Sport
Lotta ei tähtää enää kisoihin, mutta asettaa treenitavoitteita. Nyt haasteena on yhden käden punnerrus.
Lotta ei tähtää enää kisoihin, mutta asettaa treenitavoitteita. Nyt haasteena on yhden käden punnerrus.

Rankka treeni auttoi Lotta Merenmiestä, 35, selviytymään lapsensa kuolemasta. Liikunnasta tuli selviytymiskeino, joka johdatti lopulta myös bikini fitness -lavalle ja uudelle uralle.

Nuorena tyttönä olin urheilullinen ja solakka. Siksi minulle olikin sokki, kun tulin 21-vuotiaana raskaaksi ja aloin paisua kuin pullataikina. Paino nousi 40 kiloa, ja raskauden loppuvaiheessa painoin 120 kiloa. En ahminut itseäni lihavaksi, vaan syy oli raskaushormoneissa. Painon noustessa kontrolloimattomasti tuntui yhdentekevältä, mitä suuhuni laitoin. Söin epäterveellisesti ja liikaa.

Lopetin myös urheilun kuin seinään, sillä pelkäsin vauvan terveyden puolesta. Oli kohtalon ivaa, että poikani Leon syntyi vakavasti sairaana. Hänellä todettiin harvinainen aivoverisuonisairaus, ja vietin ensimmäiset kuusi kuukautta pojan kanssa sairaalassa. En voinut hyvin kehossani, mutta suhtauduin siihen välinpitämättömästi ja suuntasin kaiken energiani poikaani. Elin kuin sumussa.

Tunsin oloni huijatuksi, sillä synnytyslaitokselle jäi vain lapsen painon verran kiloja. 

Noin vuosi synnytyksen jälkeen elämä tasaantui ja sumu alkoi hälvetä. Olin nuori ja valtavan kokoinen. Tunsin oloni huijatuksi, sillä synnytyslaitokselle jäi vain lapsen painon verran kiloja eikä imettäminenkään saanut painoa laskemaan. Leikittelin ajatuksella, että keskittyisin äitiyteen ja antaisin itseni lössähtää, mutta voin huonosti. En ollut enää se hauska, energinen ja sosiaalinen Lotta vaan harmaa laahustelija, joka yritti epätoivoisesti sulautua tapettiin. Aloin häpeissäni kartella ihmisiä.

Olin tyttökavereiden kanssa viettämässä iltaa, ja pöytä notkui juustoja, skumppaa ja muita herkkuja. Tv:stä tuli Suurin pudottaja -ohjelman mainos, ja kaverit innostuivat: ’Lotta sinun pitää mennä tuohon ohjelmaan, voittaisit varmasti!’ Olin järkyttynyt – olinko todellakin yhtä iso kuin nuo television ylipainoiset? Sanoin etten todellakaan lähde ohjelmaan, mutta herkuttelu saa nyt riittää. Seuraavana päivänä liityin Painonvartijoihin.

Olen suorittajaluonne, joten Painonvartijoiden metodi sopi minulle hyvin. Laskin pisteitä ja noudatin ohjeita orjallisesti. Opin, ettei paino putoa treenaamalla vaan syömällä pieniä annoksia tasaisin väliajoin. Opettelin syömään aamupalaa ja söin kellontarkasti kolmen tunnin välein. Jotta sain ruokavaliooni mahtumaan pieniä herkkuhetkiä, kävin pari kertaa viikossa jumpassa.

Sain puhelun töihin: poikani oli hukkunut hoitopaikan lähistöllä olevaan rantaan.

Paino putosi puolessa vuodessa 30 kiloa. Olin 23-vuotias ja sain kehoni takaisin. Pääsin myös Painonvartijoiden mannekiiniksi ja kiersin heidän tapahtumissaan kertomassa kokemuksestani.

Elämäni pysähtyi elokuussa 2008. Sain puhelun töihin: poikani oli hukkunut hoitopaikan lähistöllä olevaan rantaan. Jälleen kaikki sumeni. Ensimmäisinä viikkoina keskityin järjestämään lapselleni kauniit hautajaiset. Sitten aloin treenata. Meillä oli kotona crosstrainer-laite, jota kuritin raivokkaasti. Aggressiivinen rokki soi täysillä, kun purin patoutuneita tunteitani: surua, vihaa ja epäoikeudenmukaisuutta.

Treenasin kahdesti päivässä lähes joka päivä. Crossaritreenin lisäksi tein olohuoneessa lihaskuntojumppaa: vatsoja, kyykkyjä ja punnerruksia. Yritin välillä käydä ulkoilemassa, mutta kävely oli liian hidas laji silloiseen mielentilaani. En halunnut jäädä yksin ajatusteni kanssa vaan treenata kovaa, keskittyä suoritukseen ja nollata aivoni.

Olin työkyvytön ja sairauslomalla lähes vuoden.

Jos en treenannut tai matkustellut mieheni kanssa, makasin kotona katsellen non-stopina tv-sarjoja ja elokuvia. Olin työkyvytön ja sairauslomalla lähes vuoden. Suureksi pettymyksekseni parisuhde päättyi, sillä emme päässeet yhdessä surun yli.

Leonin kuoleman jälkeen suorittamisesta tuli selviytymiskeinoni. Painoin läpi treenit ja tradenomiopinnot. Tulen yrittäjäperheestä, ja opin kotoa, että ahkera saa kehuja ja kannustusta. Tykitin myyntipuheluja ja -tapaamisia sata lasissa ja sain onnistumisista kiitosta ja kiksejä.

Koulussa tapasin uuden miehen. Rakastuminen toi onnea ja iloa elämääni, ja rakkaushöyryissäni uskalsin yrittää lapsentekoa. Tulin heti raskaaksi. Olin kauhuissani, kun paino lähti taas nousuun eikä minulla ollut kontrollia kehooni. Lääkärit tutkivat ja neuvolan tädit väijyivät, pidin ruokapäiväkirjaa ja kävin diabeteshoitajalla, mutta suurin syy näytti taas olevan raskaushormonit. Yritin pysyä skarppina diabetesepäilyjen vuoksi, mutta kun paino nousi, en jaksanut välittää. Kermaperunat maistuivat, leivoin piirakoita ja käytin surutta voita ja kermaa. Painoin raskauden loppuvaiheessa 125 kiloa.

 


Lotta painoi Noelia odottaessaan 125 kiloa.

Noelin syntymän jälkeen vaa’an lukemat jämähtivät huippulukemiin. Olo oli kaikkea muuta kuin hehkeä, ja oli masentavaa yrittää keksiä ristiäisiin jotain päällepantavaa. Menin lopulta äitiysmekossa. Turvonneita jalkoja särki korkokengissä. Olin niin iso, etteivät päkiät kestäneet painoani. Pinnan alla väreili iso suru ja tyytymättömyys itseeni.

Kun lopetin imettämisen kahdeksan kuukauden jälkeen, pääsin vihdoin pudottamaan painoa. Olin katsonut äitiyslomani aikana kaikki tv:n muodonmuutos-realityt, joista inspiroivin oli Hurja painonpudotus -sarja. Siinä Chris Powell valmensi ylipainoisia jenkkejä vuodessa kuntoon.

Sain Powellin energisistä videoista mahtavan tsemppihengen päälle.

Löysin Powellin edustamat lisäravinteet ja harjoitteluohjelman. Noudatin ohjelmaa määrätietoisesti ja onnistuin pudottamaan 30 kiloa neljässä kuukaudessa. Painoni asettui luontevasti 79 kiloon, mikä on 179-senttiselle passeli.

En usko, että ravintolisillä oli kovin suurta apua laihtumisessa, mutta sain Powellin energisistä videoista mahtavan tsemppihengen päälle. Käytännössä noudatin samoja terveellisen ruokavalion perusperiaatteita, jotka opin ensimmäisen laihdutusprojektini aikana. Lähetin ennen- ja jälkeen-kuvani lisäravinnefirman kilpailuun ja voitin. Tunsin olevani kuin prinsessa, kun minut lennätettiin ensin Puolaan kuvauksiin ja sitten Müncheniin pokkaamaan pääpalkinto.

Halusin olla äiti, joka arvostaa itseään ja pitää terveydestään huolta.

Painonpudotukset eivät olleet vain projekteja, vaan löysin niiden kautta uuden elämäntavan, josta en aikonut luopua. Halusin olla äiti, joka arvostaa itseään ja pitää terveydestään huolta. Ihastuin crossfitiin ja opin tykkäämään myös saliharjoittelusta, josta en aiemmin perustanut. Valitettavasti kroppani teki tenän. Selkä petti salilla tangon kanssa kyykätessäni, ja minut kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan. Kävi ilmi, että vatsalihasteni väliin oli jäänyt ensimmäisestä raskaudesta rako, eikä keskivartalossani ollut riittävää lihastukea.

Ensin leikattiin välilevytyrä ja muutama kuukausi myöhemmin vatsalihakseni kursittiin kasaan.

Leikkausten ja pitkän treenitauon jälkeen olin raihnainen. Syksyllä 2014 päätin hankkia valmentajan, joka olisi itsekin rikki ja osaisi auttaa minua liikkumaan turvallisesti ja kehoa kunnioittaen. Jossain vaiheessa valmentaja sanoi maagiset sanat: ’Sinulla on Lotta sellainen runko, että jos sitä vähän viilaisi, voisit voittaa.’ Ihmettelin, mitä voisin voittaa. ’Esimerkiksi bikini fitnessin Suomen mestaruuden’, valmentaja vastasi.

Sain jo 3–4 kuukaudessa järjettömiä tuloksia.

Kilpailuhenkisenä ihmisenä ajatus alkoi kutkuttaa. Paria vuotta aiemmin olin painanut yli sata kiloa. Olisiko mahdollista, että pystyisin 33-vuotiaana, kahden ison painonpudotuksen ja leikkausten jälkeen pärjäämään bikini fitness -kisoissa?

Aloin treenata valmentaja Markku Metsälän kanssa suunnitelmallisesti. Kuten hurjat painopudotukset ja leikkauksista kuntoutuminen olivat osoittaneet, kehoni ja mieleni pystyvät nopeisiin muutoksiin. 3–4 kuukaudessa sain jo järjettömiä tuloksia: vyötärö kapeni ja lihaserottuvuus parani silmissä.

Puolitoista vuotta myöhemmin, keväällä 2016 poseerasin Fitness Classic -kisoissa Kulttuuritalon lavalla ja nautin. Kisakunnossa painoin 65 kiloa, eli olin 60 kiloa kevyempi kuin muutamaa vuotta aiemmin. Säteilin ja hymyilin lavalla kuin Naantalin aurinko. Suomen mestaruutta ei tullut, mutta tunsin itseni voittajaksi.

 


Lotta nousi viime keväänä Fitness Classic -kisan lavalle 60 kiloa kevyempänä.

Kisoihin osallistumisella todistin itselleni, että pystyn halutessani mihin tahansa. Jos motivaatio on kohdallaan, pystyn toteuttamaan kaikki unelmani. Kisalavalle en enää haikaile. Jätin päivätyöni ja teen nykyään juonto-, luento- ja toimittajan hommia yritykseni kautta. Sain kisojen jälkeen satoja kannustavia ja koskettavia viestejä tuntemattomilta ihmisiltä ja ymmärsin, että voisin tarinallani ja kokemuksellani auttaa myös muita tekemään positiivisia elämänmuutoksia.

Treenaaminen on nykyään elämäntapa ja hyvän oloni perusta. Olen vahva ja tiedän pärjääväni.

Sport
Jenny avasi joogastudion kotiinsa vuosi sitten.
Jenny avasi joogastudion kotiinsa vuosi sitten.

Meni 17 vuotta ennen kuin Jenni oppi rakastamaan itseään ja kehoaan. Vapauttava tunne ja oivallus syttyi joogasalissa.

Kun kasvaa vanhemmaksi, pitää laihduttaa – eikö niin? 13-vuotias Jenny seurasi tiiviisti viisi vuotta vanhemman siskonsa ja tämän kavereiden touhuja. Pian hänkin alkoi kokeilla kaalisoppakuureja, paastoja ja hedelmäpäiviä.

– Laihduttaminen tuntui normaalilta, sillä kaikki teinitytöt tuntuivat olevan huolissaan painostaan.

14-vuotiaana Jenny kävi viisi, kuusi kertaa viikossa kuntosalilla, yleensä aamulla ennen koulua. Salilla oli peilit, joista saattoi arvioida vartaloaan ja miettiä seuraavia kiinteytyskohteita. Jenny oli hoikka ja urheilullinen koulutyttö, mutta päiväkirjoista paljastui toisenlainen totuus: Olen LPR, läskipaskaruma. Lihava lihava lihava!

Joinain aamuina makasin sängyssä ja ajattelin olevani niin ruma, etten voi mennä kouluun.

– Oikein brändäsin sen LPR-mantran ja jauhoin sitä niin paljon, että uskoin sen olevan totta. Joinain aamuina makasin sängyssä ja ajattelin olevani niin ruma, etten voi mennä kouluun.

Kasvu naiseksi tuntui ahdistavalta. Vaikka kuinka yritti laihduttaa, lantio leveni ja piti ostaa isommat farkut. Päivällisellä Jenny siirteli riisiä ja kermakastiketta lautasellaan. Illalla kontrolli petti ja kaapit tyhjenivät. Ahmiminen lievensi pahaa oloa.

Oksenna niin voit paremmin

Peruskoulun jälkeen Jenny halusi vaihtaa maisemaa ja aloitti lukion Espoossa musiikkilinjalla. Hän soitti pianoa ja saksofonia, kävi salilla ja lenkillä, mutta muuten lukioajoista on vaikea muistaa mitään. Päällimmäisenä tunteena oli ahdistus. Toisella luokalla syömishäiriö kehittyi bulimiaksi.

– Muistan hetken, jolloin löysin ahmimiseen loistavan ratkaisun. Jos syö kaksi litraa jäätelöä, senhän voi oksentaa pois.

Kierre tuntui loputtomalta ja katkesi lopulta oksentamiseen.

Iltasyöminen karkasi kokonaan käsistä. Ensin meni litra jäätelöä, jota seurasi fuck it eikä millään ollut enää väliä. Seuraavaksi puoli pakettia näkkileipää voin kanssa, sitten lisää jäätelöä. Sitten ruisleipää ja karkkia. Kierre tuntui loputtomalta ja katkesi lopulta oksentamiseen.

– Kävin lukion loppupuolella Syömishäiriöklinikalla, mutta en päässyt hoitoon. Kuulemma 90 prosenttia ikäisistäni tytöistä hakee itseään eikä ole tyytyväinen ulkonäköönsä. Ehkä en osannut sanoittaa riittävän hyvin, miten vakava tilanteeni oli.

Sekaisin anatomiasta

LPR-päiviä tuli ja meni. Jenny veti välillä jumppatunteja, vaikka salin eteen oli pelottavaa astua. Hän halusi silti opiskella aerobic-ohjaajaksi, sillä musiikin ja tanssin yhdistelmä oli vastustamaton. Kirjoitusten jälkeen Jennyn oli vaikeaa päättää, mihin lähtisi opiskelemaan, mutta muisti sanoneensa isälleen viisivuotiaana, että hänestä tulisi isona hieroja.

– Hierojakoulussa tunsin ensimmäistä kertaa olevani oikeiden asioiden äärellä. Jatkoin opiskelua fysioterapeutiksi, sillä olin hurmaantunut ihmiskehosta ja halusin tietää kaiken anatomiasta, luista ja lihaksista, mihin ne kiinnittyvät ja miten keho toimii.

Mummo oli ”hersyvä tittidii-tyyppi”, kuten Jennykin.

Fysioterapiaopintojen aikainen tutustuminen pilatekseen syvensi kehontuntemusta entisestään, ja Jenny opiskeli myös pilatesohjaajaksi.
Joogaan hän oli tutustunut 13-vuotiaana rakkaan mummonsa suosituksesta. Mummo oli "hersyvä tittidii-tyyppi", kuten Jennykin, ja arveli, että Jenny voisi tykätä joogasta. Harrastus jäi puoleen vuoteen kansalaisopiston hathajoogaryhmässä, mutta jonkinlainen jälki siitä jäi. Jenny osasi nyt päättää kaikki salitreeninsä pitkiin, hengityksen tahdissa tehtyihin venytyksiin.

Kun mummo kuoli, jooga tuntui kutsuvan taas.

– Istuin tunnin jälkeen meditaatiossa ja tuntui kuin pääni räjähtäisi. Miksi kaikki ovat näin hiljaa? Miksei täällä tapahdu mitään? Olin niin ahdistunut, että aloin itkeä.

Alkoi säännöllinen joogaharjoittelu. Lähes aina Jenny itki harjoituksissa, vaikkei tiennyt miksi. Riitti, että se tuntui hyvältä ja jotenkin vapauttavalta.

Itkin sitä pikku-Jennyä, joka kaipasi tulla nähdyksi.

– Itkin sitä pikku-Jennyä, joka kaipasi tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin on.

Kilot kuin suojamuuri

Pilates ja jooga ovat väkevä yhdistelmä. Pilates tekee kehon vahvaksi ja varmaksi, jooga puhdistaa, opettaa armollisuutta ja hyväksyntää. Pilatesharjoittelun ansiosta Jenny osasi tehdä jooga-asanat turvallisesti. Yliliikkuvana "letkumatona" hän olisi päässyt vaikka millaisille mutkille, mutta ymmärsi jättää asanat pienemmiksi.

Kehontuntemuksen paraneminen näkyi pieninä oivalluksina ja muutoksina.

– Saatoin vetää koulupäivän päätteeksi neljä tuntia jumppaa maksimisykkeellä. Välillä pysähdyin kuulostelemaan kehoani: Onko fiksua vetää rankkoja jumppia putkeen ja olla samaan aikaan Atkinsin dieetillä? Onko hyvä olo? Kaipaisiko kehoni lepoa?

LPR-päivänä selitys löytyi nopeasti: "Mä olen niin huono."

Jenny kävi jatkuvasti kursseilla meditaatiosta shamanismiin ja kokeili vaihtoehtoisia terapioita. Erään transsitanssin aikana hän näki sielunsa silmin, kuinka ahmimisen kerryttämät ylimääräiset kilot olivat suojamuuri, kuin sukelluspuku yllä.

– Tanssin aikana avasin puvun vetoketjun ja tajusin, että tämänhän voi riisua! Totesin, että uskallan nyt olla oma itseni ilman suojakerroksia ja jätin sen puvun sinne lattialle.

Jenny ei enää seurannut ahmimisimpulsseja sokeasti, vaan pystyi aina välillä valitsemaan toisin. Toisinaan vanhat selviytymismekanismit kuitenkin ryöpsähtivät pintaan. Bulimian saattoi laukaista esimerkiksi se, että Jennyn vetämällä tunnilla oli tavallista vähemmän ihmisiä. LPR-päivänä selitys löytyi nopeasti: "Mä olen niin huono." Tunnin jälkeen hän meni kaupan kautta kotiin ja alkoi syödä.

Syömishäiriö pinnan alla

Talvella 2010 Jenny opiskeli Thaimaassa joogaopettajaksi. Lämpö tuntui hyvältä, samoin oma rohkeus. Vaikka joogavuosia oli takana monta, Jenny oli aiemmin kokenut olevansa liian keskeneräinen opettajaksi.

– Pelkäsin hieman astangajoogan kurinalaisuutta, sillä minulla oli myös taipumusta kapinoida auktoriteetteja vastaan. Päätin kuitenkin sitoutua säännölliseen harjoitteluun.

Eräs puhdistava harjoitus teki erityisen hyvää. Ensin juotiin 3-4 litraa suolaliuosta ja oksennettiin sitten pois.

– Kerroin opettajalle taustastani, ja hän lupasi olla tukenani. Aloin juoda suolavettä ja minusta tuntui kuin olisin oksentanut bulimiaani pois. Sattumalta sain kämppäkaverikseni tytön, jolla myös oli bulimia.

Tuimme toisiamme, kun harjoitukset nostivat pintaan pelkoja ja epävarmuuksia. Koulutusta edeltänyt viiden kuukauden päivittäinen astangaharjoitus ja Thaimaassa vietetty kuukausi olivat käännekohta. Kotiinpaluun jälkeen Jenny opetti pilatesta ja joogaa ja tuntui, kuin jokin sisäinen jännite olisi lauennut ja kipu lieventynyt.

Olen ihana juuri tällaisena

Muisto kuuden vuoden takaa nostaa edelleen kyyneleet silmiin. Jenny istui vessankannella ja tuijotti liuskaa: kaksi viivaa. Hän oli raskaana. Jokin jysähti, ja palaset loksahtivat paikoilleen.

– Kehoni on niin uskomaton ja ihmeellinen, että se pystyi tuottamaan uuden elämän. Miten voisin olla niin kiittämätön, että kohtelisin sitä kaltoin? En ole kertaakaan oksentanut enää.

Keho makkaralla ja tissit rutussa, mutta olen ok.

Päätös ei tullut mielestä vaan sydämestä, ja siksi se on pitänyt.

Mutta tarvittiin muutakin. Raskaaksi tultuaan Jenny päätti opetella rakastamaan ja kunnioittamaan kehoaan. Jos LPR-mantra toimi niin tehokkaasti, toimisi myös päinvastainen mantra. Hän asettuu joka päivä alasti peilin eteen ja sanoo itselleen: ”Olen kaunis. Olen ihana juuri tällaisena kuin olen.”

– Aina se ei ole helppoa, mutta fake it until you make it! Aivopesen itseäni kauniilla ajatuksilla ja sanoilla. Teen joskus myös joogaharjoitukseni alasti ja totean, että tässä minä nyt olen. Keho makkaralla ja tissit rutussa, mutta olen ok.

Jenny asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa Kauniaisissa. Kodin alakertaan avattiin vuodenvaihteessa pilates- ja joogastudio, ja Jenny valmistui elokuussa joogaterapeutiksi. Hän ujuttaa rakkauden sanomaa tunneilleen.

– Haluan ihmisen tuntevan, että hän on on aina arvokas.

Muistathan, että tilaajana voi lukea Sport-lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/sport

Sport
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.
Taas yksi syy lisää kyykätä: sen avulla voit päästä monien heikkojen tukilihasten jäljille.

Vaikka liikkuisit aktiivisesti, kropassasi on todennäköisesti heikkoja lihaksia. Testaa heikot lenkit helposti kotona ja estä jumit ja kivut jo ennakkoon.

Haikailet ehkä litteää vatsaa tai timmejä käsivarsia. Mutta näyttäväkään sixpack tai pyöreät pakarat eivät kerro, missä kunnossa syvät tukilihakset ovat. Ne voivat falskata, vaikka liikkuisi paljon. Syynä on usein liian yksipuolinen treeni.

Jos tilanne pääsee jatkumaan, vahvat lihakset vahvistuvat ja heikot heikkenevät. Ennen pitkää tulee ongelmia. Periaatteessa kipu voi kehkeytyä minne puolelle kehoa tahansa, mutta usein sijaiskärsijöitä ovat polvi, lonkka tai selkä.

Tartu siis heikkoihin lenkkeihin jo ennen kuin vaivoja pääsee syntymään.

– Tukilihaksia kannattaa treenata ennen kaikkea silloin, jos on vaivoja. Mutta siitä on apua kaikkeen liikuntaan. Kun pysyt ehjänä ja pystyt treenaamaan säännöllisesti, kehityt, toteaa personal trainer, koulutettu hieroja Tommi Jalomäki.

 Tukilihaksia on joka puolella kehoa. Listasimme kolme yleisesti heikkoa tukilihasta ja merkit, joilla pääset niiden heikkouden jäljille: 

1. Lanneranka 

Korostunut selän notko tai päinvastoin pyöristyvä alaselkä vihjaa, että lannerangan hallinnassa on parannettavaa. Kun lanneranka on hyvässä asennossa, alaselkä on neutraali ja ryhti hyvä.

2. Lonkan ulkokiertäjät 

Jos lonkan ulkokiertäjät ovat heikot, polvi karkaa helposti sisään esimerkiksi kyykyssä ja juoksussa. Lonkkaan tai polveen voi kehkeytyä vähitellen kipu. 

Ota käyttöön täsmäliike, jolla vahvistat lonkan ulkokiertäjiä.

3. Keskimmäinen ja iso pakaralihas

Pakaralihakset auttavat pitämään polven suorassa linjassa ja lantion vakaana. Kurkkaa peilistä, kun teet kyykkyä. Jos polvi kiertyy sisään, syynä voi olla se, että lantion alueen pienet lihakset ja keskimmäinen pakaralihas eivät pidä lantion asentoa vakaana. 

Lue lisää: Vahvat pakarat kotona 10 minuutissa: hyödynnä sohva ja portaat!

Nappaa Sport-lehden numerosta 1/2018 valmentaja Eevi Teittisen kahdeksan viikon bootcamp, jolla saat vahvan ja kiinteän kropan 10 minuutin kotitreeneillä ja syömällä hyvin.Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä osoitteesta digilehdet.fi.