Kovalla treenillä Maija Kantelus sai sen, mitä halusi – isot lihakset. Kuva Liisa Takala
Kovalla treenillä Maija Kantelus sai sen, mitä halusi – isot lihakset. Kuva Liisa Takala

Maija Kantelus treenasi niin kovasti, että joutui varaamaan oksennuspussin salikassiin. Muskelien myötä hänestä tuli lempeämpi itseään kohtaan.

"Sain ala-asteella koulujen välisistä luistelukilpailuista palkintolusikan. Sillä hetkellä ymmärsin, miten hienolta tuntuu laittaa itsensä likoon ja voittaa. Pidin idoleinani isoveljiäni Samia ja Tomia. He nostivat rautaa kotimme autotallissa, jonka seinää koristi Arnold Swarzeneggerin juliste.

Ylä-asteella aloitin nyrkkeilyn. Sparrasin muutaman kerran Eva Wahlströmin kanssa. Kehässä emme ikinä kohdanneet, koska ottelin häntä kevyempien, 52-kiloisten, luokassa. Otin kuusi SM-mitalia, joista kirkkain on hopea.

Menin parikymppisenä töihin, eikä ammattimaiseen harjoitteluun ollut aikaa. Kilpaura jäi, mutta rakkauteni liikuntaan ei. Aloin käydä salilla, koska siinä ei tarvitse sitoutua aikatauluihin, mutta elämästäni puuttuivat haasteet. Olin nauttinut kilpailemisesta ja elin yhä samojen periaatteiden mukaan. Vahdin tarkasti jokaista suupalaa ja urheilin hullun lailla. Kovasta yrityksestä huolimatta en muuttunut lihaksikkaaksi, vaan pysyin hoikkana.

Muista oksennuspussi

Siitä keksin itselleni haasteen: haluan isot lihakset. Siksi ostin vuosi sitten kuuden kuukauden mittaisen ja 150 euroa kuussa maksavan valmennusohjelman. Tahti oli kova ja vapaapäiviä yksi viikossa. Heräsin kuudeksi salille enkä luistanut harjoittelusta edes juhannuksena. Välillä ystävät kuittailivat leikkimielisesti, että onko sitä rautaa pakko koko ajan vääntää. Onneksi he tuntevat minut. Jos olen päättänyt jotain, vien sen loppuun asti.

Valmennusohjelmaan kuului treenikoulua, ruokavalioneuvontaa ja rasvaprosenttimittauksia. Saliohjelman kyljessä saattoi lukea ’muista oksennuspussi’. Kaikki mehut puristettiin ulos. Kyykkytreenin jälkeen rapuissa kävely oli vaivalloista, käsitreenin jälkeen hallitsemattomilla spageteilla ei hiustenpesusta meinannut tulla mitään.

Hankalinta oli oppia syömään kuin luolamies. Ennen söin aamupalaksi puuroa ja jogurttia, nykyään puuron voisilmällä, kolme kananmunaa, raejuustoa, lihaa ja hedelmän. Perheemme kauppalasku on kaksinkertaistunut, sillä pelkästään lihaa syön päivittäin yli puoli kiloa.

Parrakas nainen?

Olen nyt kovemmassa kunnossa kuin nyrkkeillessäni. Teen leuanvetoja kymmenen kilon lisäpaino vyötäröllä. Vieressä miehet kalpenevat kauhusta. Puntti-intoni on herättänyt huvitusta tuntemattomissakin. Nuorten kanssa työskentelevä veljeni Sami kehui minua taannoin suojateilleen. Yksi poika oli huudahtanut, että noin voimakkaalla naisella täytyy kasvaa parta.

Projektin myötä todistin itselleni, että pienikokoinen nainen pystyy hankkimaan isot lihakset siinä missä mieskin. Parasta on silti se, että elämässäni muuttui muukin kuin ulkonäkö.

Niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin, olen oppinut lempeämmäksi itseäni kohtaan. Äidin luona en enää kieltäydy juustokakusta, ja aikaa jää muuhunkin kuin urheiluun. Olen löytänyt tasapainon.”

Elämäni oivallukset

VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN

Ennen treenasin päivittäin jopa kaksi tuntia. Nykyään riittää puolet vähemmän. Silti olen paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Levätä pitää , sillä lihakset eivät kasva pumpatessa. Jotta vähempi harjoittelu olisi tehokasta, kannattaa hankkia oma ohjelma.

HIILARIT OVAT HYVÄKSI

Syön nykyään enemmän kuin moni mies, 3 300 kaloria päivässä. Jotta lihakset kasvavat, pitää syödä enemmän kuin kuluttaa.  Ruuan pitää olla laadukasta, pieniä herkkuhetkiä unohtamatta. Ruokavalioni sisältää joka viides päivä yhden vapaavalintaisen aterian. Siinä saa olla paljon hiilihydraatteja, koska ne tehostavat aineenvaihduntaa ja auttavat jaksamaan salilla.

VAHVA KEHO ANTAA ITSEVARMUUTTA

Miksi naiset pelkäävät lihaksia? Mitä kovemmassa fyysisessä kunnossa olen, sitä enemmän kestän stressiä. Kesällä viihdyn vatsan paljastavassa topissa. Tuntuu kivalta, kun ihmiset kehuvat ulkonäköäni. Olen itsevarma ja jaksan paremmin.

Liikkuminen voi ehkäistä masennusta ja helpottaa sen oireita. Jo pienikin määrä vaikuttaa.

Moni aktiivinen liikkuja sen tietää: sopivasti rankan treenin jälkeen olo on parhaimmillaan euforinen. Hikoiluttavan session jälkeen tuntuu, kuin seisoisi hieman suorempana. Mielessä yleensä vauhdilla liikehtivät ajatukset rauhoittuvat. Tuntuu siltä, kuin maailma jäsentyisi pääkopassa hieman paremmin.

Liikunnan hyvää oloa synnyttävä vaikutus ei ole pelkästään urheiluhullujen urbaania legendaa. Vaikutus on tunnettu ja tunnistettu tutkimuksissakin pitkään.

Erityisesti aerobisen liikunnan hyödyistä on olemassa runsaasti tutkimustietoa. Tulokset ovat niin vakuuttavia, että sopivasti sydäntä sykähdyttävää liikuntaa, kuten kävelyä, juoksua, uintia ja pyöräilyä, suositellaan itsehoidoksi myös masennukseen.

Liikunnan hyvää oloa synnyttävä vaikutus ei ole pelkästään urheiluhullujen urbaania legendaa.

Tutkijoiden mukaan aerobinen liikunta voi parhaimmillaan aidosti auttaa masennuksessa. Mutta miten on lihaskuntoliikunnan laita?

Useita eri tutkimuksia yhdistelevä tuore amerikkalaisselvitys kertoo, että aerobisen liikunnan lisäksi ihan puhdas punttien nostelu voi toimia masennuksen hoidossa. Selvityksen mukaan lihaskuntoharjoittelu voi lieventää masennusoireita ja kohottaa mielialaa merkittävästi.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa käytiin läpi 33 eri tutkimusta, joihin osallistui yhteensä liki 2000 eri-ikäistä miestä ja naista. Tutkimusten mukaan lihasten treenaaminen on hyödyllistä kaikenikäisille sukupuoleen katsomatta.

Kuinka paljon kannattaa liikkua?

Tutkijoilla ei ole vielä antaa tarkkaa liikuntamäärää, josta olisi hyötyä masennuksen hoidossa. Hyvänä yleisohjeena voi kuitenkin pitää esimerkiksi liikuntapiirakkaa.

Tärkeintä on, että liikkuu.

Selvityksen ehkä kaikista mukavin havainto on se, että treenaaminen kohentaa mielialaa riippumatta siitä, kuinka paljon lihakset oikeasti kasvavat. Ei siis tarvitse omistaa elämäänsä liikunnalle, jotta saisi oman osansa treenaamisen hyvistä vaikutuksista. Tärkeintä on, että liikkuu.

Tämä havainto tukee muitakin viimeaikaisia tutkimuksia, joiden mukaan jo pienikin aktiivisuus edistää terveyttä.


Mistä liikunnan mielialaa kohentava vaikutus kumpuaa?

Tutkimuksen johtaja Brett Gordonin mukaan vaikutus on todennäköisesti yhdistelmä fysiologisia ja sosiaalisia syitä.

Todennäköisesti yksi syistä siihen, että liikunta kohottaa mielialaa piilee siinä, että harrastuksen avulla elämäänsä saa uusia, tsemppaavia ihmissuhteita. Positiivisten ihmissuhteiden on moneen kertaan huomattu tepsivän hoidoksi masennukseen.

Kehon mittaaminen on nyt kuumista kuumin fitness-trendi, mutta laitteiden termiviidakossa menee helposti sormi suuhun.

Älykellojen vallankumouksesta on puhuttu jo vuosia, mutta käytännössä yhä harva suomalainen päätyy sellaiseen sijoittamaan. Jos kelloa kaipaa lähinnä urheilusuoritusten mittaamiseen ja viestihälytyksiin, tavallisella (ja halvemmalla) sporttikellolla pärjää ihan yhtä hyvin. Aktiivisuusrannekekin voi riittää.

Sitten pitäisi enää tietää, mitä eroa näillä kaikilla laitteilla on, paitsi ehkä euroissa. Monet älykelloina markkinoidut vehkeet nimittäin tuppaavat olemaan suolaisen hintaisia.

Asiaa ei auta, että äly-, urheilu- ja fitnesskellojen määritelmä on todella liukuva myös valmistajien tiedotteissa ja verkkokaupoissa. Esimerkiksi Me Naisten testaamista urheilukelloista monet oli verkkokaupoissa listattu älykello-osastolle, mutta lopulta vain parissa oli oikean älykellon ominaisuudet.

Mitä ominaisuuksia ehdalta älykellolta sitten vaaditaan? Kysyimme asiantuntijalta. 

– Yksi erottava periaate on, että älykelloon voi asentaa sovelluksia ja niiden valmiina oleva sovellustarjonta on laajempaa. Fitness- ja urheilukelloissa tai aktiivisuusrannekkeissa on ne sovellukset, mitä niissä on, eikä enempää saa, kertoo Ilta-Sanomat Digitodayn teknologiatoimittaja Henrik Kärkkäinen, jolla on ammattinsa puolesta vuosien kokemus erilaisista älylaitteista.

Termejä ei kuitenkaan käytetä täysin johdonmukaisesti. Kärkkäisen mukaan esimerkiksi Pebble on useimpien mielestä älykello, vaikka siihen ei saa ulkopuolisia sovelluksia asennettua.

Toinen äly- ja sporttikelloja erottava tekijä on tekninen järeys ja akkukesto.

– Älykellossa on yleensä järeämpi prosessori ja enemmän muistia, mutta se pitää ladata käytännössä joka yö. Fitness-rannekkeiden akkulataus taas voi kestää monta päivää.

Lisäksi Kärkkäinen mainitsee, että fitness-vehkeet ovat yleensä veden- ja pölynkestäviä, kellot harvemmin. Näissäkin ominaisuuksissa on silti suurta vaihtelua laitteiden välillä.

Loppujen lopuksi laitteiden perustavanlaatuisin ero on käyttötarkoituksessa.

– Fitness-laitteen tarkoitus on pitää kirjaa harjoittelustasi ja elintoiminnoistasi. Älykellon käyttötarkoitukset ovat monipuolisempia: se on ensisijaisesti kommunikaatioväline ja alusta sovellusohjelmille, Kärkkäinen tiivistää.

Oikeastaan kuluttaja voi siis luottaa vain siihen, että itse tietää, millaisia ominaisuuksia laitteeltaan tarvitsee ja paljonko on valmis siihen investoimaan. Hyvä urheilukello on todennäköisesti parempi valinta kuin köykäisempi älykello, ihan nimityksestä riippumatta.