsaa aina kentälle, kun seuraan tyttäreni riemua koristreeneissään. Joskus pelailen vieläkin huvikseni ja olin intoa täynnä heitettyäni juuri Forssassa retro-ottelussa pari täydellistä koria!”

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport