Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Kun on vapaus tehdä mitä ikinä haluaa, yksi himoliikkuu ja toinen löysäilee huolettomasti. Millainen on unelmalomasi? Pitääkö lomalla treenata?

Totta kai, kertoo toimitussihteeri Tiina Leinonen.

Vielä toimistossakin seikkailen endorfiineissä

”Mallorcan-loma tarkoittaa minulle satoja kilometrejä maantiepyöräilyä: hengästyttäviä maisemia ja vapauden tunnetta, syvenevää rusketusta ja kiinteytyvää kehoa. Lomalla vapaaksi pääsee toimistossa patoutunut energia. Siinä vauhdissa työasioiden on turha pyristellä peesissä.

Kesälomalla tiedän pääseväni kiinni todelliseen luksukseen: 1) treenaamaan tuntitolkulla 2) keskellä päivää 3) ihan kaikessa rauhassa.

Kolmen viikon ajan saan aamuisin vetää päälleni treenitopin ja -trikoot ja läpsytellä flipflopeissa kotikaupunkini halki tanssitunneille. Lajilla ei oikeastaan olisi väliä, mutta sen rakkaimman kanssa syntyy onnen kupla, jota eivät lomastressi ja kalsea kesäsää riko.

Eikä sellaista lomaa olekaan, mihin liikunta ei sopisi. Häämatkalla treenasimme nelisen tuntia päivässä – joka päivä. Thaimaassa laitesukelluskurssilla huomasin, että himoittu harrastus näyttää massakohteesta sen kauniimman puolen. Ja makea uni jättää sporttaajan onnellisen tietämättömäksi (surullisen)kuuluisasta yöelämästä.

Älä usko häntä, joka väittää, että lomalla löhötään. Kerran kokeilin sitäkin! Tylsyyden tavoitin päivässä ja kärsimättömyyden kahdessa. Mielenrauhan sain surffilaudan päällä tai rehellisemmin sanottuna sen alla. Merestä nousi uupumuksesta tärisevä kroppa ja endorfiineistä huumaantunut mieli.

Tadaa – konttoriin palaa onnellinen ihminen. Näissä fiiliksissä seikkailen toimistossa vielä viikkoja loman jälkeenkin.”

Ei todellakaan, vastaa toimituspäällikkö Mari Markkanen.

Vain tyhmä taistelee lomalla luonnettaan vastaan

”Tarjoilija! Makaan paratiisisaarella turkoosin meren sokaisemana ja tilailen laiskasti rantatuoliini kevätkääryleitä ynnä piñacoladoita. Pian onkin jo aika ottaa väli­ranut – ranskanperunoita voi puputtaa jopa uima-altaassa istuen, kun allasbaari on auki. Ja sehän on auki koko ajan.

Lomillani matkustan mielelläni pieniin, syrjäisiin paikkoihin, joissa on aivan liian kuuma harrastaa lillumista kummempaa liikuntaa. Päivät kuluvat täydellisen huolettomasti torkkuen, syöden, tiiliskiviä tavaten, siemaillen, loikoillen ja lisää syöden.

Talvella Thaimaassa vilkuilin kyllä olkani yli patiolle, jossa hotellin joogakerho hikoili. Ohjaajan lisäksi mukana oli yksi oppilas. Myönnän: hän näytti kadehdittavan notkealta ja kiinteältä. Tuntui kuin pilvi olisi peittänyt auringon hetkeksi.

”Heee-ii, loman tarkoitus on nauttia! Arkena urheillaan”, rakkaani vaimensi omatuntoni. Kohotimme maljat ihanalle elämälle. Asia on nimittäin niin, että kaikki eivät ole luonnostaan tyyppejä, joille unelmaloma tarkoittaa jatkuvaa rääkkiä ja maitohappoisia raajoja. Tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että sohva­perunaksi synnytään – urheilu­into tai -innottomuus on siis geeneissämme. Vain tyhmä taistelee lomalla luonnettaan vastaan. Lomanhan erottaa arjesta se, että silloin saa tehdä juuri niin kuin haluaa eikä mitään pakkoja ole. On lupa unohtaa vatsamakkarat.

Neljän viikon kesäloma tosin on niin pitkä, ettei kaikista velvollisuuksista voi laistaa. Mökillä ennen saunaa hiki irtoaa juostessa metsätiellä hyttysparvea pakoon. Ei täysin vastaa käsitystäni unelmalomasta, mutta lenkin jälkeen on kivempi istahtaa jälleen grillin ääreen.”