Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Toiset tuntevat treenaavansa vain testosteroninkatkuisessa luolassa, toiset taas viihtyvät vain valoa tulvivalla naisten salilla. Kumpaan joukkoon kuulut?

Toimittaja Kirsi-Marja Kauppala valitsee naistensalin.

En kyykkää körilään vieressä

”Myönnän heti: En rakasta raudan pumppaamista niin suuresti, että olisin valmis tekemään sitä missä tahansa luolassa. Koska salitreeni on melko tylsää puuhaa, puitteiden on oltava kunnossa. Painojen nostelu sujuu huomattavasti helpommin avarassa, siistissä ja valoa tulvivassa salissa kuin ahtaassa rautakammiossa. Esteettisesti miellyttävässä ympäristössä hikoilu tuntuu lähes luksukselta.

Treenaan mieluummin ulkona kuin sisällä, joten jos salille on mentävä, siellä on oltava edes ikkunat. Vielä parempi, jos niistä avautuu vehreä maisema, jossa lepuuttaa silmiä crosstrainerilla tarpoessa. Musiikilla on myös suuri merkitys. Äijämetalli tai pelkät ähkäisyt eivät innosta kuin etsimään lähimmän uloskäynnin. Sen sijaan hyvillä grooveilla minusta voi saada vakioasiakkaan.

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin laitteen vapautumisen odottelu huonosti varustelluilla saleilla. Paitsi vieressä ähkivä hikinen lihaskimppu, jonka tuijotus poraa kyykätessä reiän trikoisiin. Se, joka väittää, että jokainen keskittyy salilla täysin omaan suoritukseensa, valehtelee tai ei ole salilla käynytkään. Kun väännän täriseviä hauiskääntöjä neljän kilon painoilla, vieressä parinkymmenen kilon kiekkoja pumppaava köriläs ei paljon lohduta – päinvastoin. Siksi valitsen aina mieluummin naisille suunnatun salin kuin sekasalin. Siellä voin rauhassa kyykätä juuri niin hikisenä ja niin pienillä painoilla kuin hyvältä tuntuu!”

Toimittaja Anu Kopolaa ei rähjäisyys haittaa.

Loisteputkienergiaa bunkkerissa

”Salilla pitää haista hiki. Siellä ei pidä olla liian nättiä tai puhtoista, vaan tunnelmasta saavat vastata jo parhaat päivänsä nähneet painot ja puntit. Raudan kolina, betoniseinät sekä loisteputken valo vain lisäävät treeniin uhoa ja energiaa. Pienestä rähjäisyydestä tulee rockymainen tekemisen meininki. Nyt keskitytään olennaiseen eikä katsella maisemia.

Miehet kuuluvat kuntosalille. Kun joku pusertaa vieressä enemmän kuin minä, se tsemppaa parempiin suorituksiin ja täydellisempään keskittymiseen. Naamani hikisestä punoituksesta en edes välitä. En mieti myöskään miesten katseita, ja harvoin törkeisiin olen törmännytkään. Mutta jos salille sattuu naisia tuijotteleva tahvo, jätän hänet omaan arvoonsa. Mikäli tuijottelu yltyisi epämiellyttäväksi, siitä voi huomauttaa.

Vain naisille tarkoitetut salit eivät ole minua varten. Treenihaluni häviävät helposti, jos vieressäni painoja nostavat pelkästään viimeisen päälle suditut, muotitrikoisiin sonnustautuneet neidot. Tähän kun vielä lisää viherkukkaset, rentoutushuoneen ja ilmanraikastimet, peli on menetetty. Toki siistiä ja kaunista olla pitää – mutta ei kuntosalilla.”

Liikkuminen voi ehkäistä masennusta ja helpottaa sen oireita. Jo pienikin määrä vaikuttaa.

Moni aktiivinen liikkuja sen tietää: sopivasti rankan treenin jälkeen olo on parhaimmillaan euforinen. Hikoiluttavan session jälkeen tuntuu, kuin seisoisi hieman suorempana. Mielessä yleensä vauhdilla liikehtivät ajatukset rauhoittuvat. Tuntuu siltä, kuin maailma jäsentyisi pääkopassa hieman paremmin.

Liikunnan hyvää oloa synnyttävä vaikutus ei ole pelkästään urheiluhullujen urbaania legendaa. Vaikutus on tunnettu ja tunnistettu tutkimuksissakin pitkään.

Erityisesti aerobisen liikunnan hyödyistä on olemassa runsaasti tutkimustietoa. Tulokset ovat niin vakuuttavia, että sopivasti sydäntä sykähdyttävää liikuntaa, kuten kävelyä, juoksua, uintia ja pyöräilyä, suositellaan itsehoidoksi myös masennukseen.

Liikunnan hyvää oloa synnyttävä vaikutus ei ole pelkästään urheiluhullujen urbaania legendaa.

Tutkijoiden mukaan aerobinen liikunta voi parhaimmillaan aidosti auttaa masennuksessa. Mutta miten on lihaskuntoliikunnan laita?

Useita eri tutkimuksia yhdistelevä tuore amerikkalaisselvitys kertoo, että aerobisen liikunnan lisäksi ihan puhdas punttien nostelu voi toimia masennuksen hoidossa. Selvityksen mukaan lihaskuntoharjoittelu voi lieventää masennusoireita ja kohottaa mielialaa merkittävästi.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa käytiin läpi 33 eri tutkimusta, joihin osallistui yhteensä liki 2000 eri-ikäistä miestä ja naista. Tutkimusten mukaan lihasten treenaaminen on hyödyllistä kaikenikäisille sukupuoleen katsomatta.

Kuinka paljon kannattaa liikkua?

Tutkijoilla ei ole vielä antaa tarkkaa liikuntamäärää, josta olisi hyötyä masennuksen hoidossa. Hyvänä yleisohjeena voi kuitenkin pitää esimerkiksi liikuntapiirakkaa.

Tärkeintä on, että liikkuu.

Selvityksen ehkä kaikista mukavin havainto on se, että treenaaminen kohentaa mielialaa riippumatta siitä, kuinka paljon lihakset oikeasti kasvavat. Ei siis tarvitse omistaa elämäänsä liikunnalle, jotta saisi oman osansa treenaamisen hyvistä vaikutuksista. Tärkeintä on, että liikkuu.

Tämä havainto tukee muitakin viimeaikaisia tutkimuksia, joiden mukaan jo pienikin aktiivisuus edistää terveyttä.


Mistä liikunnan mielialaa kohentava vaikutus kumpuaa?

Tutkimuksen johtaja Brett Gordonin mukaan vaikutus on todennäköisesti yhdistelmä fysiologisia ja sosiaalisia syitä.

Todennäköisesti yksi syistä siihen, että liikunta kohottaa mielialaa piilee siinä, että harrastuksen avulla elämäänsä saa uusia, tsemppaavia ihmissuhteita. Positiivisten ihmissuhteiden on moneen kertaan huomattu tepsivän hoidoksi masennukseen.

Kehon mittaaminen on nyt kuumista kuumin fitness-trendi, mutta laitteiden termiviidakossa menee helposti sormi suuhun.

Älykellojen vallankumouksesta on puhuttu jo vuosia, mutta käytännössä yhä harva suomalainen päätyy sellaiseen sijoittamaan. Jos kelloa kaipaa lähinnä urheilusuoritusten mittaamiseen ja viestihälytyksiin, tavallisella (ja halvemmalla) sporttikellolla pärjää ihan yhtä hyvin. Aktiivisuusrannekekin voi riittää.

Sitten pitäisi enää tietää, mitä eroa näillä kaikilla laitteilla on, paitsi ehkä euroissa. Monet älykelloina markkinoidut vehkeet nimittäin tuppaavat olemaan suolaisen hintaisia.

Asiaa ei auta, että äly-, urheilu- ja fitnesskellojen määritelmä on todella liukuva myös valmistajien tiedotteissa ja verkkokaupoissa. Esimerkiksi Me Naisten testaamista urheilukelloista monet oli verkkokaupoissa listattu älykello-osastolle, mutta lopulta vain parissa oli oikean älykellon ominaisuudet.

Mitä ominaisuuksia ehdalta älykellolta sitten vaaditaan? Kysyimme asiantuntijalta. 

– Yksi erottava periaate on, että älykelloon voi asentaa sovelluksia ja niiden valmiina oleva sovellustarjonta on laajempaa. Fitness- ja urheilukelloissa tai aktiivisuusrannekkeissa on ne sovellukset, mitä niissä on, eikä enempää saa, kertoo Ilta-Sanomat Digitodayn teknologiatoimittaja Henrik Kärkkäinen, jolla on ammattinsa puolesta vuosien kokemus erilaisista älylaitteista.

Termejä ei kuitenkaan käytetä täysin johdonmukaisesti. Kärkkäisen mukaan esimerkiksi Pebble on useimpien mielestä älykello, vaikka siihen ei saa ulkopuolisia sovelluksia asennettua.

Toinen äly- ja sporttikelloja erottava tekijä on tekninen järeys ja akkukesto.

– Älykellossa on yleensä järeämpi prosessori ja enemmän muistia, mutta se pitää ladata käytännössä joka yö. Fitness-rannekkeiden akkulataus taas voi kestää monta päivää.

Lisäksi Kärkkäinen mainitsee, että fitness-vehkeet ovat yleensä veden- ja pölynkestäviä, kellot harvemmin. Näissäkin ominaisuuksissa on silti suurta vaihtelua laitteiden välillä.

Loppujen lopuksi laitteiden perustavanlaatuisin ero on käyttötarkoituksessa.

– Fitness-laitteen tarkoitus on pitää kirjaa harjoittelustasi ja elintoiminnoistasi. Älykellon käyttötarkoitukset ovat monipuolisempia: se on ensisijaisesti kommunikaatioväline ja alusta sovellusohjelmille, Kärkkäinen tiivistää.

Oikeastaan kuluttaja voi siis luottaa vain siihen, että itse tietää, millaisia ominaisuuksia laitteeltaan tarvitsee ja paljonko on valmis siihen investoimaan. Hyvä urheilukello on todennäköisesti parempi valinta kuin köykäisempi älykello, ihan nimityksestä riippumatta.