Kovalla treenillä Maija Kantelus sai sen, mitä halusi – isot lihakset. Kuva Liisa Takala
Kovalla treenillä Maija Kantelus sai sen, mitä halusi – isot lihakset. Kuva Liisa Takala

Maija Kantelus treenasi niin kovasti, että joutui varaamaan oksennuspussin salikassiin. Muskelien myötä hänestä tuli lempeämpi itseään kohtaan.

"Sain ala-asteella koulujen välisistä luistelukilpailuista palkintolusikan. Sillä hetkellä ymmärsin, miten hienolta tuntuu laittaa itsensä likoon ja voittaa. Pidin idoleinani isoveljiäni Samia ja Tomia. He nostivat rautaa kotimme autotallissa, jonka seinää koristi Arnold Swarzeneggerin juliste.

Ylä-asteella aloitin nyrkkeilyn. Sparrasin muutaman kerran Eva Wahlströmin kanssa. Kehässä emme ikinä kohdanneet, koska ottelin häntä kevyempien, 52-kiloisten, luokassa. Otin kuusi SM-mitalia, joista kirkkain on hopea.

Menin parikymppisenä töihin, eikä ammattimaiseen harjoitteluun ollut aikaa. Kilpaura jäi, mutta rakkauteni liikuntaan ei. Aloin käydä salilla, koska siinä ei tarvitse sitoutua aikatauluihin, mutta elämästäni puuttuivat haasteet. Olin nauttinut kilpailemisesta ja elin yhä samojen periaatteiden mukaan. Vahdin tarkasti jokaista suupalaa ja urheilin hullun lailla. Kovasta yrityksestä huolimatta en muuttunut lihaksikkaaksi, vaan pysyin hoikkana.

Muista oksennuspussi

Siitä keksin itselleni haasteen: haluan isot lihakset. Siksi ostin vuosi sitten kuuden kuukauden mittaisen ja 150 euroa kuussa maksavan valmennusohjelman. Tahti oli kova ja vapaapäiviä yksi viikossa. Heräsin kuudeksi salille enkä luistanut harjoittelusta edes juhannuksena. Välillä ystävät kuittailivat leikkimielisesti, että onko sitä rautaa pakko koko ajan vääntää. Onneksi he tuntevat minut. Jos olen päättänyt jotain, vien sen loppuun asti.

Valmennusohjelmaan kuului treenikoulua, ruokavalioneuvontaa ja rasvaprosenttimittauksia. Saliohjelman kyljessä saattoi lukea ’muista oksennuspussi’. Kaikki mehut puristettiin ulos. Kyykkytreenin jälkeen rapuissa kävely oli vaivalloista, käsitreenin jälkeen hallitsemattomilla spageteilla ei hiustenpesusta meinannut tulla mitään.

Hankalinta oli oppia syömään kuin luolamies. Ennen söin aamupalaksi puuroa ja jogurttia, nykyään puuron voisilmällä, kolme kananmunaa, raejuustoa, lihaa ja hedelmän. Perheemme kauppalasku on kaksinkertaistunut, sillä pelkästään lihaa syön päivittäin yli puoli kiloa.

Parrakas nainen?

Olen nyt kovemmassa kunnossa kuin nyrkkeillessäni. Teen leuanvetoja kymmenen kilon lisäpaino vyötäröllä. Vieressä miehet kalpenevat kauhusta. Puntti-intoni on herättänyt huvitusta tuntemattomissakin. Nuorten kanssa työskentelevä veljeni Sami kehui minua taannoin suojateilleen. Yksi poika oli huudahtanut, että noin voimakkaalla naisella täytyy kasvaa parta.

Projektin myötä todistin itselleni, että pienikokoinen nainen pystyy hankkimaan isot lihakset siinä missä mieskin. Parasta on silti se, että elämässäni muuttui muukin kuin ulkonäkö.

Niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin, olen oppinut lempeämmäksi itseäni kohtaan. Äidin luona en enää kieltäydy juustokakusta, ja aikaa jää muuhunkin kuin urheiluun. Olen löytänyt tasapainon.”

Elämäni oivallukset

VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN

Ennen treenasin päivittäin jopa kaksi tuntia. Nykyään riittää puolet vähemmän. Silti olen paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Levätä pitää , sillä lihakset eivät kasva pumpatessa. Jotta vähempi harjoittelu olisi tehokasta, kannattaa hankkia oma ohjelma.

HIILARIT OVAT HYVÄKSI

Syön nykyään enemmän kuin moni mies, 3 300 kaloria päivässä. Jotta lihakset kasvavat, pitää syödä enemmän kuin kuluttaa.  Ruuan pitää olla laadukasta, pieniä herkkuhetkiä unohtamatta. Ruokavalioni sisältää joka viides päivä yhden vapaavalintaisen aterian. Siinä saa olla paljon hiilihydraatteja, koska ne tehostavat aineenvaihduntaa ja auttavat jaksamaan salilla.

VAHVA KEHO ANTAA ITSEVARMUUTTA

Miksi naiset pelkäävät lihaksia? Mitä kovemmassa fyysisessä kunnossa olen, sitä enemmän kestän stressiä. Kesällä viihdyn vatsan paljastavassa topissa. Tuntuu kivalta, kun ihmiset kehuvat ulkonäköäni. Olen itsevarma ja jaksan paremmin.